Seppo

Saimme menneellä viikolla suruviestin Hämeenlinnasta. Ystävämme Seppo oli menehtynyt pitkän sairauden uuvuttamana. Seppo teki mittavan työuran Hämeenlinnan Sibelius-opistossa. Hän toimi useita vuosia työpaikkansa luottamusmiehenä ja oli aktiivinen myös järjestötasolla. 

Sepon harrastuksesta, perhokalastuksesta tuli hänen suuri intohimonsa. Niinpä hän päätyi ennen pitkää puheenjohtajaksi Hämeenlinnan Perhokalastajiin. Teno tuli Sepolle tutuksi jo varhain. Hän kalasti laajalla alueella aina Norjan Skiippagurrasta Suomen puolen Dalvadasiin asti. Jälkimmäisestä tulikin hänelle tuttuakin tutumpi paikka, missä hän tutustui lukuisiin perhokalastukseen uponneisiin "sielunveljiin."

Aikojen saatossa matkat Tenolle taukosivat vuosiksi, kunnes kutsu palaamaan rakkaimmille kalavesille tuli yllättävältä taholta. Sepon poika, Tenski, soitti isälleen ja kertoi olevansa lähdössä kalareissulle Tenolle. Poikansa innostuksesta ilmiselvästi ilahtunut Seppo kysäisi sitten, että "kenen kanssa olet sinne Tenolle lähdössä?" "Sinun!", vastasi Tenski. Näin alkoivat Sepon uudet reissut pohjoisen kalavesille oman poikansa kanssa. 

Liikkumisen ja majoittumisen helpottamiseksi Seppo hommasi matkailuauton, joka oli useana kesänä tuttu näky niin Varanginvuonon Lintukallion parkkipaikalla kuin Tenon varressa. Reissut sisälsivät usein myös gourmee-tason ruokaa, olihan Seppo loistava kokki. Pohjoisen reissuilla tuli samalla tavattua monia aiemmin tutuksi tulleita paikallisia kalamiehiä, joihin Seppo piti säännöllisesti yhteyttä. 

Seppo oli erityisen taitava perhonsitoja. Hän perehtyi sidontatekniikoihin ja tutki vanhojen mestareiden tekemiä perhoja äärimmäisellä pieteetillä. Niinpä hän lopulta päätti sitoa kaikki mahdolliset klassiset lohiperhot muunnoksineen. Saimme nähdä tämän perhokokoelman vuonna 2012, kun he tekivät Tenskin kanssa sen ensimmäisen yhteisen reissunsa Tenolle. Tämä lohiperhokokoelma oli suorastaan mykistävä. Jokainen näistä sadoista perhoista oli sidottu tarkimmalla mahdollisella kädellä ja silmällä. 

Seppo oli äärimmäisen sosiaalinen persoona, joka sulatti monien sydämet ystävällisyydellään ja avuliaisuudellaan. Hän oli vaatimaton ja aina sanavalmis. Hän osasi nauraa myös itselleen ja huumori väritti hänen lukuisia kalatarinoitaaan, joista ei puuttunut kommelluksiakaan. 

Seppo yhdellä lempipaikoistaan, Varangin Lintukalliolla

Seppo Kaavassa, Nuoraskarin rannalla

Kaverukset Olavi ja Seppo sekä yhteinen lohi

Vaappuhuoltoa

 Verstaalla on tehty hieman vaappujen korjausta ja huoltoa. Korjaukset vaikuttavat aina vaapun uintiin, joten uittoallas on ollut jälleen enemmän kuin tarpeen. Satulalevyisten vaappujen uintien säätäminen on tarkkaa puuhaa. "Taimentikkujen" uinti on parhaimmillaan herkkää tirinää pienten sivupuikkausten säestäminä. Porraslevyisiin vaappuihin on mahdollista säätää uintien taajuudet jopa "rautanaulasta" "humalaiseen postinkantajaan". 

Sassi ja Joonas ovat tuttuja vaappuja Tenon ja Wäylän kävijöille. Sassin juuret ovat Torniossa, missä Veli Sassi aloitti vaappujen tekemisen. Nyt Sassin vaappuja tehdään jo toisessa polvessa mainioiden lohilusikoiden lisäksi. 

Joonas oli muutamana vuonna Tenon käytetyin vaappu. Vetsikossa kalastanut vaapuntekijä Klaus Lahtinen siirtyi sittemmin Wäylälle Lappean lähivesille. 

Sassi ja Joonas 

Tuntematon ja HK-Varma

Korjatut taimentikut

Jorma Vaarala on vaapunekijänä kulkenut aina omia teitä. Vaappujen mallit ovat poikenneet valtavirrasta ja väritkin ovat usein persoonallisia. Vaaralan vaaput ovat olleet erittäin haluttuja Tenon ja Wäylän lisäksi myös Namsenin lohestajien keskuudessa. Alla Osmassa hyvin toiminut vaaralalainen, jonka poikkeuksellinen uinti on ollut lohien mieleen.

Vaaralan vaappu

Rungossa on omintakeinen muoto 

Pääsiäistä

 Kävimme viikonlopun juhlapyhinä sukuloimassa Pohjanmaalla ja samalla ihmettelimme kevään kulkua Lestijärvellä. Viime vuonna olimme pääsiäisen aikaan porukalla pilkillä ja jäät olivat vielä vankkaa tekoa. Nyt lyhyen talven jäljiltä järven jäät olivat kulkukelvottomat ja rannat olivat sulat. Ainoat jäällä kulkijat olivat pesäpaikkojaan varailevat joutsenet, jotka innostuivat laulamaan ilta- ja aamuhämärissä. Tyynessä säässä niiden "toitottelut" kuuluivat kilometrien päähän. 

Telkät lentelivät rannan myötäisesti ja etsivät niille sopivaa pesää. Ahkerat pesäpönttonikkarit olivat tehneet rannoille useita telkänpönttöjä, joista ensimmäiset telkkäparit saivat valita sen parhaimman. 

Vähissä ovat jäät Lestijärvellä

Illalla joutsenpari vieraili mökkirannassa

Kansallislintumme laulujoutsen on kaunis ilmestys

Telkkäpari sulassa, sulassa sovussa

Kävimme Ruskan kanssa lauantaina reissun läheisellä Likonevalla. Mennessä yksi nevaojan pientareen lumilaikku osoittautui talvipukuiseksi riekoksi, joka pakeni äänekkäästi paikaltaan meidän eksyttyä varomattomasti sen reviirille. Tämä yhä talviasussaan ollut riekko oli osoitus kevään liian varhaisesta saapumisesta. Luonto ei ole pysynyt nopeassa muutoksessa mukana.

Ruska tähyää uusia "lumilaikkuja"

Tänään olin kuuntelemassa luentoa "Koiran koulutuksen ja hyvinvoinnin vuoropuhelu." Kokenut eläinten kouluttaja ja tulevien eläinten kouluttajien opettaja Sofia Haapanen on ollut mukana kirjoittamassa kahta uusimpaan tietoon perustuvaa kirjaa koiran kouluttamisesta. Hankimme nuo kirjat viime vuonna ja kun kerran yksi kirjoittajista tuli Hollolaan, oli mukava päästä kuuntelemaan ja vaihtamaan ajatuksia koirien kouluttamisesta. Aktiivinen ja innokas yleisö sai kahden ja puolen tunnin esitelmän aikana melkoisen tietopaketin koirien kouluttamisesta, oppimisesta ja sen mahdollisista haasteista. Oli mukavaa itse olla oppimassa taas jotain uutta. Mikäli koirien koulutus kiinnostaa, kannattaa hankkia alla olevassa kuvassa näkyvät kirjat. 

Uusinta tietoa koiran omistajille

Kesäaika

 Kevätpäivät rientävät vauhdilla. Tänään siirryimme jo kesäaikaan ja ajatukset harhailevat välillä tulevaan kesään. Kahden ja puolen  kuukauden kuluttua suuntaamme ehkä kohti pohjoista. Tänä kesänä saamme Utsjoella naapuriksemme tuttuja kesäasukkaita useammaksi viikoksi. Lapin kuume on levinnyt pienen epidemian lailla tuttaviimme. 

Vesijärvellä jää on jo mustaa, sinne ei siis oli enää mitään asiaa. Messilässä jää oli muodostanut komeita aaltoja. Tänä keväänä veneiden vesillelasku taitaa tapahtua ennätysaikaisin. 

Jäätaidetta

Pistäännyimme Ruskan kanssa tänään Kintterönlammella kevään edistymistä tarkkailemassa. Lampi oli vielä jäässä ja luntakin löytyi vielä monin paikoin. Kintterönlampi sijaitsee keskellä luonnontilaista metsää, jossa kasvaa poikkeuksellisen suuria kuusia. Edellinen myrskylukemiin yltänyt tuuli oli kaatanut lukuisia vanhoja kuusia, joiden suurimmat pystyyn jääneet juurakot olivat halkaisijaltaan lähes nelimetrisiä. Niiden rinnalla ihminen tunsi olevansa kovin pieni.

Kintterönlammen luontopolulla on hienot pitkokset penkkeineen

Kotosalla askareet ovat edenneet pienin askelin. Verstaalla kelopuusta valmistetut valokuvakehykset ovat lähes valmiit. Pihalla kuusitukista on sahattu ensimmäiset palkeet. A4-kokoiset piirustukset ovat kullanarvoiset ja niihin on merkitty kaikki veistoksessa tarvittavat strategiset mitat. Melkoisesti täytyy puuta vielä poistaa, jotta tukin kääntely helpottuu, puhumattakaan valmiista veistoksesta. 

Tällaisia kehyksiä ei taida olla tarjolla jokaisen kaupan hyllyssä

Pala kerrallaan...

Ruska pääsi tänään koirakavereidensa kanssa kirmaamaan koirapellolle sydämensä kyllyydestä. Valokuvakurssilla opiskelevalla Helenalla oli jälleen kamera matkassa.

 

Kevään kohinaa

Kevät loikkasi menneellä viikolla aimo harppauksen eteenpäin. Päivälämpötilat nousivat useampana päivänä toiselle kymmenelle ja kun öisinkin pysytään nollan tuntumassa, sulavat lumet nyt kovaa vauhtia. Jäät ovat myös tummuneet ja ovat arvaamattomia. Lähiseuduilla on pilkkimiehiä jo pudonnut jäihin, joten ainakin meidän osalta pilkkikausi näillä vesillä loppui nopeasti. 

Eilen kävimme Anna-Liisan mökillä pienissä maanmittauspuuhissa. Kävimme nimittäin tarkistamassa mökkiä ympäröivän metsäpalstan rajat, edellisestä kerrasta kun on jo vierähtänyt tovi. Samalla teimme metsässä Ruskalle sille tähän asti vaativimman jäljestysharjoituksen. Helena lähti maastoon puolta tuntia ennen meitä ja piiloutui kunnolla. Kun vein Ruskan lähtöpaikkaan, lähti se uskomattomalla nopeudella seuraamaan lumettomassa maastossa olevia jälkiä. Meille ihmisille jäljet olivat vain paikoin nähtävissä, mutta Ruska seurasi metsässä mutkittelevia jälkiä tarkasti, olihan niissä sille tuttu tuoksu. Puolen kilometrin päästä Ruska löysi Helenan kaatuneen kuusen juurakon takaa ja kohtaaminen oli riemukas. Täytyy sanoa, että Ruskan jäljestystaito yllätti taas kerran. Sillä on harvinaisen tarkka hajuaisti ja se pysyy jäljellä hienosti, vaikka se olisi vanhempikin, kuten tässä harjoituksessa.

"Miksi sää täällä loikoilet", tuntuu Ruska kysyvän Helenalta

Hahmajärvellä kevätsäät ovat sulattaneet järven jäät rannoilta jo ohuiksi. Linnut lauloivat ja laiturilta löytyi auringon lämpöä etsivä hämähäkki. Tälle kevään vastaanottoreissulle meillä oli asiaan kuuluvat eväät. Laituripöytä oli jälleen koreana.

Hahmajärven idylliä

Kaisla kurkottelee jään läpi

Kuin viljapelto

Rannat ovat jo sulat

Evästauko laiturilla

Kyllä meidän kelpaa

Ruska otti levon kannalta, kun Helenakin on löytynyt

Kotipihalla pitkään odotellut järeä kuusitukki on päässyt työn alle. Tästäpä ei tulekaan kalaa, vaan eräänlainen patsas, johon kyllä liittyy kalastus. Katsotaan kevään mittaan kuinka projekti etenee. Moottorisahojen ketjut terotettiin eilen ja tänään tukki sahattiin sopivaan mittaan. 

On siinä vielä veistettävää

Veistoprojektin alussa nämä työkalut ovat pääosissa

Kävimme tänään tutulla koiraporukalla koulussa. Nimittäin Lahen murrella oli synttärit ja saimme niiden kunniaksi käydä tutustumassa Rally-tokoon. Rally-toko on hauskaa tekemistä yhdessä; tärkeintä radalla ja treeneissä on iloinen mieli. Mukana oli aiemmista blogeista tutut Ruskan kaverit Hurri, Hukka ja Halla. Usva piti tänään kotona yllä järjestystä. 

Rally-tokon kylttejä, jotka kertovat mitä koirakon tulee tehdä

Kuksahommia

 Seppo teki talvella venetraileriimme kävelysillan, jota pitkin on turvallista askeltaa venettä laskiessa ja nostaessa. Vastapalvelukseksi lupasin tehdä Sepolle yksilöllisen kuksan, jonka väritys on hyvin erikoinen. Kuksa on tehty samasta isosta ja värikkäästä pahkasta, mistä on saatu paljon näkyvää aikaan, aina pöytäkellosta hedelmävatiin - lukuisien kuksien lisäksi. Hartikaisen sukuvaakunan polttaminen kuksan kylkeen ei ollut ihan yksinkertainen juttu, mutta haasteita ihminen kaipaa. Peppi Pitkätossukin on sanonut: "En ole koskaan tehnyt sitä. Sen täytyy siis onnistua." Kalamiehelle tulevassa kuksassa täytyy olla myös kala. Seppo on pitkäaikainen Tenon kävijä, niinpä kuksan kahvan päälle sommittelin lohen kuvan. Tuota vanhaa kuvaa Pohjois-Norjalaiset korupajat käyttävät koruissaan.

Retki Ruuhijärvelle

 Eilen teimme perinteisen retken Ruuhijärvelle Sylvin, Riikan ja Juhan kutsumina. Säidenhaltia päätti kruunata retkemme parhaalla mahdollisella ulkoilusäällä. Aurinko porotti täydellä terällään pilvettömältä taivaalta ja lämpötila nousi yli viiteen plusasteeseen. Ruuhijärven jäällä oli enää ohut kerros lunta, joka sulanee muutamassa päivässä, mikäli säät jatkuvat nykyisen kaltaisina. 

Retkieväät olivat ykkösluokkaa, jälleen kerran. Lounaaksi nautimme herkullista, Juhan tekemää lihakeittoa. Riikan tuoreet sämpylät maistuivat ulkoilmassa taivaallisilta keiton kaverina. Jälkiruokana oli kahvia tai kaakaota tuoreen pullan ja mustikkapiirakan kera. Kylläpä oli mukava pilkkiä mahat täynnä, vieläpä parhaassa seurassa. 

Ahvenet olivat aralla syöntituulella. Liekö kirkas sää vaikuttanut asiaan? Sitkeällä yrittämisellä saimme narrattua seitsemän fileoitavaa ahventa kotiinviemisiksi. Helena osoitti jälleen olevansa samalla aaltopituudella ahvenien kanssa, sillä hän sai taas reissun suurimmat raitapaidat. Suuri kiitos isännillemme tästäkin hienosta päivästä.

Sylvi tuntee jo pilkkimisen niksit

Juha keskittyy

Ruskakin paiskaa "kättä päälle"

Riikka viihtyy ulkona

Jäällä retkeileminen on mukavaa

Ruska lainasi Juhan sohjokauhaa

Ruska ja Sylvi juttelevat

Pilkkiminen on parasta porontaljalla maaten