Tervetuloa Hollolan Uistin -blogiin

Pääset aina blogin etusivulle klikkaamalla lohenpyrstön kuvan vasenta yläkulmaa, jossa lukee Hollolan Uistin vaalealla tekstillä.
Alla olevat kuvat näet suurempana klikkaamalla kuvaa.

maanantai 27. heinäkuuta 2026

Koulun penkillä

 Viime tiistaina osallistuimme Utsjoella Hans van Klinkenin perhokurssille. Helena oli kurssilla aktiivi- ja minä passiivioppilaana. Jokainen, joka on vähänkin perehtynyt perhokalastukseen, tietää Hansin ainakin hänen tunnetuimmasta pintaperhostaan Klinkhamerista. Tiistain kurssi järjestettiin Aurora Holidaysin tiloissa, mistä erityiskiitos heille. 


Hans van Klinken



Viime vuonna ilmestynyt kirja, The Klink


Hans osoittautui oitis mitä mukavimmaksi herrasmieheksi, joka huomioi jokaisen oppilaan hienolla tavalla. Niinpä kolmituntinen perhokurssi sujui leppoisissa tunnelmissa, eikä kenenkään tarvinnut jännittää maailmanluokan perhomiehen opissa. Kurssilaiset sitoivat kolme erityyppistä perhoa, joille on varmasti käyttöä monilla kalavesillä. Hans muistutti kurssilaisia, että nyt sidotaan nimenomaan kalastusperhoja, ei näyttelyperhoja. Siksi on hyvä, että perhoissa näkyy kunkin sitojan oma kädenjälki. 


Perho syntyy pala palalta


Tiina ja Helena tarkkoina

Hans itse on ihastunut harjuksen kalastukseen ja on Utsjoella viettämiensä kolmen viikon aikana koukuttanut huomattavan määrän kookkaita harjuksia. Suurin haaviin ehtinyt harjus oli yli 60-senttinen isomus. Hansin ihastuttava vaimo, Ina, on myös erityisen taitava perhokalastaja. Hänen suurin harjus näiltä vesiltä oli yli 58 senttinen! Teno lähialueineen on van Klinkenin pariskunnan mukaan aivan maailmanluokan harjusvesi. 

Kurssilaiset sitoivat perhot vaihe vaiheelta Hansin näyttäessä ja selostaessa ensin jokaisen vaiheen erikseen. Kurssin lopuksi kaikilla oli kolme pyytävän näköistä perhoa, joihin sekä opettaja että kurssilaiset olivat tyytyväisiä. 

Päivän päätteeksi nautimme Aurora Holidaysin maukkaan porokeittolounaan. Namskis!


Hansin opissa on mukavaa


Tiina on tyytyväinen perhoonsa


Lopuksi Hans sitoi kurssilaisten seuratessa pintaperhonsa Klinkhamerin


"Ja kaikilla oli niin mukavaa..."



sunnuntai 19. heinäkuuta 2026

Tutut kesänaapurit

Tenon vesi lähti viime viikon alussa kiivaaseen laskuun. Viikossa joen pinta on laskenut yli 30 senttiä ja on kohta ajankohtaan nähden normaalikorkeudessa. Nyt veneemme voi olla taas tavallisella paikallaan. Yöt ovat olleet viime aikoina selkeitä sekä kylmiä ja lämpötila hipoi viime yönä jo nollaa. Tenolla kylmät yöt nostattavat jokilaaksoon sumua, onhan vesi tuolloin huomattavasti ilmaa lämpimämpää. 


Selkeinä öinä tunnelma on erityisen hieno, kun sumu nousee joesta

Anitta ja Pauli ovat jokakesäiset ja odotetut naapurit Kaavassa. Kivikosken aitiopaikalla sijaitseva mökki on heille lähes jo toinen koti, johon pääsemistä odotetaan kuukausia etukäteen. Me vietämme näillä  lomaviikoilla paljon aikaa yhdessä. Käymme yhdessä kalassa ja keitämme usein kahvit jokirannassa. Turha kiire loistaa poissaolollaan tämän pariskunnan seurassa ja yhteiset lomapäivät kuluvat kuin siivillä.


Kävimme veneellä kiertoajelulla 


Ani heittää perhovavalla Kylmäkaltionsuvannossa


Lokki odottelee kalanperkeitä


Nokipannukahvit tulossa Yläkönkään kodalla


Tottakai kahvien kanssa paistettiin räiskäleitä


Pauli heittää perhoa Kuoppilaskosken alaosassa


Kirkas ja hyväkuntoinen taimen tarttui perhooni Kuoppilaskoskessa


Kävin Ruskan kanssa tutustumisreissulla Viddaksen ylängöllä. Pulssia nostattavan alkumatkan jälkeen polun reitti muuttuu tasaisemmaksi ja helpommaksi kävellä. Ylängön maisemien auetessa puurajan jälkeen on kulkijan hyvä pysähtyä Istumakivelle ja todeta jälleen kerran näiden seutujen ainutlaatuiset näkymät. Viddasoaivilta on näköyhteys moneen järveen, joiden kalastoon täytyy tutustua ensi kesänä. 


Sammotjavrilla kalastaessa voi samalla kurkistella Norjan suurtuntureille


Rohkea liro piti meille seuraa Viddaksessa


Tällä västäräkillä meni tuulenpuuskassa höyhenet sekaisin 


Taivaan tulia nämäkin

 

sunnuntai 12. heinäkuuta 2026

Kesätulva jatkuu

 Tenossa vesi virtaa vuolaasti sateiden kyllästäessä latvavesien ylänköjä tämän tästä. Vuotuisiin keskiarvoihin verrattuna on rajajoen pinta reilut puoli metriä korkeammalla. Vuodet eivät ole siis veljeksiä. Lohennousulle korkean veden luulisi luovan otolliset olosuhteet. Tästä huolimatta Pulmangin kaikuluotauspisteen on ohittanut tähän mennessä melko vaatimaton määrä nousulohia. Toivottavasti nousu tästä vielä piristyy, elelläänhän nyt vasta heinäkuun alkupuolta.

Ihan loheton ei Teno suinkaan ole. Kaikenkokoisista lohista on näköhavaintoja ja yksi titti erehtyi jopa harjusperhooni Kylmäkaltionsuvannossa. Vaiherikas väsytys ohuella perukkeella taltioitiin tulevaa elokuvaamme varten, samoin titin kannalta elintärkeä vapautus. Oliko tuo titti kenties matkalla Kuoppilasjoelle? Sitä se ei ehtinyt kertoa, mutta kokonsa puolesta se saattoi olla juuri Kuoppilasjoen kantaa. 


Vettä on paljon ja lisää sadetta on luvassa


Johannes käväisi Tenolla kalastuslomalla viimevuotiseen tapaan. Nyt vastahankittu perhosetti pääsi kunnon testiin. Ahkera kalamies oli Nollamin sekä Kylmäkaltion harjuksien kiusana ja piti Kaavan kelomökissä majaansa pitäneen talouden päivittäisessä kalaruoassa. Johanneksen mielestä paras tapa kokata harjus on halstraaminen. Se, kuka on tuota herkkua päässyt tuoreeltaan maistamaan, ymmärtää mistä Johannes puhuu.


Johannekselta perhokalastus sujuu mallikkaasti



Taas on yksi harjus päätynyt saaliiksi



Halsteriharjusta tulossa


Me kävimme tänään päiväretkellä Baddaskaidilla. Baddajoen kupeelta nouseva mönkijäreitti vie kulkijansa nopeasti hulppeisiin maisemiin. Kevyt tuulenvire vei ötökät mennessään ja saimme keitellä kahvit Baddaskaidin huipulla mitä parhaimmassa kelissä. Olipa mukava törmätä polulla Kaldoaivi Ultra Trail-tapahtumaan jälleen osallistuvaan tuttavaamme. Kahden viikon kuluttua nuo huippu-urheilijat juoksevat 168 kilometrin reitin Kaldoaivin tunturiylängöllä risteilevillä poluilla ja mönkijäreiteillä.

 Mukava oli törmätä Baddaskaidin rinteellä myös sinirintaan. Vuosia sitten, kun olimme rinkat selässä matkalla Akujärvelle, näimme sinirintauroksen polkumme varrella ja saimme otettua siitä jopa valokuvan. Nyt sinirinta on ilahduttanut meitä näinä päivinä useamman kerran. Tänään nähdyn uroksen lisäksi sinirintapariskunta on ilmaantunut mökkimme pihapiiriin ja niiden helposti tunnistettava ääni kuuluu Johkamiellissä päivittäin.


Baddajoessa on nyt reilusti vettä



Uuvana Baddaskaidin huipulla


Tunturipuron raikkautta


Tämä viehättävä pieni lampi löytyy Baddaskaidin rinteeltä


Helena ihailee maiseman avaruutta


Ruskakin tähyilee Rastigaissalle


Kapustarinta on tunturissa kulkevalle tuttu kaveri


Sinirintauros on linnuista kauneimpia


Tämä sinirinta asustaa mökkimme pihapiirin tuntumassa


Naarassinirinta on harvinaisempi näky


Ani ja Pauli ovat saapuneet Kivikosken mökille


sunnuntai 5. heinäkuuta 2026

Onnistumisia

 Viikko sitten sunnuntaina illansuussa olin kalassa Kylmäkaltionsuvannossa ja väsyttelin pitkään kalaa, joka ei selvästikään ollut harjus. Harmikseni ärhäkkä kala pääsi irti perhosta ja jäi mysteeriksi. Maanantai-iltana, rauhoituksen jälkeen, palasin samoille jalansijoille katsomaan, että kohtaisinko karanneen kalan vielä uudestaan. Kun koirankarvaperho saavutti tutun virranjuonteen, tarttui siihen sama kala määrätietoisin elkein. Kalan vetäessä voimiensa tunnossa, koko 27-metrinen heittosiima katosi kelalta pikavauhtia. Sen jälkeen kala kävi pinnassa, paljastuen komeaksi taimeneksi. Hurja alkusyöksy vei taimenen voimista parhaan terän ja se palasi lähelleni, uiden parin metrin päästä kohti ylävirtaa. Vähitellen syöksyt lyhenivät ja taimen kierteli ympärilläni kunnes sain ohjattua sen lopulta haaviin. 

Taimen oli kaunein minkä olen koskaan saanut. Juuri vedestä nousseena sen selkä näytti vaalean oliivinvihreältä, läpikuultavalta ja oli täynnä täpliä, jotka jatkuivat alas kullankeltaiseen vatsaan saakka. Ihailin taimenta pitkään joen rannalla ja kiitin Tenoa harvinaisesta saaliistani. Se, että tämä tuli vielä niin läheltä omaa mökkiämme lämmitti mieltä erityisen paljon. Taimenen värikirjo kertoo sen olevan kotoisin jostain lähijoesta tai -järvestä. Todennäköisesti se on laskeutunut Tenoon Ylemmästä Vitosjoesta, Annebaktin yläpuolelta. 


Kalamiehen toivekala

Torstaina ajoimme Tenovuonolle Hannan, Piian ja Sampon kanssa. Tänä kesänä kalastuslupien kolminkertaistuneet hinnat olivat tehneet tehtävänsä. Olimme rannan ainoat kalastajat, kunnes saimme seuraamme vuosikymmeniä paikalla käyneen oululaispariskunnan. Sää kalastukseen oli mitä parhain. Aurinko paistoi pilvien lomasta, eikä takaviistosta puhaltanut tuuli häirinnyt meitä lainkaan. Luoteen puolella olevalla Smalfjordilla tuuli näytti nostavan kunnon vaahtopäitä.

Taimenet olivat erinomaisella syönnillä heti alusta saakka, sillä sain puolitoistakiloisen taimenen ensimmäisellä heitolla. Muutenkin saimme kalatapahtumia tämän tästä. Reissumme hipoi lopulta  täydellistä, sillä meistä jokainen sai väsytellä hyvän kokoista meritaimenta. Kaikki saamamme taimenet olivat pulskia ja hyväkuntoisina erittäin voimakkaita. Jarrut lauloivat taimenten kiitäessä vuonon kirkkaassa vedessä. Sampo sai reissun suurimman, parikiloisen taimenen ja Hanna ja Piia väsyttelivät kumpikin elämänsä ensimmäiset taimenet. Onnistuneelta kalareissulta saimme kuvattua hienoa materiaalia tulevaan Teno-leffaan. 


Polulta löytyneet silmälasit odottivat noutajaansa


Piia väsyttää elämänsä ensimmäistä meritaimenta


Onnellinen kalastaja


Hannan ahkeruus palkittiin


Sampon ennätystaimen


Neljän hengen kokonaissaalis


Kävimme alkuviikosta Outin ja Lenin kanssa Kuoppilasjoella tarkoituksenamme kuvata jokeen jo nousseita lohia. Tulvan vuoksi näkyväisyys vedessä oli vielä huono, joten uusi kuvausreissu tehdään parin viikon sisällä. Nokipannukahvit ja makkarat maistuivat makoisilta joen juoksua ihaillen. 


Kuoppilasjoen koskissa oli vielä vuolas virta


Kullero viihtyy jokilaaksossa




sunnuntai 28. kesäkuuta 2026

Tulvaviikko

 Edellisen viikon ja viikonlopun Tenon valuma-alueille osuneet sateet nostattivat melkoisen tulvan. Parissa päivässä vesi nousi puolisen metriä ja nousu jatkui hidastuen, ollen maksimissaan viime torstaina. Vesi on nyt hieman laskenut, mutta on vielä ajankohtaan nähden korkealla. Nuoraskarin ja Suomen rannan välissä on yhä kova virta. Veneemme on yhä rantapenkalla Nuorasjoen suun yläpuolella ja voimme ajaa vielä moottorilla ylävirtaan Nuoraskarin ja rannan välistä.

Jos nyt olisi lohensoutu mahdollista, olisi "Kallen kuoppa" oivallisessa soutukunnossa. Tämän vedenkorkeuden ja voimakkaan virran vuoksi lohet valitsevat nousureitikseen tuon mainion, aivan rannan tuntumassa olevan virranjuonteen.


Ruska tarkkailee Nuoraskarilla makoilevia poroja


 
"Kallen kuopan" merkkikivi 


Menneellä viikolla meillä piipahti useampikin vieras. Sylvi, Riikka ja Juha viettivät lomaa Dalvadasissa ja kävivät tervehtimässä meitä mennen tullen. Aika omalla mökillä puuhastellessa sujahti nopeasti ja Sylvi väsytteli lomalla ensimmäiset harjuksensa. 


Juha, Riikka ja Sylvi 


Mikko pistääntyi tyttöjensä ja Ilo-koiransa kanssa kuulumisia vaihtamassa. Tunturiretki Norjan järville tuotti kaikille hienot saaliit. Tytöt eivät olleet moksiskaan vaativasta reitistä, jossa oli huomattavan paljon korkeuseroja. "Muutaman" hyttysen ja mäkäräisenkin olivat he kuulemma retkellä nähneet. 

Ilo oli Ruskalle mieluinen kaveri. Nätti pystykorvatyttö hurmasi Ruskan samantien, edes haukkua ei lapinkoiralta heti irronnut. Yhteiset leikit löytyivät nopeasti ja Ruska esitteli Ilolle rakkaimmat aarteensa, poronsarvesta alkaen.


Ilo on todella kaunis suomenpystykorva


Tänään Johkamiellin parkkipaikalla käytiin kova jalkapallo-ottelu, kun Kaavaan majoittunut Hiipakan perhe poikkesi kylään. Portugalia edustanut Saku rökitti Brasiliaa edustaneen Arin selvin numeroin 9-3. Uuden jalkapallon saanut Saku oli kaikessa parempi. Maalivahtityöskentely oli huippua ja laukaukset odottamattoman teräviä. Nokipannukahvien ja mehun jälkeen pelattu ottelu osoitti, että Arin on alettava treenaamaan jalkapalloa ensi talvena. Uusi ottelu odottanee ensi kesänä...

Saku iloitsee maalista, Ari hakee selkänsä taakse mennyttä palloa...


Kalastuksellisesti viikko oli menestyksekäs. Kun vihdoinkin Norjan lupakauppa suostui pienen houkuttelun jälkeen toimimaan, ostimme yhdet luvat Norjan puoleiselle rannalle. Annebakti oli jälleen maineensa veroinen. Saimme Helenan kanssa vaivattomasti neljä komeaa harjusta, joista yksi oli oma ennätyskalani. Tulvivan rannan penkan suojista napannut urosharjus osoitti heti napattuaan  olevansa elämänsä kunnossa. Viimein suurharjus ui haaviin ja se oli 49 senttiä pitkä. Paksuselkäisen harjuksen paino olisi punnittuna ollut kilon tuntumassa.   


Annebaktin ruohokenttä on monelle lohestajalle tuttu


Suuri harjus otti "Kata-streameriin", siis koirankarvaperhoon


Mökkihommia


Ruska ottaa nokoset vakiopaikallaan


Rantasipi Vitoslompolon rannassa


Sadetimantteja hämähäkinverkolla