Joulunviettoa Johkamiellissä

Lauhat kelit kääntyivät talvipakkasiin joulua lähestyttäessä. Tenon rannoilla on helppo sujutella suksipeleillä jokilaakson ohuella lumipeitteellä. Rantojen tuntumassa on syytä pysytellä vielä visusti, sillä sulia kohtia löytyy monista paikoista. Loppuviikosta pakkaset kiristyivät reippaasti toiselle kymmenelle. Aattona pukin oli helppo kulkea pororaidollaan pakkasen kovettamalla hangella. 

Hannunväylä

Vitoslompolon niskalla on sulaa aivan rannan tuntumassa

Kuninkaankivi Kivikosken partaalla

Kuninkaankiven värikästä kylkeä

Torstaina ajoimme Marian ja Elmon kanssa Vardön kaupunkiin, Varangille. Tämä Norjan itäisin kaupunki sijaitsee aivan Varanginvuonon suulla ja on nykyään tunnettu mm. rikkaasta linnustostaan, jota tuhannet turistit käyvät kesäisin ihailemassa. Suomensukuiset kveenit asuttivat aikoinaan Varangin rannat Vardötä myöten, niinpä kaikilla vuonon kaupungeilla ja kylillä on myös suomalainen nimi. Vardön suomenkielinen nimi on Vuoreija. Sen historiaan kuuluvat läheisesti 1600-luvun noitavainot, joiden oikeudenkäyntejä pidettiin juuri Vardössä. Lähes sadan roviolla poltettaviksi tuomitun muistoksi pystytettiin vuonna 2011 Steilneset Memorial. Tällä muistomerkillä käyminen on pysäyttävä kokemus.

Keskipäivä Varangin rannalla, Nessebyssä

Steilneset Memorial

Sisäkäytävä

91 lamppua...

 ... ja tuli

Revontulet ovat ilahduttaneet meitä lähes joka ilta. Kameralla ei pysty vangitsemaan kuin kalpean aavistuksen upeasta näkymästä yläpuolellamme.

Kaavan kaamoksessa

Eilen saavuimme Utsjoelle tarkoituksenamme viettää jälleen kerran joulu Johkamiellissä. Yövyimme ykköstason yöpuulla Rovaniemellä, missä teimme samalla hieman tonttujen hommia. Petsikossa näimme matkan ensimmäiset porot sekä Kevolla kaksi hirveä, emä ja vasa toivottivat meidät tervetulleiksi joulumaahan. Jo ensimmäisenä iltanamme Kaavassa kirkkaat revontulet loimusivat tähtitaivaalla. Toivottavasti saamme nauttia noista värikkäistä taivaanvaloista useammankin kerran joululomamme aikana. 

Kirkas revontuliroihu nousee tunturin takaa

Revontulet ja Otavan tähtikuvio

Utsjoella kaamos on syvimmillään ensi viikolla. Talvipäivän seisauksen jälkeen päivät alkavat pidentymään vähitellen ja aurinko pilkahtaa ensi kerran näkyville tammikuun puolessa välissä. Kaamoksesta huolimatta valoa piisaa keskipäivällä muutaman tunnin ajan. Umpihankihiihto- ja muut ulkoiluharrasteet kannattaa sijoittaa siis puolen päivän molemmin puolin. Utsjoen valaistu hiihtolenkki saa tulevalla viikolla uuden kiertäjän.

Kaavan kaamos keskipäivällä

Postilaitos aiheutti sydämentykytyksiä viime viikkoina. Eläköityvälle kalastusjärjestön nokkamiehelle tehty uniikki lahja katosi kuukaudeksi Postin labyrintin syövereihin. Onneksi paketti palautui lähtöpaikkaansa ja pääsi lopulta määränpäähänsä, meidän viemänä. 

Lestijärven kelosta valmistetut rasia ja morrivapa

Sisältä löytyy tunturimaisema ja Elmon tekemät maailmanluokan morrit

Monta aihetta juhlaan

Tämä on Hollolan Uistimen 400. blogiteksti, siis oikea Juhlablogi. On lähes seitsemän vuotta siitä, kun aloitimme blogin kirjoittamisen tammikuussa 2010. Blogin aloittaminen oli hyppy tuntemattomaan. Kuinka osata kirjoittaa säännöllisesti ja niin, että sekä itsellä että lukijalla säilyy mielenkiinto? Kirjoittamisesta on tullut vähitellen uuden ajan päiväkirja, jonka virtuaaliset lehdykät ovat kaikkien luettavissa. Blogi on muodostanut Hollolan Uistimen nettisivujen kanssa uuden verkoston ympärillemme. Onpa blogitekstiämme käytetty jopa Wikipedian lähteenä. Tässä hektisessä maailmanmenossa seitsemän vuotta on yhdelle blogille jo korkea ikä. Lukijamäärämme ovat olleet viime aikoina hyvässä nousussa, mistä kiitos kaikille blogia seuraaville. Vanhakin blogi voi siis pysyä vetreänä!

 Ja matka jatkuu

Eilen vietimme Hollolan Uistimen pikkujoulua. Mukanamme oli juhlijoita tenavasta vaariin, sananmukaisesti. Herkkupöydän ympärillä kävi vilkas trafiikki. "Uisteelaiset" ovat todella taitavia leipureita, sillä pikkujouluvieraiden mukanaan tuomat leivonnaiset katosivat lautasilta tyytyväisten hymyjen saattelemina. 

Herkkupöytä

Ansku ja Taavetti

Uutta elokuvaa seurattiin tiiviisti. Vaellukset ja kalareissut yhdistyivät laatumusiikin ansiosta katkeamattomaksi elämykseksi. Upeat tunturimaisemat ja kalastajien kookkaat lohet jännittävine väsytyksineen tarjosivat jokaiselle jotakin. Toistatuntinen ulkoilmakavalkadi sisälsi myös poikkeuksellista materiaalia. Tapasivatko Ansku ja Helena Akujärven vaelluksellaan aidon 007-tähden? 

Teno 2016 -elokuvan ensi-ilta

Hauskan illan päättänyt pöytälätkäturnaus siirsi ajatukset totaalisesti muualle. Heti alkuerissä nähtiin muutamia "verkot tötteröille" otteluita. Jokunen kirvelevä tappiokin taisi olla, mutta pelit etenivät esimerkillisen rehdissä tunnelmassa. Joillakin pelaajilla vanhat kikat löytyivät pelien edetessä ja mitalit ratkesivat ilman jatkoaikoja.

Anton, vaapuntekijä

Sampo pelasi nuorten sarjassa

Hanna nauttii turnauksesta

Väinö osaa maalinteon

Pronssipeli

Aatu seuraa finaalia

Atte palkitaan nuorten sarjan mestarina

Tänä aamuna, kolmantena Adventtisunnuntaina, kokoonnuimme yhteen riisipuuron merkeissä. Jokainen pöydän ääressä oleva aikuinen on tehnyt itse oman katajalusikkansa viime vuoden aikana. Täytyy sanoa että puuro oli nyt tavallistakin makoisampaa. Voiko olla mukavampaa syytä kokoontua yhteen? Anskun lusikka valmistui viimeisimpänä, viime torstaina. Ensi vuoden aikana tämä porukka valmistanee kukin itselleen oikeat pahkakuksat. 

Upeat lusikat rivissä, Anskun uutuus on kolmas alhaalta

Lusikkatiimi puurolla

Pukin apulaisena

Ansku poikkesi meille Etelä-Suomeen suuntautuneen työmatkan ohessa. Vaellukseen hurahtaneen  Anskun vaellusvermeistä puuttui vielä omatekoinen katajalusikka, niinpä sen veistäminen aloitettiin tänään. Katajavärkin lisäksi Ansku sai verstaalta pari vinkkiä puun työstämiseen. Näyttää vahvasti siltä että omasta lusikasta tulee tulevien reissujen vakiovaruste. Suuhun sopiva lusikan lisäksi Ansku saanee kotiin vietäväksi omatekoisen voiveitsen. 

Ensin sahataan sopiva pätkä katajaa

Kirveen jälkeen tarvitaan puukkoa

Lusikan kupin veisto onnistuu kourutaltalla

Raspi-roopella puun muotoileminen helpottuu ratkaisevasti

Joulun lähestyminen tietää ahkeroimista verstaalla. Pukin apunikkarina toimiminen on kunnia-asia ja lahjojen on syytä valmistua ajoissa. 

Näistä värkeistä syntyy vielä jotain pukin konttiin

Vaappujen pinnoitukseen on kokeiltu jos jonkinmoisia konsteja. Nämä isoilla hileillä koristellut vaaput voisivat toimia myös joulukuusen koristeina. Päijänteen taimenet ja järvilohet voisivat myös pitää näistä.

Kulta-vihreä 

Sini-hopea

Hollolan Uistimen perinteiset pikkujoulut vietetään ensi lauantaina 10.12. klo.16 alkaen. Uuden elokuvan lisäksi nautimme jouluisista herkuista ja juhlavieraiden seurasta. Pöytälätkäturnauksessa käytäneen entistä tasaisempi taisto. 

Etelä-Konnevedellä

Pääsin pikaisesti ihailemaan Etelä-Konneveden kansallispuistossa Kalajan kierroksen maisemia Arin jäädessä Totin kanssa kotimieheksi. Etelä-Konneveden kansallispuisto on tuore kansallispuisto, jonka sisään kätkeytyy niin käveltävää kuin melottavaa. Kauniit maisemat ja jättiläishaavat tekevät seudusta erämaisen. Kalajan kierros on Metsähallituksen mukaan luokiteltu vaativaksi reitin korkeuserojen ja epätasaisuuden vuoksi. Kun olin kierroksella, koko ajan jatkunut sade teki olosuhteet vielä haastavimmaksi juurien ja kivien liukkauden vuoksi. Sateesta huolimatta nautin päivästä ja rauhasta suuresti. Ehkäpä juuri sateen vuoksi sain käppäillä koko päivän näkemättä yhtään ihmistä. Kuulemani mukaan reitti, varsinkin helppo alkuosa laavulle saakka, on kovin suosittu ja vain harvoin näitä upeita maisemia pääsee katselemaan ihan yksin. Minulla kävi ihan "tonttumainen flaksi", kun sain rauhoittua niin reitillä kuin tulilla ihan vain luonnon ääreen.

Tästä lähtee Kalajan kierros

Reitin alussa ollut teksti rakennustöistä

Polku on alussa leveä ja merkitty hyvin, linssiin osuneet pisarat paljastavat sateen

Helppoa osuutta kauniissa metsässä

Vuori-Kalajan -lammelta alkaa pieni pätkä pitkospuita ennen kuin aletaan kiipeämään

Vuori-Kalajan -lampi sateisena päivänä

Tuonne ylös pitäisi päästä

Ylhäältä oli todella komeat maisemat

Reitin vaikeimpiin kohtiin oltiin tehty köysirata - onneksi, sillä kivet ja juuret olivat sateessa todella liukkaita

Kierroksen lähestyessä loppuaan oli mukava kuivatella hienossa laavussa ja syödä eväitä sekä keittää kunnon kahvit

Taavetti ensimmäisenä adventtina jännittää jo vähän joulukuun alkua, koska 1.12. alkaa kalenterijutut... Mukaan pääsee vielä laittamalla viestiä Arille.

Mieluisia vieraita

Eilen saimme vieraita Savosta. Rossin perhe pistääntyi kylässä matkallaan syntymäpäiväjuhliin. Mukavat ja reippaat pojat koeuittivat vaappuja verstaan uittoaltaassa ja isä tutki uutta uintilevymallia jota on hienosäädetty viime aikoina. Isä Jari on tullut aiemmin tutuksi Tenon rannoilla. Jarin suunnittelema vaappuväri, "Ottipeli", harhautti viime kesänä komean lohen Vitoslompolosta. Tällä kertaa uusia vaappuja noutaessaan hän toi mukanaan erikoisen koivupahkan ja suuren määrän loimukoivua nikkArin tarpeisiin. Mahtavista materiaaleista on mukava tehdä uusia töitä omaksi ja muiden iloksi. 

Jari, Antti ja Jussi vaappuverstaalla

Rinkelin muotoinen pahka

"Ottipeli"

Paikallisesta ruokakaupasta löytyi mielenkiintoisia vaapunvalmistus tuotteita. KJJ-Kimmon vinkkaamana hain sieltä muutaman putkilon toinen toistaan kimaltavampia askarteluhileitä. Kuparihileen lisäksi eritysesti hologrammivalkoinen näyttää lupaavalta vaapun pinnalla. Näin ne miehet askartelee. 

Löytyyköhän näille sopivia kaloja?

Viime viikolla kävimme Lapakiston retkeilyalueella superkuun iltana. Kuuta emme nähneet, mutta vietimme mukavan illan Sammaliston laavulla eväistä ja tyynestä illasta nauttien.

Sammaliston tunnelmaa

Eväät valmistumassa