Tervetuloa Hollolan Uistin -blogiin

Pääset aina blogin etusivulle klikkaamalla lohenpyrstön kuvan vasenta yläkulmaa, jossa lukee Hollolan Uistin vaalealla tekstillä.
Alla olevat kuvat näet suurempana klikkaamalla kuvaa.

sunnuntai 29. tammikuuta 2017

Koukkuun jäämisiä


Vietimme Piian kanssa viikonlopun Vaiskan jäljillä. Ankarat avotunturit  -opas Kari "Vaiska" Vainio piti Messilässä Johdatus-kurssin, johon liittyi alussa teoriaosuus ja sen jälkeen pienenpieni harjoitusvaellus. Harjoituksen päätarkoituksena oli opetella yöpymistä teltassa talvella. Meillä Piian kanssa ei ollut aiempaa kokemusta bensakeittimen käytöstä teltassa, mutta hyvän opastuksen jälkeen -  tarkoitukseen suunnitellussa keitinlaatikossa homma hoitui mallikkaasti meiltäkin. 

Viikonloppu oli antoisa ja me Piian kanssa taidettiin jäädä pahasti koukkuun talvitelttailuun, ainakin seuraava retki on jo kalenterissa jonkinlaisessa haarukassa. Sitä ennen pitää vaan hankkia muutamia tarpeellisia välineitä. Noh, onneksi siinä hommassa auttaa Avotunturien kauppa. Keittimen käyttäminen teltassa on turvalllista, kun muistaa tehdä sen opetetulla tavalla. Keitin mahdollistaa sen, että päivän aikana kostuneet vaatteet saadaan kuivaksi. Samalla tietysti teltta lämpiää ja tällainen nautiskelijaretkeilijä kun olen, niin mikäs sen mukavampaa kuin istua iltaa hyvässä seurassa lämpimässä teltassa.

Kurssin sisältö oli tarkkaan harkittu ja opetus sujui leppoisan lämpöisissä tunnelmissa. Kaikki osallistujat otettiin huomioon ja oman kokemukseni mukaan sisältö oli juuri sopiva. Ei liikaa eikä liian vähän asiaa omaksuttavaksi. Suosittelen tätä Johdatus-kurssia muillekin retkeilijöille, vaikka ei olisikaan tähtäämässä suurtuntureille - isosta retkikunnasta puhumattakaan. Itse pystyn käyttämään kurssin antia meidän omissa retkissä, jotka tulevat jatkossakin pysymään varsin maltillisina. Tosin tämän kokemuksen jälkeen myös talvitelttailua sisältävänä, sen verran mukava viikonloppu tuli jäällä vietettyä.


Teoriatuntien sisältö


Kurssilaiset tarkkana


Nyt jo pakkaamassa ahkioita Messilän rannassa


Vaiska opettaa keittimen käyttöä


Mennessä ylitettiin railo


Arttu ja Henri lounashommissa


Piia ja meidän lainakolmio (huone ja 2 absidia)


Iltatunnelmaa leirissä


Keitin, joka toimii varmasti


Arttu ja Henri aloittelevat teltan purkua...


Yhteistyöllä homma sujuu hyvin...


... ja lopputuloksena on siisti käärö


Tämän päivän ensimmäisellä legillä


Ja niitä muita koukkuunjäämisiä taisi käydä vielä tämän viikonloppureissun lisäksi viime maanantaina, kun käytiin Vaaniassa vähän pilkillä ja syömässä pikkuisen pihvejä ;-) On hienoa, että Lahden seutu tarjoaa tällaisia elämyksiä. Olemme etuoikeutettuja puhtaan luontomme äärellä.




sunnuntai 22. tammikuuta 2017

Auringonnousuja ihailemassa


Perjantaiaamuna lähdimme pilkille Hollolan kirkon lähivesille. Olimme jäällä jo ennen auringonnousua, tarkoituksenamme päästä ahvenien apajille parahiksi aamusyönnin aikaan. Kimmon tultua paikalle nimikkokuopalleen olimme saaneet jo lukuisia kaloja, pelkästään särkiä. Aamupäivän ajan syönti oli hyvää, mutta koko reissumme saalis koostui lopulta muutamaa pientä ahventa lukuunottamatta särjistä. Särkikaloja Vesijärvessä yhä riittää, huolimatta vuosikausia jatkuneesta tehostetusta hoitokalastuksesta. Kalafongareille tiedoksi että Vesijärvessä elää lukuisia eri särkikaloja. Mekin olemme saaneet pilkillä särkien lisäksi lahnoja ja erikoisuutena yhden seipin. 


Helena ja Kimmo ottavat aurinkoa Kimmonkuopalla


Lauantaina olimme taas jäällä, tällä kertaa Vaaniassa. Auringonnousu oli tällä kertaa erityisen vaikuttava. Taivaanrannan pilvien värit vaihtelivat violetista punaiseen ennen auringon ilmestymistä. Nämä aamut yksinkertaisesti täytyy itse kokea. Maisemien ihailun lisäksi pääsimme myös kalastuksen makuun. Eeron seurassa pilkkireissu sujuu rattoisasti. Viimeisten reissupäivitysten lisäksi kuulimme hyviä vinkkejä ahvenien ottipaikoista ja -ajoista. Eeron sanojen vakuudeksi saimme yhteiseltä reissultamme hyvän saaliin. Kotiin päästyämme paistoimme pannulla joukon hyvän kokoisia ahvenfileitä ja nautimme niistä suuresti. 


Auringonnousu Vesijärvellä


Totti ihailee aamun valkenemista...


...ja sai kultareunuksen turkkinsa


Meidän lähdettyä kotia kohti, jäivät Eero ja Ilari vielä ahventen metsästykseen. Meidän jo nauttiessa kotona juuri paistetuista ahvenfileistä, täyttyi puhelin miesten lähettämistä saaliskuvista. Eero ja Ilari osuivat keskelle ahvenien hurjaa iltapäiväsyöntiä. Puhelimen kuvissa isomusahvenien kavalkadi poseerasi rivissä jäällä, suurimpana Ilarin lähes kiloinen ahvenkörmy!


Verstaalta on kuulunut töiden ääniä. Vaappujen runkoja on syntynyt kesää varten ja uutta teippiä on soviteltu vaapun pintaan. Verstaalla tuoksuu myös kataja.


Katajaisesta voiveitsestä löytyy kalan muotoja


sunnuntai 15. tammikuuta 2017

Ruutulippu heiluu


Tänään olimme Petun kanssa Lahden Karting Centerissä seuraamassa Lahti Winter Seriesin ensimmäistä osakilpailua. Team Hollolan Uistimeen kuuluva Marcus, "Mace", oli parin viime viikon aikana ajettujen aika-ajojen perusteella päässyt B-finaalin paalupaikalle, joten jännitystä oli ilmassa. Hienosti Mace hoitikin leiviskänsä, sillä hän ajoi B-finaalin selvään voittoon ja nousi siten myös A-finaaliin. Vaikka A-finaalissa pokaalit jäivät pokkaamatta, oli saavutus kovassa joukossa aplodien arvoinen. Macen taidoista kertokoon se, että hänen A-ja B-finaalien parhaat kierrosajat erotti vain neljä sadasosaa. Onnea Mace!


Mace lähtöruudussa


B-finaalin lopputulokset ovat mukavaa luettavaa


A-finaalin lähtö


Mace tyytyväisenä


Joulun alla tuli toimittua joulupukin apulaisena. Seuraavat vaaput päätyivät arvokasta juniorityötä tekevän jääkiekkoseuran valmentajalle. Oman seuran logolla varustetuilla vaapuilla on mukava narrata haukia ja kuhia kunhan talven selkä taittuu.




Kalamiehille keksitään kaikenlaisia vempaimia ja härpäkkeitä. Seuraavasta erikoisuudesta moni on voinut haaveilla jo pitkään. Tämän vavan Mika toi tuliaisina rapakon takaa.

Tämä mukavan näköinen pikkuvapa...


...on nuotion ja kynttilöiden sytyttämiseen sopiva sytkäri!


sunnuntai 8. tammikuuta 2017

Pilkkikausi on taas avattu


Kalamiehen vuodenkierrossa pilkkikaudella on suuri merkitys. Maamme on täynnä toinen toistaan hienompia pilkkivesiä. Lahden Vesijärvi on jo kooltaan niin suuri, että sen kareja ja penkkoja riittää koluttavaksi useammankin talven ajaksi. Tänään kävimme uusilla vesillä Eeron kanssa. Eero on kokenut pilkkimies joka tuntee Vesijärven lisäksi Päijänteen kalapaikat. Tällä kertaa ahvenet olivat vähintään kohtuullisella syönnillä. Varsinaiset isomusahvenet kävivät kopauttamassa syöttejämme, mutta jäivät parikymmensenttisen jääkannen alle kasvamaan.


Eero evästauolla


Helenan tekemä pilkkiperho oli tänäänkin valttia


Tarkkavaisuutta tarvitaan jäällä liikkuessa,
 sillä jäältä löytyy myös sulia kohtia


Pellikaisen perhettä on puraissut pilkkikärpänen. Joulupukin Sampolle tuoma pilkkivapa pääsi tänään käyttöön ensi kerran. Vahvaksi pojaksi varttunut Väinö jaksaa tehdä jo oman avannon kairalla. Lyhytvartinen kaira olisi helpompi pyöritellä...

Sampo ja tuliterä pilkkivapa


Piia jallittaa ahvenia


Väinö laittoi kairaan vauhtia ja isä Ossi piti huolta kairan suunnasta


Perjantaina saimme vieraaksemme kolme erämiestä. Vaapunveistäjäjinäkin tunnetut herrat kävivät verstaalla tarkastamassa pajan uusimmat tuotokset viime kesän ottipeleineen. Nuorimman, Sakarin ampuman kauriin lihasta valmistimme itsellemme viikonloppuna todellisen juhla-aterian. Nam!

Mika, Sakari ja VP


maanantai 2. tammikuuta 2017

Kaamoksen värejä


Luonto järjestää toisinaan unohtumattomia näytelmiä. Me saimme nähdä kaamoksen laajaa värikirjoa patikointireissullamme Kuoppilastunturin huipulle. Tuurimme alkoi jo alkumatkasta, sillä paikallinen  poromies oli ajanut kelkalla porokarjaansa kaitsemaan. Kelkan kovettunutta jälkeä oli mukava kävellä tunturin juurelle. Loppumatka huipulle sujui vähäisen lumipeitteen ansiosta myös odotettua helpommin. Jäätyneen rinteen jyrkimmissä kohdissa sauvat olivat todella tarpeen, mennen tullen. 

Huipulla saimme ihailla keskipäivän kajoa parhailta paikoilta. Auringonsäteet pilkistivät taivaanrannan pilvien lomasta, ikäänkuin ne olisivat tahtoneet kurkistaa horisontin takaa uteliaita ihailijoitaan. "Paras sää kahteen viikkoon, ja me olemme täällä huipulla", totesimme onnekkaina yhteen ääneen. "Tämä oli paras joululahja."



Lapin kultaa


Tenojoki virtaa kohti Utsjokea


Pohjoisen valtiaat, Rastigaissa ja Keinugaissa


Lapinkoiran lempivärit


Helena ihailee ainutkertaista näkyä


Alkuviikosta kävimme Viddasnjargan kodalla hiihtoretkellä ja nauttimassa lämpimät glögit. Metsähallitus on hoitanut tämänkin kodan puuhuollon erinomaisesti. Parempia polttopuita on vaikea löytää. 

Kohta kodan kamiinassa on tulet


Hirvien jälkiä on näkynyt runsaasti. Torstaiaamuna saimme nähdä lopulta hirvet jotka ruokailivat läheisessä istutusmännikössä. Neljän hirven lauma jäi poseeraamaan meille Tenon jäällä kävellessään. Kuvaamisen jälkeen hirvet nousivat rantatöyräälle Norjan puolelle. 


Näillä hirvillä ei ollut kiirettä


Kettu järjesti meille melkoisen yllätyksen. Kävimme Renkussa kyläreissulla ja juuri ennen kotiintuoloamme kettu oli vieraillut pihallamme. Repolainen oli tuntenut vastustamatonta vetoa koiran ruokaan ja otti Totin ruokakupin hampaisiinsa. Se oli syönyt Totilta jääneet "noposet" nälkäänsä ja kuljettanut kupin naapurimme pihan puolelle. Kiitokseksi se oli törättänyt kuppiin turkoosin väriset terveiset ja kiitokset maittavasta ateriasta. 


Napakymppi!


Mökkiimme muutti jouluna uusi asukas. Tilda, kutsumanimeltään "Tilta", jäi mökkitontuksi suunnattuamme kohti etelää...


"Tilta"