Tervetuloa Hollolan Uistin -blogiin

Pääset aina blogin etusivulle klikkaamalla lohenpyrstön kuvan vasenta yläkulmaa, jossa lukee Hollolan Uistin vaalealla tekstillä.
Alla olevat kuvat näet suurempana klikkaamalla kuvaa.

sunnuntai 29. syyskuuta 2019

Vavan varressa


Viikonloppuna ahvenet olivat jälleen hyvällä syönnillä. Minulle sattui harvinainen tilaisuus. Helenan jäädessä Katan ja hoitokoira Serin vahdiksi pääsin eilen ensimmäistä kertaa ihan yksin kalaan veneellämme. Harvinaista, sillä vene on jo kolmatta kesää meillä. Aamupäivällä ahvenet parveilivat Messilän sataman edustalla, vain muutaman minuutin ajomatkan päässä rannasta. Lokeista ei ollut tällä kertaa apua parven paikantamisessa, sillä ahvenet löytyivät pohjan tuntumasta. Aamun viileydessä raitapaidat purivat lähestulkoon vain siniselkäistä jigiä. Eilinen aamupäivä oli myös hanhien aktiivista muuttoaikaa. Sadat hanhet ylittivät Enonselän useissa eri parvissa äänekkäästi kaakattaen.


Hanhien muutto kuuluu kauas


Valkoposkihanhilla oli yhteinen suunta


Poikkesin vielä Enonsaaren kupeessa, mistä tarttuikin useita vauraampia raitapaitoja. Syönti oli välillä todella hurjaa, jopa evästaukokin uhkasi jäädä pitämättä. Syöntihuipussa kaikki jigivärit tuntuivat kelpaavan nälkäisille kaloille. Täälläkin ahvenet olivat pienellä alueella.


Ahven poikineen


Vesijärvellä on tilaa purjehtia


Kanootti on todellinen muskelivene


Pilvien harvennuttua auringon säteet kimaltelivat järven aalloilla. Tuulikin alkoi tyyntyä. Tämän mukavampaa kalakeliä on vaikea kuvitella.


Eilinen kesäkeli


Tänään lähdimme Elisan kanssa kalaan. Edes aamun sadesää ei saanut meitä jäämään sisätiloihin. Kunnollinen, kelin mukainen pukeutuminen takaa viihtymisen. Enonsaaren nurkka antoi meille tänään mahtavan saaliin. Suurien ahvenien lisäksi saimme myös yhden hauen, joka pääsi nimikkopihviensä raaka-aineeksi. Elisa sai tänään reilusti fileoitavaa.


Elisan tämän aamun ensimmäinen


Jälleen yksi fileahven


Päivän suurin ahven, 600g!


sunnuntai 22. syyskuuta 2019

Kauden paras ahvenreissu


Eilen julkaisimme Hollolan Uistimen kotisivuilla uuden tarinan, "Luontoäidin helmoissa". Tarina on kertomus viime kesästämme Utsjoella. Tarinassa vilahtelevat monet ystävämme ja mm. Varangin rannat, Tenovuonon taimenet, Tenon lohet ja lähivesien raudut, muutamia matkailukohteita unohtamatta. Tapahtumarikkaan kesän muisteloihin pääsee suoraan tästä


Mukava muisto viime kesältä 


Utsjoelta kantautui reilu viikko sitten mukavia uutisia. Teknisten ongelmien vuoksi muutaman kuukauden tauon jälkeen Postipekka jatkaa bloginsa kirjoittamista. Tenon rannalla asuvan Postipekan kirjoittama blogi on tarjonnut jo useita vuosia luotettavaa uutisointia laajalle lukijakunnalle. Utsjoen tärkeimmät kuulumiset sekä viikoittaiset luontohavainnot ovat aina yhtä mielenkiintoista seurattavaa. Lisäksi kirjoittajan herrasmiehen luonne ja syvä kiintymys luontoon välittyvät lukijalle tekstistä toiseen. Postipekka on omien taitojensa suhteen vaatimaton, sillä kertomuksia tarkasti lukemalla huomaa hänet yhdeksi oivallisimmista onkimiehistä - taidokkaaksi lohenpyytäjäksi. Uuden alustan myötä blogi löytyy nyt osoitteessa www.posti-pekka.fi.


 Tänään kävimme Kimmon kanssa jigaamassa parin viikon tauon jälkeen. Yöllä lämpötila oli käynyt nollan tuntumassa ja aamupäivällä tuuliselle järvelle suunnatessamme puimme ylle lähes talviset vaatteet. Ensimmäinen lokkiparvi hätisteli pinnassa käyviä kuoreita aivan Messilän sataman suulla. Turvallisuussyistä emme jääneet samoille apajille, vaan suunnistimme tutulle vedenalaiselle niemekkeelle. Ahvenia alkoi tulla heti hyvään tahtiin, tosin aluksi vain kapealta sektorilta. Kalasumppuna toimivaan saaviin kertyi nopeaan tahtiin filekokoista raitapaitaa. Hyvän syönnin ansiosta otimme vain kookkaimmat yksilöt. Muutama hanakampi tärppi saatiin myös, mutta suurimmat ahvenet jäivät vielä syvyyksiin.


Tuulilasi on vielä huurteessa yön jäljiltä


Vaihdoimme vielä paikkaa yltyvästä tuulesta huolimatta. Enonsaaren kupeelta tarttuivat sitten reissun komeimmat ahvenet. Syönti oli aktiivista koko kalastusajan ja lähes joka heitolla joku ahven kävi ravistelemassa jigejämme. Kimmo nosti veneeseen päivän vauraimman kalan - jälleen kerran. Parin tunnin aktiivisen kalastussession jälkeen oli mukava lähteä kohti rantaa, suojaan kylmästi puhaltavalta tuulelta. Tämän päivän ahvenet eivät olleet kranttuja jigien värien suhteen. Vesien viileneminen on herättänyt ahvenien ruokahalun.  


Kata, laivakoira


Kimmo näyttää mallia


Kotiinlähdön aika


Verstaalla on taas piipahdettu muiden askareiden ohessa. Tällä kertaa lohivaaput ovat saaneet hivenen uutta kuosia. Tuunatut värit päätyvät Teemun pakkiin.


Violettia ja pinkkiä


Selkäväri


Tuttu väri violetilla höysteellä


Yksi ottiväreistä jää omaan vapaan - Päijänteen taimenille

sunnuntai 15. syyskuuta 2019

Syksyn merkkejä ilmassa


Viime päivinä olemme saaneet katsella hienoja ruskakuvia Käsivarren Lapista. Suuri kiitos kuvista niitä ottaneille. Täällä etelässä lehdet alkavat juuri kellastumaan ja viime yönä lämpötila laski monin paikoin lähelle nollaa. Meidän vapaa-aikaamme on viime päivinä kuulunut pieniä metsähommia. Sahasimme pihaltamme kolme pihlajaa jotka olivat kasvaneet liian suuriksi. Niiden oksat ulottuivat katolle asti ja räystäskourut täyttyivät syksyisin pihlajan lehdistä. Tontin yhdelle nurkalle jätimme yhden pihlajan joka saa kasvaa siellä kaikessa rauhassa. Kaadetuista puista otamme talteen pienet veistotarpeet. Katsotaan myöhemmin mitä saamme pihapuistamme aikaan.


Etupiha täyttyi pihlajan oksista 


...kuten myös takapiha


Eero muisti meitä jälleen kerran muikuilla. Ahkera uistelija on pitänyt hetken rokulia taimenenpyynnistä ja on keskittynyt nyt muikunpyyntiin. Päijänteessä olleet muikkuverkot olivat antaneet taas hyvän saaliin. Saamamme muikut pääsivät samana iltana loimuttimen lämpöön. Näin halstratut muikut maistuivat mahtavilta salaatin kera. 


Päijänteen muikut ovat suuria


Muikkuja halstratessa alkoi taivaalta kuulua melkoinen melske, kurkien laulu. Valtavat kurkiaurat seurasivat toisiaan kun nämä linnut muuttivat kohti etelää. Välillä kurjet lensivät pitkinä ketjuina ja pian lähestyi taas uusi kurkiaura. Laskimme että suurimmissa auroissa oli yli 100 lintua kussakin. Yhteensä näimme lähes tuhannen kurjen lentävän ylitsemme. Olipa onni että olimme ulkona kun kurjet ylittivät Lahden. Tämä oli todella hieno elämys.


Yksi suurista kurkiauroista


Kurkien äänet kuuluivat kauas


Ilta-aurinko kimmelsi kurkien siivissä


Vaappuverstaalla on touhuttu entiseen malliin. Lattia on täynnä lastuja ja uudet valmiit vaaput ovat käyneet uimakoulussa.


"Kivikoski", "Anssin perho" ja "MM Onnela"


Veeti pääsee nyt haukijahtiin


Kata on testannut uutta tutkapantaansa. Pienessä laitteessa ei ehkä ole kaikkia metsästyskoirien tutkissa olevia ominaisuuksia, mutta koiran olinpaikka, jos se jostain syystä ei ole tiedossa, selviää nyt helposti. 


"Kätevä ja kevyt laite", tuumasi myös Kata


sunnuntai 8. syyskuuta 2019

Yhteistä iloa


Tänään teimme kalaretken Vesijärvelle Elisan ja Harrin kanssa. Reissun aikataulua etsittiin tovi ja kiireisen parin kalenterista löytyi kuin löytyikin päivä joka omistettaisiin kalastukselle, viimevuotiseen tapaan. 


Hanhet lentävät järven pintaa hipoen


Säidenhaltija on pitänyt meitä suosiossaan tänä syksynä. Tänäänkin mittari kipusi lähes kesäisiin lukemiin ja tuulet olivat miltei nollalukemissa. Mistä näitä hyviä kalakelejä oikein riittää...?

Reissun alussa tuntui että ahvenet ovat kadoksissa. Lokkiparvet siirtyilivät levottomina paikasta toiseen piileskeleviä kuoreparvia etsien. Ensimmäinen veneeseen asti saatu kala oli lopulta mukavan kokoinen kuha. Kuhat tuntuivat muutenkin olevat ahvenia paremmalla syöntituulella. Paikkaa vaihdettuamme ahvenia alkoi tarttua jigeihin Enonsaaren tutulta paikalta. Kuhat tuntuivat olevan täälläkin aktiivisia ja kohta sumpussa uiskennellut kuha sai ahvenien lisäksi seurakseen kaksi samankokoista lajitoveria. 


Elisalla on hymy herkässä


Harrin ja päivän ensimmäinen ahven


Elisa, Kimmo ja Harri nauttivat täydellisestä kalastussäästä


Evästauko pidettiin tutussa paikassa Navigaatioseuran grillikatoksessa, Enon pihamaalla. Saavuttuamme laituriin huomasimme pian että mökillä paikat eivät ole totutussa kunnossa. Varkaat olivat käyneet mökillä ja rikkoneet kaikki lukot puuvajaa myöten ja aiheuttaneet muutakin harmia. Niinpä soitimme saman tien kommodorille näkemästämme ja lähetimme hänelle valokuvia mökin vahingoista. 

Harmistuneena pidimme evästauon kuitenkin suunnitellusti grillikatoksessa ja herkuttelimme jälleen oikein kunnolla. Nokipannukahvien, Elisan tekemien leipien ja paistettujen makkaroiden jälkeen oli jälkiruoan vuoro. Jälkiruoaksi napostelimme suuria ja makoisia vadelmia sekä suklaata. 


Kahvivesi kiehuu tuota pikaa


Tämän reissun eväitä


Mahat pinkeinä jatkoimme matkaa ja palasimme jälleen kalastuksen pariin. Kun sumppuun oli saatu muutama lisäahven, katsoimme saaliin riittävän kahden talouden ruokatarpeiksi pariksi, kolmeksi päiväksi. Saalina toki on ruokatarpeiden lisäksi runsaasti hyvää mieltä, alentuneet stressihormonitasot sekä hyvä uni seuraavaksi yöksi.


Iloiset kalastajat Vesijärvellä


sunnuntai 1. syyskuuta 2019

Sampo - kalamies ja nikkari


Sampo on kummipoikamme Väinön pikkuveli. Ekaluokkalainen Sampo on innokas kalamies ja viihtyy hyvin myös verstaan pölyn ja lastujen keskellä. Aloitimme viime talvena kaksi yhteistä projektia, joiden aikana olemme tutustuneet sekä puukon että muiden veistotyökalujen käyttöön. Verstaalla olemme piipahtaneet silloin tällöin ja tänä viikonloppuna loppusilausta vailla olleet projektimme vihdoin valmistuivat. 

Yhteinen viikonloppumme alkoi jo perjantaina kun kävimme Sampon ja Väinön kanssa katsomassa kun Porvoonjoen latvoille istutettiin taimenenpoikasia. Erviänoja virtaa aivan kotimme lähellä ja on yksi Porvoonjoen lähdealkuisista latvapuroista. Okeroisten myllyn kohdalla, Myllylammen alla, Erviänojaan on kunnostettu koskiosuus taimenien viihtyvyyden parantamiseksi. Perjantaina Okeroisten myllyn parkkipaikalla ja pihapiirissä oli tungosta kun puroon istutettiin 250 taimenenpoikasta. Päivän sanomalehti oli luettu tarkkaan, sillä pieni uutinen houkutteli paikalle kymmeniä kiinnostuneita. 


Luonnonvarainen taimen kiinnostaa suurta yleisöä


Kunnostettua Erviänojaa


Koskipaikkojen välissä on mietovirtaisia poteroita


Myllylammelta laskeva pikkukoski on varmasti taimenen mieleen


Lauantaina lähdimme pienen verstaalla käynnin jälkeen Sampon kanssa kalaan Vesijärvelle. Neljän hengen venekuntamme sai juuri sopivan saaliin. Helena sai reissun suurimman kalan, hauen, jonka vatsasta löytyi perkaamisen yhteydessä lähes tuore ahven. "Helena sai siis kaksi kalaa yhdellä heitolla", totesi Sampo. Makoisia eväitä mukanaan tuonut Kimmo sai reissun suurimman ahvenen ja Sampo sai ensimmäisen jigiahvenensa ikinä. Tältä reissulta jäi mieleen myös melko läheltä nähty kalasääski, joka ohi lentäessään kantoi kookasta saaliskalaa kynsissään.


Jipii, siinä se on!



Taukopaikalla ihastelimme tulitikkujen osuvaa nimeä



Napakka napautus niskaan vie ahvenelta hengen


Lauantai-iltana kalojen perkaamisen jälkeen alkoi valmistautuminen yöpymiseen - ulkona. Lauantaina vietettiin Suomen luonnon päivää ja Nuku yö ulkona -tapahtuma oli lauantain ja sunnuntain välisenä yönä. Sampolle ja Helenalle viritettiin riippumatot terassillemme ja Ari sai nukkua parin metrin päässä omassa teltassa. Sampon riippumatto viritettiin ensimmäisenä ja kalamies kömpi makuupussiinsa saman tien. Parin minuutin kuluttua riippumaton uumenista kuului onnellinen tuhina. Tapahtumarikas iltapäivä järvellä teki tehtävänsä.


Laihokadun leirikeskus


Tänään sunnuntaina pääsimme viimeistelemään nikkarointiprojektimme. Ensin valmistui Sampon ensimmäinen vaappu jossa on tavanomaisesta poikkeava pyrstöratkaisu. Takakoukun tilalla heiluu viehkeästi punainen muovipyrstö joka uittoaltaassa suoritetun koeuiton perusteella näyttää yllättävän luonnolliselta. Harkitun värikokonaisuuden vaapussa viimeistelee sen kultapohjaiset silmät. 


Uintilevyn liimaus on tarkkaa hommaa


Sampon uutta vaappudesignia


Hauet varokaa!


Toista nikkarointiamme valmistimme koko viime kevään pienen salaisuuden verhotessa koko asiaa. Moni lähipiirin ihmisistä tiesi että veistelemme jotain, mutta mitä, se jäi arvoitukseksi. Tänään se sitten valmistui. Puukon ja hiontatyökalujen käyttöä harjoiteltiin omaa puista ahventa veistettäessä. Monia työvaiheita teimme niin tässä kuin vaappua tehdessä "nelikätisesti". Nuoren nikkarin kanssa yhdessä tekeminen on voimaa. Lopputulokseen olemme todella tyytyväisiä. Muutamiin työvaiheisiin käytetiin erityistä huolellisuutta ja aikaa mutta se kaikki kannatti. Sampon ahven on mahtava!


Ilmiselvä ahven!


Ja Sampoa naurattaa


Sampo on Katan parhaita kavereita