Kuksahommia

 Seppo teki talvella venetraileriimme kävelysillan, jota pitkin on turvallista askeltaa venettä laskiessa ja nostaessa. Vastapalvelukseksi lupasin tehdä Sepolle yksilöllisen kuksan, jonka väritys on hyvin erikoinen. Kuksa on tehty samasta isosta ja värikkäästä pahkasta, mistä on saatu paljon näkyvää aikaan, aina pöytäkellosta hedelmävatiin - lukuisien kuksien lisäksi. Hartikaisen sukuvaakunan polttaminen kuksan kylkeen ei ollut ihan yksinkertainen juttu, mutta haasteita ihminen kaipaa. Peppi Pitkätossukin on sanonut: "En ole koskaan tehnyt sitä. Sen täytyy siis onnistua." Kalamiehelle tulevassa kuksassa täytyy olla myös kala. Seppo on pitkäaikainen Tenon kävijä, niinpä kuksan kahvan päälle sommittelin lohen kuvan. Tuota vanhaa kuvaa Pohjois-Norjalaiset korupajat käyttävät koruissaan.

Retki Ruuhijärvelle

 Eilen teimme perinteisen retken Ruuhijärvelle Sylvin, Riikan ja Juhan kutsumina. Säidenhaltia päätti kruunata retkemme parhaalla mahdollisella ulkoilusäällä. Aurinko porotti täydellä terällään pilvettömältä taivaalta ja lämpötila nousi yli viiteen plusasteeseen. Ruuhijärven jäällä oli enää ohut kerros lunta, joka sulanee muutamassa päivässä, mikäli säät jatkuvat nykyisen kaltaisina. 

Retkieväät olivat ykkösluokkaa, jälleen kerran. Lounaaksi nautimme herkullista, Juhan tekemää lihakeittoa. Riikan tuoreet sämpylät maistuivat ulkoilmassa taivaallisilta keiton kaverina. Jälkiruokana oli kahvia tai kaakaota tuoreen pullan ja mustikkapiirakan kera. Kylläpä oli mukava pilkkiä mahat täynnä, vieläpä parhaassa seurassa. 

Ahvenet olivat aralla syöntituulella. Liekö kirkas sää vaikuttanut asiaan? Sitkeällä yrittämisellä saimme narrattua seitsemän fileoitavaa ahventa kotiinviemisiksi. Helena osoitti jälleen olevansa samalla aaltopituudella ahvenien kanssa, sillä hän sai taas reissun suurimmat raitapaidat. Suuri kiitos isännillemme tästäkin hienosta päivästä.

Sylvi tuntee jo pilkkimisen niksit

Juha keskittyy

Ruskakin paiskaa "kättä päälle"

Riikka viihtyy ulkona

Jäällä retkeileminen on mukavaa

Ruska lainasi Juhan sohjokauhaa

Ruska ja Sylvi juttelevat

Pilkkiminen on parasta porontaljalla maaten 

Talvilomaviikko

 Eteläsuomalaiset ovat olleet mennen viikon talvilomalla. Meidän viikkomme on mennyt pääasiassa flunssaa potiessa. Onneksi ulkonakin on päästy käymään, jopa jäällä asti. Alkuviikosta kelit olivat mitä parhainta talvisäätä. Pääsin käymään pari kertaa pilkillä suksivermeissä ja saalistakin tuli sopivasti lautasille asti. Silmänruokaa oli jäälle vaivautuneille yllin kyllin. Aamusumun haihduttua sininen taivas paljastui kuin taikaiskusta. 

Lauantaina sää oli jo reilusti plussan puolella. Vettä oli hieman sulaneen lumen alla, jään päällä. Jos näin lauhat kelit jatkuvat ennustetusti, saamme kalastaa loppukevään pilkkireissut lumettomalla jäällä. Lauantain pilkkireissulla pulssia kohotti tasuriin napannut kookas hauki, joka kävi hetken väsyttelyn jälkeen näyttäytymässä avannon alla. Pyörähdyksen jälkeen siima katkesi sen jouduttua hauen teräviin hampaisiin. Hauki oli niin suuri, että se ei olisi edes mahtunut pilkkiavannosta...

Pakkasaamun maisemaa Vesijärvellä

Kuin lumisessa autiomaassa

Sumu hälvenee...

Vesijärven saarissa on upeita vanhoja huviloita

Verstaalla on nikkaroitu myös kuksaa, joka on nyt hiontavaiheessa. Tähän tulee vielä hieno koristelu polttokolvia käyttäen.

Hiontahommia

Näihin palaan usein

Useimmille kalastuksesta kiinnostuneelle on omaan kirjahyllyyn kertynyt vuosien kuluessa monenlaista luettavaa kalastuksen saralta. Jotkut kirjat jäävät hyllyyn koskemattomiksi ensimmäisen lukukerran jälkeen. Parhaat ja itselle merkityksellisimmät opukset tulee luettua säännöllisesti yhä uudestaan. Seuraavassa kolme itselle tärkeää kirjaa, joihin tulee palattua sangen usein.

Lauri Syrjäsen ja Pertti Kanervan vuonna 1993 julkaisema "Wanhat suomalaiset lohiperhot" sisältää vankan katsauksen kotimaisten lohiperhojen ja niiden kehittäjien historiaan. Kirja esittelee suuren joukon suomalaisia perhonsitojia ja heidän tunnetuimpia lohiperhojaan. Perhojen tarkat reseptit ja Jari Lifländerin korkealaatuiset kuvat perhoista ovat suureksi avuksi perhonsitojille ja miksei myös lohivaappujen tekijöille. Kustakin perhonsitojasta on kirjassa ansiokkaat esittelytekstit mukaansatempaavine kalastustarinoineen. 

Tämän kirjan sain alunperin lahjaksi omalta anopiltani Eiralta

Wiljo Saariston perhoja ja Kaavassa otettu kuva Kivikosken kojamosta

Raimo O.Kojon vuonna 1984 kirjoittama "Teno, Saamen ja lohen virta" on yksi hienoimmista kirjoista, joka on kirjoitettu Tenosta. Kojo on sanankäytön mestari ja luo ainutlaatuista tunnelmaa kirjan ensi riveistä lähtien. Kirjailija on tehnyt pohjatyönsä perusteellisesti ja perehtynyt Tenoon sekä koko alueen historiaan perin pohjin. Tekstistä kumpuaa syvä kunnioitus niin itse jokea, kuin sen rannoilla asuvia ihmisiä kohtaan. Kirja esittelee joen sen latvoilta lähtien. Samalla jokivarren asuinpaikat asukkaineen tulevat lukijalle tutuiksi. Kauniisti polveileva teksti ruokkii lukijan mielikuvitusta. Kartat ja ansiokkaat kuvat tukevat tarinan etenemistä. Tenon ja sen lähialueet esitellään myös eri vuodenaikoja seuraten. Tälle kirjalle on helppo antaa mitä vahvin suositus. 

Tämä kannattaa hankkia, jos sen vielä jostain löytää

Puhuttelevat kuvat täydentävät hienoa tekstiä

Tero Ronkainen on parhaimmillaan vuonna 2014 Matti Kettusen kanssa kirjoittamassaan kirjassa "Lohivaaput". Kirjaan on koottu joukko merkittäviä lohivaappuja niihin liittyvine kalastustarinoineen. Valokuvaajanakin kunnostautunut Ronkainen on kuvannut vaaput tyylikkäästi ja pienetkin värisävyt erottuvat kuvissa hienosti. On mielenkiintoista lukea tietyistä väreistä ja niiden toimivuudesta eri keleissä, varsinkin kun omat kokemukset kyseisitä väreistä saattavat poiketa jonkin verran muiden kokemuksista. Vaappujen lisäksi kirjassa esitellään kaksi huippulohenpyytäjää: Niilo Porsanger ja Antti Niiles Länsman. Tämä kirja on hieno tietopankki lohivaappujen ystäville.

Lohivaapuista kiinnostuneille

Menestyneiden vaappuvärien taustoja esitellään taitavasti

Ennätyksiä

 Kävimme Sampon kanssa eilen pilkillä Siikaniemessä. Sää oli pilvinen ja pakkanen oli vielä melko kireää, joten emme lähteneet sen kauemmaksi. Pienen tuulenvireen ansiosta selkä oli hyvä pitää pilkkiessä kohti tuulta. Kalat olivat vaatimattomalla syönnillä. Hetki siitä, kun minä olin saanut yhden pienen ahvenen, kuului takanani "Ariii! Katso!" Sampo oli saanut elämänsä suurimman pilkkikalan, hauen. Onnea oli matkassa, sillä hauki ei ollut saanut siimaa terävien hampaittensa ulottuville. Wau! Reissumme sai aivan uuden luonteen ja tunnelmat nousivat heti kattoon. Sampon hauki päätyi hänen kotonaan lopulta suikaleiksi jotka paistettiin leivitettyinä. Namskis!

Pilvistä kauneutta Vesijärvellä

Onnellinen pilkkimies

Tänään lähdin käymään Ruskan kanssa kalareissulla vähän pidemmällä olevalla kalapaikalla. Ahvenet olivat aivan pohjan tuntumassa ja olivat todella arkoja. Pienikin liike pilkissä sai ne pienen nousun jälkeen laskeutumaan takaisin pohjaan. Kauempana käynyt pilkkijä tuli lähemmäs ja huikkasi samanlaisista kokemuksista tänä aamuna. Hänen rapsutellessa Ruskaa, ilmestyi kaikuni näytölle pohjaan paksuja viivoja, jotka ajattelin kuuluvan lahnoille. Samassa tärppäsi, ensimmäistä kertaa koko aamuna. "Ole ahven, ole ahven", toivoin koko noston ajan ja toiveeni toteutui. Ahven oli avannosta noustuaan varmasti yhtä hämmästynyt kuin minä. Juuri kun sitä vähiten odottaa, tarttuu pilkkiin suurin koskaan pilkkimäni ahven. Tällaistahan tämä kalastus on ja näitä kaloja varten pilkille tulee usein lähdettyä. Aina kun pilkin upottaa jään alle, on mahdollisuus saada mitä tahansa. 

Ahven 39 cm

Ruska viihtyy pilkkireissuilla

Unelmakeli

Viikonloppuna olimme pilkkimässä Siikaniemen tutuilla kalapaikoilla. Tukikohtanamme oli jälleen kalapaikkojen kupeessa oleva Rysänperän kota. Lauantaiaamuna pakkasta oli parikymmentä astetta. Piia ja Sampo eivät purevasta pakkasesta välittäneet, vaan tulivat innolla kaloja narraamaan. Pieni pohjoisesta henkäillyt tuulenvire houkutteli kalastavan kvartettimme läheisen saaren tyynelle eteläpuolelle. Paikka osoittautui oivalliseksi. Parin särjen lisäksi avannoista nousi muutama filekokoinen ahven. Kärpäsentoukkansa ilmiselvästi kouluttanut Helena näytti muille mallia ahvenien tartuttamisesta. 

Tänään olimme samoilla kalapaikoilla Elisan kanssa. Elisa on tunnettu siitä, että hänellä on ns. kalageeni. Aina kun Elisa on ollut kanssamme kalassa sekä pilkkimässä että jigaamassa, niin hän saa kaloja. Niin kävi tänäänkin. Ahvenet olivat erittäin arkoja ja varautuneita, mutta kärsivällisyys palkittiin muutamalla paistokokoisella ahvenella. Saimme nauttia aivan täydellisestä ulkoilusäästä. Sää oli eilistä lämpimämpi ja tuuli oli tyyntynyt lähes kokonaan. Järven yllä liikkui matala sumuverho, jonka ansiosta maisema muuttui yhtenään. Yllämme näkyi sininen taivas ja auringon säteiden lämpö tuntui kertovan kevään lähestymisestä.

Kunnon kalareissun kruunaa huippueväät. Tänäkin viikonloppuna kodan tulilla kypsytetiin mitä herkullisimpia suuhunpantavia. Namskis!

Rysänperän kota Siikaniemessä

Helena, Piia ja Sampo

Kahvit valmistuvat samoilla tulilla lämpimien leipien ja tuoremakkaroiden kanssa

Piia ja ykkösluokan retkijälkkäri

Nuotion ritilällä paistettu croissant kermavaahdon kera

Elisa ja tärpin odotus

Elisan leipomat ja nuotiolla lämmitetyt muffinssit

Ruska viihtyy pilkkireissuilla

Helena nauttii aurinkoisesta talvisäästä 

Ruska seuraa kodan pihapiirin tapahtumia

Hiihtäjän hahmo sumussa

Satumetsässä

Viime päivinä olemme saaneet tuntea kunnon pakkasia koko maassa. Vietämme juuri sydäntalvea ja siirrymme muutaman viikon kuluttua kevättalven puolelle. Päivät ovat jo pidentyneet selvästi ja valon määrän lisääntyminen on helppo havaita. Viimeiset päivät ovat olleet lähes tyyniä. Niinpä edellisten lumisateiden tuoma lumikuorrutus on yhä puiden oksilla. Tänä pakkasviikonloppuna emme ole olleet jäällä. Sen sijaan Ruskan kanssa ulkoillessa oli pakko ottaa kamera mukaan, sillä näillä Salpausselän rinteillä samoillessa on tuntenut olevansa satumetsässä. Höyhenenkevyen pakkaslumen verhoama luonto näyttää kirkkaassa auringonpaisteessa erityisen hienolta. Näinä päivinä luonnon virkistävä ja voimaannuttava vaikutus tuntuu erityisen selvästi. 

Lumi on pysynyt jopa korkeimpien mäntyjen latvoilla

Kuohkeaa pakkaslunta

Tässä näkymässä on jo jotain keväistä

Talvinen metsä on nyt kauneimmillaan

Ruska nauttii tällaisesta talvesta

Milano-Cortinan talviolympialaiset alkavat ensi viikolla. Riihelässä, keskellä lenkkimaastojamme on palanen Ranskan Albertvillessä vuonna 1992 käytyjen talviolympialaisten historiaa. Kuusitoistavuotiaasta mäkihyppääjästä Toni Niemisestä tuli tuolloin kautta aikojen nuorin olympiavoittaja. Mäkihyppääjän uransa Riihelässä tuolloin asunut Toni Nieminen aloitti ns. Leksan mäestä. Mäki on täydellinen luonnonmäki, jossa on vauhtimäki, hyppyripöytä ja alatulorinne. Tästä mäestä pisimmät hypyt ovat olleet lähes kymmenmetrisiä. 

Leksan mäki

Pihamme lintujenruokintapaikalla on nähty melkoinen lajien kirjo. Viime viikolla saimme jälleen uuden lajin ruokailijoiden listalle, nimittäin pieni parvi pyrstötiaisia pyrähti paikalle herkuttelemaan. Talitiaista pienempi pyrstötiainen oli selvästi muita tiaisia arempi ja viihtyi mieluiten lajitoveriensa seurassa. 

Käpytikka on käynyt nyt useammalla syöntireissulla

Pyrstötiainen on nätti ilmestys

Tämä talitiainen sai nauttia pyrstötiaisten seurasta vain  hetken

Sirot kaverukset