Työkalupakki

 Kunnon työkaluilla hommat sujuvat tunnetusti vaivatta ja mallikkaasti. Me kävimme tänään Hahmajärven rannassa pienissä remonttihommissa. Loppukevään lämpimät säät olivat irrottaneet Anna-Liisan kesämökin katolta lumet ja jäät, jotka alas tullessaan olivat repäisseet seinään kiinnitetyt tikkaat irti räystäslaudan kera. Katon harjalle oli samalla syntynyt pieniä vaurioita.

Anna-Liisan isä oli aikoinaan hommannut mökille kaikki mahdolliset työkalut. Innokkaalla nikkarilla ja puusepällä oli sekä puuntyöstöön sopivat käsityökalut että monipuoliset sähköiset vermeet. Vanhaan tapaan kaikki aiemmin yli jäänyt rakennustavara oli laitettu talteen. Niinpä tänään korjattiin peltikatto alkuperäisellä pellillä joka oli jäänyt aiemmasta kattoremontista ylimääräiseksi. Samoin uusi räystäslauta löytyi varaston alta pahan päivän varalle säästetyistä laudoista. Opiksi tästä on helppo todeta että kannattaa laittaa remonttien yhteydessä talteen pieniä määriä erilaisia materiaaleja. Rakennuspuutavara on tätä nykyä sen verran kallista, että sitä ei juuri kannata pieniä tähteitä lukuun ottamatta käyttää saunan lämmitykseen. Vanhojen rakennusten korjaamisesta kiinnostuneiden kannattaa lukea Tuuma-lehteä, joka on Rakennusperinteen Ystävät ry:n jäsenlehti. 

Tikkaat ovat jälleen kiinni seinässä 

ja rikkinäinen räystäslauta on kohta irti

Varastosta löytyi aivan viimeisen päälle tyylikkäät suojalasit

Välipalaksi kahvit ja Sarahin leipomaa tuoretta hapanleipää

Mökiltä löytyi myös hieno puinen pakki ja vanha lusikkauistin. Tämä kookas Stubb oli 60- ja 70-luvuilla kohtalaisen suosittu haukiuistin. Tämä yksilö on varustettu kaksin koukuin.

Vanha puinen pakki

Patinoitunut Stubb -lusikkauistin

Askartelin eräille taimenta uisteleville mökkiläisille työkalupakin. Tämän salkkumallisen pakin työkalut ovat tarkoitettu taimenen uisteluun. 

Taimenen uistelijan työkalusalkku

Siinä on sopivia työkaluja monelle kelille

Tänään on valtakunnallinen Koiranpäivä. Meidän perheessä on ollut koiria jo yli 30 vuotta. Piki, Saima, Totti ja nykyinen Kata ovat kaikki olleet lapinkoiria. Jokainen on ollut oma valloittava persoonallisuus ja vaikka yhteinen puhuttu kieli puuttuukin, tulemme yleensä hyvin ymmärretyksi toisillemme. Lapinkoira on osoittautunut mukavaksi ystäväksi, joka viihtyy meidän tavoin ulkoharrastusten parissa.

Piki vanhoilla päivillään Levajokisuussa

Saimalla on taas asiaa. Tällä kertaa Kuoppilastunturin huipulla

Totti poseeraa järven jäällä

Kata on tunturissa (kuin) kotonaan

Italianvinttikoira Titti tulee meille hoitoon ensi viikonloppuna

Kevään viimeinen pilkkireissu

 Tämä pääsiäisenseutu piti viettää Lestijärven maisemissa ulkoilusta nauttien. Viikon puolivälissä meihin iskenyt vatsatauti muutti suunnitelmamme kertaheitolla ja piti meidät useiden päivien ajan toipilaina kotiseinien sisäpuolella. Onneksi nyt tauti on jo hellittänyt ja tänään lähdinkin hieman ennen kukonlaulua kohti Vesijärveä.

Aamulla olin Katan kanssa ensimmäisenä autona Messilän parkkipaikalla. Taivas oli selkeä ja pakkasyö oli kovettanut jään rakeisen pinnan ihanteelliseksi liikkua. Jäällä olisi voinut vaikka pyöräillä. Joutsenten ääni kaikui kauas tyynellä säällä. Muutkin linnut tuntuivat heräilevän auringon ensi säteiden ilmaantumisen myötä. Auringonnousu oli tänään huikaisevan hieno ja se sai hetkeksi aikaan mielenkiintoisen näyn. Lahden suurmäen lasitettu huippu näytti olevan tulessa kun aurinko peilautui ikkunoista kohti Enonsaaren kärkeä jossa olin. 

Suurmäki on liekeissä?

Ei, vaan aurinko heijastuu ikkunoista kohti katsojaa

Kalastuksellisesti aamu oli erikoinen. Ahvenet olivat kiinnostuneita isosta tasurista, kävivät jopa kopauttelemassa, mutta hyväksyivät lopulta vain tasurin tilalle tarjotun morrin. Fileahvenet tarttuivat "kalatiskin" päältä sen reunapenkkojen sijaan. Kaksi reilunkokoista, myös morriin tarttunutta lahnaa kelpasivat kernaasti lokeille, jotka seurasivat innolla minun ja Katan touhuja. Enonsaaren kärki on saalisvarmimpia paikkoja lähitienoilla. Tänäänkin se antoi lopussa lukuisia pienehköjä ahvenia ja särkiä. Siinäpä paikkavinkki ensi talveksi lasten kanssa kalaan aikoville. 

Aamuauringon ensimmäinen

Timantit hangella ympäröivät tätä aamuvirkkua harmaalokkia

Lahna-aamiainen

Verstaalla on aloitettu yhtä pientä tilaustyötä jonka edistymistä seuraillaan tässä seuraavien viikkojen aikana. Vaappuja syntyy koko ajan hissukseen. Uudet fluorisoivat koukut pääsevät testiin taimenvaappuun. Vaikuttavatko nuo koukut iskupisteiden tavoin? Entä lohivaapuissa? Hmm. Mielenkiintoinen uusi vaappuväri syntyi Kennethin ideasta maalata vaappu Ara-papukaijan väreihin. Vaapun selkä on siniturkoosi ja otsa vihreä, aivan oikean Aran tavoin. Poskien ja silmänseutujen valkoinen väri näyttää persoonalliselta. Ensi kesän koekalastukset näyttävät onko tästä aidosta papukaijan väristä todelliseksi punalihaisten ottiväriksi. 

Taimenvaappu uusin koukuin

"Ara", aito papukaijaväri

Tämän hailakan värin esikuva löytyy lohiperhosta

Talven selkä taittuu

 Viime viikon aikana koettiin pieni takatalvi kun lunta tulla tupsahti alkuviikosta oikein kunnolla. Pieniä lumikuuroja on tullut sittemmin vielä lähes päivittäin, mutta nyt sää näyttää kääntyvän jo hieman keväisemmäksi. Etenkin öiden lauhtuminen ensi viikolla tulee koitumaan lumipeitteelle kohtalokkaaksi. Pilkkikelit jatkuvat toistaiseksi, mutta jään kuntoa tulee tarkkailla jatkuvasti odottamattomien tapahtumien estämiseksi. 

Kesäkalastuskauden lähestyessä verstaan ovi käy yhä ahkerammin. Eeron jokaviikkoisen "vaappukerhon" tuloksia valmistuu säännöllisesti. Uusimmissa vaapuissa on taimenia varmasti miellyttäviä värejä. Jokohan Päijänteellä uistellaan näillä vaapuilla kuukauden kuluttua?

Eero liimaa uintilevyä

"Suorassa on"

Viimeinen pinnoitus dippaamalla 

Kimalteisia värejä taimenelle 

Eero on tyytyväinen vaappujen säädettyihin uinteihin

Omista nikkaroinneista näkyy kuvassa ehostettu vanha Kuusamon Puukala. Tähän tilattiin tehtaalta uusi ja alkuperäinen uintilevy. Vaappu sai yllensä myös uusitun maalauksen ja hieman alkuperäistä kevyemmät koukut. Kuusamon Puukalojen uinti on tasaisessa vedossa vaatimatonta. Käsialauitossa vaappu syöksähtelee yllättävän eloisasti. Parhaimmillaan se on siis heittokalastuksessa. Tässä Tarmo Lausamon alunperin kehittämässä vaapussa on pyöreä runkoprofiili, vanhojen amerikkalaisten esikuviensa tapaan. 

Puukala on merkittävä lenkki suomalaisen vaapun historiassa

Omiakin vaappuja on tullut rustattua. Uusien väriyhdistelmien kokeileminen on aina mielenkiintoista. Vanhojen ottivärien lisäksi viime vuosina on löytynyt monta uutta toimivaa väriyhdistelmää. 

Ahvenväri tämäkin

Värien voimakas kontrasti vaapussa on usein eduksi

Retkipäivä

Tänään olimme Vesijärvellä Myrskyn ja Aleksin kanssa. Tämän poika-isä kaksikon kanssa olemme kalastaneet samoja vesiä kerran aikaisemminkin, nimittäin avovesikaudella ahvenia jigaten. Me olimme porukalla Enonsaaren rannassa puolenpäivän jälkeen. Aleksi oli aiemmin aamulenkillään lähtenyt Lahden satamasta jäälle ja käynyt kiertämässä Enonsaaren ennen kotiinpaluutaan. Melkoinen aamulenkki siis!

Enonsaaren reunamilta löytyy monenlaista pohjanmuotoa, joista kalat yleensä löytyvät. Kimmo oli meitä ennen kalapaikoilla ja oli nostanut jäälle toistakiloisia lahnoja sekä yhden kuhan. Myrsky näytti oppivan pilkkikaiun käytön hetkessä, sillä hän sai nopeasti ensimmäiset ahvenet jään pinnalle. 

Evästauko pidettiin saaressa laavun suojissa. Nuotiolla paistetut raakamakkarat maistuivat ulkoilusta nauttivalle porukallemme. Nokipannukahvit ja kaakaot vetivät viimeistään suupielet tyytyväiseen hymyyn. Myrskyn kanssa suunnittelimme yhteisesti vaapunteon aloittamista. Omilla vaapuilla olisi niin mahtavaa kalastaa tulevana kesänä. 

Aurinkoinen sää oli houkutellut jäälle taas paljon ulkoilijoita. Maastopyöräilijät, leijahiihtäjät, kävelijät, koiranulkoiluttajat ja kalamiehet viihtyivät sopuisasti yhdessä. Melkoinen ulkoiluparatiisi tämä Vesijärvemme. 

Päivän ensimmäinen ahven on jäällä!

Nyt nousee jo pannukarkeaa

Myrsky ja Aleksi odottavat makkaroiden kypsymistä

Kyllä näillä nälkä lähtee

Laavu on mukava taukopaikka

Messilän rannassa on oikea napakelkka

Vauhdin hurmaa