Pilkkipäivä lähestyy

Hollolan Uistimen perinteinen pilkkipäivä järjestetään su 7.3. Viime vuonna perinne tosin katkesi lauhan talven huonoon jäätilanteeseen, mutta reilun kuukauden kuluttua kokoonnumme jälleen Siikaniemen Rysänperään. Mikäli koronatilanne vaatii, niin järjestämme taukomurkinoinnin tai -herkuttelun asiaankuuluvalla tavalla. Uisteen joukkoihin kuuluvat raapustakoot kalentereihinsa merkinnän "Pilkkipäivä".

Jere - edellisen pilkkipäivän onnellinen kalamies

Tenon neljä vuotta käytössä ollutta kalastussopimusta on ruodittu viime syksystä saakka. Paljon rajoituksia tuoneen sopimuksen vaikutuksia on käyty läpi ja Ylen Oddasatin mukaan tänä keväänä on tarkoitus tuoda uusi, seuraavat viisi vuotta kattava kalastussopimus. Omana toivomuksena olisi, että  ainakin puolisolupa palaisi lupavalikoimaan. Katsotaan mitä kevät tuo tullessaan. Lohen menestyminen lienee kaikille tärkeintä. 

Toivottavasti näemme Tenolla tulevaisuudessa enemmän pariskuntia

Sampo poikkesi tänään verstaalla jatkamassa vaapuntekoaan. Lastut lensivät kaaressa kun Sampo vuoli vaappuaihiota hoikemmaksi. Hiominen oli selvästi helpompaa kuin vuoleminen. Ensi kerralla on vuorossa runkolangan teko ja kiinnitys. 

Hiominen on tarkkaa touhua

"Sileä on", tuumii Sampo

Vesijärven jäällä on hankala kulkea. Jääkannen päällä on vesikerros ja sen päällä vaaksan verran loppuviikosta satanutta lunta. Ainoa oikea jalkine on vedenpitävä kumisaapas tai vastaava. Ensi viikolle on luvattu melko kireää pakkasta joka saattaa auttaa tilannetta. Eilinen pilkkireissu kesäiselle jigipaikalle antoi sopivat ruokakalat. Tänään matalammassa pilkkiin tarttui lähes pelkästään särkiä. Ensi viikonloppuna, jos jäätilanne sallii, on aika kävellä reilusti syvemmille apajille. 

Kata, pilkkikoira

Uusia vaapuntekijöitä

 Kimmon vaapuntekokurssia oli suunniteltu pitkään. Koronan ketale sotki suunnitelmamme viime keväänä ja nyt vihdoinkin saimme kalentereistamme yhteistä tilaa vaapuntekoon. Kimmo on kalastellut ikänsä Vaasan saaristossa ja oli korkea aika tehdä ensimmäiset omat vieheet noille vesille. Idea omista vieheistä on kypsynyt jo pitkään ja Kimmo on rakentanut kotiinsa kunnon verstaan. Kynäruiskun käyttöäkin hän on ehtinyt opiskella kurssilla asti. 

Perjantai-iltana veistimme rinnatusten kaksi runkoa, lyhyemmän ja pidemmän. Kimmo osoittautui taitavaksi rautalankarunkojen tekijäksi heti ensimmäisellä kerralla. Lauantaina pääsimme maalaamaan aihiot. Kimmon maalauskurssi ei ollut mennyt hukkaan, sillä kynäruisku suihkautteli ensiluokkaista jälkeä. Ahvenjäljitelmän maalaaminen opetti häivytystä ja sapluunoiden käyttöä. "Suomutusautomaatti" takaa suorat suomurivit jotka hivelevät tarkempaakin silmää. Lounastauon, siis poronkäristyksen valmistamisen sekä syömisen jälkeen, vaaput saivat uintilevyt ja silmät. Tänään sunnuntaina olikin juhlapäivä kun vaaput koukutettiin ja ne pääsivät uimakouluun. Kalojen on selvästikin oltava vast`edes varuillaan näiden vaappujen varalta. 

Aihio alkaa pyöristyä Kimmon käsissä

Vaapun muoto hahmottuu vähitellen

Rautalankarunko syntyi helposti

"Suomutusautomaatti" käytössä

Uintilevyn uran sahaus vaatii huolellisuutta

Uintilevy liimataan probionaatilla

Silmien pupillit antavat vaapulle persoonallisen ilmeen

Koukut ja renkaat kiinnittyvät vaivattomasti koukutuspihdellä

Kimmo ihailee vaappunsa uintia

"Tämä puna-valkoinen väri on jäljitelmä isoisäni viehepakin vieheestä"

Kimmon taidonnäytteet

Me kävimme aamulla Vesijärvellä, Siikaniemessä. Sumuinen sää verhosi pilkkijät syleilyynsä. Kaloja tuli harvakseltaan ja jäälle kertynyt vesi sekä sohjo testasivat jalkineiden kosteuden kestoa. Onneksi meillä oli jälleen kahvitulet ja reilut eväät. 

Kata loikoili ahkiossa lämpimällä porontaljalla

Mr. Newman keskittyy ja ahven hairahtuu

Kaverukset Anna-Liisa ja Kata 

Pilkkikauden avaus

Tänään oli odotettu päivä kun aloitimme pilkkikauden Siikaniemen tutuilla vesillä. Eilen kävimme Sepon kanssa koekairaamassa jään paksuutta melko suurelta alueelta. Ohuimmillaan, paksun lumen alla,  jää oli 11 cm ja lumettomilla kohdilla jäätä oli keskimäärin 17 cm. Muistutettakoon vielä että jäälle aikovien tulee aina varmistaa jään paksuus jäällä liikuttaessa. 

Tämä ultrakevyt lentokone lensi ylitsemme sukset harottaen

Seppo kairaa ilta-auringossa

Aamulla kävelimme kymmenen asteen pakkasessa ja tyynessä säässä pilkkipaikalle. Ensimmäiset ahvenet tulivat jo ensimmäisestä avannosta ja päivän mittaan ahvenia, enimmäkseen pieniä, kertyi kahteen pekkaan 35-40 kappaletta. Vaikka filekokoisia ahvenia kertyi vain kuusi, nousi avannosta myös mieluinen yllätys. Morriin napannut siika pääsi etuoikeutetusti ruokapöytään ahvenfileiden seuraksi. Päivän parhaimmat vavantaivutukset tarjosivat kolme reilun kokoista lahnaa. Puolenpäivän jälkeen saimme seuraksemme kokeneet pilkkijät, Eeron ja Erkin, jotka olivat käyneet kierroksensa toisaalla Siikaniemen ympäristössä. Eero nappasi päivän komeimman ahvenen silmiemme alla Helenan tekemällä violetilla pilkkiperholla! 

Talven ensimmäinen pilkkiahven

Lahna pistää siiman koetukselle

Siika!

Sampokin ehti piipahtaa pilkillä

Loppuviikosta verstaalla kävi vieraita. Petteri Marttila on kalamies henkeen ja vereen ja hänet tunnetaan myös Pontus-vaappujen tekijänä. Pontus-vaaput ovat niittäneet mainetta mm. Namsenilla ja Kymijoella. Petterin vaaput ovat pieniä taideteoksia. Vaapuissa on oma ennakkoluuloton värimaailma, joka on osoittanut toimivuutensa. Pontus-vaappuihin voi tutustua täällä.

Petteri säätää vaappunsa uintia

Pontus-vaappujen värikimaraa

Ari Pirinen kävi verstaalla valitsemassa lohivaappuja Tenolle. Samalla oli hyvä tilaisuus katsastaa hyvän ystävän, Eeron taimen- ja järvilohivaappuja. Eerohan ahkeroi verstaalla lähes viikoittain, joten nähtävää riittää.

Ari ja Eero tutkivat Päijänteelle tuleviea vaappuja 

Vesijärven talvista tunnelmaa

Talvikelejä

 Talvi on saapunut Salpausselälle. Lunta on tullut jo reilut parikymmentä senttiä ja ensi viikon lumisateet saattavat kartuttaa lumipeitettä vielä kymmenillä senteillä. Viime viikon pakkasten houkuttelemina me aioimme mennä tänä viikonloppuna pilkille Vesijärvelle. Kävimme perjantaina kairaamassa koereiät Siikaniemessä ja mittasimme jään paksuuden. Tulos oli hämmästyttävä, jäätä oli vain 5 cm kahdesta eri paikasta mitattuna. Pilkkireissu jäi tekemättä ja muutama pilkkijä vajosikin kuulemma viikonloppuna Vesijärven ohuen jääkannen läpi. Ensi viikonloppuna tilanne voi olla jo parempi, mutta jäälle aikovien on syytä noudattaa vielä erityistä varovaisuutta.

Ladut sen sijaan ovat jo mainiossa hiihtokunnossa ja oma hiihtokausi on avattu lumisen metsän syleilyssä. Hiihto on nyt todella suosittua. Viime päivät ovat tarjonneet hiihtoniiloille unelmakelejä ja Finlandia-hiihdon järjestäjät hykertelevät tyytyväisyyttään ensi kerran moneen vuoteen. Suosittua on myös melko uusi laji, talvinen maastopyöräily. Iltaisin kirkkaine valoineen omilla poluilla ajelevat maastopyöräilijät sopivat hyvin metsässä ulkoilevien joukkoon. Mainittakoon että hiihdosta parhaiten tunnettu Tiirismaan Latu on kunnostautunut kaikenlaisen ulkoilun saralla, myös maastopyöräilyn. 

Verstaalla on ollut vipinää koko syksyn ja alkutalven. Sampo, tuore lohimies viime kesältä, on juuri aloittanut uuden vaapun veistämisen. Tällä kertaa haaveena taitaa olla iso hauki tai kuha, sillä vaapusta on tulossa melko jykevä ilmestys. On mukava seurata nuoren miehen puukon käytön kehittymistä kertyvien ikävuosien myötä. 

Sampo viihtyy verstaalla

KJJ-vaapuistaan tunnettu Kimmo käy verstaalla useamman kerran viikossa. Talven aikana on syntynyt melkoinen määrä uusia lohi- ja taimenvaappuja. Vaapunteko on selvästi kietonut Kimmon lonkeroihinsa. Vaappujen kehittäminen ja omilla vaapuilla kalastaminen on osoittautunut loputtoman mielenikiintoiseksi harrastukseksi. Mainittakoon että Kimmon maalaustaidot kestävät kriittisimmänkin tarkastelun. 

Koukkuun jäänyt vaapuntekijä

Hanna on aloittanut uuden kuksaprojektin. Isältä saatu pahka on juuri sopivan kokoinen kuksan aihioksi. Tässä kuksassa tulee säilymään pahkan oma muoto. Luulenpa että tämä kuksa pääsee ahkeraan retkikäyttöön. Seuraamme kuksan valmistumista suurella mielenkiinnolla.

Kuksan kahva alkaa jo hahmottua

Omiakin vaappuja on valmistunut tasaiseen tahtiin. Muutamia uusia värejäkin on tulossa ensi kesän aikana testattaviksi. Viime kesänä testivärit onnistuivat yli odotusten. 

"Anssin perhoja"

"Lapin kulta"

Uusi kupariselkäinen "Päivin kimallus", jossa on ripaus violettia

Tässä sadevärissä on jotain tuttua

"Juhannus on justiinsa..."

Vuosi on vaihtunut ja päivä on alkanut pitenemään. Etelä-Suomeenkin on saatu talvi, sillä viimeisten päivien aikana on satanut parikymmentä senttiä oikeaa pakkaslunta. Toivottavasti tulevan viikon pakkasyöt jäädyttävät lähijärviimme jääkannen jotta pilkkikautemme pääsisi vihdoin alkuun. 

Kintterönlammi on oiva paikka seurata vuodenaikojen vaihtelua

Kauris vai peura?

Joulun aika vietettiin lähestulkoon kotosalla. Ulkona toki olemme liikkuneet ja olemme saaneet nauttia monet nuotiokahvit keskellä kaunista luontoa. Uuden vuoden aattona kävimme Ruuhijärvellä ihastelemassa yli satavuotiasta hirsitaloa. Iäkäs talo elää uutta renessanssia uuden omistajan myötä. Tunnelmallinen hirsitalo kätkee sisäänsä lukuisia, toistaan komeampia tulisijoja. Vanhassa, mutta hyväkuntoisessa talossa riittää puuhaa. Onneksi remontointi- ja rakennustaitoa löytyy nyt talossa omasta takaa. Sylvin, Riikan ja Juhan seurassa saimme nauttia herkullisen iltapalan leivinuunissa kypsytettyine karjalanpaisteineen ynnä muine herkkuineen.

Satavuotias ja yhä ryhdissä

Tällä talolla on oikea kivijalka

Topi-kissalla on komea turkki

Katakin piti Topista

Tämä puutarhuri on talon väkeä

Retkikunta otsalamppuineen matkalla laavulle