Tervetuloa Hollolan Uistin -blogiin

Pääset aina blogin etusivulle klikkaamalla lohenpyrstön kuvan vasenta yläkulmaa, jossa lukee Hollolan Uistin vaalealla tekstillä.
Alla olevat kuvat näet suurempana klikkaamalla kuvaa.

sunnuntai 28. kesäkuuta 2020

Isän kanssa kalassa


Isä, Toivo, pääsi vuosien tauon jälkeen käymään Utsjoella. Isän vuosikymmeniä sitten alkanut lohenkalastusinnostus tarttui minuunkin jo varhain. Itse pääsin ensimmäisille lohestusreissuille Aittisuvannolle ja samalla isälle tuli hyvä syy jättää telttamajoitus kalareissuilla. 


Kahvitauolla

Tällä kertaa isän reissuun sisältyi monenmoista touhua. Yli kahdeksankymppinen, tarkkasilmäinen timpuri löysi mökistämme mukavaa ajankulua kun ovenkarmit tarvitsivat pientä suoristamista. Isä kaipaa jatkuvasti pientä puuhaa ja mieli rauhoittuu kun saa korjata ja kunnostaa. Kohteeksi käyvät niin rakennukset kuin koneet ja laitteet. Harva saa perämoottorit ja moottorisahat käymään yhtä nätisti kuin "Topi". 


Karmi on kohta suorassa


Kalastamassa kävimme ensin Tenolla soutaen ja sitten Tenovuonolla taimenenpyynnissä upeissa maisemissa. Rajojen auettua oli isän ykköstoive päästä kalaan vanhalle ja tutulle paikalle. Tällä kertaa taimenet taisivat olla muutaman sata metriä merelle päin, missä lokkiparvi aterioi yhteisiä tuulenkaloja. Ainoaksi saaliiksemme jäi minun saama komea taimen. Lähes reissumme alussa tarttunut taimen ei suostunut haaviin ilman taistelua. Vankat potkut väsyivät lopulta ja oma taimenennätykseni kirjataan  nyt 76 cm ja tasan 4 kg.


Kalapaikalle kävellessä voi ihailla näin komeita maisemia



Kookkaalla urostaimenella oli komea leuka


Ennen isän kotiinlähtöä kävimme vielä syömässä Lomakylä Vallen ravintolassa. Aittisuvannon rannalla, huippuravintolassa syödessä oli mukava muistella vanhoja kalareissuja noissa maisemissa. Ajat ovat muuttuneet vuosikymmenien kuluessa. Utsjoki elää tällä hetkellä uutta nousukautta turismiin tukeutuen. Uudet hankkeet kylällä tekevät tulevaisuudessa Utsjokea entistä tunnetummaksi myös talvikohteena. 


Toivo ja muistojen Aittisuvanto


Ovaskaisen perhe kävi pikavisiitillä matkallaan Pohjois-Norjaan. Janne vietti lapsena ollessaan vuoden perheensä kanssa Rustefjelbmassa. Ala-Tenon maisemat olivat vielä muistissa kun hän toi oman perheensä käymään noissa maisemissa. Vanha kotitalo löytyi helposti, samoin mieluisa ja huima pulkkamäki. Ovaskaisten matka jatkui Tenon rannoilta kohti pohjoisinta Norjaa.


Janne perheineen lapsuusmaisemissa




sunnuntai 21. kesäkuuta 2020

Juhannuslohet


Viime viikko sujui enimmäkseen ulkosalla. Alkuviikosta kävimme ihailemassa Yläköngästä ja perjantaina teimme retken Skaidijärven kodalle Nuorgamissa. Yläkönkäällä ihailimme nuotiokahvien lomassa valvontaveneen ajoa ensin köngästä alas ja sitten takaisin ylös. Korkealla vedellä virta oli kova ja kuohut korkeita. Ammattitaitoinen venekunta antoi näytteen taitavasta veneenkäsittelytaidostaan.


Valvontavene ajaa Yläkönkään alimmaista kappaletta alas


 Kalalokki on kaunis lintu


 Skaidijärvellä oli retkipäivänämme poikkeuksellisen kova tuuli, niinpä teimme kahvi- ja makkaratulet kodan Jotuliin. Hillankukkia oli joka puolella maastoa ja hillahysteerikot valmistautukoot vähitellen lupaavalta näyttävään sesonkiin. 



Kapustarinta, patikoitsijan tutuin lintu


Skaidijärvi


Kuka oli unohtanut piippunsa kotaan?


Kata nauttii tuulesta


Helena ja Kata ihailevat ylängön maisemia


Ensimmäinen kalastuslupani oli lauantaina, ensimmäisenä Juhannuspäivänä. Sain aamulla seurakseni kolmannen polven lohimiehen Jussin, josta on kasvamassa isäänsä ja ukkiansa seuraten oikea lohimies. Laskimme vasta ensimmäistä laskua, kun Kaavan venerannan kohdalla räikkä narahti lupaavasti. Jussi väsytteli rauhallista lohta taitavin ottein ja lohen pysytellessä syvyyksissä arvelimme sen olevan kookas. Ensimmäisten pintakäyntien jälkeen totesimme että lohi on komea. Saimme lohen koukattua veneeseen lopulta Piippukiven tietämiltä Nollamissa. Metrinen, kirkas lohi pötkötti ihailtavanamme auringon paistaessa pilvettömältä taivaalta. Ottivaappuna oli viime kesän ensimmäisen lohen antanut kupariselkäinen Kivikoski-väri. Lohen mitat olivat 9,5 kg ja 98,5 cm. Voisiko kesän kalastuskausi paremmin enää alkaa?


Kalastuskaksikkomme


Jussi ja mahtava Juhannuslohi!


 Lohi perattiin sekä vakumoitiin ja iltapäivällä nautimme kahden perheen voimin mukavasta iltapäivästä Vitosen kodalla. Jussin kanssa vietetty unohtumaton aamu kerrattiin vielä porukan kesken paistetun kalan, lättyjen ja kahvien kera. 

Vatsat pinkeinä lähdimme vielä soutamaan illaksi, olihan lupa-aikaa jäljellä vielä jokunen tunti. Yhtätoista minuuttia vaille seitsemän, juuri kun olimme ihailleet Posti-Pekan rannalla olevia veneitä, vapa aloitti tempomisen. Valuimme hiljalleen jokea alaspäin ja haavimme pian virkeän lohijalan veneeseen. Sen verran voimissaan lohi oli haavitessa, että haavin alumiininen kehä katkesi voimakkaan kalan potkiessa haavissa vapautensa puolesta. Ensi kertaa vedessä ollut vaappu oli tiukasti lohen leuoissa. Mikä päätös yhteiselle kalastuspäivällemme!  


Lohijalka kruunasi päivämme


Kupariselkä oli valttia värjääntyneeseen veteen 



sunnuntai 14. kesäkuuta 2020

Kesä saapuu Utsjoelle


Saavuimme Utsjoelle viime tiistaina. Petsikossa koivut olivat tullessamme hädin tuskin hiirenkorvalla ja Utsjoella koivuissa oli jo pienet lehdet. Teno oli poikkeuksellisen kovassa tulvassa ja kaikki sivujoet kohisivat hyökyinä sulamisvesien syöksyessä kohti päävirtaa. Tenon veden korkeudesta kertoo jotain se, että vesi peitti allensa jopa Kivikosken mahtavan Kuninkaankiven. Sitten tiistain, on vesi laskenut n. 30 cm vuorokausivauhtia. Tätä menoa juhannuslohen pyytäjät saavat nauttia ajankohtaan nähden lähes normaalista vedenkorkeudesta.

Yksi eniten veden laskua odottaneista on Nuoraskarin tiira joka pesäpaikkaa odottaessa istui ensimmäiselle tulvan alta paljastuneelle kivelle. Jokin aavistus tai tieto tulvan laskemisesta tiiralla on, sen verran päättäväisesti se karikon nousemista tulvan alta seuraa.


 Kuninkaankivi viime keskiviikkona


Nuoraskari tänään


Nuoraskarin tiira


Me teimme eilen retken läheiselle Kuoppilastunturille. Onneksi lähdimme matkaan jo aamulla, sillä päivemmällä hellelukemiin noussut lämpötila olisi tiristänyt meistä monta lisähikipisaraa. Lunta oli Kuoppilaan rinteillä vielä monin paikoin. Neljä poroa ja pieni vasa käyskentelivät Kuoppilaan kaarevia kupeita. Huipulta oli myös helppo todeta, että Norjan suurtuntureilta riittää sulamisvesiä vielä pitkälle kesään. 


Sielikön kukat olivat vielä pieniä


Uuvanan terälehdet kurkottelevat kohti aurinkoa


Tämä valkoinen poro otti aurinkoa töyrään takana


Kuoppilastunturin huipulla näkymä kertoo sanoja enemmän


Rastigaisalla lunta riittää pitkälle kesään


Mökin pihalla on vilskettä. Meidän lisäksi samalle tontille on asettautunut useampi lintupariskunta. Lähimpään pönttöön asettautui leppälintupari, jonka touhuja on hauska seurata. Kun uros livertää merkkilaulun tulostaan, vastaa naaras pöntöstä omalla säkeellään. Kuukkelipariskunta huomasi nopeasti, että koiran syömättä jättämät ruoantähteet voi popsia kenenkään häiritsemättä. 


Leppälintu-uros on komea ilmestys


Kuukkeli sulattelee koiranruoka-ateriaansa


Kata on tosi valpas vahtikoira


Verstaalla valmistuneet vaaput saavat uimaopetusta verstaan uittoaltaassa. Lyhyen altaan seisova vesi mahdollistaa vaapun uinnin säätämisen vain osittain. Lopullinen uinnin hienosäätö tehdään aina kalastuspaikalla. Vasta aidossa virrassa vaapun ominaisuudet saadaan esiin.

  
Se parempi uittoallas


torstai 4. kesäkuuta 2020

Meidän Vesijärvemme


Meidän tutustuminen Vesijärveen alkoi 1980-luvun puolivälissä. Vastikään Lahteen muuttaneelle pariskunnalle Vesijärvi oli suuri ja tuntematon. Pohjanmaan mataliin järviin tottuneille Vesijärvi tuntui lähes mereltä, olihan järvi laaja ja syvyyttäkin parhaimmillaan kymmeniä metrejä. Vaikka vietimme aluksi kesät synnyinseuduillamme, hommasimme pian oman veneen Messilän satamaan. Veneen avulla järvi alkoi tulla vähitellen tutuksi. Muutama kalakin erehtyi virveleihimme, mutta kalastuksellisesti järvi pysyi pitkään arvoituksena. 


Ensimmäinen veneemme ylväänä laiturissaan


Vähäisen käytön vuoksi luovuimme veneestämme muutaman vuoden jälkeen. Kalastuskuumetta hoidimme Keski-Pohjanmaalla, Lestijärvellä ja viikon tai kaksi pohjoisessa, Tenolla. Talvisaikaan innostuimme kuitenkin vähitellen pilkkimisestä, johon Vesijärvi tarjosi loistavat mahdollisuudet. Saalisvarmuuskin tuntui olevan yllättävän hyvä ja järven arvoitukset alkoivat aueta pienin askelin. 


Vesijärven vauraita ahvenia


Nokipannukahvit voi keittää jäällä risukeittimellä


Kata nauttii pilkkireissusta ahkiossa, porontaljan lämmössä


Talvien lyhentyessä ja avovesikauden pidentyessä hankimme uudestaan veneen. Nykyinen veneemme soveltuu erinomaisesti kalastukseen ja nimenomaan heittokalastukseen. Tällä hetkellä kalastamme lähestulkoon ainoastaan jigaamalla ja saaliiksi pyydämme erityisesti ahvenia ja kuhia. Kirkkaan Vesijärven vaalea ahven on todella herkullinen kala, joka on kohtuullisen helppo pyytää ja jigatessa saaliiksi valikoituu juuri sopivan kokoista ruokakalaa. Messilän sataman läheisyydessä on monta hyvää paikkaa, mistä ahvenet yleensä löytää. 


Vesijärveä voi ihailla vaikka sisävesilaivan kannelta


Meidän Vesijärvemme näyttää usein tältä


Tällä viikolla kalastimme Elisan ja Harrin kanssa


Nykyisen veneemme hankittuamme käymme Veskulla parhaimmillaan jopa useita kertoja viikossa. Kotoamme on lyhyt matka satamaan, joten järvelle lähtöä ei tarvitse aina suunnitella kovin pitkään. Meidän kalaretkillä on yleensä eväät mukana. Pidemmillä retkillä käymme välillä maissa, keitämme nokipannukahvit ja välillä jopa teemme ruoan. 


Joskus kalareissulla syödään vähän paremmin...


Vietämme nykyään melko paljon aikaa Vesijärvellä. Järven vesi on puhdistunut valtavasti sitten 80-luvun. Järven tilan merkittävä kohentuminen on hyvä esimerkki siitä kuinka oikeanlaiset toimet voivat vaikuttaa ympäristömme tilaan. Päijät-Hämeen Vesijärvisäätiö on tehnyt arvokasta työtä järven hyvinvoinnin eteen. Vesijärvisäätiöstä voi lukea lisää vaikka Helenan blogista. Järven rikas luonto tarjoaa paljon nähtävää. Kauniiden maisemien lisäksi kameramme etsimeen on tarttunut monia lintulajeja, merikotkasta lähtien. Kalalajeista meille ovat tulleet tutuiksi ahven, särki, lahna, kuha, hauki, kuore, seipi ja suutari. Harvinainen saalis oli ystävämme jigiin tarttunut simpukka. Vesijärvestä on tullut loistava virkistyskalastuskohde, jota voisi markkinoida nykyistä tehokkaammin erityisesti vapakalastuksesta kiinnostuneille. 


Silkkiuikkuparin soidinmenoa oli hauska katsella Siikaniemessä


Laulujoutsenet viihtyvät myös Vesijärvellä


Merikotka liiteli arvokkaasti yllämme


Vesijärvestä on tullut merkittävä virkistyspaikka sen rannoilla asuville ihmisille. Kalastajien lisäksi järvellä on monenlaista kulkijaa, niin kesällä kuin talvella. Suurella järvellä on tilaa kaikille, kunhan muistamme liikkua siellä asiaan kuuluvasti, muita häiritsemättä. 


Enonsaari syksyisessä väriloistossaan


Leijahiihtäjä Messilän edustalla


Talvivaelluskurssin osallistujat yöpyivät jäällä teltoissaan


Vesijärvi on myös melojien suosiossa


Auringonlaskua voisi ihailla loputtomiin


Olemme ihastuneet Vesijärveen vähitellen. Sydäntä lämmittää erityisesti järven nykyinen tila.  Hienoa kehitystä on syytä jatkaa ja tukea kaikin tavoin. 


#MunVesijärvi