Hyvin ruskettunut Lapin matkaaja on palannut kotikonnuilleen. Reilun viikon turnee tarjosi sekä odotettuja elämyksiä että hieman odottamattomiakin yllätyksiä.
Menomatkalla osallistuin mieleen jäävään tapaamiseen Kokkolassa. Vuonna 1971 aloittaneet Isokylän koulun 1A- luokkalaiset kokoontuivat yhteen ensi kertaa sitten kouluvuosien. Kovin ovat ajat muuttuneet noista vuosista mutta aikuistuneet koululaiset tuntuivat olevan entisensä. Mukavat muistot seurasivat toisiaan yhdessä muisteltuina ja niinpä päätimme kokoontua uudestaan viiden vuoden kuluttua, siis viisikymppisinä!
Rautureissulle lähdettiin Heinon kanssa. Utsjokea lähestyttäessä oli selvää että suksien ottaminen mukaan oli oikea ratkaisu. Pohjoisimmassa Suomessa oli yhä täysi talvi. Tenojoki oli vielä jäässä ja järvien jääpeite oli metrin luokkaa. Jatkovartinen kaira oli aivan ehdoton varuste jos aikoi saada syötit kalojen arvioitaviksi.
Vuoden 1751 rajaneuvottelujen tuloksena Tanska-Norjan ja Ruotsi-Suomen raja päätettiin merkitä Tenon rannoille. Kuningas Adolf-Fredrik maalautti vuonna 1766 vaakunansa Kivikosken suureen lohkareeseen, Kuninkaankiveen.
Neljän päivän aikana kävimme Skaidijärvellä, Vardojärvellä, Geadgejärvellä ja Norjan puolella Skiippagurrassa meille nimeltään tuntemattomaksi jääneellä järvellä. Muiden kalamiesten kuulumiset kertoivat vaatimattomista saaliista kuluneiden päivien aikana. Kovat, jopa myrskyisät tuulet vaikeuttivat tunturissa liikkumista useiden päivien ajan. Vain perjantaina, vappuaattona saimme nauttia tyynestä aurinkokylvystä.
Paluumatkalla Vardojärveltä saimme ihailla uskomattoman upeita maisemia.
Rouvan sitomaan pilkkiperhoon napannut rautu Skiippagurrasta.
Vapun tienoo on pohjoisimmassa Lapissa pilkkikilpailujen kulta-aikaa. Pulmankijärvellä järjestettiin vapunpäivänä pilkkikisat joissa saaliin saaminen on erityisen hankalaa. Norjaan mennyt voitto heltisi yhdellä sintillä.
Erkki ja Riitta Pulmangin kisan tauolla.
Lauantaina kun olimme palanneet tunturista ja teimme lähtöä pilkkikisapaikalta, hyppäsi kyytiimme Norjan saamelaiseksi esittäytynyt mieshenkilö joka tarvitsi kyydin Utsjoelle. Tuskin olimme saaneet autoamme vauhtiin, kun takapenkiltä kajahtivat huuliharpun sävelet jotka olivat alkusoittoa alkavalle joiulle! Vaikka automme akustiikka ei ole Sibeliustalon veroinen, kuulosti tuo meidät täydellisesti yllättänyt esitys todella vaikuttavalta. Mökille päästyämme Heino totesi, että"kyllä matkailu avartaa".