Tervetuloa Hollolan Uistin -blogiin

Pääset aina blogin etusivulle klikkaamalla lohenpyrstön kuvan vasenta yläkulmaa, jossa lukee Hollolan Uistin vaalealla tekstillä.
Alla olevat kuvat näet suurempana klikkaamalla kuvaa.

sunnuntai 27. huhtikuuta 2014

"Reklamaatio"


Oulujoki on aikoinaan ollut yksi maamme merkittävimmistä lohijoista. Joen valjastamisen jälkeen sähköä on Oulussa piisannut, mutta lohta ei... Oulun Merikoskeen avattiin vuonna 2003 padon ohittava kalatie, jonka ansiosta lohet ja muut vaelluskalat pääsevät nousemaan aina Muhokselle asti. Oulujoen latvoille, parhaille kutualueille, kaloilla ei vieläkään ole asiaa. Toivottavasti asia ratkeaa vielä joskus kalojen parhaaksi.

Muhokselta saapui hiljattain viesti, reklamaatio, kuvan kera. Viime kesänä lohivaappusatsin tilannut Jukka harmitteli, että vaaput pelaavat huonosti koska taimen tarttui hanakasti lohivaappuun. Hollolan Uistin ottaa täyden vastuun tapahtuneesta. Vaapun uintia uittoaltaassa säädettäessä on täytynyt tapahtua virhe. Pahoittelemme tapahtunutta vaikka valokuvassa kalamiehellä näkyy olevan pieni hymynvire saaliin kanssa poseerattaessa.


Jukan komea vahinkotärppi


Vaappuverstaalle tulee monenlaisia vaapputilauksia. Kun jalkapalloa ja kalastusta harrastava mies täyttää vuosia, miettii vaimo kuinka yhdistäisi lahjassa molemmat harrastukset. Parkanossa päivänsankari sai lahjaksi vaapun joka on maalattu FC Barcelonan väreihin ja iskupisteenä on tietysti seuran logo. 


Tämä vaappu on varmasti uniikki


Jyväskylässä asuva Jorma on pitkänlinjan lohimies. Vuosien kokemus tuo uusia väri-ideoita kehitettäviksi.  Jorman tilaamien vaappujen värit hivelevät silmää. Toivottavasti lohet ovat samaa mieltä.


Taivaan sinistä...


Kevät on jo pitkällä Etelä-Suomessa. Lämpöaalto on herättänyt kukat ensiloistoonsa. Linnut laulavat  sydämensä kyllyydestä.








sunnuntai 20. huhtikuuta 2014

Kevätpäiviä tunturissa


Pohjois-Lapin pilkkijöitä hemmoteltiin aurinkoisilla säillä menneellä viikolla. Aurinkolasit olivat todella tarpeen kun tiistaina pääsimme Oaggustamsjavrille Elmon kyyditseminä. Muut pilkkijät ajelivat järven poikki kaukaisemmille kalavesille meidän jäädessä kahdestaan Elmon neuvomille avannoille. Helenan sitomat pilkkiperhot olivat vastustamattomia tämänkin järven rauduille. Upean pilkkipäivän saaliimme oli 10 vauraan kokoista rautua, joista Helena sai valtaosan. Vaikka pilkimme useista eri pilkkiavannoista, tulivat kaikki kalat samasta reiästä yhtä lukuunottamatta!

Keskiviikkona lähdimme Tenon vartta ylöspäin, Levajokisuun maisemiin. Otto informoi meitä useina päivinä mahdollisista sopivista keleistä jolloin tunturiylängölle olisi sopiva mennä. Esimerkillisen huomaavaista toimintaa Tenon Tunturitupien isännältä, taas kerran. 
Matka Vardojärvelle taittuu upeiden maisemien halki. Tuntureita jatkuu silmänkantamattomiin ylängöltä tähyillessä. Rasti- ja Keinugaissan näkeminen sykähdyttää paatuneimmankin. 
Vardojärven raudut olivat hieman nirsolla tuulella, vaikka ensimmäinen tarttui heti ensi sekunneilla pohjan syvyyttä luodatessa. Syömäkalat toki saatiin ja pienet raudut laskimme takaisin kasvamaan. Napatkoot uudestaan tulevina vuosina...

Ennen kotiinlähtöä ehdimme valmistautua tulevaan kesään käsittelemällä Tuharintuvan sisäseinät puuvahalla ja puuhastelemalla lähitienoolle tulevaa uutta geokätköä. 
Luonnossa riittää täällä aina nähtävää. Maakotka kaarteli arvokkaasti pitkän aikaa saalista tähyillen joen toisella puolella. Hirvet kävivät jäljistä päätellen ahkerasti aterioimassa Vitosniemen männikössä. Kalanperkeemme katosivat öiseen aikaan sekä lintujen että ketun ja kärpän suihin.

Kevät nytkähti vauhdilla eteenpäin lomapäiviemme aikana. Päivät pitenevät kovalla vauhdilla ja aurinko paistaa Utsjoella ympäri vuorokauden jo kuukauden kuluttua. 
Paulin sanoin: "Juhannus on justiinsa!"


Pilkkimies ei ole nukahtanut vaan tähyää avantoon


Oaggustamsjavrilla Helena pilkki perinteisellä tyylillä...


...ja sai komeita rautuja


Päivän saalis perattuna


Vardojärvi


Evästauko


Oton taksilla upeissa maisemissa


Totin päivänokoset kevätauringossa


sunnuntai 13. huhtikuuta 2014

Rautujen narrattavina


Monien aikataulujen sekä muiden tekijöiden summana pakkasimme auton viime maanantaina ja suuntasimme keulan kohti pohjoista. Jyväskylässä veimme vaappulähetyksen tutulle lohimiehelle, Jormalle. Käsistään taitava mestari oli ahkeroinut talven pimeinä tunteina ja lopputulos oli häikäisevä. Tamminen, upea lähes sadan vaapun säilytyslokerikko loksautti leuan täydellisesti, varsinkin kun Jorma lahjoitti sen minulle ystävyytemme merkiksi. Tällainen paljon työtä ja taitoa vaatinut lahja ei unohdu koskaan.

Tällaista ei ole ihan jokaisella


Matka jatkui Halsualla vietetyn yön jälkeen pohjoiseen aina Utsjoelle asti. Viimeiset tunnit matkasimme täydessä talvikelissä, paksujen hankien peittämiä tunturimaisemia ihaillen. Mökille saavuttuamme lumen määrä yllätti meidät. Lunta oli 70-80 cm, joten helpoin tapa päästä mökin pihaan oli hiihtäen. Autolle täytyi lapioida paikka tienvarteen heti ensi töiksi.
Ensimmäinen yö oli kylmä, lähes 24 miinusastetta! Onneksi mökki lämpeni nopeasti, kiitos hyvien polttopuiden ja sähköpatterin. Aamu valkeni aurinkoisena, ilman ainutta pilvenhattaraa.
Torstaina pääsimme pilkkireissulle Marian ja Elmon seurassa. Farppaljavrille suuntautunut reissu oli elämys jo pelkän matkankin osalta. Maria ja Elmo ovat kokeneita pilkkijöitä. Heidän näyttämien mallisuoritusten jälkeen meidänkin vavat taipuivat vihdoin. Helenan sitomat uudet pilkkiperhot osoittivat toimivuutensa. Helenan päivän päätteeksi saama rautu oli reissun isoin.
Saamme viettää täällä pohjoisessa onneksi vielä ensi viikon. Tässä muutamia kuvamaistiaisia tähänastisista tapahtumista.


Ensimmäinen aamu valkeni näin kauniina


Hirvi oli vieraillut pihamaalla juuri ennen tuloamme


Lunta piisaa


"Tunturitaksi"


Elmo kairaa ottipaikoille


Maria on rautujen painajainen


Ensimmäinen rautu pistää hymyilyttämään


Helenan vonkale


Maailman kaunein kala?


Tämä tonttu toivotti tervetulleeksi Saamenmaahan


Juotaisko täällä kahvit kesällä?


Kuninkaallista valtakunnanhistoriaa hiihtoreitin varrella


sunnuntai 6. huhtikuuta 2014

Teerien soitimella


Lauantaiaamuna herätyskello soi varhain. Päätimme Nymanien kanssa lähteä katsastamaan, joko Ketarlammien teerien soidinmenot olisivat meneillään. Laulujoutsenpariskunnan aamutoitotukset toivottivat meidät tervetulleiksi erämaalampien rantaan. Nuotion ääressä nautittu aamupala maistui tavallistakin paremmalta auringonsäteiden kruunatessa kuuraisen aamun. Menuumme kuului tällä kertaa alkajaisiksi jäisiä karpaloita läheiseltä suolta, pannukakkukahvit karjalanpiirakoiden kera ja jälkipalaksi tiramisukakkua. Teeret innostuivat soitimelleen vasta auringon noustua kunnolla. 


Nokipannukahvit valmistumassa


Tiramisukakun syömiseen sipaistut luomulusikat


Sara ja Essi keksivät mukavaa ajankulua


Totti huilaa mättäällä


Totti kuuntelee teerien soidinta


Mikäli tietyt askelmerkit osuvat kohdalleen, Helenan uusimmille sidoksille saattaa löytyä käyttöä aivan lähiaikoina. 


Pilkkiperhoja