Tervetuloa Hollolan Uistin -blogiin

Pääset aina blogin etusivulle klikkaamalla lohenpyrstön kuvan vasenta yläkulmaa, jossa lukee Hollolan Uistin vaalealla tekstillä.
Alla olevat kuvat näet suurempana klikkaamalla kuvaa.

sunnuntai 17. lokakuuta 2021

Uusien vesien äärellä

 Tänään olimme veneennostotalkoissa Hirvensalmella, Puulan rannalla. Annen ja Vesan uudenkarhea neljän vuodenajan mökki sijaitsee aivan järven parhaiden apajien kupeessa. Kulunut vuosi on mennyt mökkiä rakentaessa, mutta nyt kaikki alkaa olla valmista. Päärakennuksen lisäksi reilun kokoisella tontilla on saunarakennus ja varasto. Innokkaana metsämiehenä tunnettu Vesa haaveilee tontille vielä laavua tulipaikkoineen. Rannassa on laiturin lisäksi oma luiska, mistä trailerin voi peruuttaa veteen veneennostoa varten. Mitäpä sitä muuta enää voi toivoa. Upea paikka kaiken kaikkiaan, siis isäntäväkensä kaltainen.


Päämökin suurista ikkunoista on hyvät näkymät järvelle


Vesa saunarakennuksen edustalla


Saunan seinää koristaa todella hieno Vesan isän tekemä kuhareliefi


Helena jigaa laiturilta


Tupaantuliaisiksi veimme Annelle ja Vesalle vaapputaulun


Tänään kuulimme suru-uutisen Utsjoelta. Kaikkien aikojen Lohimies Jouni V. Helander on kuollut. Aittisuvannon isäntänä tunnettu Jouni on opastanut satoja, ellei tuhansia ihmisiä lohenkalastuksen saloihin. Jounin ja Sinikan pihapiirissä sijaitsevissa mökeissä mekin aloitimme oman lohestuksemme Tenolla. Jounin vinkit olivat aloittelijoille tarpeen. Riittävä määrä ohjeita ja nekin ilman tuputtamista, sai lohestamaan tulleen noviisinkin vavan taipumaan riittävän usein. Jounilla oli aina pilke silmäkulmassa ja lapset hän huomioi aina esimerkillisellä tavalla. Jounista voi sanoa että hän oli jo yksinään melkoinen matkailuvaltti Utsjoella. Lohenpyytäjänä hän oli omaa luokkaansa. Veipä yksi Abun kalakilpailun voittanut suurlohi hänet kalavesille Afrikkaan saakka. 

Nyt Jouni on uusilla kalavesillä.
 




sunnuntai 10. lokakuuta 2021

Hirsihommia

 Saimme reilu viikko sitten kuulla pitkästä aikaa hyviä uutisia Tenolta. Luonnonvarakeskuksen syksyisin suorittaman sukelluslaskennan mukaan kutuun valmistautuvia lohia oli selvästi aikaisempaa enemmän. Laskentaa suoritettiin kolmella Suomen puoleisella sivujoella. Kahdella joella oli kutukalojen määrä edellisen vuoden aallonpohjasta tuplaantunut ja yhdellä sivujoella jopa  kolminkertaistunut. Rajoitukset ovat siis tehonneet ja pientä valoa pilkistää taivaanrannasta. Rajoituksia jatkettaneen hyvän kehityksen turvaamiseksi. Viime viikolla Youtuben Teno-liven kaksi eri paikkoihin sijoitettua kameraa tarjosivat monena päivänä mielenkiintoista seurattavaa kutevien lohien käyttäytymisestä. Kookkaita olivat näiden kameroiden edessä kierrelleet Tenon kojamot.


Kaavan tunnelmaa


Katan hirsimökki alkaa olla pian valmis. Epävakaiset säät ovat hidastaneet projektia, mutta nyt mökki on jo lopullisella paikallaan. Perustuksiksi hankittiin sopivat kivilaatat joiden varassa mökki seisoo sopivasti irti maasta. Lattian välissä on eristeet, samoin katossa. Katan mökki saattaa saada vielä kevyen luukkumallisen oven. Ennen pystytystä piti hirret numeroida huolellisesti, jotta pystytys onnistuu kommelluksitta. Enää viimeinen silaus, siis huopakatto, katon reunalaudat sekä ikkunat, niin mökki on valmis. 


Tappien reikien poraaminen vaatiii porakoneelta voimaa


Tapitus pitää hirret linjassa


Hirsien väliin tulee pellavarive
 

Lämmin lautalattia


Viimeistelyä vaille


Kyllä se hirsimökiltä näyttää



sunnuntai 3. lokakuuta 2021

Syystalkoissa

 Lauantaina olimme ensi vuonna 60 vuotta täyttävän Lahden Navigaatioseuran talkoissa. Lahden Navigaatioseura on perustettu edistämään paikallista veneilyn harrastamista ja hyvää veneilykulttuuria. Lahdessa Wellamon navigaatiokurssien opettajat ovat seuran jäseniä ja auktorisoituja navigointiopettajia. Vesijärven Enonsaaressa olevassa seuran tukikohdassa, Enossa, laitettiin lauantaina mökki talviteloille. Yhdeksän talkoolaista laittoi hihat heilumaan ja Helenan retkikeittiön kahvitarjoilun voimalla työt sujuivat ripeästi. Tontilla oli pientä puusavottaa, kun myrsky oli katkonut muutaman puun. Puut pätkittiin sekä halottiin saman tien ja halot pääsivät puuvajaan kuivumaan hyvään järjestykseen. Perinteen mukaisesti syystalkoissa nostetaan laituri rannalle, niin myös tällä kertaa. Räystäskourujen puhdistuksen ja saunan padan tyhjennyksen jälkeen Eno on taas valmis tulevaan talveen. 


Kun Vesa teroitti sahan ketjun, niin johan alkoi puru lentämään


Halkoja syntyi Juhan ja Tonin tehokkaalla halkomapisteellä 


Saku puutavarakuskina


Enon tuvassa on komea pöytä


Laiturihommat sujuvat vedessä kahlaavalta Veikolta vuosien kokemuksella


Navigaatioseuran kommodori Pasi


Helenan retkikeittiö laittoi suut messingille ja vatsat piukeiksi


Veikon kahluusaappaissa oli hieno ruoto-logo


Tänään pistäydyimme Kimmon kanssa järvellä. Kalat olivat tiukassa, mutta ihan saaliitta emme sentään jääneet. Kovan tuulen vuoksi miellyttävin kalapaikka oli Enonsaaren kalatiski.


Syksyn värejä Messilässä


Valkoposkihanhien syysmuutto on nyt kiivaimmillaan


Kimmon mysteeritärppi sai vavan mutkalle


Katan hirsimökin kehikko alkaa olla valmis






sunnuntai 26. syyskuuta 2021

Minnan kuksakerho

 Jyväskyläläinen Minna on ystävämme jo vuosien takaa. Alkusyksystä tuli puheeksi että itse tehty kuksa olisi aika kova juttu, varsinkin kun ulkoileva Minna pitää nuotiolla keitetyistä nokipannukahveista. Saman tien kävimme verstaalla valitsemassa sopivan puun, koivupahkan, josta kuksa etsittäisiin päivänvaloon. Seuraavaksi kaivoimme kalenterimme esille ja sovimme päivän jolloin Minna aloittaa kuksansa tekemisen. 

Eilen aamupäivällä Minna saapui Riihelään, mukanaan kolmen hengen täydelliset ateriat jälkiruokineen ja aamulla paistettuine sämpylöineen sekä porkkanakakkuineen. Saman tien suuntasimme verstaalle kuksaa tekemään ja nälkää hankkimaan. Suuren pahkan poskesta otettuun palaan piirrettiin kuksan ääriviivat ja sitten alkoi saha soimaan. Minna sahasi elämänsä ensimmäistä kertaa moottorisahalla ja tutustuminen uusiin työkaluihin alkoi tanssin lailla.

Ylimääräistä puuta poistettiin moottorisahan jälkeen poralla, taltalla, kourutaltalla, Raspi-Roopella eli sähköviilalla ja porakoneeseen liitetyllä hiontalaikalla. Vähitellen puuta oli poistettu niin paljon, että kädessä oli jo puolivalmis kuksa. Kupin sisäosa on jo käytännössä valmis. Ensi kerralla, marraskuussa,  ulkopuolen hionta jatkuu ja kuksa viimeistellään ja ehkä koristellaankin. Minna osoittautui käsistään käteväksi, mitään pelkäämättömäksi nikkariksi, joka suorastaan ihastui hänelle uusiin työkaluihin. 


Mallipiirustukset pahkassa


Kupin aloitus poraa käyttäen


Kourutaltalla syntyy kupin oikea muoto


Kupin hiontaa siihen tarkoitetulla hiontalaikalla


Minna ja lempityökalu


Onnellinen nikkari


Tänään näin hienon tapahtuman taivaalla. Puolen päivän jälkeen noin kuudenkymmenen kurjen äänekäs parvi kiersi Riihelän yllä. Spiraalia myötäpäivään lentäen ne hyödynsivät korkeapaineen nousuvirtoja. Kun reilun viiden minuutin kuluttua haluttu korkeus oli saavutettu, ne siirtyivät auramuodostelmaan ja lähtivät myötätuulessa kohti etelää. Upea näky.


Katan hirsimökki edistyy päivä päivältä


sunnuntai 19. syyskuuta 2021

Jatkokurssilla

 Elias ja Petri saapuivat tänään verstaalle vaapunteon jatkokurssille. Nämä kouvolalaiset herrat, poika ja isä kävivät tekemässä pari vaappua mieheen ennen pandemiaa ja nyt he palasivat jälleen verstaalle lastuja lennättämään. Elias pääsi kurssille varusmiespalveluksensa vapaapäivien aikana. Kotiutuminen odottaa joulukuussa, joten aamukammassa on jäljellä enää vähän piikkejä. Tekaisimme tänään jälleen kaksi vaappua per mies ja tarkoituksena on näissä vaapuissa testata mm. foliointia. Tämän päivän vaaput saivat sileiksi hiottujen kylkiensä sisään koukkulenkit sisältävän rautalankarungon, joka liimattiin kiinni peittävien puuviilujen kera. Ensi kerralla lakkaan dipatut aihiot saavat yllensä foliota ja maalia. 


Vuoleminen on tarkkaa puuhaa


Elias liimaa rautalankarunkoa


Petri taitteli langan tottuneesti


Ällistyttävän hienoa jälkeä!!


Katan hirsimökki nousee hitaasti, mutta varmasti. Kohta seinät ovat täydessä korkeudessaan ja veistossa päästään päätyjen tekoon. 


Tämä kämppä on jämäkkää tekoa


Tenon tilanteesta saa lukea uutisista lähes viikoittain. Kyttyrälohen tulevia vaikutuksia arvaillaan ja odotellaan pelonsekaisin tuntein. Pientä helpotusta asiaan tuo tieto siitä, että monissa kyttyrälohen valloittamissa joissa invaasion vaikutukset joen alkuperäiseen kalakantaan ovat olleet pieniä.  Toivottavasti näin käy myös Tenossa ja Finnmarkin muissakin atlantinlohen kutujoissa. Parin vuoden välein tapahtuva massiivinen kutunousu on tullut ehkä jäädäkseen. Jokeen ja sen rannoille jäävien kuolleiden kyttyrälohien vaikutuksista pohjoisen herkkään luontoon emme vielä juurikaan tiedä. Kyttyrälohen leviämisnopeus on hämmästyttävä. Sitä tavattiin pieniä määriä tänä kesänä aivan Etelä-Norjaa myöten. Kalamiesten tietotoimisto kertoi havainnoista jopa Etelä-Ruotsin joissa. Mikäli kyttyrälohi selviää vähäsuolaisessa merivedessä rannikoillamme, on vain ajan kysymys milloin se nähdään myös Tornionjoella.


Anitta, Kata ja Teno 


sunnuntai 12. syyskuuta 2021

Syksyn merkkejä

Varma syksyn merkki on se, kun kesällä kuvatun elokuvan editointi alkaa. Kuvattujen leikkeiden määrästä päätellen tänä kesänä tuli kuvattua videoita enemmän kuin koskaan aiemmin. Uusi elokuva on kalastus- ja koronarajoituksista johtuen aiempiin verrattuna monin tavoin erilainen. Koko elokuva on kuvattu Utsjoella ja sen rikasta luontoa ihaillaan monesta kulmasta, myös veden alta. Lohenkalastustakaan ei ole unohdettu vaikka lohestamaan ei päästy tänä kesänä. Elokuvassa kuullaan monta tapahtumarikasta lohestustarinaa Tenolta, vieläpä useamman lohestajan kertomana. 


Elokuvassa liikutaan mm. Vardojärven ainutlaatuisissa maisemissa


Katan hirsimökkiprojekti edistyy hissukseen. Päätöiden lisäksi veistotöitä hidastavat epävakaiset säät. Onneksi poutahetkiäkin sattuu vapaa-ajalle, niin hirret muotoutuvat omille paikoilleen. 


Ikkunan paikka näkyy jo toisella sivuseinällä


Eilen kävimme kalareissulla lähes tyynessä säässä. Vakiopaikka antoi jälleen ruokakalat, kaksi fileahventa ja hauen. Hauki oli viimeisen heiton kala, sillä olimme jo lähdössä rantaan ja heitimme luvatut viimeiset heitot. Kelauksen puolessa välissä tuntui pieni tärppi ja kala tarttui kunnolla vasta aivan veneen alta viimeisillä kammenkierroksilla. Saimme Helenan kanssa hetkeä aiemmin samanaikaisesti alamitan alle jääneet kuhat, jotka pääsivät takaisin kasvamaan. Kalamiesten tietotoimistosta kuului uutisia, että hellekesän happikadon vuoksi kadonneet ahvenet ovat ilmeisesti suunnanneet järven pohjoisosiin. Saaliit siellä ovat olleet totutun kaltaisia. Ahventen ravintokalaa, kuoretta on siellä Enonselkää enemmän. 
 

Kata on oppinut täydellisesti laivakoiran tavoille


Lämmintä syyspäivää voi viettää vaikka risteillen...


...tai meloen


Kalareissun yhteydessä piipahdimme Lahden Navigaatioseuran mökillä, Enossa. Enonsaaressa sijaitseva vanha rakennus on saanut uutta ilmettä kun sitä on kunnostettu ja ulkovuoraus on maalattu. Seuran jäsenien käyttöön varatulla mökillä voi vaikka saunoa ja yöpyä. 


Kata ihailee mökin uutta maalipintaa


Vanha ja perinteikäs rakennus on saanut uutta ryhtiä


Siili käy yhä pihallamme iltaisin syömässä sille varattua koiranruokaa. Kata haukkui pari päivää sitten keskellä päivää ja kohteena oli apiloiden alla kyyhöttävä metsähiiri. Pelokas hiiri ei uskaltanut liikkua vaan yritti olla näkymättömissä. Minä hain kannellisen muoviastian ja nappasin hiiren turvallisesti talteen. Helena oli hieman yllättynyt kun näytin tuoretta lemmikkiämme. Päästin sitten hiiren pihan toiselle puolelle eikä sitä ole enää näillä nurkilla näkynyt.


Metsähiiri, nätti kuin mikä!


sunnuntai 5. syyskuuta 2021

Yrittäjän päivä

Tänään 5.9. vietetään yrittäjän päivää. Päivä on erityisen ajankohtainen, koska perheessämme on nyt yrittäjä. Helenan oma yritys Stimilon aloitti toimintansa 1.9. ja tarjoaa jatkossa muiden muassa työnohjausta sekä erilaisia luonto-ohjauspalveluja. Helenan yrityksen Stimilonin, toimintaan voi tutustua sen nettisivuilla tästä linkistä


Yrityksen logossa on luonnonläheiset värit


Kuluneella viikolla nikkarointihommat keskittyivät aitaporttien tekoon. Elinan ja Petun Titti-koiran reilun kokoiseen aitaukseen täytyi rustata kolme porttia, kaksi kulkua varten talon eri puolille ja yksi lisäportti ruohonleikkuria varten. Eilinen päivä meni sitten aitauksen tekotalkoissa ja iltahämärän alkaessa aitaus oli vihdoin valmis. Aitauksen koosta kertoo se että 50 metrin aitarulla tuli käytettyä kokonaan. Nyt on liikkuvaisella Titillä mukava, oma alue missä juosta ja temmeltää. 


Ovet alkavat olla valmiit


Valmis portti "Titin tiluksilla"


Vedet viilenevät ja syksyiset taimenen uistelureissut on monella mielessä. Verstaalla on valmistunut satsi taimenvaappuja jotka taitavat olla tositoimissa lähiaikoina. Muutama vaappuväri on erottunut vuosien varrella edukseen erityisesti Päijänteellä. 


Päijänteen trio


Hilepunainen ja erikoisväri Savosta


Tänään kävimme Vesijärvellä Nikon, Kimmon ja tietenkin Katan kanssa. Pipot olivat aamulla tarpeen kun raikas tuulenvire puhalteli luoteesta puuskien kera. Ahventen vähentynyt määrä oli taas havaittavissa, samoin lokkiajojen puute. Kuoreita on nyt yksinkertaisesti vähemmän kuin moniin vuosiin, kiitos kesän helteiden tuoman happikadon seurauksineen. Ihan haaskuuseen ei aamu kuitenkaan mennyt, sillä neljä ahventa ja mittakuha pitävät yhden perheen nälän loitolla ainakin hetken.


Kataa harmittaa kun se ei saanut olla keulakannen päällä ajon aikana. 
Onneksi Niko lohduttaa.


Reipas tuuli oli purjehtijoiden mieleen