Jälleen kotona

 Saavuimme tänään kotiin lomaltamme Utsjoella. Etelän hämärtyviin iltoihin tutustuimme jo Pohjanmaalla, missä vietimme muutaman päivän sukuloiden ja vähän ulkoillenkin. Viimeiset päivät Utsjoella hyödynnettiin pakkaamisten ohessa kalastaen. Kesän viimeinen harjus nappasi pieneen Kata-streameriin, joka osoittautui erinomaiseksi pyyntiperhoksi. Pääsin käymään vielä Tenovuonolla  utsjokelaisseurueen kera. Taimenet eivät tällä kertaa olleet heittopaikan läheisyydessä mutta hienossa sumusäässä oli mukava ihailla vaikuttavia maisemia vielä kerran. Muutama pintakäynti kertoi lohien meneillään olevasta noususta kohti kutujokeansa. 

Koirankarvaperho oli kalojen mieleen

Pilvet olivat matalalla Tenovuonolla

Eväshetki rantakivillä

Pojat kalastivat ahkerasti

Loppukesän väriloistoa Johkamiellin pihamaalta

Keski-Pohjanmaalla, Lestijärvellä mökkiranta on oivaa aluetta lintujen seuraamiseen. Jouduimme hieraisemaan silmiämme, kun rantapuihin lehahti harvinainen vieras. Epäuskoinen ensihavainto varmistui, kun lintu saapui seuraavana päivänä ja saimme katsottua sitä kiikareilla ja lopulta kuvattua sen. Yllätysvieraamme oli kuin olikin käki, jota näkee harvoin noin läheltä. Meillekin tämä oli ensi kerta. 

Joutsenet uivat rannan editse kahden poikasensa kanssa. Toivottavasti poikaset ehtivät varttua ja voimistua riittävästi ennen syksyn muuttomatkaa. Heinäsorsat ottivat päivänokoset laiturin päässä olevilla kivillä. Niitä ei rannan läheisyydessä liikkuneet ihmiset häirinneet.

Harvinainen vieras mökkirannassa

Se on ilmiselvä käki

Tarkkasilmäinen löytää kuvasta kolme heinäsorsaa

Kävimme perjantaina Lestijoen Raiviossa kalareissulla ja saimme mukaamme Lestijärvellä syntyneen isäni. Ketterästi yhä kulkeva metsä- ja kalamies tuntee nämä seudut jo lapsuudesta lähtien. Kalastelun välissä meillä oli aikaa istahtaa eväillä herkutteluun ja makkaranpaistoon, kunnon kalareissun tapaan. Hämärän laskeuduttua nirsot kirjolohet haksahtivat hollolalaiseen pikkuvaappuun.  

Raivion viihtyisä tulipaikka

Harjustelua

 Hollolalaiset Sampo ja Väinö käväisivät vanhempineen pikavisiitillä Johkamiellissä pohjoisimpaan Suomeen ja Norjaan suuntautuneella lomareissullaan. Perheen kaukaisin vierailukohde oli tänä kesänä Euroopan pohjoisin kolkka, Nordkapp. Pojat ovat nuoresta iästään huolimatta jo kokeneita lapinkävijöitä. Molemmat pojat ovat myös oikeita lohimiehiä, sillä kummankin meriittilistoissa komeilee lähes metrinen Tenon lohi parin vuoden takaa. 

Piia, Ossi ja Väinö hämmästelevät Sampon taitoa vohvelinpaistajana

Lahtelaiset Anne ja Vesa saapuivat reissullaan naapuriin Kaavaan, missä he majoittuivat perinteisessä lohimökissä. Nuorenparin auto nieleskeli tällä lomareissulla melkoisesti kilometrejä, sillä Utsjoelta matka jatkui kohti Rukaa. Utsjoella oli kuitenkin muutama päivä aika nauttia maisemista ja paikallisista herkuista, harjukset etunenässä. Anne nautti ajastaan luonnon keskellä ja teki tarkkoja havaintoja niin joentörmältä kuin kylänraitilta. Vesa on varsinainen harjusmies, sillä hän suuntaa jälleen elokuussa perinteiselle harjuksenpyyntireissulle Käsivarteen. Miehen perhorasiat pursuavat toinen toistaan hienompia, oman hoviperhonsitojan luomuksia. Tenon harjukset pitivät myös Vesan perhorasioiden antimista. 

Me taas nautimme harjuksista monessa muodossa. Aamupalalla, leivän päällä nautittu graaviharjus oli viedä kielen mennessään. Savustuspönttöön päätyneistä harjuksista pääsi nauttimaan myös naapurustoon ilmestynyt tuttu pariskunta Joensuusta.

Vesa Nollamin rannalla

Anne tyylikkäässä hyttyshatussaan

Komeita Tenon harjuksia

Tämä on suurta herkkua

Menneellä viikolla Tenon vesi hypähti melkoiseen kesätulvaan. Samalla vesi jäähtyi ja harjusten ruokahalu heräsi. Veden noustua ja virtauksen lisäännyttyä löysimme harjuksia aivan uusista paikoista. Kulunut viikko tarjosi myös mielenkiintoista kuvattavaa tulevaa elokuvaa varten. Isokoskeloperhe tuli muutaman metrin päähän uidessaan ja ruokaa etsiessään. Kun emo yhtäkkiä huomasi olevansa poikasineen aivan kalamiehen nenän edessä, lähti koko komppania keskivirtaan vesi roiskuen. Sain tuon kaiken taltioitua hauskoine yksityiskohtineen. Kamera siis kannattaa pitää aina mukana. 

Helena tutuilla rantakivillä

Isokoskeloperhe lähestyy ja lähestyy...

Joko kohta tärppää?

Rantasipi piti meille seuraa jokaisena kalastuspäivänä

Veden noustua se virtaa jälleen Nuoraskarin molemmin puolin

Retkiviikko

 Helenan eräopintoihinkin liittyvä neljän päivän vaellusretki toteutettiin Tunturintytöt-nimellä. Nelihenkinen tyttökvartetti aloitti retkensä Skaidijärven maisemista. Säidenhaltija näytti Tunturintytöille saman tien koko repertuaarinsa. Kahdessa päivässä koettiin yhdessä sateet, tuulet ja poutasäät. Retken avausosuus sujui kuitenkin muitta mutkitta ja tunturiylängön maisemat olivat pitkän odottamisen arvoiset. Tältä retkeltä Tarja löysi matkamuistokseen hirven kallon.

Tunturintytöt lähestyvät Skaidijärveä

Iivi, Tarja ja Anna-Liisa kivisen veneen kyydissä

Seuraavaksi seurue suuntasi Norjaan, Rullesteinfjeralle. Tenon rantojen pyöreisiin kiviin aiemmin ihastuneet tytöt pääsivät yllätyksekseen varsinaiseen kiviparatiisiin. Rullesteinfjeran tuhannet sileät, toistaan värikkäämmät kivet lumosivat Tunturintytöt saman tien. Hankalahkon reitin haasteet unohtuivat aaltojen ja kivien luomassa ainutlaatuisessa äänimaisemassa. Äänien lisäksi rannalta avautui suora näkymä Tenovuonon suuhun ja Pohjoisen Jäämeren rannattomalle ulapalle. Tunturintytöt saivat päivän reissulleen seuraksi Elinan, Petun, Masan ja Arin. 

Elina ja Petu matkalla Rullesteinfjeralle

Iivi tallentaa vuonon avaria maisemia

Vilukko viihtyy meren rantavyöhykkeellä

Tämä uniikki kohde kuuluu Perletur-verkostoon

Rannan kivet ovat toinen toistaan kirjavampia ja sileämpiä

Kivien muovaama tämäkin

Masan ja Titin kemiat kohtasivat

Paluumatkalla aurinko jäi repeilevän pilven taakse

Hyvin maistuneiden yöunien jälkeen tytöt lähtivät päiväretkelle Kuoppilastunturille. Säidenhaltija palkitsi tunturin huiputtajat mitä kauneimmalla säällä. Pieni tuulenvire piti hyttyset sukulaisineen loitolla. Hyvävoimaiset ja hyväntuuliset retkeläiset viettivät huipulla kunnon tovin, nauttien eväänsä auringon lämpimässä syleilyssä. Kuoppilastunturin huipulta avautuu tunturien kumpuileva maisema joka ilmansuuntaan. Maisemien ihailuun tämä paikka saattaa olla paras koko Utsjoella. 

Anna-Liisa tähyää horisonttiin

Tarja on tunturissa kuin kotonaan

Huiputtajat evästauolla

Kata on jo Kuoppilastunturin veteraani

Käväisimme Petun kanssa kalaretkellä Skoganvarressa, Norjassa. Karasjoelta pohjoiseen sijaitseva paikka lienee tullut tutuksi monille TV:n kalastusohjelmista. Skoganvarren vesistöt kuuluvat Lakselvan latvoihin. Virtavesiä ja järviä riittää kalastettavaksi lähes loputtomasti. Maisemat tarjoavat ihailtavaa joka suunnassa. Meidän yhden illan retki tarjosi uskomattoman elämyksen, sillä harjukset olivat hurjalla syönnillä. Kymmenien vapautettujen harjusten lisäksi otimme kotiinviemisiksi neljä hyvin syönyttä harjusta.

Petu unelmien harjusvesillä

Yksi Skoganvarren lukuisista pikkukoskista

Tänään kävimme Elinan ja Petun kanssa Pykeijassa. Sää oli "Pikku-Suomessa" kuin juhannusmorsian. Kävelimme aallonmurtajalla ja ihailimme kirkasta merivettä. Lokki nautiskeli hierualla laskuveden myötä esiin nousseita merisiiliä. Me nautimme huippuruoasta paikallisessa Bistrossa. Kävimme myös  kurkkaamassa laiturissa olleita, ravintolan vuokraamia veneitä. Kookkaissa pulpettiveneissä oli tuttuakin tutumpi moottori ja kaikuluotain. Edullinen päivävuokra laittoi miettimään, että pitäisiköhän ensi kesänä...

Menomatkan maiseman väriyllätys

Pykeijassa riittää idyllisiä pihapiirejä

Merisiili on lokin herkkua

Turskaa kuivamassa ulkosalla

Tämä kalamies kalasti laiturilta aivan kylän keskellä

Tenovuonolla

 Helteet ovat hellittäneet ja säätyyppi on muuttumassa. Lyhyet sadekuurot vaeltelevat pohjoisen Lapin yllä ja Utsjoen seutukin on saanut omansa. Tenon vesi on yhä todella matalalla ja pidempi sadejakso muuttaisi tilanteen normaalimpaan suuntaan. Viime aikojen kaikuluotaukset ovat kertoneet lohennousun äkillisestä hidastumisesta. Onko syy juuri menneestä lämpöaallosta ja joen vähäisestä veden määrästä vai jostain muusta, sitä monet ovat näinä päivinä pohtineet.

Hyljekivi paistattelee päivää kyljet kuivina

Lahtelainen Martti on innokas uistelija. Jokavuotiset vetouisteluretket Ruotsin suurille järville ja Ahvenanmaan lähivesille ovat jo perinne. Vaimon lähdettyä Helenan kanssa muutaman päivän tunturiseikkailulle, me kalakärpäsen puremat lähdimme kohti Tenovuonoa. Matkalla jarrutimme Pulmangin kohdalla ja käväisimme tutustumassa kalastusmuseoon. Näyttely oli uusiutunut osittain sitten viime vierailun ja kokoelmaa oli täydennetty mm. vanhoilla veneillä. Täytetty karhukin oli päässyt ihmeteltäväksi. Karhuja näillä seuduilla liikuskeleekin, mainitsihan Sir Henry Pottinger karhunpyyntireissusta Pulmangissa 1850-luvulla jo kirjassaan "Flood, Fell and Forest". Tuo mainio opus kertoo Pottingerin ja hänen englantilaisten kavereidensa varhaisista retkistä kaukaiselle Tenojoelle. Vierailu Pulmangin kalastusmuseossa antaa nykypäivän kalastajalle historiallista perspektiiviä Tenojoen lohenkalastukseen. Vierailumme kruunasi suomalaiset juuret omaava opas, joka kertoili tarinointinsa ohessa myös kalastusvinkkejä lähiseuduille. 

Tulliaseman naapurissa sijaitseva museo on oiva käyntikohde

Tämä vanha Tenon vene on varmasti sutjakka soudettava ja sauvottava

Kalgukosken rannalla aiemmin sijainnut englantilaisten kalamaja 

Matkamme jatkui Tana Bruhun, mistä ostimme kalastuslupamme ja kalastusvälineemme desinfioitiin. Mainittakoon että Tenovuonon alimmalle jokiosuudelle ei voi ostaa kalastuslupaa netistä, vaan luvan voi ostaa matkalla joko Tana Brun Campingilta tai Rustefielbman huoltoasemalta. Ymmärrettävä syy tuohon löytyy välineiden desinfiointipakosta. 

Tenovuonon alaosan merirajan siirryttyä alemmaksi, muuttui perinteinen kalastuspaikka maksulliseksi. Muutos rauhoitti aluetta merkittävästi, mikä oli varmasti myös sen tarkoitus. Tällä kertaa niemenkärjen kalapaikalla oli lisäksemme vain muutama kalastaja. Lokkiparvia ei alueella tällä kertaa näkynyt, mikä tuntui aluksi pieneltä pettymykseltä, ovathan lokit varma merkki paikalla uivista tuulenkalaparvista. Huolemme oli kuitenkin aiheeton, sillä pinnan alla oli kuin olikin toivottua elämää.

Tenovuonon maisemissa silmä ja sielu lepää

Sää vuonolla oli täydellinen. Pienen pieni tuulenvire ja 15 asteen lämpötila hellivät paikalle rientäneitä  kalamiehiä. Kalastelimme niemenkärjen tuntumassa pitkälle iltaan, alkoihan kalastusvuorokausi vasta klo 18 ja laskuvesi oli alimmillaan tunti sen jälkeen. Kun eväät oli syöty ja kello näytti yhtätoista, laskimme juuttisäkin uumeniin kertyneen viisi taimenta. Taimenten koko veti suut pieneen hymyyn. Lisäksi saimme yhden titin joka pääsi jatkamaan kutuvaellustaan muiden kanssa. Näimme nimittäin useampia hyppyjä ja pintakäyntejä, jotka kertoivat tittiparven ohittaneen vuonon kärjen silmiemme edessä. 

Kostea hietikko oli myös porojen mieleen

Masa kahvilla vuonokahvilan tukevilla tuolilla

Kata - kalakoira parhaasta päästä

Tenovuonon tuliaisia

Kaavan aamusumu