Kesätyttöjen retkiviikko

 Kesätytöt Liisa, Lilli ja Iivi saapuivat Utsjoelle maanantai-iltana. Iivi houkutteli viime kesän hyvien kokemuksien perusteella tänä kesänä mukaansa kaksi pitkäaikaista ystäväänsä. Koska tytöt ovat ulkoilmaihmisiä, oli heille neljän päivän ajaksi mukava keksiä tekemistä ja näkemistä. Ensimmäinen retkipäivä suuntautui Yläkönkäälle. Alimman kosken voima oli upea kokemus läheltä koettuna ja kosken ääni oli myös vaikuttava. Liisa löysi rannasta ainutlaatuisen hiidenkirnun, joka on meiltä jäänyt huomaamatta, vaikka olemme vierailleet noilla kohdilla ties kuinka monta kertaa. Vaativa kävely kivisellä ja louhikkoisella rannalla palkittiin kodalla, missä nokipannukahvien lisäksi porukka nautti makkarat ja nuotiolla paistetut lätyt. 

Seuraavaksi suunnistimme Pahtavaaran levähdyspaikalle ihailemaan Rastigaisaa, Finnmarkin korkeinta tunturia, jonka leveillä kyljillä oli vielä reilusti lunta. Maisemien ihailun jälkeen oli vatsassa jälleen tilaa Tunturitupien kioskin herkuille. 

Päivään mahtui paljon ohjelmaa, sillä kävimme katsomassa vielä Utsjoen ehkä tunnetuinta maisemaa. Ailigastunturilta länteen avautuva näkymä ei jättänyt ketään kylmäksi, vaikka raikas alkukesän tuuli sitä yrittikin. Ailikkaan huipulla sijaitevan Utsjoen tähtitornin ainutkertainen arkkitehtuuri tuli myös todistettua.

Tytöt Yläkönkään rannalla

Liisa löysi hienon hiidenkirnun aivan rantavedestä

Pieni lapinorvokki on kaunis kuin koru

Rastigaisan näkeminen on aina elämys

Postikorttimaisema Ailigastunturilta länteen

Keskiviikkona suunnistimme Tenon alajuoksun suuntaan, Nuorgamiin. Skaidijärven kodalla Helena loihti porukalle herkullisen lounaan. Tunturiylängöllä katseella on tilaa vaeltaa, sillä kaukaisimmat näkyvät kohteet sijaitsivat lähes sadan kilometrin päässä. Lilli kokeili kanssani Skaidijärvessä myös kalaonnea, mutta kalat olivat epäonneksemme juuri ruokalevolla. Skaidijärveltä palattuamme poikkesimme katsomassa uusimman suomalaisen menestyselokuvan, "Sisun", kuvauspaikkaa. Lammen rannalla oleva, elokuvan kohtausta varten rakennettu laituri puretaan tuota pikaa. Täytyypä käydä katsomassa tuo rapakon takana suurmenestyksen saanut elokuva, onhan se kuvattu käytännössä Nuorgamissa. Kun olimme päässeet taiteen pariin, niin kävimme myös Nuorgamin keskustassa sijaitevan Art Miriamin ateljeessa ja taidekaupassa. Oli todella mukava kuulla taitelijalta itseltään hänen taiteensa taustoista ja näimmepä myös juuri työn alla olevan taulun. Taidekaupasta löytyi paljon mielenkiintoista ostettavaa. 

Koivu istuu koivussa

Lilli yrittää hurmata Skaidijärven rautuja

Elokuvalaiturilla tuulettaa iloinen porukka

Yksi Art Miriamin upeista tauluista

Taiteilija Mirjami Kinnunen esittelee juuri valmistuvaa teosta

Torstaina tytöt lähtivät Utsjoelta etelään, Kevon reitin alkupisteelle. Sieltä matka jatkui kohti Silkeájaa, missä oli oiva huilipaikka. Kävelyreitille osui monen monta ikivanhaa mäntyä, jotka ovat nähneet tuhansia reitillä kulkeneita. Illalla tytöt saivat nauttia Tenon taimenta ja harjusta jotka Otto ystävällisesti antoi herkuteltaviksi. 

Viimeisen päivän ohjelmassa oli retki Tenon rantaan, Vitosniemen kodalle. Siellä vietettiin mukava päivä jutellen ja toisten seurasta nauttien, ja kodassa paistettuja makkaroita unohtamatta. Kahvit keitettiin kuuliaisesti keittimellä, sillä Utsjoella on voimassa metsäpalovaroitus. Illalla oli vuorossa juhla-ateria Aurora Holidaysin kuuluisassa ravintolassa. Tiina-kokki oli laittanut taas parasta pöytään ja tytöt hyrisivät tyytyväisyyttään. 

Viisi päivää sujahti hetkessä. Fyysisen aktiviteetin lisäksi päivät tarjosivat myös paljon silmänruokaa paikallisten herkkujen lisäksi. Hyvin toistensa kanssa toimeentulevalla triolla on ilo ja nauru herkässä. He voisivat kutsua itseään nimellä "Harmony Sisters". 

 

Lilli, Liisa ja Iivi Kevon karttaa tutkimassa

Tällä männyllä voisi olla paljon tarinoita kerrottavanaan

Yöttömän yön taikaa

 Saavuimme keskiviikkoiltana pitkän odotuksen jälkeen Utsjoelle, Kaavaan Johkamiellin mökille. Kesä on jo pitkällä ja Tenon vesi on laskenut normaaliin kesäkorkeuteensa. Jäidenlähdöstä on kuukauden päivät ja lohi on aloittanut nousunsa Tenoon ja sen sivujokiin. Pulmangissa sijaitseva nousulohien kaikuluotauspiste on rekisteröinyt kesäkuun alun päiville mittaushistoriansa korkeimmat nousulukemat. Toivotaan että nousu jatkuu samoissa merkeissä ja kalastusrajoituksien vaikutus realisoituu vihdoinkin nousulohien lukumäärissä. 

Nuoraskari ja Kaava

Kivikosken Kuninkaankivi

Varma kesän merkki on, kun yksi Tenonvarren tunnetuimmista taukopaikoista, Tunturitupien kioski avaa kesäksi ovensa. Elintarvikekioskin monipuolinen tarjonta hakee vertaistaan. Levajokisuussa, Yläkönkään yläpuolella torstaina auenneessa kioskissa on tarjolla Marjon taatusti uunituoreita leivonnaisia. Kalastusvälineiden ja -lupien lisäksi myytävänä on mm. käsitöitä ja lukutoukat löytävät itselleen mielenkiintoista luettavaa. Tällä taukopaikalla kannattaa totisesti pysähtyä. 

Tenon Tunturitupien kioski on jälleen auki

Luonto on herännyt alkavaan kesään täydellä tohinalla. Puissa on jo suuret lehdet ja linnut ovat täysissä  pesintäpuuhissa. Me teimme pienen retken Skaidijärvelle, missä valmistellaan uuden käymälärakennuksen rakennustouhuja. Mukava nähdä että suositun retkikohteen palvelut pidetään kunnossa. 

Talitiainen ruoanhakupuuhissa

Naapuripöntössä pesii kirjosieppoperhe

Skaidijärven kota ja tulevan käymälän rakennustarvikkeet

Lumihuippuiset tunturit kruunaavat maiseman

Tänään teimme pienen patikointiretken Norjan puolelle, täysin ihmisen koskemattomalle seudulle. Kirkkaiden vesien lisäksi näimme todellisen ihmeen. Ruokailtuamme erään lammen rannassa liropariskunnan laulaessa, alkoi Kata nuuhkimaan tuulen suuntaan ja haukahti muutaman kerran. Kun lähdimme paluumatkalle lammelta, oli 10 metrin päässä meistä olevassa louhikossa vastassa suuri näätä. Näädän väri oli normaalia tummempi ja siksi meidän piti tunnistaa sitä hieman pidempään. Onneksi kultakurkulla ei ollut kiire mihinkään. Liekö se kuullut lähistöllä saman riekon laulun kuin me. Näätä oli vähintään yhtä utelias meidän näkemisestä kuin me siitä. Saimme rauhassa valokuvata sitä ja kun lähdimme liikkeelle, loikki se hetken rinnallamme samaan suuntaan. Tällaista tilannetta ei ole koskaan aikaisemmin tullut todistettua.

Liro on oiva laulaja

Kata nuuhkii jotain...

Voi mahdoton kun on nätti näätä!

Se oli todella kiinnostunut meistä

Aimo 1928-2023

 Aimo siirtyi niille parhaille erä- ja kalastusmaille viime maanantaina. Pitkäaikainen sairaus haurastutti tämän katajaakin sitkeämmän erämiehen reilun 94 vuoden iässä. 

Aimo oli harvinaislaatuinen mies - kohtelias, hyväkäytöksinen ja aina valmis kuuntelemaan. Uskomaton elämänvoima ja positiivinen asenne näkyi kaikessa. Vaikka elämässä oli välillä suuriakin haasteita ja suruakin, säilyi Aimolla ainainen usko tulevaisuuteen. Mies oli tunnettu hyväntuulisuudestaan ja ystävällisyydestään. Niinpä Aimon ystävä- ja tuttavapiiri hakee laajuudessaan vertaistaan. Tästä hyvänä osoituksena oli Aimon 90-vuotispäivät, joita vietettiin Kangaskylän pitokartanolla Reisjärvellä. Syntymäpäivistä muodostui melkoinen kansanjuhla, johon osallistui Reisjärven väkilukuun suhteutettuna uskomaton määrä ihmisiä. 

Aimo metsästi ja kalasti koko ikänsä. Ketunpyytäjänä hän oli omaa luokkaansa, olihan hän omien sanojensa mukaan "ovelampi kuin kettu". Jänisjahti kuului Aimon vuosikalenteriin ja viimeinen hirvi kellistyi Aimon luodista vielä noiden muistorikkaiden syntymäpäivien jälkeen. Kalastaminen oli kotitarvekalastusta kunnes lohenpyynti tarttui Aimoon tällä vuosituhannella. 

Tornionjoelta Pellosta saatu komea lohi veti Aimon kokeilemaan lohensoutua myös Tenolla. Tenon Lohirannassa vietetty lohiviikko vuonna 2008 oli Aimolle kohtalokas. Tuolloin saatu huippu lohisaalis tartutti lohensoutukipinän mieheen reiluksi kymmeneksi vuodeksi. Aimosta tuli Tenon rannasta, Kaavasta hankkimallemme mökille jokakesäinen, toivottu vieras. Talkoista Aimo ei suostunut jäämän pois mistään hinnasta. Kun Johkamielliin rakennettiin kesällä 2010 porukalla aittarakennus, ei Aimo jäänyt kotiinsa flunssaa potemaan vaan sanoi vaimolleen Eiralle että "nokka on niistämistä varten". Niinpä Eiran oli päästettävä Aimo matkaan. Reissussa flunssa sitten parani ja Aimo sai olla lempihommissa muiden kanssa. Lohensoudussa Aimo oli koko ajan aistit valppaina, erämiehen tapaan. Katse seurasi joen tapahtumia herkeämättä, rantaa unohtamatta. Omat saaliit nostivat ilon ylimmilleen ja kuultiinpa rannassa kerran lyhyt laulun luraus Aimon laulamana. Aimo iloitsi myös muiden saaliista ja tuli taukopaikoilla monien lohestajien ystäväksi. 

Aimon työuraan kuului maitotilan pitoa ja kirvesmiehen töitä. Monet vuodet kuluivat noita töitä samaan aikaan tehden. Talonrakennustöiden ohella käsistään kätevä Aimo teki muun muassa huonekaluja. Parin viikon kuluttua hautajaisissa saattoväki istuu kirkossa Aimon poikiensa kanssa tekemien Reisjärven kirkon penkeillä. 

Kesän kynnyksellä

 Vene pääsi huoltotoimien jälkeen vihdoinkin vesille. Vesilläolosta emme ole kuitenkaan pystyneet nauttimaan, sillä sairastuimme molemmat koronaan. Tauti on onneksi jo helpottamaan päin ja pääsemme piakkoin palaamaan arkirutiineihin. 

Vene on valmiina kalareissuille

Keskipulpetti ja iso avotila ovat toimiva yhdistelmä

Auton nokka suuntaa lähiaikoina kohti pohjoista. Tämä kesä on järjestyksessään kolmas lohen rauhoitusvuosi Tenolla. Toivottavasti nousukalojen kaikuluotaustulokset kesällä alkavat näyttää vähitellen merkkejä lohikantojen elpymisestä. Mittavat rajoitukset koskevat jälleen Tenon lisäksi lukuisia Finnmarkin lohijokia. Odottavan aika on tunnetusti pitkä. Lohikantojen elpyminen ei tapahdu hetkessä. Onneksi toimiin on jo ryhdytty ja tuloksia voidaan odottaa pian. 

Me olemme tutkineet karttoja tulevan kesän patikointeja silmälläpitäen. Tenon molemmin puolin on vielä valtavasti koluttavaa. Näiltä kolkilta löytyy vielä sitä aitoa erämaan rauhaa, jossa harvoin törmää muihin kulkijoihin. Katsotaan mitä kesän seikkailut tarjoavat tällä kertaa. 

Verstaalta on valmistunut viimeisiä vaappuja ennen lomaa. Suurimpiin järviimme kuuluva Päijänne on tunnetusti hyvää uisteluvettä. Vauraat järvilohet ja -taimenet siintävät uistelijoiden haaveissa ja päiväunissa. Päijänteen luonnokantaisille vaelluskaloille on koittamassa paremmat ajat. Kunnostustoimet ovat suuntautuneet kutujokiin, joiden toivotaan tuottavan jatkossa moninkertaisesti poikasia. Luonnonkutuiset poikaset menestyvät huomattavasti istukkaita paremmin. 

Luonnonvärejä

Ylempi vaappu ei jää ainakaan huomaamatta

Tämä väriharvinaisuus on ollut kuhien mieleen
  

Lestillä

 Kävimme viikonloppuna sukulointireissulla Pohjanmaalla. Samalla tuli poikettua nopeasti Lestijoen varressa, sen ylimmässä osassa. Yläosa, jokisuusta Raivioon on meille se tutuin osa Lestijoesta. Lestijoki on tunnettu varsinkin siihen nousevasta meritaimenesta ja joen lukuisista koskista sekä erämaisesta ympäristöstä. Kun Korpelan voimalaitoksen ohittava kalatie vihdoin rakennettiin vajaa kymmenen vuotta sitten, avautui meritaimenelle reitti joen yläjuoksulle, missä on joen parhaat kutualueet. Toivottavasti kalatie ehti pelastamaan joen jo harvalukuiseksi kutistuneen luonnontaimenkannan. 

Paitsi kaloistaan, on joki tunnettu oivallisena melontareittinä. Joen yläosassa Niskankorvessa, Lestijärvi-Reisjärvi tien sillan kupeessa on melojille rakennettu mainio kanoottien laskuluiska kelluvine laitureineen. Paikalla on myös hyvin parkkitilaa, johon sopivat myös kalastamaan tulleiden autot. Melojat saavat alavirtaan suunnattuaan nauttia erämaisesta ympäristöstä, pienistä koskista ja matkalle rakennetuista taukopaikoista. Jatkonkoskella kannattaa pysähtyä tovi ja pitää vaikka evästauko rannan kodassa. Raiviossa onnistuu tauon pitämisen lisäksi myös kanootin nosto, mikäli aikataulu ei salli kovin pitkää melontaretkeä. Jokisuusta Raivioon on joka tapauksessa tuntien reissu, joka tarjoaa sellaisenaankin upean luontokokemuksen. 

Kanoottien turvallinen laskupaikka Niskankorvessa

Kata maistaa Lestijoen veden raikkautta

Kyllä näissä maisemissa sopii meloa ja kalastella

Kävimme isän kanssa myös mökillä, missä erämies oli laittanut rannan tuntumaan minkkiloukun lähistöllä pesivien vesilintujen olojen turvaamiseksi. Tällä kertaa ei loukussa ollut minkkiä, mutta herkullisesti tuoksuvat kalantähteet houkuttelevat varmasti näitä lähistön pienpetoja, mikäli niitä rannoilla kuljeksii.

Toivo ja Kata pienpetopyynnissä

Kesäisessä säässä kahvit nautittiin ulkona

Pohjatöitä

 Oma veneemme odottaa vesillelaskua. Tämän kevään hommana on muutaman vuoden tauon jälkeen pohjan maalaus. Koska veneemme on laiturissa Messilässä ja maalle rantautumisia on ani harvoin, on veneen pohja säilynyt lähes kolhuitta. Karikoita ja kiviä ei likkumillamme vesillä ole käytännössä ollenkaan. Trailerilla olevan veneen pohjan kunnostus on luku sinänsä. Pohjan hiominen vaatii välillä akrobaatin alkeistaitoja, jotta hiomakoneen ja kädet saa pujoteltua trailerin ja veneen väliin. Oma lukunsa on hiomakoneen painaminen ylöspäin eri makuuasennoissa... Onneksi venettä pystyy hieman liikuttamaan trailerilla, joten rullien tukikohdatkin saa hiottua ja maalattua. Hidas työ on vihdoin saatu tehtyä ja Vesijärven ahvenet saavat taas ihailla siistiä veneen pohjaa. 

Veneen kulkuvalon polttimon kiinnitys tuli viime syksynä tiensä päähä ja uusi on jo tilattu. Neljäkymmentävuotias vene on  muuten hyvässä kunnossa, kiitos kuuluu myös nykyiselle lämpimälle talvisäilölle. 

Auringonottoa suojavarusteiden kanssa

Ahdasta on 

Viimeisiä silauksia

Kesä kurkistelee aivan muutaman viikon päässä. Nakersin viikolla pari hoikkaa "tuulenkalaa" kesän taimenenpyyntireissuja varten. Tenovuonolla, joen alimman osan taimenenkalastus alkaa juhannuksena. Siellä täytyy kokeilla noiden vaappujen toimivuutta. Nämä ovat ensimmäiset koskaan tekemäni yksikoukkuiset vaappuni, joten saa nähdä kuinka taimen näissä pysyy. Loppukesästä olemme viisaampia. 

Tuulenkalat

Mieluisia puhdetöitä

Menneellä viikolla saimme kokea pienen takatalven, kun yöpakkasten lisäksi päivälämpötilatkin jäivät vain muutamaan lämpöasteeseen. Nyt tilanne on muuttumassa ja ensi viikolla otamme aimo askeleen kohti kesää. Verstaalla lämmössä on syntynyt neljä kuksaa lähiaikojen tulevia merkkipäiviä silmälläpitäen. Jokainen kuksa on värimaailmaltaan täysin uniikki, sillä luontoäiti on pannut parastaan näitä pahkoja värjätessään ja kuvioidessaan. 

Kuksien rikasta värimaailmaa

Ei kahta samanlaista...

Kuksatöiden lisäksi verstaalla on päästy taas lohivaappujen pariin. Voimakkaan kontrastin selkäkuvio on saanut seurakseen muutaman värivariaation. Väreissä on pieni sukulaisuusyhteys perhoihin, mutta vaapuissa tällaisia on näkynyt harvemmin. Nämä vaaput pääsevät Norjaan, Namsenin lohien hämmästeltäviksi kesäkuussa. 

Selkävärit

Papukaijavärin sukua?

Viininpunaisella ja violetilla rungolla

Oliivi- ja kuparirungoilla

Norjan kalavesistä haaveileville ja muillekin kalastuksesta kiinnostuneille on ilmestynyt melkoinen tietopankki. Monni Himari on Pohjois-Norjaan muuttanut suomalainen kirjailija, retkeilytoimittaja, luontokuvaaja ja innokas kalamies. Hän on avannut nettisivuston, josta löytyy muun muassa täydelliset suomenkieliset ohjeet Norjassa kalastamiseen, lupien hankinnasta kalastusvinkkeihin. Sivuilta löytyy valtavasti tietoa ja vinkkejä myös koti-Suomen vesille: pilkkiminen, perhot, vieheet, taimenen kalastus, kalareseptit ja paljon paljon muuta. Sisältö on myös erittäin mukavaa luettavaa, kiitos Monni Himarin loistaville kirjoittajan lahjoille. Sivustolle pääsee tutustumaan tästä.

Varanginvuonon turskia