Äiti on poissa. Viimeiset kuukaudet ja viikot ovat olleet raskaita. Äiti, Iida Helena, siirrettiin saattohoitoon nelisen viikkoa sitten. Vointi heikkeni viikko viikolta ja karkauspäivänä 29.2. äiti siirtyi ajasta ikuisuuteen puolisonsa kädestä kiinni pitäen. Sain olla viimeisen viikon äidin luona Kotipirtissä, Lestijärvellä, mikä oli tärkeää. Siskoni Mirja oli kanssani äidin vierellä ja tietysti isä Toivo, joka on viettänyt lähes kaiken aikansa viime viikkoina Kotipirtin hoitokodissa äidin tukena. Kotipirtti on nimensä mukaisesti kotoinen ja erittäin hyvä hoitopaikka, jonka henkilökunta jätti minuun lähtemättömän lämpimän vaikutuksen.
Äiti ei tule unohtumaan koskaan. Hän ajatteli aina muita ennen itseänsä. Me lapset olimme äidille kaikki kaikessa ja hän piti jälkikasvunsa sekä läheistensä hyvinvointia etusijalla. Toivo sai aina eväät mukaansa, oli sitten kyse lähdöstä töihin tai vaikkapa metsälle. Ruoanlaittajana äiti oli ylittämätön. "Tavallista kotiruokaa", oli äidin kommentti kun kehuimme hänen ruoanlaittotaitojaan. Ahkeruus oli luonteenpiirre joka näkyi niin kotona kuin työpaikalla. Marjareissuilla äidin astiat täyttyivät pikavauhtia, vaikka lapset saattoivat ottaa maistiaisia juuri hänen ämpäristään. Kädentaidot näkyivät erityisesti itse tehdyissä vaatteissa ja kaunis käsiala säilyi sairastumiseen saakka. Kukat ja puutarhanhoito olivat erityisen lähellä äidin sydäntä. Kukat loistivat niin sisällä kuin ulkona. Äidin huumorintaju oli terävää ja oivaltavaa. Vielä hoitokodissa ollessaan saimme usein nauttia äidin osuvista letkautuksista.
Kymmenkunta vuotta sitten äiti hyppäsi Tenolla veneeseen seurakseni ja saimme viettää hienon yhteisen päivän lohta soutaen. Äiti oli kuullut vuosien saatossa monia tarinoita lohensoudusta, varsinkin niitä, joissa olosuhteet vaihtelivat kovista tuulista räntäsateisiin ja kalastajat kohtasivat muitakin hankaluuksia. Olimme soutaneet äidin kanssa useamman tunnin ja vietimme todellista laatuaikaa jutustellen maisemien ihailun lomassa. Nautimme täysin siemauksin mukavasta säästä ja Nollamin tyynessä virrassa lipuessamme kysyin äidiltä hiljaisella äänellä: "Eikö olekin raavaiden miesten hommaa tämä lohensoutu?" "On tosiaan", vastasi äiti.
Helena
31.7.1936-29.2.2024