Tervetuloa Hollolan Uistin -blogiin

Pääset aina blogin etusivulle klikkaamalla lohenpyrstön kuvan vasenta yläkulmaa, jossa lukee Hollolan Uistin vaalealla tekstillä.
Alla olevat kuvat näet suurempana klikkaamalla kuvaa.

sunnuntai 26. helmikuuta 2017

Pakkaspäivä Pernajalla


Ystävämme Seppo ja Mika kävivät tässä "männä viikolla" vaappukurssilla. Nämä taitavat kalastajat ja mitä hienoimmat herrasmiehet ovat ulkoilmaan ihastuneita kaveruksia. He kalastavat erilaisin tavoin vuoden lähes jokaisena viikonloppuna. Taitaapa nyt jo molemmatkin heistä olla koukussa myös vaapuntekoon, ainakin koukutuspihteihin ;-)

Vaappukurssin päätösmainingeissa suunnittelimme Sepon ja Mikan kanssa yhteistä retkeä Pernajan ahvenapajille. Niinpä suuntasimme eilen aamuvarhaisella automme nokan kohti etelää, nousevan auringon säestyksellä. Turhaan eivät mahtavat ystävämme hehkutelleet apajiensa erinomaisuutta. Vaikka ensimmäisen avannon kalustotappiot hieman korvensivat mieltä, hauenretaleen vietyä ottivermeet meren syvyyksiin, oli pilkkipäivämme täydellinen menestys. Aurinko helli meitä koko päivän, eikä tuulikaan päässyt liiaksi kiusaamaan.

Iltapäivällä kotiinvietäviksi oli kertynyt reilusti paistinpannulle kelpaavia ahvenia ja Helenan onnistuneesti väsyttelemä hauki. Pilkkipäivän tarjoiluun kiinnitettiin tällä kertaa jopa tavanomaista enemmän huomiota. Helenan uusi, pakkasessakin pelaava retkikeitin osoitti toimivuutensa. Toki tuletkin tehtiin makkaranpaistoa ja tunnelmaa varten. Tuulensuojassa ja auringonpaisteessa vietetty evästauko jäi varmasti mieleen. Ilmassa oli selvät kevään merkit. Lahden MM-hiihdoista kuului  mukavia uutisia. Nämä kahvit olivat samalla mitalikahvit.

 Mainittakoon että paluumatkalla pilkimme aamun ensiavannot uudestaan. Kuinka ollakaan, hauki tarttui jälleen luottopilkkiin ja Helenan sitomaan pettämättömään pilkkiperhoon. Kala nousi jo jäälle, mutta onnistui katkaisemaan siiman rimpuillessaan raittiissa ulkoilmassa. Niinpä katsoin vierestä kun se peruuttaen luikahti avannosta takaisiin veteen pilkkiperho suupielessään vilkkuen... 


Mika kairaa tutuilla vesillä


Seppo ja tuliterä pilkkikelkka


Kunnon pannukarkeaa kokoa


Kahvit tulossa Helenan uudella keittimellä


Tyytyväinen pilkkiseurue


Nimikkomakkarat


Helena  paistaa yllätysjälkiruokaa


Pehmeäksi paistettua leipäjuustoa ja lakkahilloa


"Kyllä meidän kelpaa", toteaa Seppo


Totti on pilkkiporukkamme vakiojäsen



sunnuntai 19. helmikuuta 2017

Vaappukurssilla viihtyy


Kaverukset Seppo ja Mika ovat innokkaita kalamiehiä. Kalastuskipinä vie talvisin pilkkireissuille ja kesäisin helpotusta kalastuskuumeeseen haetaan aina Tenojoelta ja Namsenilta asti. Pari vuotta sitten vaappukurssin käynyt Mika on jo kokenut vaappunikkari ja houkutteli juuri eläkkeelle siirtyneen työkaverinsa Sepon vaappukurssille. Hyväntuuliset herrat viettivät Hollolan Uistimen vaappuverstaalla kolme rattoisaa iltapuhdetta ja Seppo sai vinkkejä vaappujen veistoon eläkepäivien ratoksi. Tässäpä onkin mukava uusi harrastus "päätoimiselle" kalamiehelle. Mika haki jatkokurssilta uutta intoa ja ideoita tuleville vaapuillensa. 


Aihiot on veistetty ja hiottu. Sepolla on vuorossa lankauran sahaus.


Rautalankarungon taivuttelu vaatii tarkkuutta


Lanka on liimattu ja aihio saa lakkapinnan


Pohjamaalaus tehdään valkoisella


Mika maalaa suomukuviota tyllin läpi...


...ja väliin yksi lakkakerros lisää


Seppo sirottelee hopeahileitä märälle lakkapinnalle


Lakan kuivuttua sahataan ura uintilevylle


Silmien maalaaminen kysyy vakaata kättä


Ihailtavana Sepon ensimmäinen oma lohivaappu!


Uimakoulun jälkeen uittoaltaassa uiskenteli todellinen ottipeli


Tyytyväiset vaapuntekijät Seppo ja Mika


sunnuntai 12. helmikuuta 2017

Arktisen retkikunnan lääkintähuollon kurssilla


Vietin jälleen ihan mahtavan viikonlopun Ankarat Avotunturit -porukan kurssilla. Kurssi oli paitsi tunnelmaltaan hauska ja innostava, myös tiedollisesti niin sanottu täyspakkaus. Tämä kurssi täydensi hyvin kahden viikon takaista Johdanto-kurssia. Vaiskan ja Karisen Heikin käsissä oli turvallista opetella uusia taitoja. Sanotaan, että yksi kuva puhuu enemmän kuin tuhat sanaa, seuraavassa muutamakymmenentuhatta sanaa ;-)


Kurssi alkoi teoriaosuudella, Kari ja Aleksi tarkkana


Heikki opetti muun muassa säärimurtuman lastoitusta


 Lisäksi Heikki piti ompelukerhoa...


 Heikin mallisuoritus nahkakintaaseen


Keijo ja Vaiska vielä harjoittelevat ompelutöitä


 Kurssilla nähtiin toinen toistaan hienompia reppuja


Vinski, kurssin nuorin osallistuja (3kk) alkoi jo olla ensimmäisen päivän iltana vähän väsynyt <3


Ensimmäisenä iltana rakennettiin myös hätäkuljetusvälineitä


 Toinen aamu alkoi Vaiskan luennolla yhteistyöstä lentokoneen kanssa


Evakuointitilanteessa muistettavaa


 Carissa pääsi potilaaksi, eikä tuo nyt niin vaikealta vielä tuossa vaiheessa näyttänyt...


 Renon kuljetusvälineenä oli makuupussi


 Kari vie, eikä Reno edes vikissyt


Potilaiden kuljetusharjoitusta

 Seuraavaksi lähdettiin järven jäälle harjoittelemaan lentokoneen vastaanottamista ja kiitoradan merkitsemistä


Välillä harjoiteltiin vielä sitomisia, Sauli ja Eliel iippositeen parissa


 ...sekä reisimurtuman lastoittamista


Huomatkaa hieno vetosysteemi


Ja sitten kone laskeutui kuulemma hyvin merkitylle radalle



Koneen laskeutumista kuvattiin innokkaasti


 Koneesta pöllähti asiantunteva pari, joista Risto Viljanen hoiti puheet ammattitaidolla ja letkeällä otteella




Vinski sulatti myös lentäjämiehen sydämen


 Ikarus C42


 Koneen ohjaamo


 Kone nousussa, myös ammattitaitoinen Sauli kuvaa


Vinski ja Carissa, ensimmäinen jo aika puhki, toisessa riittää virtaa


Lopuksi hiihdeltiin takaisin majapaikkaan laittamaan paikat kuntoon ja kukin palailemaan kotiin - vain päästäkseen uudelleen suksille, tavalla tai toisella...


Ensi- ja turvakodilla oli Kannusta minut vahvaksi -hanke, jossa väkivallattomuuden lisäksi kannustettiin myönteiseen kasvatuskulttuuriin. Nyt täytyy vain todeta, että Heikin ja Vaiskan johdolla koko kurssille osallistunut porukka on kannustanut minua vahvaksi koko viikonlopun ajan. Lämmin kiitos kaikille mukanaolleille!