Lestillä

 Kävimme viikonloppuna sukulointireissulla Pohjanmaalla. Samalla tuli poikettua nopeasti Lestijoen varressa, sen ylimmässä osassa. Yläosa, jokisuusta Raivioon on meille se tutuin osa Lestijoesta. Lestijoki on tunnettu varsinkin siihen nousevasta meritaimenesta ja joen lukuisista koskista sekä erämaisesta ympäristöstä. Kun Korpelan voimalaitoksen ohittava kalatie vihdoin rakennettiin vajaa kymmenen vuotta sitten, avautui meritaimenelle reitti joen yläjuoksulle, missä on joen parhaat kutualueet. Toivottavasti kalatie ehti pelastamaan joen jo harvalukuiseksi kutistuneen luonnontaimenkannan. 

Paitsi kaloistaan, on joki tunnettu oivallisena melontareittinä. Joen yläosassa Niskankorvessa, Lestijärvi-Reisjärvi tien sillan kupeessa on melojille rakennettu mainio kanoottien laskuluiska kelluvine laitureineen. Paikalla on myös hyvin parkkitilaa, johon sopivat myös kalastamaan tulleiden autot. Melojat saavat alavirtaan suunnattuaan nauttia erämaisesta ympäristöstä, pienistä koskista ja matkalle rakennetuista taukopaikoista. Jatkonkoskella kannattaa pysähtyä tovi ja pitää vaikka evästauko rannan kodassa. Raiviossa onnistuu tauon pitämisen lisäksi myös kanootin nosto, mikäli aikataulu ei salli kovin pitkää melontaretkeä. Jokisuusta Raivioon on joka tapauksessa tuntien reissu, joka tarjoaa sellaisenaankin upean luontokokemuksen. 

Kanoottien turvallinen laskupaikka Niskankorvessa

Kata maistaa Lestijoen veden raikkautta

Kyllä näissä maisemissa sopii meloa ja kalastella

Kävimme isän kanssa myös mökillä, missä erämies oli laittanut rannan tuntumaan minkkiloukun lähistöllä pesivien vesilintujen olojen turvaamiseksi. Tällä kertaa ei loukussa ollut minkkiä, mutta herkullisesti tuoksuvat kalantähteet houkuttelevat varmasti näitä lähistön pienpetoja, mikäli niitä rannoilla kuljeksii.

Toivo ja Kata pienpetopyynnissä

Kesäisessä säässä kahvit nautittiin ulkona