Kotia kohti

Kesäloman viimeiset päivät Tenolla tarjosivat paljon tapahtumia. Kaloja tuntui olevan nousussa mukavasti ja Anssin kanssa kalastetut neljä viimeistä lupavuorokautta antoivat venekunnallemme viisi isoa tittiä. Kesän kokonaissaalis oli todella hyvä, sillä saimme kaksi suurta lohta monien lohijalkojen ja tittien lisäksi. Erityisen mukavaa oli se, että vieraamme pääsivät väsyttelemään lukuisia punalihaisia. Tämän kesän kalahaltioiden ehdoton suosikki oli 83-vuotias Aimo, jonka lohiviikko kirjoitetaan historian lehdille kultakirjaimin.

Anssin hymy on herkässä

"Kivikosken väri" maistui kesän viimeiselle lohelle

Kesän aikana kamerat olivat ahkerassa käytössä. Lapin luonto tarjoaa valtavasti nähtävää niin kasvien kuin eläinten osalta. Ohessa muutama kameran etsimeen eksynyt eläväinen.

Heinäsirkka, mutta kuka tunnistaisi alalajin?

Päivänkorento

Kuukkeli pihakoivussamme

Tämä pykeijalainen nuori lokki ontui jalkaansa

Kesä Utsjoella kului uskomattoman nopeasti. Kotiinlähdön alla lähtövalmistelut ja pakkaaminen tuntuivat tällä kertaa tavallistakin haikeammilta. Lukuisat vieraamme ilahduttivat meitä valloittavine persoonallisuuksineen ja auttoivat meitä mökkiarjen askareissa. 

Kimmo saapui mökillemme juuri lähtömme kynnyksellä. Tuore motoristi oli korvaamaton apu uutta venekatosta pystytettäessä. Kimmo jäikin mökillemme lähtömme jälkeen pariksi päiväksi, pitäen sitä tukikohtanaan Finnmarkin kierroksillaan. 

Saumatonta yhteistyötä

Kotimatkalla kävimme Halsualla katsomassa Haapakorven Wilmaa. Wilma on Mastokankaan perheen uusin jäsen, joka naskalinterävillä hampaillaan tutustuu kaikkeen mahdolliseen. Tästä koirasta kuullaan vielä, niin näyttelykehässä kuin hirvimetsällä.

Wilma, 12-viikkoinen karjalankarhukoiratyttö

Lohisoppaa

Mökkimme ikkunasta kurkistamalla silmiin osuu pala Suomen historiaa. Norjan puolella Tenoa sijaitsee kookas kallio, Sundebákti, jonka pintaan on hakattu ja maalattu keltainen vaakuna. Strömsdalin rauhan (v. 1766) peruja oleva Tanska-Norjan kuningas Christian VII:n nimeä kantava vaakuna muistuttaa joella liikkuvia Skandinavian maiden useista eri rajankäynneistä. Suomi-Ruotsi muodostivat tuolloin toisen rajanaapurin, jonka kuninkaan Adolf Fredrikin vaakuna sijaitsee reilun kilometrin päässä ylävirtaan, Kivikosken rannalla.

Christian VII:n vaakuna Sundebáktiin hakattuna

Anssi saapui Johkamielliin loppuviikosta. Aikaisemmin Ala-Tenolla kalastellut ja lohikärpäsen pureman saanut Anssi tutustui ensi kertaa Kivikosken ja Vitoslompolon ottipaikkoihin. Saimme kahdella soutuluvalla kolme kojamotittiä, jotka olivat kooltaan lähes identtisiä. Helena loihti meille ensiluokkaisen lohikeiton jonka maku ei totisesti jättänyt toivomisen varaa. Namskis!

Anssi ja Kivikosken parikiloinen titti

Punahile-hollolalainen harhautti tämän pikkukojamon

Tenon rannat ovat täynnä toinen toistaan koreampia kiviä. Värikkäistä kivistä pitävälle nämä rannat ovat oikea aarreaitta. Kiukaille täältä löytyy todella erikoisia tuliaisia.

Ihan kaikki kivet eivät ole pyöreitä

Oliivinvihreä ilmestys

Diabaasi - onnenkivi

Silmänruokaa tarjoavat myös monet kukat. 

Tässä kaksi tyypillistä Tenon varren asukkia.

Metsätähti aamuauringossa

Kullero 

Matkailu avartaa

Kuluneella viikolla tutustuimme pohjoissaamelaiseen historiaan. Utsjoen kirkkotuvat ovat näkemisen arvoiset. Nuori ja taitava opas esitteli meille alueen rakennukset kertoen hienosti entisöityjen tupien mielenkiintoisesta historiasta. 

Kirkkotuvat sijaitsevat aivan kirkon kupeessa

Tässä saunassa presidentti Urho Kaleva Kekkonen saunoi vieraillessaan Utsjoella

Ajan patinaa Mantojärven rannalla

Viikolla poikkesimme myös Varanginniemimaalla. Pykeija (Pykeijä) on pieni kalastajakylä Varangilla, jonka perustivat 150 vuotta sitten paikalle saapuneet suomalaiset. Kehnoja oloja kotiseudultaan paenneet asukkaat muodostivat tiiviin yhteisön joka eli omissa oloissaan välttyen mm. sodan kauhuilta. Ensimmäinen tie kylään valmistui vasta vuonna 1962. Suomen kielellä pärjää kylässä yhä ja lähes kaikkien asukkaiden sukunimet ovat suomalaisperäisiä. Ympärivuotisia asukkaita kylässä on n.250. 

Pykeijan kylä sijaitsee kauniilla paikalla

Muistomerkki suomalaisille esi-isille

Herkullinen kuningasrapu-kalalautanen Lassigårdenin kahvilaravintolassa

Nämä puiset kalastusalukset ovat jo eläkkeellä

Nessebyn Byluftissa on näkemisen arvoinen merisaamelaismuseo. Helmer Losoa, jonka sukujuuret ovat Sodankylän Luusuassa, on kerännyt hienon kokoelman Varangin alueen merisaamelaisuudesta. Helmerin veli, sympaattinen Ragnvald, esitteli meille kokoelman tarinoiden säestämänä selvällä suomen kielellä. 

Kalastajan kammi

Itsekin pallaksia pyytänyt Ragnvald näyttää kuvaa todellisesta jättiläisruijanpallaksesta

300-kiloinen isomus vuodelta 1985. Pyytäjinä paikalliset herrat Johansen ja Porsanger

Ambulanssikelkka

Museon tunnelmaa

Lohitiinut

Mustadin koukkuja avaamattomassa alkuperäispaketissa

Toistakymmensenttinen turskakoukku johon laitettiin kalanpala syötiksi

Matkailun ohella on käyty välillä joella lohestamassa. Omaan veneeseen lohia ei neljällä luvalla eksynyt vaikka väsyttämään on päästy useampaan kertaan. Viimeisin karkasi hetkeä ennen koukkausta tänä aamuna...

Seppo ehti käydä tiistaina joella vanhan ystävänsä Olavi Kallion kanssa. Olavi tuntee nämä vedet kuin taskunsa ja souti Sepon kanssa vaapun lohen suuhun.

Vuoristorataa

Kulunut viikko tarjosi melkoista ylä- ja alamäkeä niin lohestuksen kuin mielialojen suhteen. Tenon pinta on laskenut roimasti ja on jo melko mukavassa kalastuskorkeudessa. Viileät säät ovat kuitenkin pitäneet huippusyönnin kurissa, samoin harjuksen paras pyyntikausi on vasta alkamassa. Edellisen viikon huippusaaliista oli vain muistot jäljellä.

Kimmo saapui Tenolle viikonloppuna ja ehti poiketa lohijoella vain muutaman päivän. Lohensoudusta jäi muisteltavaksi vain tuuliset kelit ja yksi vieheenlaskussa tullut lohitärppi. Piipahdus tutulla harjuspaikalla antoi sentään herkullisen paistikalan.

Kimmo Kivikosken Kuninkaankivellä

Aamusoudulle sumun saattelemana

Lehtisen Tenho, "Tenski", soitti isälleen Sepolle parisen viikkoa sitten ja kertoi lähtevänsä Tenolle. "Hienoa", vastasi Seppo ja kysyi: "Kenen kanssa olet menossa?" "Sinun!", vastasi Tenski. Ja eikun matkaan kohti vuosia sitten tutuiksi tulleita paikkoja. 

Seppo on Hämeenlinnan Perhokalastajien monivuotinen puheenjohtaja, siis läpeensä kalastukseen hurahtanut perhokalastaja. Tenskillä on vahvasti samanlainen kalastusgeeni joka toi isä-poika parivaljakon jälleen pohjoisille lohivesille.

Tässä osa Sepon mukaan ottamista lohiperhoista

Isä, poika ja yhteinen harrastus

Perhonheiton ohella Tenski päätti tutustua myös lohensoutuun. Ensimmäisen soutuluvan aamuvuorolla vapa taipui Vitoslompolossa Paavalinkiven edustalla. Pirteä lohijalka päätyi taitavan väsyttelyn jälkeen veneen kyytiin ja kalamiehet olivat luonnollisesti yhtä hymyä. 

Kirkas lohijalka ja onnellinen kalamies

Punahile toimii jo

Viikonloppua on vietetty hiljaisin ja haikein mielin. Lapinkoiramme Saiman taival katkesi lauantaina Utsjoelta Karigasniemelle johtavalla maantiellä. Lähtö taivaallisille poropaimennuslaitumille tapahtui äkisti, vailla kärsimyksiä. Saima haudattiin tontin läheisyyteen, poropolun varteen. 

Viime kesänä kotiinlähdön koittaessa, se ei millään olisi halunnut lähteä täältä Johkamiellistä.

Nyt Saima voi jäädä tänne.

SAIMA

20.07.2005 - 07.07.2012

Köyhänperän Kojamo

Mennyt viikko oli lohenkalastuksen osalta menestys. Laskeva ja lämpenevä vesi Tenossa loivat otolliset olosuhteet oivalle lohiviikolle. Aimo, Helena-äiti ja Toivo, siis Tuhari saapuivat mökillemme toiveikkaina. Vaikka soudimme vain neljä lupavuorokautta, oli viikon saaliimme huikea. Ikinuori, nöyrä kalamies, 83-vuotias Aimo ristittiin viikon lopulla Köyhänperän Kojamoksi - ja ihan syystä. 

Alkupaloiksi parin kilon titti maanantai-iltana. Tuhari ja Heino soutivat yöllä Sirmasta lähes identtisen lohinuorukaisen

Tiistaiaamuna saatu reilun kolmen kilon lohi pisti Aimon hymyilemään

Seraavalla luvalla Tuhari pääsi tutuille vesilleen ja pisti hösseliksi. Aluksi neljän kilon lohijalka...

...ja reilussa tunnissa säkissä oli lisäksi melkein kuuden kilon lohi ja parin kilon titti

Seuraavana päivänä pääsin Tenon Alakönkäälle Erkin oppiin. Oppitunnin aiheena oli perhokalastus könkään alapuolisilta särkiltä. Tässä oppiaineessa olen täysi noviisi. Vuosikymmenien kokemus kuului Erkin värikkäissä neuvoissa ja ensimmäinen lohitärppini perhovavalla tuli sentilleen konkarin neuvomasta paikasta. Oli ilo päästä kuulemaan Erkin arvokkaita neuvoja parhailla ottipaikoilla.

"Tuosta virran reunasta..."

Erkki Jussankarin tutulla ottipaikalla 

Alakönkäältä matka jatkui Tenovuonon taimenpaikoille. Kova myrsky teki kalastuksen lähes mahdottomaksi mutta syömäkalat tämä varma paikka antoi taas kerran.

Tuuli ja sade piiskasivat kalaseuruettamme

Perjantai-iltana pääsimme jälleen lohensoudun pariin ja elinikäinen erämies Aimo tuntui olevan hyvissä väleissä kalahaltijoiden kanssa.

Perjantai-illan titti Vitoslompolosta pisti Aimon suun muikeaksi

Yöllä vaappuun tarttui toivottu isomus. 11,9-kiloinen lohi tarjosi unohtumattoman väsytystaistelun

Jotta täydellisestä viikosta tulisi unohtumaton, tarttui lauantaiaamuna Kivikoskesta vielä 10,7-kiloinen aito tenolainen

Viikon parhaalla vaapulla tuli neljä lohta

Tyyni ja kaunis yö Tenolla. Veneessä kiitollinen lohimies ja suuri lohi