Tervetuloa Hollolan Uistin -blogiin

Pääset aina blogin etusivulle klikkaamalla lohenpyrstön kuvan vasenta yläkulmaa, jossa lukee Hollolan Uistin vaalealla tekstillä.
Alla olevat kuvat näet suurempana klikkaamalla kuvaa.

sunnuntai 31. maaliskuuta 2019

Yhteistä iloa


Eilen vietimme Hollolan Uistimen pilkkipäivää Hollolan Siikaniemessä. Aurinkoinen sää kruunasi yhteisen päivämme joka oli täynnä tähtihetkiä. Kalastuksellisesti päivä oli täydellinen. Jokainen pilkkijä sai kaloja, siis useita. Eniten jäälle taisi nousta lahnoja, joita kertyi lopulta reilut parikymmentä. Särkiä kertyi saman verran ja tavoitelluimpia ahvenia lähes yhtä monta. Erityisen mukavaa oli että kunnon paistiahvenia tarttui useamman pilkkijän koukkuun. Päivän suurimman kalan nosti Elisa, jonka iso lahna mahtui avannosta juuri ja juuri. Upea elämys oli myös nähdä merikotka, joka kaarteli Siikasalmen yllä ylväänä. 


Jere riemuitsee päivän ensimmäisestä ahvenesta


Elina ja Nano pilkkivät yhdessä


Elina oli päivän ahvenkuningatar


Elisan jättilahna


Komea paistiahven


Petu nosti lahnoja jäälle solkenaan


Seppo tuntee Siikaniemen vedet


Nikon raitapaita


Seppo ihastelee Vesijärven ahvenen kauneutta


Saarten välissä oli sulaa


Kolmen tunnin pilkkimisen jälkeen suuntasimme Rysänperän kodalle evästauolle. Parien kumisaappaiden kuivatteluiden lomassa kodalla tarjoiltiin päivään osallistuneille murkinaa oikein kunnolla. Kahvitarjoilun ohessa paistettiin makkaraa ja syötiin voileipiä. Makeita herkkuja oli joka lähtöön. Sepon herkullinen omenapiirakka vei kielen mennessään. Keksit, makeiset ja suklaat täyttivät mahat lopulta viimeistä sopukkaa myöten. 


Kodassa oli lämmin tunnelma


Jere ja Elisa peukuttavat mahtavalle päivälle


Evästauon jälkeen kävimme vielä jäällä reilun tunnin ajan ja kodalle palattuamme oli vatsoissa jälleen tilaa kahveille ja tuoreille lätyille hillon kera. Huh, huh mikä päivä! 


Seppo ja Kata ottavat aurinkoa


Mika luottaa tasuriin


Matti taitaa kaikenlaisen kalastuksen


Nuotiolättyjä!


Merikotka tarkkaili puuhiamme



sunnuntai 24. maaliskuuta 2019

Kevät saapuu


 Varma kevään merkki on Hollolan Uistimen pilkkipäivä. Ensi viikonloppuna la.30.3. klo.10 alkaen vietämme "Uisteen" pilkkipäivää viime vuotiseen tapaan Siikaniemessä, Rysänperän kodalla. Pilkkimisen ohella nautimme kunnon nokipannukahveista ja maittavista eväistä sekä yhteisten harrastustemme yhdistämien ystäviemme seurasta.

  
Pilkkipäivämme keskus, Rysänperän kota


Tänään olimme pilkillä lyhyen reissun Siikaniemessä. Tuulisen sään vuoksi hakeuduimme puhureita pakoon saaren suojaan. Keväinen auringonpaiste tuntui tyynessä erityisen lämpimältä. Laulujoutsenkvartetin äänekäs ylilento kertoi kevään saapumisesta näille leveysasteille. 



Helena ja Kata evästauolla


Peilikirkas jää ja auringonpaiste antavat hyvän rusketuksen


Potkukelkka on pilkkijän paras kulkuväline lumettomalla jäällä


Kata ottaa aurinkoa


Eero on käynyt verstaalla viimeistelemässä talven aikana kotona veistämiään vaappuja. Omat vaappumallit pääsevät jäiden lähdettyä testiin Päijänteelle. Uittoaltaassa suoritetun koeuiton perusteella voi Päijänteen taimenille koittaa lähitulevaisuudessa kovat ajat.


 Eero maalaa uutta vaappurunkoa


Vaapunteon hauskuus naurattaa ikinuorta Eeroa


Ensi viikolla aloitamme vaihteeksi uusia nikkarointeja. Pahkoista on jo hahmoteltu seuraavien kuksien muotoja. Näissä aihioissa on todella hienot loimut.



sunnuntai 17. maaliskuuta 2019

Ahventen armoilla


Näinä viikkoina kannattaa piipahtaa jäällä, jos ahvenfile kiinnostaa. Valon lisääntyessä päivä päivältä kiihtyy ahventen ruokahalu samaa tahtia. Messilän rannassa oli eilen aamulla ruuhkaa. Samalle päivälle sattui useammat pilkkikisat ja kun kisoihin osallistumattomat vavanheiluttajat osuivat samaan aikaan rantaan, olivat parkkipaikat varattuina kuin kesäviikonloppuna konsanaan. 


Parhailla paikoilla oli vilskettä


Eilen kävimme tutustumassa lähivesiin pilkkikärpäsen puraisemien Katariinan ja Tonin kanssa. Vesijärven itäpuolen asukkaina he saivat tuntumaa länsipuolen apajiin. Tällä kertaa suunnistimme syvemmille, lähes parinkymmenen metrin vesille Eeron suosituksesta. Kilpapilkkijät tuntuivat tietävän kyseisen kohteen, sillä kairankiertäjiä ilmaantui paikalle parisen kymmentä. Syviin vesiin varautumattomina oli monissa vavoissamme liian lyhyet siimat. Kaiku kertoi kalojen oleilevan pääasiassa pohjan tuntumassa. Kuoreparven ilmaantuessa pohjan tuntumaan, näkyi ahvenia välillä myös parven päällä. Mainittakoon että Vesijärven kuoreparvet ovat valtavan suuria. Paksuimmat kaiulla näkyneet kuoreparvet olivat yli 7m paksuja. On siinä ahvenille ja muille petokaloille syötävää.


Kuore, petokalojen herkku

Kirkas pystypilkki varustettuna Helenan sitomalla pilkkiperholla tuntui toimivan kuoreita jahtaaville ahvenille. Kalat, niin kuoreet kuin ahvenet, tuntuivat olevan alituisessa liikkeessä. Välillä kalat katosivat kokonaan ja hetken kuluttua oli kalaa jään alla todella runsaasti. Tältä paikalta ei pieniä ahvenia tullut kuin muutama ja kolme suurinta raitapaitaa painoivat yli puoli kiloa kukin.



Paluumatkalla kopaisimme pari aiemmin hyväksi havaittua ottipaikkaa, mutta lähes tuloksetta. Ahvenet tuntuivat oleskelevan nyt yllättävän syvällä. Kevään edetessä ne siirtynevät matalampiin vesiin aiempien vuosien tapaan.

Katariina on vaaraksi ahvenille


Toni nostaa raitapaitaa avannosta


Verstaalla on puuhasteltu tasaiseen tahtiin erilaisia tuotoksia. Helenalla on nyt uusi morrivapa, jollaista ei löydy kaupan hyllyltä. Pahkasta tehtynä se on varmasti yksilöllinen. Kahta samanlaista ei voi edes tehdä koska pahkan väri ja kuviot ovat aina erilaisia. Helena on jo testannut uusimman vapansa tosi toimissa. Nouseekohan sillä myös rautuja tänä keväänä?







Vaappuja on valmistunut tasaisesti koko talven. Kaksi elämäni ensimmäistä ruijanpallasvaappua on nähnyt päivänvalon. Kunnon testiuitto ja uinnin säätö täytyy suorittaa järvessä jäiden lähdettyä. Näin suurien vaappujen säätäminen uittoaltaassa on mahdotonta. Kunhan kaikki viisi protovaappua ovat valmistuneet, jäämme odottelemaan saalisuutisia pohjoiselta Norjanmereltä / Jäämereltä.


Lohivaappu näyttää pieneltä näiden rinnalla

Tenon lohille tarjoillaan joka kesä jotain uutta. Ruskea on vanha, hyväksi havaittu ottiväri niin perhoissa kuin vaapuissa. "Kivikoski"-väri on nyt varioitu ruskeaan ja kupariin. Uusi muunnos ei näytä ollenkaan huonolta. Mitähän se lohi noista ajattelee?


Uusvanhaa värimaailmaa lohille


sunnuntai 10. maaliskuuta 2019

Pilkkipäivä Repovedellä


Eilen vietimme päivän Repoveden Kansallispuistossa, Tervajärvellä. Repoveden alue on tunnettu lukuisista järvistään ja reitistöjensä suurista korkeuseroista hienoine näköaloineen. Viimeksi kävimme Repovedellä patikoimassa kesäaikaan joten oli mielenkiintoista nähdä alue myös talvella. 


Kettu tervehtii Tervajärvelle saapuneita


Pohjois-Kymen Musiikkiopiston henkilökunnan ja perheenjäsenten virkistyspäivää vietettiin tällä kertaa pilkkipäivän merkeissä. Aamulla ajaessamme Repovedelle, puuskainen tuuli oli nietostanut lunta tielle monin paikoin joten olosuhteet olivat kaikin puolin talviset. Sääennusteet lupasivat kuitenkin päivälle paranevaa keliä, mikä toteutuikin täydellisesti. Puolilta päivin aurinko alkoi paistaa ulkoilijoiden iloksi keväisen lämpimästi ja tuulikin tyyntyi aamuisesta. Päivästä tuli lopulta mitä kaunein talvipäivä.


Tervajärvellä silmä lepää


Irja tähyää varmaa ottipaikkaa


Helmistä ja Katasta tuli heti ystävät


Tervajärvi osoittautui haastavaksi kalapaikaksi. Kaikuluotain näytti kaloja harvakseltaan ja järven tummahko vesi lisäsi vaikeuskerrointa. Tällä kertaa pilkkijät kisasivat päivän suurimmasta ja pienimmästä kalasta. Osa pilkkijöistä jäi tukikohtamme, Talaksen nuotiopaikan läheisyyteen ja osa suunnisti karttaa tutkimalla otollisemmille vesille. 


Pilkkiavanto syntyy hetkessä kun Eeva Kaisa kairaa


Simo keskittyy, narraa  ja ahven erehtyy...


Patrik ensimmäisellä pilkkireissullaan


Leonan pilkkileikki


Evästauolla nautimme kunnon välipalan. Nuotion ääressä oli tarjolla mm. nokipannukahvia, makkaraa, voileipiä, croissanteja, tikkupullaa, kuivakakkua ja hunajamelonia. Hyväntuulinen pilkkiporukka tutustui samalla toisiinsa ja kertasi päivän tapahtumia. Tauon jälkeen pilkittiin vielä tovi ennen tulosten julkistamista ja palkinnonjakoa. 


Nimikoidut makkarat, tietysti!


Patrik tykkää juuri paistetusta tikkupullasta


Pilkkipäivän kaksinkertainen mestari oli Juhani, joka sai sekä päivän suurimman että pienimmän ahvenen. Johanna laittoi kisassa kalastusta harrastavan miehensä tiukoille, mutta tuomaristo oli tuloksesta yksimielinen. Hienoa kalamieshenkeä osoittanut voittaja antoi Hollolan Uistimen lahjoittamat palkintovaaput nuorille kalastajille, Helmille ja Patrikille.


Johanna ja Juhani


Kisan suurin ja pienin


Pilkkiporukka hymyilee kilvan sään kanssa



Kata otti nokoset pilkkipulkassa


sunnuntai 3. maaliskuuta 2019

Talvilomapäiviä


Keski-Pohjanmaan reissullamme kävimme lopuksi Lestijoen Raiviossa katsastamassa mieluisan kalapaikan talvista ilmettä. Joki virtasi paksun jääkannen alla, vain tulipaikan edessä oleva voimakas virta piti jääkerroksen sulana. Aurinko lämmitti keväisesti kun paistoimme makkarat nuotiopaikalla. Suupielet kääntyivät hetkeksi alaspäin kun tien laitaan parkkeeratun automme rengas näytti vuotavan ilmaa. Renkaan täytön jälkeen ajoimme suoraan Kauppisen Pekan huoltoasemalle apua hakemaan. Ja tämä huoltoasema on nimensä veroinen. Rengas paikattiin hetkessä kuntoon ja annettiinpa korjaukselle jopa takuu. Kiitos Pekalle ja huoltomiehelle ykkösluokan palvelusta! Pekalta saa myös kalastuslupia.


Kata nauttii auringosta Raiviossa


Kummipoika Petri poikkesi Lestin mökillä demonstroimassa dronen käyttöä ja toimintaa. Petri on kuvannut dronella jo paljon ja käsittelee kamerakopteria sujuvasti. Drone totteli ohjaajaa uskollisesti ja hetkessä se lensi kauas silmänkantamattomiin. Ohjaimelta ja siihen liitetyn puhelimen näytöltä oli helppo seurata dronen kulkua. Valokuvien ja videoiden kuvanlaadut ovat hämmästyttävän hyviä. Muutenkin dronen ominaisuudet tekivät vaikutuksen. Näinköhän Petri antoi sysäyksen oman kuvauskopterin hankintaan? Pohjoisessa olisi niin paljon kuvattavaa lintuperspektiivistä.


Drone laskeutumisalustallaan


"Hei me lennetään"


Kummipoika opettaa kummisetää


Puhelimen näytöltä on helppo seurata dronen kulkua


Ilmakuva pilvien yläpuolelta


Reissulta palattuamme teimme torstaina pienen pilkkiretken Vesijärvelle. Lauri oli saapunut länsirannikolta Lahteen talviloman viettoon Keräsille. Kalamiehinä tunnetut Atte ja Niko päättivät viedä Laurin kunnon pilkkiapajille. Kesäiseltä jigipaikalta Lauri nosti pienessä tihkusateessa ennätysahvenensa ja koko porukan suurimman saaliin. 


Laurin avannon ympäristö alkoi täyttyä kaloista


Tänään kävin Pohjoisahon Sepon kanssa jäällä todellisessa auringonottosäässä. Hieno sää oli houkutellut jäälle paljon ihmisiä. Muutamat kävivät juttelemassa meidänkin kanssa, ehkä vähän Katan houkuttelemina. Jäällä törmää toisinaan todella mielenkiintoisiin ihmisiin. Tämä päivä jäi tästä syystä erityisesti mieleen. Suurin osa ihmisistä oli liikkeellä jalkaisin mutta erilaisia kulkupelejä kulki niin ilmassa kuin jään päällä. Näimme suksia, luistimia, mönkijöitä, moottorikelkkoja, yksi pieni lentokone, liitovarjoja moottorilla ja ilman sekä tietenkin potkukelkkoja. Potkukelkka on tällä hetkellä ylivoimainen kulkupeli jäällä liikkumiseen. Ekologinen ja terveellinen valinta.


Seppo peukuttaa hyvää saalista ja säätä


Liitoa moottorin avulla