Veneilyn aakkosia

 Lauantaina kävimme Piian ja Sampon kanssa Vesijärvellä veneen käyttökoulutuksen merkeissä. Kesälomamme aikana Piia ja Sampo pitävät huolta veneestämme yhdessä Kimmon kanssa ja voivat käyttää venettä aina kun haluavat. Järvireissumme aikana tutustuimme turvallisuusasioihin, veneen tankkaamiseen, veneen varusteisiin, ankkurointiin, liikkumisen sääntöihin järvialueella, taloudelliseen ajamiseen, laiturista lähtemiseen ja tulemiseen sekä kiinnittymiseen. Lisäksi kävimme katsastamassa pari potentiaalista kalapaikkaa Messilän lähivesillä. Piia käsitteli venettä hallitusti ja muut järvellä kulkeneet huomioiden. Tuulisesta säästä huolimatta laituriin tulot onnistuivat vaivatta. 

Piia tutkii kaikua kalapaikalla

Laivakoira Ruska viihtyy veneessä erinomaisesti

Kyllä vesillä on mukavaa

Sampo ja Ruska nauttivat matkanteosta hyvässä säässä

Söimme eväät Enonsaaren laiturikatuksessa

Haarapääsky on kaunis lintu

Seurasimme kantosiivellä varustetun purjelaudan vauhdikasta menoa

Tämä aito "Ara"-papukaijaväri on ollut toimiva ottiväri. Kenneth lähetti tämän vaapun korjattavaksi, koska Oulujoen suuri taimen rikkoi vaapun uintilevyn. Nyt korjattu vaappu on jälleen tositoimissa. 

"Aran" esikuva on oikea papukaija

"Vesille venhosen mieli..."

 Vene on jälleen kunnostettu avovesikautta varten ja tänään laskimme sen vesille Messilässä. On uskomatonta, että tämä on jo kymmenes kesä veneellemme. Laituripaikka on myös pysynyt samana kaikki nämä vuodet. Mitäpä sitä hyvää paikkaa vaihtamaan. 

Trailerin alla on melko ahdasta maalata

Vanha vene on yhä hyvässä kunnossa

Vaappuverstaalla on syntynyt muutama vaappu äskettäin ratkenneen jääkiekkoliigan johdosta. KooKoo- ja Saipa-vaaput pääsevät innokkaiden, kalastusta harrastavien fanien uistinpakkeihin. Joukkueiden  mitaleiden värit on ikuistettu vaapun otsaan.

Onkohan näistä ottiväreiksi?

KooKoolle hopeaa ja Saipalle pronssia

Talomme seinälle oli ilmestynyt yhtenä aamuna erikoisen näköinen kookas perhonen. Meille ensi kertaa näyttäytynyt siivekäs osoittautui sinisilmäkiitäjäksi. Luimme että pitkän toukkavaiheen jälkeen perhoseksi muuttunut kiitäjä elää vain muutaman päivän. Perhosena se ei enää syö mitään. Merkillinen on tämän  kiitäjän elinkierto.

Sinisilmäkiitäjä

Tänään Messilän satamassa oli tutun näköinen menopeli. Kyseinen auto, Mini Cooper, ajoi useissa Jyväskylän Suurajoissa (Neste Ralli) vuosituhannen vaihteessa. Olimme tuolloin Petun kanssa seuraamassa kilpailua erikoiskokeen varressa ja tämä Mini kuljettajineen jäi silloin mieleen. Paddy Hopkirkin nimi oli kuin olikin ikuistettu auton lokasuojaan. Hopkirk ajoi useita kisoja Suomessa ja hänet on nimetty Rally Hall of Fameen. Tämä Suomeen ihastunut brittikuski kuoli vuonna 2022. 

Legendan ikoninen ralliauto

Jälkikoira

 Tänään äitienpäivänä olimme Hahmajärvellä laittamassa Anna-Liisan mökkiä kesäkuntoon. Samalla reissulla Ruska pääsi harjoittelemaan jäljestystä. Nyt vaikeusastetta lisättiin aikaisempaan, nimittäin Ruskan tuli jäljestää Anna-Liisaa, eikä oman perheensä jäsentä. Kahviteltuamme Anna-Liisa laittoi kumisaappaat jalkaan ja lähti matkaan varttia ennen meitä. Sitten Ruska sai hetken haistella Anna-Liisan mökille jättämiä lenkkitossuja, jonka jälkeen lähdimme Ruskan johtamana etsimään mystisesti kadonnutta mökkiläistä. 

Ruska oivalsi nopeasti mistä nyt oli kyse. Se seurasi vauhdilla ja epäröimättä Anna-Liisan metsään kävelemää hajujälkeä, sillä kuivassa maassa ei kenkien jälkiä näkynyt. Ristiin rastiin kävellyt Anna-Liisa löytyi lopulta retkipatjalta kuusen alta ja kohtaaminen oli riemukas. Löytöpalkaksi saadut herkut Ruska nautti suurella ruokahalulla. Oli mukava huomata kuinka nopeasti Ruska oivalsi uuden etsintäkohteen, joka ei ollutkaan "omasta laumasta". Jäljestäminen tuntuu olevan Ruskalle todella mieluista puuhaa. Tätä koulutusta on syytä jatkaa.

Ruska nuuhkii tarkasti Anna-Liisan jättämiä lenkkareita

Etsintä on alkanut

Tässä on etsittävä kävellyt siksakkia

Ruska on varma jäljen suunnasta

Anna-Liisa on löytynyt ja on herkkujen sekä rapsutusten aika

Jäljestyksen jälkeen suuta kuivaa

Nyt voi jo poseerata

Järviruo`on kukka

Näsiä

Valkovuokko

Sorvi on koekäytetty ja se toimii moitteettomasti. Talttasarja kaipaa teroitusta, samoin sorvarin taidot. Saa nähdä mitä kaikkea tällä vielä tulee tehtyä.

Sorvausta opettelemassa

Kulmikas rima on jo muuttunut pyöreäksi

Vaappunikkarin uudet vaaput

 Asikkalalainen Roy poikkesi verstaalla viimeistelemässä aiemmin keväällä veistämänsä vaaput. Nämä vaaput tulivat tosi tarpeeseen, sillä viime kesänä Royn veistämä Papukaija-vaappu jäi suuren hauen leukoihin jo ensimmäisellä kalareissulla. Nyt tuoreisiin vaappuihin kiinnitettiin koukut renkaineen ja vaaput laitettiin uimakouluun. Toinen vaapuista oli niin täydellinen, että sen uintia ei tarvinnut säätää. Petokaloja houkutteleva hakeva uinti oli tässä vaapussa jo valmiina. Royssa on selvää vaappunikkarin ainesta!

Koukutus vaatii oikeat otteet tarkkuuden lisäksi

Uittoaltaassa vaapun uintia on helppo ihailla ja tarvittaessa säätää

Royn kädenjälki kestää tarkemmankin tarkastelun

Minä sain lahjoituksena puusorvin. Sorvi kuului alunperin ystävämme Heinin papalle, joka kunnostautui kaikenlaisena nikkarina, kirvesmiehenä ja timpurina. Tämäkin sorvi oli hänellä ahkerassa käytössä. Nikkaripapan menehdyttyä jäi sorvi perheen mökille vuosikausiksi. Nyt minä sain käyttökuntoisen sorvin kaikkine tykötarpeineen "Uisteen" verstaalle. Erilaisten kiinnitysistukoiden lisäksi sorvin mukana tuli jatkopöytä sekä 14 erilaista sorvitalttaa. 

Nöyrin kiitokseni sorvin lahjoittajille!

Sorvin pyörimisnopeutta säädetään hihnoin vaihdettavilla välityksillä

Näillä taltoilla luulisi kokeneempikin sorvari pärjäävän

Petotestiä seuraamassa

 Tänään pääsimme Heinin mukana seuraamaan Usvan ja Hallan petotestiä. Hollolan Miekkiössä järjestetyssä koulutustilaisuudessa oli mahdollista tutustua koiran reaktioihin sen kohdatessa karhun, suden, ilveksen tai villisian. Petotestit® on rekisteröity tuotemerkki ja se on lähes viidentoista vuoden aikana testannut noin 30000 koiraa. Tuotemerkin takana on pariskunta Asko ja Hanna-Mari Sorvo, joilla molemmilla on pitkä kokemus koirien kouluttajina. Me pääsimme Helenan kanssa seuraamaan ja taltioimaan aitiopaikalta testaus- ja koulutustapahtumaa, nimittäin Asko sijoitti meidät naamioverkon taakse kameroinemme. Näin saimme ainutlaatuisia kuvia ja videoita, missä eri koirien reaktiot pedon kohdatessaan näkyivät selvästi. 

Testi alkaa koirakon perusteellisella opastuksella. Koira viedään kohdepedon tuoksuilla "höystetyn" tiiliskiven luokse. Tuoksun saatuaan koira jatkaa matkaa omistajansa kanssa ja peto ilmestyy yllättäen naamiointiverkon takaa koiran näkyville. Koiran reaktioita tarkasti seuraava kouluttaja liikuttelee petoa siten, että koira oppii oikean tavan suhtautua kohtaamaansa petoon. Kukin koira on yksilö, joten kouluttajan tarkka silmä on tässä tilanteessa kultaakin kalliimpi. Saimme seurata kolmen eri koiran petokohtaamista ja niistä jokainen oli hieman erilainen. Niinpä kouluttajan ohjailema karhukin käyttäytyi siten, että kukin koira sai kohtaamisesta positiivisen oppimiskokemuksen. 

Hyväntuulinen Asko Sorvo osoittautui vankaksi ammattilaiseksi, joka huomioi hienosti sekä koiran omistajan että koiran. Testin jälkeen koirakolle annettu palaute oli selkeä, ohjaava ja positiivinen. Ensi elokuussa Petotestit® saapuu jälleen Hollolan Miekkiöön. Silloin me taidamme Ruskan kanssa lähteä karhua tapaamaan...

Mesikämmen kurkistelee naamioverkon takaa

Ilves odottaa vuoroansa 

Susi pääsi töihin jälkeemme

Näillä ohjaimilla pedot liikkuvat sujuvasti

Karhun haju kiinnosti Hallaa kovasti

 

Halla haukkuu karhua

Heini on tyytyväinen Hallan reaktioihin karhun kanssa

Usvan ensikontakti karhun kanssa

Usvan karhuhaukussa oli uutta jykevyyttä

Arviointilomake ja todistus koirakolle

Asko Sorvon pitkä kokemus näkyy ja kuuluu

Tuon verkon takaa se karhu ilmestyi...

Seppo

Saimme menneellä viikolla suruviestin Hämeenlinnasta. Ystävämme Seppo oli menehtynyt pitkän sairauden uuvuttamana. Seppo teki mittavan työuran Hämeenlinnan Sibelius-opistossa. Hän toimi useita vuosia työpaikkansa luottamusmiehenä ja oli aktiivinen myös järjestötasolla. 

Sepon harrastuksesta, perhokalastuksesta tuli hänen suuri intohimonsa. Niinpä hän päätyi ennen pitkää puheenjohtajaksi Hämeenlinnan Perhokalastajiin. Teno tuli Sepolle tutuksi jo varhain. Hän kalasti laajalla alueella aina Norjan Skiippagurrasta Suomen puolen Dalvadasiin asti. Jälkimmäisestä tulikin hänelle tuttuakin tutumpi paikka, missä hän tutustui lukuisiin perhokalastukseen uponneisiin "sielunveljiin."

Aikojen saatossa matkat Tenolle taukosivat vuosiksi, kunnes kutsu palaamaan rakkaimmille kalavesille tuli yllättävältä taholta. Sepon poika, Tenski, soitti isälleen ja kertoi olevansa lähdössä kalareissulle Tenolle. Poikansa innostuksesta ilmiselvästi ilahtunut Seppo kysäisi sitten, että "kenen kanssa olet sinne Tenolle lähdössä?" "Sinun!", vastasi Tenski. Näin alkoivat Sepon uudet reissut pohjoisen kalavesille oman poikansa kanssa. 

Liikkumisen ja majoittumisen helpottamiseksi Seppo hommasi matkailuauton, joka oli useana kesänä tuttu näky niin Varanginvuonon Lintukallion parkkipaikalla kuin Tenon varressa. Reissut sisälsivät usein myös gourmee-tason ruokaa, olihan Seppo loistava kokki. Pohjoisen reissuilla tuli samalla tavattua monia aiemmin tutuksi tulleita paikallisia kalamiehiä, joihin Seppo piti säännöllisesti yhteyttä. 

Seppo oli erityisen taitava perhonsitoja. Hän perehtyi sidontatekniikoihin ja tutki vanhojen mestareiden tekemiä perhoja äärimmäisellä pieteetillä. Niinpä hän lopulta päätti sitoa kaikki mahdolliset klassiset lohiperhot muunnoksineen. Saimme nähdä tämän perhokokoelman vuonna 2012, kun he tekivät Tenskin kanssa sen ensimmäisen yhteisen reissunsa Tenolle. Tämä lohiperhokokoelma oli suorastaan mykistävä. Jokainen näistä sadoista perhoista oli sidottu tarkimmalla mahdollisella kädellä ja silmällä. 

Seppo oli äärimmäisen sosiaalinen persoona, joka sulatti monien sydämet ystävällisyydellään ja avuliaisuudellaan. Hän oli vaatimaton ja aina sanavalmis. Hän osasi nauraa myös itselleen ja huumori väritti hänen lukuisia kalatarinoitaaan, joista ei puuttunut kommelluksiakaan. 

Seppo yhdellä lempipaikoistaan, Varangin Lintukalliolla

Seppo Kaavassa, Nuoraskarin rannalla

Kaverukset Olavi ja Seppo sekä yhteinen lohi

Vaappuhuoltoa

 Verstaalla on tehty hieman vaappujen korjausta ja huoltoa. Korjaukset vaikuttavat aina vaapun uintiin, joten uittoallas on ollut jälleen enemmän kuin tarpeen. Satulalevyisten vaappujen uintien säätäminen on tarkkaa puuhaa. "Taimentikkujen" uinti on parhaimmillaan herkkää tirinää pienten sivupuikkausten säestäminä. Porraslevyisiin vaappuihin on mahdollista säätää uintien taajuudet jopa "rautanaulasta" "humalaiseen postinkantajaan". 

Sassi ja Joonas ovat tuttuja vaappuja Tenon ja Wäylän kävijöille. Sassin juuret ovat Torniossa, missä Veli Sassi aloitti vaappujen tekemisen. Nyt Sassin vaappuja tehdään jo toisessa polvessa mainioiden lohilusikoiden lisäksi. 

Joonas oli muutamana vuonna Tenon käytetyin vaappu. Vetsikossa kalastanut vaapuntekijä Klaus Lahtinen siirtyi sittemmin Wäylälle Lappean lähivesille. 

Sassi ja Joonas 

Tuntematon ja HK-Varma

Korjatut taimentikut

Jorma Vaarala on vaapunekijänä kulkenut aina omia teitä. Vaappujen mallit ovat poikenneet valtavirrasta ja väritkin ovat usein persoonallisia. Vaaralan vaaput ovat olleet erittäin haluttuja Tenon ja Wäylän lisäksi myös Namsenin lohestajien keskuudessa. Alla Osmassa hyvin toiminut vaaralalainen, jonka poikkeuksellinen uinti on ollut lohien mieleen.

Vaaralan vaappu

Rungossa on omintakeinen muoto