Tervetuloa Hollolan Uistin -blogiin

Pääset aina blogin etusivulle klikkaamalla lohenpyrstön kuvan vasenta yläkulmaa, jossa lukee Hollolan Uistin vaalealla tekstillä.
Alla olevat kuvat näet suurempana klikkaamalla kuvaa.

sunnuntai 17. maaliskuuta 2024

Lauantai 16.3.2024

 





Lämmin kiitos kaikille surussamme myötäeläneille

sunnuntai 10. maaliskuuta 2024

Pilkkikelit paranevat

Tänään oli hieno ulkoilusää. Aurinko pilkahteli hetkittäin ja tuulen tyynnyttyä sää oli keväisen lämmin. Pistäännyimme pikaisen pilkkireissun Vesijärvellä, missä lumi on sulanut jäältä lähes kokonaan. Liukuesteet ovat nyt tarpeen jäällä liikuttaessa ja potkukelkka on ehdottomasti paras kulkuväline, mikäli haluaa liikkua jäällä vaivattomasti. Me olimme liikkeellä jalan ja liukkaasti taittui matka myös "apostolin kyydillä". Kävimme katsastamassa viime kevään pilkkipaikkoja, missä ahvenista ei näkynyt vielä juuri merkkiäkään. Näytteet ahvenista toki saatiin ja paras pilkkikausi on vielä edessä, mikäli edellisiin talviin on uskominen. 


Ruska ja Helena nauttivat alkukevään lämmöstä


Ruskan rapsutuskiintiö on loputon


Possunkorva vetää ilmeen muikeaksi


Ja päivän kruunasi nokoset ahkiossa porontaljan lämmössä


Paikallinen kalastaja luottaa katiskoihin


Vesijärven jää on lähes lumeton

sunnuntai 3. maaliskuuta 2024

Äiti


Äiti on poissa. Viimeiset kuukaudet ja viikot ovat olleet raskaita. Äiti, Iida Helena, siirrettiin saattohoitoon nelisen viikkoa sitten. Vointi heikkeni viikko viikolta ja karkauspäivänä 29.2. äiti siirtyi ajasta ikuisuuteen puolisonsa kädestä kiinni pitäen. Sain olla viimeisen viikon äidin luona Kotipirtissä, Lestijärvellä, mikä oli tärkeää. Siskoni Mirja oli kanssani äidin vierellä ja tietysti isä Toivo, joka on viettänyt lähes kaiken aikansa viime viikkoina Kotipirtin hoitokodissa äidin tukena. Kotipirtti on nimensä mukaisesti kotoinen ja erittäin hyvä hoitopaikka, jonka henkilökunta jätti minuun lähtemättömän lämpimän vaikutuksen.

Äiti ei tule unohtumaan koskaan. Hän ajatteli aina muita ennen itseänsä. Me lapset olimme äidille kaikki kaikessa ja hän piti jälkikasvunsa sekä läheistensä hyvinvointia etusijalla. Toivo sai aina eväät mukaansa, oli sitten kyse lähdöstä töihin tai vaikkapa metsälle. Ruoanlaittajana äiti oli ylittämätön. "Tavallista kotiruokaa", oli äidin kommentti kun kehuimme hänen ruoanlaittotaitojaan. Ahkeruus oli luonteenpiirre joka näkyi niin kotona kuin työpaikalla. Marjareissuilla äidin astiat täyttyivät pikavauhtia, vaikka lapset saattoivat ottaa maistiaisia juuri hänen ämpäristään. Kädentaidot näkyivät erityisesti itse tehdyissä vaatteissa ja kaunis käsiala säilyi sairastumiseen saakka. Kukat ja puutarhanhoito olivat erityisen lähellä äidin sydäntä. Kukat loistivat niin sisällä kuin ulkona. Äidin huumorintaju oli terävää ja oivaltavaa. Vielä hoitokodissa ollessaan saimme usein nauttia äidin osuvista letkautuksista. 

Kymmenkunta vuotta sitten äiti hyppäsi Tenolla veneeseen seurakseni ja saimme viettää hienon yhteisen päivän lohta soutaen. Äiti oli kuullut vuosien saatossa monia tarinoita lohensoudusta, varsinkin niitä, joissa olosuhteet vaihtelivat kovista tuulista räntäsateisiin ja kalastajat kohtasivat muitakin hankaluuksia. Olimme soutaneet äidin kanssa useamman tunnin ja vietimme todellista laatuaikaa jutustellen maisemien ihailun lomassa. Nautimme täysin siemauksin mukavasta säästä ja Nollamin tyynessä virrassa lipuessamme kysyin äidiltä hiljaisella äänellä: "Eikö olekin raavaiden miesten hommaa tämä lohensoutu?" "On tosiaan", vastasi äiti.


Helena 
31.7.1936-29.2.2024

 

sunnuntai 18. helmikuuta 2024

Pilkillä pitkästä aikaa

 Tänään oli upea ulkoilusää kun kävimme pilkkireissulla Siikasalmessa. Jäällä oli paljon ulkoilijoita mm. pilkkijöitä, varjohiihtäjiä ja moottorikelkkailijoita. Vääksystä asti ajanut maastopyöräilijä pysähtyi jutustelemaan ennen matkansa jatkumista kohti Messilää. Pilkkireissumme oli Ruskan ensimmäinen tutustuminen jäähän, ahkioon ja kaloihin. 

Vaikuttaa siltä että olemme saaneet Ruskasta mitä mainioimman seuralaisen retkillemme. Se nauttii ulkoilmasta ja kotonakin se viihtyy pihalla pitkiä aikoja eikä meitä aina edes tarvita seuranpitäjiksi. Itsenäisen luonteen vastapainona Ruska on myös utelias ja seurallinen. Tämän päivän kohokohtia oli ahveniin tutustuminen ja ahkiossa, lämpimän porontaljan päällä, nukkuminen. 


Ahkiossa on lämpimämpi istua kuin jäällä


Porontaljalla on karvanlähtö...


Krooh, pyyh


Ahvenen makuun tutustumassa


Leijahiihtäjä Siikasalmessa


Väinö poikkesi tervehtimässä meitä Sampon ja Ossin kanssa


Vesa on viettänyt ensimmäiset viikot eläkeläisenä. Hollolan Uistin lähetti Vesan nimikkovaapun, "Konduktöörin", varakappaleen seinällä tai pöydällä pidettäväksi. Tässä on varma ottiväri Vitoslompoloon sille kesälle, kun Tenossa saa taas soutaa lohta.




sunnuntai 11. helmikuuta 2024

Tulen Loimu

 Ruskan kennelnimi on Arctic Hero´s Tulen Loimu. Niinpä oli luonnollista että tuleville retkillemme mukaan tuleva Ruska näki vihdoin oikean tulen loimun. Hammonjoen laavu oli mitä oivallisin paikka tutustua uuteen asiaan. Nuotion lisäksi Ruska pääsi kuuntelemaan jääkannen alla virtaavan Hammonjoen ääntä. Laulun sanoin: "Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa..."


Ruskan ensikohtaaminen nuotion kanssa


Hammonjoki virtasi äänekkäästi jään alla


Ruska viihtyy ulkona pakkasesta huolimatta


Ruska on ilmeikäs poseeraaja




 

maanantai 5. helmikuuta 2024

Kotiutumista

Ruska on asunut luonamme nyt viikon verran. Viikossa korvat ovat nousseet miltei kokonaan. Viime viikolla se kävi 12 vk rokotuksessa ja sai oman passin. Ensi kesänä Ruska pääsee passillaan käymään Norjassa. Täytyy oikein ihmetellä kuinka hieno koira perheessämme nyt on. Hihnakoulutusta ei ole juuri tarvittu, vaan Ruska kokee valjaat ja hihnan luonnollisena, ulkoiluun liittyvänä asiana. Ruska jaksaa iästään huolimatta istahtaa pitkiksi ajoiksi ihailemaan sekä kuuntelemaan luontoa ja sen tapahtumia. Eilen illalla seurasimme iltalenkillä kahden rusakon seikkailuja. Tänään näimme päivällä kettu Repolaisen metsälenkillämme. 


Ruska Kintterönlammen maisemissa


Kotipihalla on löytynyt jo oma paikka


Ruskan silmät ovat kirkaan sinivihreät


Ylen sivuilla oli eilen uutinen Norjan lohenkasvatusteollisuuden ja ilmastonmuutoksen vaikutuksista luonnonlohikantoihin. Tutkijoiden mukaan varsinkin lohitäiden valtava määrä lohien kasvatusaltaissa ja niitä sisältävissä vuonoissa ovat olleet tuhoisia lohien vaelluspoikasille. Lohenkasvatusteollisuus kiistää tutkijoiden väitteet. Mikäli suunnitelmat lohenkasvatuksen viisinkertaistamisesta toteutuvat ja täi- sekä muut ongelmat jäävät ratkaisematta, kuolee villilohi sukupuuttoon lähitulevaisuudessa. Kyseinen uutinen löytyy tästä.

maanantai 29. tammikuuta 2024

"Konduktööri" ja Ruska

 Tenon rannoilla tutuksi tullut Vesa pääsi juuri eläkepäiville. Pitkän työuran tehnyt konduktööri on myös erityisen taitava lohensoutaja. Vesa saa nyt oman nimikkovärin Hollolan Uistimen vaappugalleriaan. "Konduktööri"-värin esikuvana on perho, Bridge, jonka värimaailma on saanut vaapussa uudet kuosit. Kuparinruskea selkä on reunustettu fluoripunaisin raidoin. Violettia kylkeä murtavat hopeiset raidat. Vaapun pyrstöä koristaa kirkas iskupiste. "Konduktöörin" uinti on kondutöörimäistä, puolelta toiselle kääntyilevää hakua, joka narauttaa varautuneimmankin lohen iskuun. 


 

                                                                    




     Perheemme on saanut uuden jäsenen. Arctic Hero`s Tulen Loimu, kutsumanimeltään Ruska, matkusti kotiimme eilen illalla. Kohta kaksitoistaviikkoinen Ruska on iloinen, sosiaalinen ja rohkea lapinkoirapoika. Se oppii asioita nopeasti ja on asettunut heti taloksi. Ruska on todella ilmeikäs tapaus joka on jo ehtinyt hurmata monia naapureitamme.