Kesän kynnyksellä

 Vene pääsi huoltotoimien jälkeen vihdoinkin vesille. Vesilläolosta emme ole kuitenkaan pystyneet nauttimaan, sillä sairastuimme molemmat koronaan. Tauti on onneksi jo helpottamaan päin ja pääsemme piakkoin palaamaan arkirutiineihin. 

Vene on valmiina kalareissuille

Keskipulpetti ja iso avotila ovat toimiva yhdistelmä

Auton nokka suuntaa lähiaikoina kohti pohjoista. Tämä kesä on järjestyksessään kolmas lohen rauhoitusvuosi Tenolla. Toivottavasti nousukalojen kaikuluotaustulokset kesällä alkavat näyttää vähitellen merkkejä lohikantojen elpymisestä. Mittavat rajoitukset koskevat jälleen Tenon lisäksi lukuisia Finnmarkin lohijokia. Odottavan aika on tunnetusti pitkä. Lohikantojen elpyminen ei tapahdu hetkessä. Onneksi toimiin on jo ryhdytty ja tuloksia voidaan odottaa pian. 

Me olemme tutkineet karttoja tulevan kesän patikointeja silmälläpitäen. Tenon molemmin puolin on vielä valtavasti koluttavaa. Näiltä kolkilta löytyy vielä sitä aitoa erämaan rauhaa, jossa harvoin törmää muihin kulkijoihin. Katsotaan mitä kesän seikkailut tarjoavat tällä kertaa. 

Verstaalta on valmistunut viimeisiä vaappuja ennen lomaa. Suurimpiin järviimme kuuluva Päijänne on tunnetusti hyvää uisteluvettä. Vauraat järvilohet ja -taimenet siintävät uistelijoiden haaveissa ja päiväunissa. Päijänteen luonnokantaisille vaelluskaloille on koittamassa paremmat ajat. Kunnostustoimet ovat suuntautuneet kutujokiin, joiden toivotaan tuottavan jatkossa moninkertaisesti poikasia. Luonnonkutuiset poikaset menestyvät huomattavasti istukkaita paremmin. 

Luonnonvärejä

Ylempi vaappu ei jää ainakaan huomaamatta

Tämä väriharvinaisuus on ollut kuhien mieleen
  

Lestillä

 Kävimme viikonloppuna sukulointireissulla Pohjanmaalla. Samalla tuli poikettua nopeasti Lestijoen varressa, sen ylimmässä osassa. Yläosa, jokisuusta Raivioon on meille se tutuin osa Lestijoesta. Lestijoki on tunnettu varsinkin siihen nousevasta meritaimenesta ja joen lukuisista koskista sekä erämaisesta ympäristöstä. Kun Korpelan voimalaitoksen ohittava kalatie vihdoin rakennettiin vajaa kymmenen vuotta sitten, avautui meritaimenelle reitti joen yläjuoksulle, missä on joen parhaat kutualueet. Toivottavasti kalatie ehti pelastamaan joen jo harvalukuiseksi kutistuneen luonnontaimenkannan. 

Paitsi kaloistaan, on joki tunnettu oivallisena melontareittinä. Joen yläosassa Niskankorvessa, Lestijärvi-Reisjärvi tien sillan kupeessa on melojille rakennettu mainio kanoottien laskuluiska kelluvine laitureineen. Paikalla on myös hyvin parkkitilaa, johon sopivat myös kalastamaan tulleiden autot. Melojat saavat alavirtaan suunnattuaan nauttia erämaisesta ympäristöstä, pienistä koskista ja matkalle rakennetuista taukopaikoista. Jatkonkoskella kannattaa pysähtyä tovi ja pitää vaikka evästauko rannan kodassa. Raiviossa onnistuu tauon pitämisen lisäksi myös kanootin nosto, mikäli aikataulu ei salli kovin pitkää melontaretkeä. Jokisuusta Raivioon on joka tapauksessa tuntien reissu, joka tarjoaa sellaisenaankin upean luontokokemuksen. 

Kanoottien turvallinen laskupaikka Niskankorvessa

Kata maistaa Lestijoen veden raikkautta

Kyllä näissä maisemissa sopii meloa ja kalastella

Kävimme isän kanssa myös mökillä, missä erämies oli laittanut rannan tuntumaan minkkiloukun lähistöllä pesivien vesilintujen olojen turvaamiseksi. Tällä kertaa ei loukussa ollut minkkiä, mutta herkullisesti tuoksuvat kalantähteet houkuttelevat varmasti näitä lähistön pienpetoja, mikäli niitä rannoilla kuljeksii.

Toivo ja Kata pienpetopyynnissä

Kesäisessä säässä kahvit nautittiin ulkona

Pohjatöitä

 Oma veneemme odottaa vesillelaskua. Tämän kevään hommana on muutaman vuoden tauon jälkeen pohjan maalaus. Koska veneemme on laiturissa Messilässä ja maalle rantautumisia on ani harvoin, on veneen pohja säilynyt lähes kolhuitta. Karikoita ja kiviä ei likkumillamme vesillä ole käytännössä ollenkaan. Trailerilla olevan veneen pohjan kunnostus on luku sinänsä. Pohjan hiominen vaatii välillä akrobaatin alkeistaitoja, jotta hiomakoneen ja kädet saa pujoteltua trailerin ja veneen väliin. Oma lukunsa on hiomakoneen painaminen ylöspäin eri makuuasennoissa... Onneksi venettä pystyy hieman liikuttamaan trailerilla, joten rullien tukikohdatkin saa hiottua ja maalattua. Hidas työ on vihdoin saatu tehtyä ja Vesijärven ahvenet saavat taas ihailla siistiä veneen pohjaa. 

Veneen kulkuvalon polttimon kiinnitys tuli viime syksynä tiensä päähä ja uusi on jo tilattu. Neljäkymmentävuotias vene on  muuten hyvässä kunnossa, kiitos kuuluu myös nykyiselle lämpimälle talvisäilölle. 

Auringonottoa suojavarusteiden kanssa

Ahdasta on 

Viimeisiä silauksia

Kesä kurkistelee aivan muutaman viikon päässä. Nakersin viikolla pari hoikkaa "tuulenkalaa" kesän taimenenpyyntireissuja varten. Tenovuonolla, joen alimman osan taimenenkalastus alkaa juhannuksena. Siellä täytyy kokeilla noiden vaappujen toimivuutta. Nämä ovat ensimmäiset koskaan tekemäni yksikoukkuiset vaappuni, joten saa nähdä kuinka taimen näissä pysyy. Loppukesästä olemme viisaampia. 

Tuulenkalat

Mieluisia puhdetöitä

Menneellä viikolla saimme kokea pienen takatalven, kun yöpakkasten lisäksi päivälämpötilatkin jäivät vain muutamaan lämpöasteeseen. Nyt tilanne on muuttumassa ja ensi viikolla otamme aimo askeleen kohti kesää. Verstaalla lämmössä on syntynyt neljä kuksaa lähiaikojen tulevia merkkipäiviä silmälläpitäen. Jokainen kuksa on värimaailmaltaan täysin uniikki, sillä luontoäiti on pannut parastaan näitä pahkoja värjätessään ja kuvioidessaan. 

Kuksien rikasta värimaailmaa

Ei kahta samanlaista...

Kuksatöiden lisäksi verstaalla on päästy taas lohivaappujen pariin. Voimakkaan kontrastin selkäkuvio on saanut seurakseen muutaman värivariaation. Väreissä on pieni sukulaisuusyhteys perhoihin, mutta vaapuissa tällaisia on näkynyt harvemmin. Nämä vaaput pääsevät Norjaan, Namsenin lohien hämmästeltäviksi kesäkuussa. 

Selkävärit

Papukaijavärin sukua?

Viininpunaisella ja violetilla rungolla

Oliivi- ja kuparirungoilla

Norjan kalavesistä haaveileville ja muillekin kalastuksesta kiinnostuneille on ilmestynyt melkoinen tietopankki. Monni Himari on Pohjois-Norjaan muuttanut suomalainen kirjailija, retkeilytoimittaja, luontokuvaaja ja innokas kalamies. Hän on avannut nettisivuston, josta löytyy muun muassa täydelliset suomenkieliset ohjeet Norjassa kalastamiseen, lupien hankinnasta kalastusvinkkeihin. Sivuilta löytyy valtavasti tietoa ja vinkkejä myös koti-Suomen vesille: pilkkiminen, perhot, vieheet, taimenen kalastus, kalareseptit ja paljon paljon muuta. Sisältö on myös erittäin mukavaa luettavaa, kiitos Monni Himarin loistaville kirjoittajan lahjoille. Sivustolle pääsee tutustumaan tästä.

Varanginvuonon turskia

"Vesille venhosen mieli..."

 Eilen kävimme katsomassa harvinaisen hienoa venettä. Vene, Amalia Charlotte, ei ole ihan mikä tahansa vene. Se rakennettiin Turussa v. 1941 ja päätyi monien vaiheiden jälkeen Jarkon omistukseen. Jarkko, pitkäaikainen työtoverini, on nyt saanut valmiiksi monivuotisen kunnostusprojektin joka alkoi kun hän siirtyi eläkepäiville viisi vuotta sitten. Eläkkeelle jäänti ei merkinnyt Jarkolle toimettomaksi ryhtymistä, päinvastoin. Ensitöikseen Jarkko aloitti veneenrakennusopinnot Loviisassa, Kuggomin Perinnekeskuksen Puuvenekoulussa. Opinnot tulivat tarpeeseen, sillä Amalia tarvitsi perusteellisen korjauksen, lähtien painavaa köiliä kannattelevan emäpuun uusimisesta. Jo venettä hankkiessaan Jarkko huomasi että tämä vene täytyy säilyttää tuleville sukupolville. Harvinainen yksilö edustaa aikakautensa korkeaa veneenrakennustaitoa kauniine yksityiskohtineen. Lisäksi tällä veneellä on historiallisia yhteyksiä Lahteen Relanderien ja Starckjohannien sukujen kautta. 

Kunnostustyö oli vaativa urakka. Opintojen kautta saatu osaaminen ja korvaamattomat suhteet veneitä kunnostaviin alan mestareihin plus Jarkon määrätietoisuus veneen pelastamiseksi on nyt meidän kaikkien ihailtavana. Kunnostus on tehty suurella pieteetillä venettä ja sen historiaa kunnioittaen. Kuluneiden työtuntien määrä on ollut valtava ja taloudellisiakin uhrauksia on jouduttu tekemään melkoisesti, mutta lopputulos nostaa hymyn Jarkonkin kasvoille. Tällainen puusta tehty purjevene on kuin taideteos. Ei voi kuin ihailla vanhaa suomalaista veneenrakennustaitoa sen kaikkine tarkaan mietittyine yksityiskohtineen. Vesillelasku on parin viikon kuluttua ja käymme myöhemmin kurkkaamassa "vanhaa rouvaa" vielä Porvoossa kun se pääsee omaan laituriinsa. Vanha rouva Amalia Charlotte on yli kahdeksankymppisenä jälleen kuin nuori ja hehkeä tyttönen.  

Veneen tietoja ja työsuunnitelmaa

Historiallista taustaa

Jarkko esittelee veneestä poistettua ja korvattua puumateriaalia

Kapteeni ehtii välillä jo istahtaa

Messinkiä käytettiin ennen tyylikkäästi

Alkuperäiset knaapit ovat yhä käytössä

Kompassi

Hyllyissäkin on tyyliä

Valaisimena alkuperäinen öljylamppu lämpösuojahattuineen

Alkuperäiset pylpyrät toimivat yhä

Peräsin 

Kansi

Kajuutta kauniine väreineen

 

Tenon säännöt tarkentuvat

 Kesän lähestyessä uutisvirrassakin vilahtelee uutisia Tenoa koskien. Tana Brun lohienlajittelulaitteelle etsitään työntekijöitä kesän ajaksi. Kyttyrälohen ennustettu vaellusvyöry työllistää kymmeniä henkilöitä muutamaksi viikoksi. Työntekijöiden hommiin kuuluu muun muassa lajittelulaitteen kunnossapito, karsinan tyhjentäminen ja kalojen lajitteleminen. Mahdolliset karsinaan joutuneet Tenon lohet vapautetaan luonnollisesti kutuvaelluistaan jatkamaan. Siitä, mitä kyttyrälohille tapahtuu, ei julkisuudessa ole vielä ollut tietoa. Ensimmäisten viikkojen kirkkaat, vastanousseet "gorbat" hyödynnettäneen sikäläisiin ruokapöytiin. 

Meitä yläjuoksulla lomiamme viettäviä kiinnostaa julkisuuteen tullut tieto, joka koskee ns. muun kalan pyyntiä. Kun viime kesänä kalastimme harjuksia, oli 6-luokan vavan jatkona heittosiima ja sen päässä korkeintaan 0,20 mm perukesiima. Nyt tuo perukkeen vahvuus voi olla 0,25 mm. Vankistuneen siiman lisäksi myös suurin sallittu koukkukoko on kasvanut. Nyt koukku saa olla kokoa 8. Onko siiman ja koukun muutoksella haettu parempaa mahdollisuutta saada ylös sekä taimen että mahdollinen kyttyrälohi?  

Pelkästään harjuksen pyyntiin 0,20 olisi ollut riittävä perukkeen paksuus

Verstaalla on vaappujen lisäksi nakerrettu kuksatöissä. Yksi valmistui juuri viikonloppuna ja sitä koristavat komeat loimut. Jälleen kerran tuli aidon pahkan kirjava värimaailma ihailtavaksemme tämän käyttöesineen muodossa. Pakko todeta että kyllä kotimainen, aito koivupahka lyö kaukomailla,  sikäläisistä puulajeista konesorvatut "kuksat" 6-0. 

Helena käy työn puolesta usein Hollolassa Multamäen tilalla. Siellä on kanojen lisäksi toista kymmentä lammasta. Nopeasti tuttavuutta tehneiden lampaiden karitsat olivat erikoisen värisiä. Kataa eivät lampaat juuri kiinnostaneet. 

  

Uuden kalastuskauden kynnyksellä

Pääsiäisviikonloppu oli pilkkimisen juhlaa. Juhlat jatkuivat vielä maanantaina, kun kipaisin jäälle aamutuimaan talven viimeiselle pilkkireissulle. Yöpakkanen oli jäädyttänyt rantoja sen verran, että jäälle oli vielä helppo mennä. Menin edellisaamujen tapaan samoille avannoille ja ahvenet olivat heränneet ilmeisesti jo ennen minua. Sain nopeasti muutaman ahvenen ja sitten kaikuun piirtyi pari paksua viivaa. Pienen epäröinnin jälkeen kala nappasi ja siimassa tuntui todella hyvän kokoinen kala. Potkuista päätellen mittelin suuren ahvenen kanssa. Morriin napannutta kalaa oli nostettava varovasti, koska siima oli melko ohutta. Muutaman metrin noustuaan se lähti tulemaan yllättävän nopeasti, mutta sai kuin saikin löysää siimaa ja karkasi juuri ennen avantoa. Siinä taisi karata suurin pilkkiahven mitä olen koskaan siimassa pidellyt. Voi turskanperkeet! Hetken kuluttua kaikuun ilmestyi uusi, paksu viiva ja morria vietiin jälleen. Kuinka ollakaan tämäkin karkasi edellisen tavoin. Pettymystä lievensi onneksi se, että talven viimeisinä viikonloppuina löytyi uusi ottipaikka, johon on mukava palata ensi talvena. Lisäksi nämä paikat täytyy tutkia myös avovesikaudella jigivapojen kera.

Maanantaiaamuna tuli onneksi yksi näin vauras ahven

Verstaalla on pakerrettu hissukseen myös kuksahommissa. Kuksat ovat mukavia lahjoja merkkipäivinä, joten niitä on hyvä nakerrella vähän varastoon. Nyt kun säät ovat lämpenemään päin, pystyy hiomahommat tekemään ulksalla.

Näistä aihioista syntyy värikkäitä juoma-astioita

Kuppiosa on pian valmis

Kenneth saa alkuviikosta paketin jossa on muutama taimenvaappu. Pakettiin mukaan ehti myös tämä, aidolla papukaijansulalla varustettu vaappu. Persoonallinen, paljon kontrasteja tarjoava väritys erottuu hyvin esimerkiksi alkukauden värjäytyneessä tulvavedessä. 

Tämä ainutlaatunen väritys pääsee Oulujoelle