Kesäaika

 Kevätpäivät rientävät vauhdilla. Tänään siirryimme jo kesäaikaan ja ajatukset harhailevat välillä tulevaan kesään. Kahden ja puolen  kuukauden kuluttua suuntaamme ehkä kohti pohjoista. Tänä kesänä saamme Utsjoella naapuriksemme tuttuja kesäasukkaita useammaksi viikoksi. Lapin kuume on levinnyt pienen epidemian lailla tuttaviimme. 

Vesijärvellä jää on jo mustaa, sinne ei siis oli enää mitään asiaa. Messilässä jää oli muodostanut komeita aaltoja. Tänä keväänä veneiden vesillelasku taitaa tapahtua ennätysaikaisin. 

Jäätaidetta

Pistäännyimme Ruskan kanssa tänään Kintterönlammella kevään edistymistä tarkkailemassa. Lampi oli vielä jäässä ja luntakin löytyi vielä monin paikoin. Kintterönlampi sijaitsee keskellä luonnontilaista metsää, jossa kasvaa poikkeuksellisen suuria kuusia. Edellinen myrskylukemiin yltänyt tuuli oli kaatanut lukuisia vanhoja kuusia, joiden suurimmat pystyyn jääneet juurakot olivat halkaisijaltaan lähes nelimetrisiä. Niiden rinnalla ihminen tunsi olevansa kovin pieni.

Kintterönlammen luontopolulla on hienot pitkokset penkkeineen

Kotosalla askareet ovat edenneet pienin askelin. Verstaalla kelopuusta valmistetut valokuvakehykset ovat lähes valmiit. Pihalla kuusitukista on sahattu ensimmäiset palkeet. A4-kokoiset piirustukset ovat kullanarvoiset ja niihin on merkitty kaikki veistoksessa tarvittavat strategiset mitat. Melkoisesti täytyy puuta vielä poistaa, jotta tukin kääntely helpottuu, puhumattakaan valmiista veistoksesta. 

Tällaisia kehyksiä ei taida olla tarjolla jokaisen kaupan hyllyssä

Pala kerrallaan...

Ruska pääsi tänään koirakavereidensa kanssa kirmaamaan koirapellolle sydämensä kyllyydestä. Valokuvakurssilla opiskelevalla Helenalla oli jälleen kamera matkassa.

 

Kevään kohinaa

Kevät loikkasi menneellä viikolla aimo harppauksen eteenpäin. Päivälämpötilat nousivat useampana päivänä toiselle kymmenelle ja kun öisinkin pysytään nollan tuntumassa, sulavat lumet nyt kovaa vauhtia. Jäät ovat myös tummuneet ja ovat arvaamattomia. Lähiseuduilla on pilkkimiehiä jo pudonnut jäihin, joten ainakin meidän osalta pilkkikausi näillä vesillä loppui nopeasti. 

Eilen kävimme Anna-Liisan mökillä pienissä maanmittauspuuhissa. Kävimme nimittäin tarkistamassa mökkiä ympäröivän metsäpalstan rajat, edellisestä kerrasta kun on jo vierähtänyt tovi. Samalla teimme metsässä Ruskalle sille tähän asti vaativimman jäljestysharjoituksen. Helena lähti maastoon puolta tuntia ennen meitä ja piiloutui kunnolla. Kun vein Ruskan lähtöpaikkaan, lähti se uskomattomalla nopeudella seuraamaan lumettomassa maastossa olevia jälkiä. Meille ihmisille jäljet olivat vain paikoin nähtävissä, mutta Ruska seurasi metsässä mutkittelevia jälkiä tarkasti, olihan niissä sille tuttu tuoksu. Puolen kilometrin päästä Ruska löysi Helenan kaatuneen kuusen juurakon takaa ja kohtaaminen oli riemukas. Täytyy sanoa, että Ruskan jäljestystaito yllätti taas kerran. Sillä on harvinaisen tarkka hajuaisti ja se pysyy jäljellä hienosti, vaikka se olisi vanhempikin, kuten tässä harjoituksessa.

"Miksi sää täällä loikoilet", tuntuu Ruska kysyvän Helenalta

Hahmajärvellä kevätsäät ovat sulattaneet järven jäät rannoilta jo ohuiksi. Linnut lauloivat ja laiturilta löytyi auringon lämpöä etsivä hämähäkki. Tälle kevään vastaanottoreissulle meillä oli asiaan kuuluvat eväät. Laituripöytä oli jälleen koreana.

Hahmajärven idylliä

Kaisla kurkottelee jään läpi

Kuin viljapelto

Rannat ovat jo sulat

Evästauko laiturilla

Kyllä meidän kelpaa

Ruska otti levon kannalta, kun Helenakin on löytynyt

Kotipihalla pitkään odotellut järeä kuusitukki on päässyt työn alle. Tästäpä ei tulekaan kalaa, vaan eräänlainen patsas, johon kyllä liittyy kalastus. Katsotaan kevään mittaan kuinka projekti etenee. Moottorisahojen ketjut terotettiin eilen ja tänään tukki sahattiin sopivaan mittaan. 

On siinä vielä veistettävää

Veistoprojektin alussa nämä työkalut ovat pääosissa

Kävimme tänään tutulla koiraporukalla koulussa. Nimittäin Lahen murrella oli synttärit ja saimme niiden kunniaksi käydä tutustumassa Rally-tokoon. Rally-toko on hauskaa tekemistä yhdessä; tärkeintä radalla ja treeneissä on iloinen mieli. Mukana oli aiemmista blogeista tutut Ruskan kaverit Hurri, Hukka ja Halla. Usva piti tänään kotona yllä järjestystä. 

Rally-tokon kylttejä, jotka kertovat mitä koirakon tulee tehdä

Kuksahommia

 Seppo teki talvella venetraileriimme kävelysillan, jota pitkin on turvallista askeltaa venettä laskiessa ja nostaessa. Vastapalvelukseksi lupasin tehdä Sepolle yksilöllisen kuksan, jonka väritys on hyvin erikoinen. Kuksa on tehty samasta isosta ja värikkäästä pahkasta, mistä on saatu paljon näkyvää aikaan, aina pöytäkellosta hedelmävatiin - lukuisien kuksien lisäksi. Hartikaisen sukuvaakunan polttaminen kuksan kylkeen ei ollut ihan yksinkertainen juttu, mutta haasteita ihminen kaipaa. Peppi Pitkätossukin on sanonut: "En ole koskaan tehnyt sitä. Sen täytyy siis onnistua." Kalamiehelle tulevassa kuksassa täytyy olla myös kala. Seppo on pitkäaikainen Tenon kävijä, niinpä kuksan kahvan päälle sommittelin lohen kuvan. Tuota vanhaa kuvaa Pohjois-Norjalaiset korupajat käyttävät koruissaan.

Retki Ruuhijärvelle

 Eilen teimme perinteisen retken Ruuhijärvelle Sylvin, Riikan ja Juhan kutsumina. Säidenhaltia päätti kruunata retkemme parhaalla mahdollisella ulkoilusäällä. Aurinko porotti täydellä terällään pilvettömältä taivaalta ja lämpötila nousi yli viiteen plusasteeseen. Ruuhijärven jäällä oli enää ohut kerros lunta, joka sulanee muutamassa päivässä, mikäli säät jatkuvat nykyisen kaltaisina. 

Retkieväät olivat ykkösluokkaa, jälleen kerran. Lounaaksi nautimme herkullista, Juhan tekemää lihakeittoa. Riikan tuoreet sämpylät maistuivat ulkoilmassa taivaallisilta keiton kaverina. Jälkiruokana oli kahvia tai kaakaota tuoreen pullan ja mustikkapiirakan kera. Kylläpä oli mukava pilkkiä mahat täynnä, vieläpä parhaassa seurassa. 

Ahvenet olivat aralla syöntituulella. Liekö kirkas sää vaikuttanut asiaan? Sitkeällä yrittämisellä saimme narrattua seitsemän fileoitavaa ahventa kotiinviemisiksi. Helena osoitti jälleen olevansa samalla aaltopituudella ahvenien kanssa, sillä hän sai taas reissun suurimmat raitapaidat. Suuri kiitos isännillemme tästäkin hienosta päivästä.

Sylvi tuntee jo pilkkimisen niksit

Juha keskittyy

Ruskakin paiskaa "kättä päälle"

Riikka viihtyy ulkona

Jäällä retkeileminen on mukavaa

Ruska lainasi Juhan sohjokauhaa

Ruska ja Sylvi juttelevat

Pilkkiminen on parasta porontaljalla maaten 

Talvilomaviikko

 Eteläsuomalaiset ovat olleet mennen viikon talvilomalla. Meidän viikkomme on mennyt pääasiassa flunssaa potiessa. Onneksi ulkonakin on päästy käymään, jopa jäällä asti. Alkuviikosta kelit olivat mitä parhainta talvisäätä. Pääsin käymään pari kertaa pilkillä suksivermeissä ja saalistakin tuli sopivasti lautasille asti. Silmänruokaa oli jäälle vaivautuneille yllin kyllin. Aamusumun haihduttua sininen taivas paljastui kuin taikaiskusta. 

Lauantaina sää oli jo reilusti plussan puolella. Vettä oli hieman sulaneen lumen alla, jään päällä. Jos näin lauhat kelit jatkuvat ennustetusti, saamme kalastaa loppukevään pilkkireissut lumettomalla jäällä. Lauantain pilkkireissulla pulssia kohotti tasuriin napannut kookas hauki, joka kävi hetken väsyttelyn jälkeen näyttäytymässä avannon alla. Pyörähdyksen jälkeen siima katkesi sen jouduttua hauen teräviin hampaisiin. Hauki oli niin suuri, että se ei olisi edes mahtunut pilkkiavannosta...

Pakkasaamun maisemaa Vesijärvellä

Kuin lumisessa autiomaassa

Sumu hälvenee...

Vesijärven saarissa on upeita vanhoja huviloita

Verstaalla on nikkaroitu myös kuksaa, joka on nyt hiontavaiheessa. Tähän tulee vielä hieno koristelu polttokolvia käyttäen.

Hiontahommia

Näihin palaan usein

Useimmille kalastuksesta kiinnostuneelle on omaan kirjahyllyyn kertynyt vuosien kuluessa monenlaista luettavaa kalastuksen saralta. Jotkut kirjat jäävät hyllyyn koskemattomiksi ensimmäisen lukukerran jälkeen. Parhaat ja itselle merkityksellisimmät opukset tulee luettua säännöllisesti yhä uudestaan. Seuraavassa kolme itselle tärkeää kirjaa, joihin tulee palattua sangen usein.

Lauri Syrjäsen ja Pertti Kanervan vuonna 1993 julkaisema "Wanhat suomalaiset lohiperhot" sisältää vankan katsauksen kotimaisten lohiperhojen ja niiden kehittäjien historiaan. Kirja esittelee suuren joukon suomalaisia perhonsitojia ja heidän tunnetuimpia lohiperhojaan. Perhojen tarkat reseptit ja Jari Lifländerin korkealaatuiset kuvat perhoista ovat suureksi avuksi perhonsitojille ja miksei myös lohivaappujen tekijöille. Kustakin perhonsitojasta on kirjassa ansiokkaat esittelytekstit mukaansatempaavine kalastustarinoineen. 

Tämän kirjan sain alunperin lahjaksi omalta anopiltani Eiralta

Wiljo Saariston perhoja ja Kaavassa otettu kuva Kivikosken kojamosta

Raimo O.Kojon vuonna 1984 kirjoittama "Teno, Saamen ja lohen virta" on yksi hienoimmista kirjoista, joka on kirjoitettu Tenosta. Kojo on sanankäytön mestari ja luo ainutlaatuista tunnelmaa kirjan ensi riveistä lähtien. Kirjailija on tehnyt pohjatyönsä perusteellisesti ja perehtynyt Tenoon sekä koko alueen historiaan perin pohjin. Tekstistä kumpuaa syvä kunnioitus niin itse jokea, kuin sen rannoilla asuvia ihmisiä kohtaan. Kirja esittelee joen sen latvoilta lähtien. Samalla jokivarren asuinpaikat asukkaineen tulevat lukijalle tutuiksi. Kauniisti polveileva teksti ruokkii lukijan mielikuvitusta. Kartat ja ansiokkaat kuvat tukevat tarinan etenemistä. Tenon ja sen lähialueet esitellään myös eri vuodenaikoja seuraten. Tälle kirjalle on helppo antaa mitä vahvin suositus. 

Tämä kannattaa hankkia, jos sen vielä jostain löytää

Puhuttelevat kuvat täydentävät hienoa tekstiä

Tero Ronkainen on parhaimmillaan vuonna 2014 Matti Kettusen kanssa kirjoittamassaan kirjassa "Lohivaaput". Kirjaan on koottu joukko merkittäviä lohivaappuja niihin liittyvine kalastustarinoineen. Valokuvaajanakin kunnostautunut Ronkainen on kuvannut vaaput tyylikkäästi ja pienetkin värisävyt erottuvat kuvissa hienosti. On mielenkiintoista lukea tietyistä väreistä ja niiden toimivuudesta eri keleissä, varsinkin kun omat kokemukset kyseisitä väreistä saattavat poiketa jonkin verran muiden kokemuksista. Vaappujen lisäksi kirjassa esitellään kaksi huippulohenpyytäjää: Niilo Porsanger ja Antti Niiles Länsman. Tämä kirja on hieno tietopankki lohivaappujen ystäville.

Lohivaapuista kiinnostuneille

Menestyneiden vaappuvärien taustoja esitellään taitavasti

Ennätyksiä

 Kävimme Sampon kanssa eilen pilkillä Siikaniemessä. Sää oli pilvinen ja pakkanen oli vielä melko kireää, joten emme lähteneet sen kauemmaksi. Pienen tuulenvireen ansiosta selkä oli hyvä pitää pilkkiessä kohti tuulta. Kalat olivat vaatimattomalla syönnillä. Hetki siitä, kun minä olin saanut yhden pienen ahvenen, kuului takanani "Ariii! Katso!" Sampo oli saanut elämänsä suurimman pilkkikalan, hauen. Onnea oli matkassa, sillä hauki ei ollut saanut siimaa terävien hampaittensa ulottuville. Wau! Reissumme sai aivan uuden luonteen ja tunnelmat nousivat heti kattoon. Sampon hauki päätyi hänen kotonaan lopulta suikaleiksi jotka paistettiin leivitettyinä. Namskis!

Pilvistä kauneutta Vesijärvellä

Onnellinen pilkkimies

Tänään lähdin käymään Ruskan kanssa kalareissulla vähän pidemmällä olevalla kalapaikalla. Ahvenet olivat aivan pohjan tuntumassa ja olivat todella arkoja. Pienikin liike pilkissä sai ne pienen nousun jälkeen laskeutumaan takaisin pohjaan. Kauempana käynyt pilkkijä tuli lähemmäs ja huikkasi samanlaisista kokemuksista tänä aamuna. Hänen rapsutellessa Ruskaa, ilmestyi kaikuni näytölle pohjaan paksuja viivoja, jotka ajattelin kuuluvan lahnoille. Samassa tärppäsi, ensimmäistä kertaa koko aamuna. "Ole ahven, ole ahven", toivoin koko noston ajan ja toiveeni toteutui. Ahven oli avannosta noustuaan varmasti yhtä hämmästynyt kuin minä. Juuri kun sitä vähiten odottaa, tarttuu pilkkiin suurin koskaan pilkkimäni ahven. Tällaistahan tämä kalastus on ja näitä kaloja varten pilkille tulee usein lähdettyä. Aina kun pilkin upottaa jään alle, on mahdollisuus saada mitä tahansa. 

Ahven 39 cm

Ruska viihtyy pilkkireissuilla