Söpöysvaroitus!

Viikonloppuna pääsimme ihastelemaan Halsualla kolmen päivän ikäistä karjalankarhukoirapentuetta. Näillä pennuilla on harvinaisen hyvä geeniperimä, sillä niiden isä, Kattaanahon Aaro ja äiti, Kuohukorven Peni ovat molemmat menestyneet niin näyttelykehissä kuin hirvenhaukkukokeissa. Kymmenpäinen pentukatras syö ahkerasti ja Peni hoitaa jälkikasvuaan tunnollisesti. Muutaman viikon kuluttua on ennustettavissa melkoista vipinää ja vilskettä kun pennut tuosta hieman varttuvat.

Peni ruokkii pentujaan

Tämä pentu nukahti sisaruksensa päälle

Yhteiset unet

Niskan kuvio näyttää porolta

Emon jalan päällä on turvallista huilia


Kalareissuillakin on ehditty käydä. Viikolla Seppo pyysi kaveriksi Vesijärvelle verkkoja kokemaan. Tällä kertaa verkkoihin oli eksynyt runsas saalis. Kaksi haukea ja lahnaa sekä viisi kuhaa vetivät verkkomiesten suut muikeaan hymyyn. Kala tuntuu liikkuvan päivien pidentyessä entistä aktiivisemmin.

Parin kilon hauki oli mennyt juuri verkkoon

Verkot antoivat tällä kertaa hyvät ruokakalat


Lestijärvellä laulujoutsen laskeutui aivan lähistölle seuraamaan pilkkimistämme. Joutsenet ovat saapuneet muuttomatkoiltaan jo sankoin joukoin. Kaunista kansallislintuamme on ilo katsella ja kuunnella. Yrjö Kokko teki aikoinaan suuren työn uhanalaisen laulujoutsenen suojelemiseksi. Nykyään laulujoutsen on jokaisen nähtävissä.

Kansallislintumme

Menneiltä ajoilta

Tänään oli upea ulkoilusää. Aurinko paistoi pitkin päivää ja yöpakkaset olivat kovettaneet hanget teräksisiksi. Hiihtomatka Vesijärven Laitialanselän pilkkipaikoille sujui lähes lentämällä. Pilkkipäivän lounas tehtiin kalapaikalla. Vaellusreissuja varten hommattu retkikeitin taitaa liittyä pilkkireissuillemme useamminkin. Japanilainen Ramen-nuudelikeitto jälkiruokakahveineen maistui erityisen hyvältä hiihtomatkan jälkeen. 

Helenan Lounasravintola Laitialanselällä

Ramen-keitto uudenkarheassa haudutuspussissa

Kahvipannu...

...on samalla kätevä presso

Pari kyrmyniskaa normiahventen joukossa

Laitialanselän komea lokki pitää särjistä

Vaapuntekijän on syytä tuntea myös vaappujen historiaa. Suomessa on maailmanlaajuisestikin pitkät perinteet vaappujen teossa. Kajaanilainen kalastusvälinevalmistaja Herman Renfors oli yksi maailman ensimmäisistä, jollei ensimmäinen vaapuntekijä joka kiinnitti vaapun runkoon erillisen uintilevyn. Sittemmin nerokas oivallus mahdollisti vaapulle kalan luonnollista uintia jäljittelevän uintiliikkeen. 

Vanhoissa Tuulos-vaapuissa näkyy hyvin vaappujen eri uintityylien etsiminen. Vaikka Tuulos-vaappuja ei ole valmistettu enää vuosikymmeniin, ovat etenkin niiden uintilevyratkaisut vaikuttaneet tämän päivän vaapuntekijöiden tuotoksiin. Vaapun kyljille ulottuneet uintilevyt antoivat vaapuille ainutlaatuisen uinnin. Herkän uinnin säätäminen vaati erityistä tarkkuutta. Tuulos-vaaput olivat edelläkävijöitä myös materiaalien suhteen. Muoviseoksesta valmistetut solakat rungot olivat kestäviä ja valmistettiin kahdesta osasta. Ruostumaton runkolanka olisi tehnyt vaapusta lähes ikuisen. Tuulos-vaappua käytettiin aikoinaan  hyvällä menestyksellä myös Tenolla. Vaappujen värimaailma kelpaisi tämän päivänkin kalamiehille.

Hieno vaappukokoelma halsualaisesta viehepakista

Luomua vai luonnonkalaa?

Silmiini osui vastikään artikkeli jossa puhuttiin luomusta. Kasvatettu kala voi saada luomustatuksen mutta luonnonkala sitä vastoin ei. Syyksi kerrotaan sitä että emme voi tietää mitä luonnonkala on syönyt toisin kuin kasvatettu kala. Luomu tarkoittaa luonnonmukaisesti kasvatettua, joten mikään vapaasti kasvanut kasvi tai kala ei siis voi olla luomua. Täytyypä olla tarkkana ostoksia tehdessä.

Joka tapauksessa herkuttelimme tällä viikolla useampaan kertaan maukkaalla luonnonkalalla. Pilkkiin erehtynyt särkiparvi pääsi Helenan gourmet-keittiössä kalapihvien raaka-aineeksi. Särki tuntuu olevan nyt uusi hitti kalaruokien keskuudessa. Eikä syyttä, sillä paistetut särkipihvit maistuivat käsittämättömän hyviltä. Helenan reseptiin kuului kalan ja suolan lisäksi mozzarella- ja parmesanjuustoa, kermaviiliä, tuoretta tilliä sekä korppujauhoja.

Aterian ainekset

Helenan päiväretken retkikeittiö 

Nälkäinen seuralainen jäällä

Aamusumun rippeet auringonvalossa

Totti nauttii kevättalven lämmöstä

Vaappuverstaalla on ollut kiireitä ensi kesän lohivaappujen kanssa. Samalla on valmistunut muutama palkintovaappu perinteiseen Lasten Pilkkiriehaan Raaheen. Jokakeväisen Pilkkiriehan kaltaisia tapahtumia kaivattaisiin joka pitäjään. 

Omia ottivärejä

Vaapuntekijän työmaa on loputon. Vaappujen uintien ja värien kirjo eri yhdistelmineen tarjoaa valtavasti kokeiltavaa. Vaapuntekijän on syytä perehtyä aikaisemmin tehtyihin vaappuihin, ikivanhoihinkin ja luotava omalla sarallaan myös jotain uutta. Näin toimimalla jokaisesta vaapuntekijästä tulee pieni palanen yleistä vaapun kehitystä. 

Vaapunteon alkuvaiheessa hyviksi tiedettyjen värien jäljittely on luonnollinen osa kehitysprosessia. Myöhemmin omien värivariaatioiden tekeminen ja ennakkoluuloton kokeilu antavat vaappuharrastukselle loputtomasti mielenkiintoa. 

Minun vaapunveistoni on keskittynyt lähinnä lohivaappuihin. Jokaisena kesänä löytyy omasta pakista muutama omintakeinen vaappu joiden toimivuutta testataan eri olosuhteissa. Vuosien saatossa on löytynyt muutama itse kehitelty ottiväri, mm. "Kivikoski", josta on tullut yksi luottoväri Tenolla. 

Viime vuosien uusimpia löytöjä ovat "Anssin perho" ja "Fluorihilepunainen". Ensin mainittu on osoittautunut jo muutamana kesänä mainioksi pilvisen kelin ja tihkusateen vaapuksi kun taas jälkimmäinen on saanut kannuksensa puolipilvisellä ja kirkkaalla säällä.  

"Fluorihilepunaisessa" selkä ja vatsa ovat saman väriset

Aimo ja "Fluorin" uhri

"Anssin perhoja"

Heino, Anssi ja "Anssin perhon" uhri

Kävimme tänään katsomassa tammikuun puolessa välissä ensi-iltaan tulleen Järven tarina -elokuvan. Upea dokumentti vie katsojansa myös pinnan alle kalojen maailmaan. Hollolassa sijaitseva Kiikun lähde on saanut elokuvassa ansaitsemansa huomion. Korkeatasoisen kuvauksen ja hienon tarinan lisäksi meihin teki vaikutuksen myös elokuvan musiikki, joka tuki tarinaa esimerkillisesti. Tämän kotimaista tuotantoa olevan elokuvan soisi jokaisen näkevän. Me suomalaiset olemme erityisasemassa. Meitä ympäröi uskomattoman kaunis luonto. Kunhan vain haluamme sen huomata.

Kiikun lähde Hollolassa - kuvattuna jo muutama vuosi sitten...