Tervetuloa Hollolan Uistin -blogiin

Pääset aina blogin etusivulle klikkaamalla lohenpyrstön kuvan vasenta yläkulmaa, jossa lukee Hollolan Uistin vaalealla tekstillä.
Alla olevat kuvat näet suurempana klikkaamalla kuvaa.

sunnuntai 30. heinäkuuta 2017

Suomen lämpimin paikkakunta, Utsjoki


Tänäkin kesänä Utsjoki nappasi Suomen lämpimimmän paikkakunnan tittelin itselleen. Lohensoutajat ovat saaneet tällä viikolla komeiden saaliiden sijaan kotiinviemisiksi kunnon rusketuksen. Korkealla ollut vesi laski helteiden ansiosta jo hyvään soutukuntoon. Viime yönä alkanut sade on nostanut vettä jo yli 35 cm, mikä laittanee helteiden passivoimat lohet taas liikekannalle. 




Olen soutanut viimeisen kolmen viikon aikana 3 kalastuslupaa. Arpaonni oli kalastuksellisesti jokseenkin "täydellinen" kun viimeinenkin soutupäivä osui tuolle kovimmalle hellepäivälle. Tärppikeiton kaveriksi sain sentään nauttia komeasta nähtävyydestä, kun paksu sumu täytti jokilaakson. Joella liikkuminen piti keskeyttää hetkeksi turvallisuussyistä ja päätin keskittyä ilmiöstä nauttimiseen ja valokuvaukseen. 


Sumu alkaa laskeutua


Kohta on syytä rantautua


Tämä kesä jää historiaan sikäli poikkeuksellisena, että kyttyrälohet ovat tehneet invaasion pohjoisiin lohijokiin, Teno mukaanlukien. Jos aiempina vuosina kutukumppanin löytäminen oli "gorballe" vaikeaa, on niitä tänä kesänä tarjolla yltäkyllin. Mitä tämä tarkoittaa tulevina vuosina joen alkuperäiselle kalakannalle, askarruttanee kalamiesten lisäksi myös tutkijoita. Nyt kyttyrälohia on niin runsaasti, että joissakin mietovirtaisissa paikoissa useamman kyttyrälohen yhtäaikainen tärppi on venekalastajalle jopa todennäköinen. 


Saimme lohestavalta ystävältämme tuliaisia Pykeijasta, pienen nipun kuningasravun jalkoja. Kuningasravun pyynnistä on tullut uusi elinkeino hiipuvalle kveenikylälle. Pakastimessa odottaneille koiville tuli käyttöä, kun vieraaksemme saapui Nordkapista moottoripyöräillyt Kimmo. Hän sai tuoreimman utsjokelaisen ravintolan keittiömestarilta täsmäohjeet kuningasravun valmistamiseen. Kypsäksi keitetty ravunjalka aukeaa helposti normaaleilla saksilla ja maukas liha on helppo kaapia kuoren sisältä. Ravunliha annosteltiin sitten ruislastujen päälle sekä valkosipulimajoneesihöysteen että yrttituorejuuston kera. Makuelämys oli kerrassaan loistelias. 


Kuningasravun jykevä saksi


Hellepäivän melojat Tenolla


Kaksoissateenkaari Nuoraskarin yllä


Tämä pihapiirin asukki lienee nuori västäräkkinaaras



maanantai 24. heinäkuuta 2017

Helteitä


Tätä kirjoittaessa lämpömittari näyttää 26 lämpöastetta varjossa, helleraja on siis rikki. Keli on tyypillinen näille leveysasteille, missä säät muuttuvat nopeasti äärilaidasta toiseen. Johtuneeko ilmiö meren läheisyydestä, vai mistä? Tenossa vesi laski viikonloppuna, etenkin sunnuntaina reippaasti. Silti joen pinta on ajankohtaan nähden vielä vajaan metrin normaalia korkeammalla. Veden väri on koko kesän ollut lähes kahvinruskeaa. 

Viime viikolla loma täyttyi monenlaisesta puuhastelusta. Varaston kattoremontti odottaa meitä ensi kesänä, niinpä strategisia paikkoja huovassa varmistettiin bitumilla. Pienellä patikointireissulla käytiin aikaisempien lomaviikkojen tapaan. Tällä kertaa teimme tutustumiskäynnin Levajokivarteen. Ensi kesänä tavoitteenamme olisi käydä Rastigaissalla, Finnmarkin korkeimmalla tunturilla. Tuo tunturi on monelle tuttu Sampo Lappalaisen sadusta. Pohjoiseen ajavat näkevät Rastigaissan ensimmäisen kerran Petsikon ylängöllä. Levajoen vartta pitkin kulkee pitkä merkattu polku kohti tätä Finnmarkin kuuluisinta tunturia. Rastigaissan huiputus on toteutettavissa yhden päivän reissuna. Jotkut ovat haasteita kaivatessaan käyneet huipulla jopa talvella suksin. Meille riittää kesäinen patikointi, lunta riittää huipulla silloinkin joka tapauksessa. 


Levajoki on yksi Tenon merkittävimmistä sivujoista


Vesi on todella kirkasta


Ylempänä joki virtaa kapeana, koskimaisena tunturipurona


On kirkasta, on


Levajoella sijaitsi aikoinaan kuuluisa Levajoen hotelli, johon saapui vieraita ulkomaita myöten. Ivar Hauge osti hotellin 1950-luvulla, minkä jälkeen paikka sai pian tarunhohtoisen maineen metsästäjien ja varsinkin kalastajien paratiisina. Vierailimme hotellissa 2000-luvun alkuvuosina. Ihailimme tuolloin hotellin historiasta kertovia valokuvia, maalauksia, täytettyjä lohia ja vanhoja kalastusvälineitä. Koko rakennus huokui ainutlaatuista tunnelmaa joka oli helppo aistia. Paljastuipa samalla käynnillä Norjan viralliseen matkailuesitteeseen päätynyt kaikkien kalavaleiden isä. Kuuluisa isäntä itse oli teetättänyt kunnon trikkikuvan kahdesta valokuvasta. Hämmästyttävässä lopputuloksessa kaksi miestä kannattelee käsivarsillaan valtavaa lohta. Haikeudella luimme sanomalehdestä muutamaa vuotta myöhemmin uutisen kun tämä komea hirsinen hotellirakennus paloi talvella v.2007. Sittemmin paikalle on rakennettu uusia, korvaavia tiloja. Entisen hotellin tunnelmaa nykyinen rakennuskanta ei pysty korvaamaan. 


 Levajoen Fjellstuen uusi kahvila


Viime viikolla Rossin perhe kävi Tenolla kalareissulla. Jussista tuli tällä reissulla oikea lohimies, sillä hän väsytteli isänsä soutamana kaksi lohta ja hienon taimenen. Harjuksen pyynti oli myös tämän kalamiehen mieleen. Maaherranväylän harjuskanta harventui kahdella upealla harjuksella.


Jussi ja ensimmäinen harjus


Näillä istuinsijoilla Sundebaktilla on Kristian VII:n vaakuna louhittuna kallioon


Kamera on oltava kainalossa aina kun liikkuu ulkona. Tämä siivekäs saalistaja vaani syötävää korkealla.


maanantai 17. heinäkuuta 2017

Retkiviikko


Viime viikolla lomamme keskittyi retkeilyyn. Teimme Marian kanssa mieleenpainuvan retken Ifjordin maisemiin ja kävimme sieltä palatessamme Smalfjordin rannalla varsinaisessa kiviparatiisissa. Jo Ifjordiin mennessä oli paljon nähtävää. Ylängöllä oli vielä monin paikoin lunta ja useiden järvien rannoilla näkyi yhä jäitä. Menomatkan puolivälissä alkoi äskettäin peruskorjattu tie, joka ylitti kristallinkirkkaan Storelvan. Se on lohistaan kuulun Langfjordelvan latvavesiä. Tien kilometrejä pitkät nousut olivat myös kahden rullasuksilla hiihtäneen "hankisääsken" harjoitusmaastoina. Täältäkö sitä Norjan ylivertaista hiihtovoimaa haetaan? 


 Heinäkuisia maisemia matkalla Ifjordiin


Paluumatkalla teimme patikointiretken Marian ennestään tuntemalle kivipaikalle. Smalfjordin rantapoukamaan vuosituhansien aikana muotoutunut alue oli sanoinkuvaamattoman vaikuttava. Meren aallot ovat kuluttaneet rantoja poikkeuksellisella tavalla. Rantaviivassa on kymmenien metrien leveydeltä pyöreiksi hioutuneita, värikkäitä kiviä. Eri kokoiset kivet ovat järjestäytyneet omiksi ryhmikseen leveän rannan eri kohtiin. Ja se ääni... Aaltojen vyöryessä rantaan kivet vierivät ja osuvat toisiinsa, pitäen kauas kuuluvaa helinää. Ylempänä törmällä oli korkeaan rantakallioon kovertunut luola. Luolan edustalla korkeat kivipaasit vartioivat rantaa jylhän arvokkaina. Tämän paikan näkemisen jälkeen oli helppo todeta että näimme ja koimme nyt jotain ainutlaatuista. 


Smalfjordin satamaa


Patikkamatkalla kohti avomerta


Kiviranta


Värikkäitä ja pyöreitä kiviä riittää


Etualalla siintävät Tenovuonon jyrkät kallioseinämät


Rapautuvissa lohkareissa on lisäksi kovempia kiviä 


Rantakallion luola


Eroosion jälkiä


Kivien värikirjoa


Tämä on jo ainutlaatuinen


Jyrkän rantareitin kostea yllätys


Lauantaina suunnistimme rinkkoinemme Farppaljärven rantaan. Kaldoaivin erämaa-alueen pohjoislaidalla sijaitseva järvi on reippaan kävelymatkan takana. Kelit suosivat kolmipäiväistä retkeämme ja saimme sään lisäksi nauttia upeista maisemista sekä järven antimista. Sopiva tuuli piti hyttyset loitolla. Paukamien sijaan saimme tuliaisiksi auringon ruskettamat hymyt.


Pitkulainen Irdojärvi ohitettiin matkan aikana


Telttapaikkamme oli aivan rannan läheisyydessä


Farppalin maittavia rautuja


Kävelysauva-/vapateline pitää molemmat ehjinä


Totti nauttii täysin siemauksin tunturin ilmapiiristä


Farppal on melko iso tunturijärvi


Tylli ihmetteli ohi patikoivaa seuruettamme


Sinirinta lauloi Kuoppilastunturin kupeella


maanantai 10. heinäkuuta 2017

"Sama kaiku on askelten..."


Menneellä viikolla saimme vaeltavia vieraita. Ansku ja Mikko saapuivat Utsjoelle tarkoituksenaan ensin vaeltaa Paistunturin alueella ja sitten kalastella Tenon vesillä. Saatoimme nuorenparin Levajokisuulle, Tenon Tunturitupien pihamaalle. Sieltä vaeltajamme suuntasivat Pahtavaaran kautta Vardojärvelle ja suuntasivat sen jälkeen kompassinsa kohti Kaavaa. Sateiden lähestyessä he nopeuttivat matkantekoa ja pääsivät Johkamielliin juuri ennen kovimpia rankkasateita. 


Kapustarinta on tunturissa vaeltaville tuttu kaveri


Ansku ja Mikko vaelluksen lähtötunnelmissa


Sillä aikaa kun vaeltajamme olivat reissullansa, kapusimme Baddaskaidille maisemia ihailemaan. Näkymät tekivät vaikutuksen, taas kerran. Toivottavasti Karigasniemeltä Nuorgamiin aiemmin suunniteltu vaellusreitti vielä joskus toteutuu. Tuolla reitillä tulisi olemaan valttikorttinaan upeimmat mahdolliset maisemat. Vaeltajat voisivat suunnitella päivämatkansa esim. Tenon varren majoitusten mukaan, niitähän piisaa tasaisin välimatkoin koko joen mitalta. Samalla paikalliset yrittäjät saisivat uuden matkailijaryhmän palveluksiensa piiriin. Matkailijasesonki jatkuisi varmasti syksyyn, ovathan tunturimaisemat ruska-aikaan entistä värikylläisemmät. 


Maiseman avaruus tekee vaikutuksen


Totti löytää upeimmat paikat evästauoille


Lapinvuokko kukkii tunturin kupeella


Kiven sammalkuorrute


Vaaksiainen naamioituu helposti


Tunturilta löytynyt poronsarvi pääsi matkamuistoksi


Maiseman lumoissa


Vaeltajapariskunnan tultua reissultansa teimme retken naapurimaahan ja kävimme haistelemassa meren aaltoja. Pysähdyspaikan edustalla meriharakka opasti poikastaan syömään laskuveden paljastaman rannan makupaloja. 


Parkkipaikan tukeva ruokailuryhmä kestää säätä ja käyttöä


Meriharakka poikasineen


Rujon näköisen poikasen höyhenpeite on vielä pelkkää untuvaa


Tenolla kalastusviikkoon mahtui kaikki mahdollinen. Alkuviikon helle muuttui sateiksi ja lupaava veden lasku kääntyi uuteen, nopeaan tulvaan. Keskiviikko ja torstai olivat kalamiehille todellisia saalispäiviä. Vitoslompolon 22,5 -kiloinen ja lukuisat muut vauraat lohet palkitsivat joella kalastaneet  ruhtinaallisesti. Omat, toukokuussa ostetut kalastusluvat osuivat viikon kolmelle viimeiselle vuorokaudelle. Tulva nosti vettä lopulta puolisen metriä ja varsinkin yksin soutaessa "roskakuskina" olo koventuneessa virrassa vaati normaalia enemmän kärsivällisyyttä... 


Vikkonlopun tyypillisin saalis


Mikko hyppäsi veneeseen lauantaipäiväksi. Ensikertalainen lohensoutaja vaikuttui kokemuksestaan sen verran että miestä lienee mahdoton pidätellä tulevina kesinä poissa Tenolta. Perhokalastukseen vihkiytynyt Mikko suuntaa ensi viikoksi Vätsäriin, Surnu-Pekan maisemiin vapa ja rinkka olalla. Yhteinen soutumme palkittiin tällä kertaa harvinaisella saaliilla. Kuninkaankiven huopeesta tarttunut lohi paljastui haavitessa kyttyräloheksi, jotka lyöttääntyvät sukulaislajinsa seuraan kutuvaellukselle silloin tällöin. Mainittakoon että savustettu "Gorba" maistuu hyvältä. 


Perhomies matkalla lohensoutuun


Mikko ja harvinainen saalis


Nuoraskarin asukit