Tervetuloa Hollolan Uistin -blogiin

Pääset aina blogin etusivulle klikkaamalla lohenpyrstön kuvan vasenta yläkulmaa, jossa lukee Hollolan Uistin vaalealla tekstillä.
Alla olevat kuvat näet suurempana klikkaamalla kuvaa.

sunnuntai 14. heinäkuuta 2024

Taas on ilta

Mennyt viikko on ollut monenlaista touhua täynnä. Iltaisin olemme usein todenneet nopeasti kuluneen päivän jälkeen, että "taas on ilta." Luonnon tarkkailun lisäksi ehdimme tehdä pienen retken Tenovuonolle Marian ja Elmon kanssa. Menomatkalla näimme kaksi hanhipoikuetta. Poikaset olivat samaa kaliiperia kuin Vitoslompolon rannassa tapaamamme poikasen kanssa. Taimenet eivät olleet tällä kertaa erityisen hyvällä syönnillä. Toki saimme jotain sentään ja yhden kalastaessa saamamme taimenen Helena paistoi retkikeittiössään heti kalapaikalla. Eväät olivat reissulla muutenkin ykkösluokkaa, kuinkas muuten.



Merihanhiperhe


Tenovuonolla voi nähdä myös mineraaleja kuljettavan laivan


Elmo - viehemestari vaihteeksi vavan varressa


Maria taitaa kalastustavat niin kesällä kuin talvellakin


Töpseli vieraili Tenon törmällä kolme vuotta sitten ollessaan pieni pentu. Nyt siitä on varttunut kaunis lapinkoiratyttö. Muistaakohan se vielä nämä maisemat? Varmasti muistaa. Töpselin matkassa tulivat vierailulle myös Helinä ja Jaakko. Nämä kolme muodostavat hienon trion!


Töpseli vuonna 2024


Töpseli vuonna 2021

Strömstadin rajasopimus solmittiin vuonna 1751 Tanska-Norjan ja Ruotsin (johon Suomi tuolloin kuului) kanssa. Rajankäynti alkoi heti seuraavana vuonna ja se kesti vuoteen 1766 saakka. Näistä  Kuninkaankivistä kolme sijaitsee aivan kesämökkimme välittömässä läheisyydessä. Kivikosken Kuninkaankivi Aadolf Fredrikin vaakunoineen on täällä kalastaneille tunnetuin. Mökkiämme vastapäätä, Norjan puolella Sundebaktin päällä on Kristian VII:n (Christian) vaakuna (C7), joka näkyy ikkunastamme tätä kirjoitettaessa. Kolmas, niinikään Aadolf Fredrikin vaakuna, on hakattu Kaavan alapuoliseen kalliopahtaan merkiksi rajankäynnistä, siis rajojen virallistamisesta ja merkitsemisestä.


Historian havinaa aivan lähimaastossa


Keltanot kukkivat rantakivien lomassa

Kalalokit seurasivat minun ja Ruskan kävelyretkeä Nollamissa


Komea sarvijäärä lennähti mökillemme ihmeteltäväksi


Kirjosiepon poikanen loikkasi suureen maailmaan


Arki se on mökilläkin. Pyykit kuivuivat keskiyön auringossa


Pieni Juurileipomo on ollut terveellinen lisä Utsjoelle. Herkulliset leivät saa tätä nykyä tuoreena Kylätalo Giisasta kaksi kertaa viikossa, keskiviikkoisin ja perjantaisin, mikäli on paikalla riittävän ripeästi. Kevolla sijaitseva leipomo avasi juuri kesäkahvilan nuoren Olgan emännöimänä. Kahvila on auki keskiviikosta lauantaihin klo 11-17.  Lauantaisin kahvilasta saa myös pizzaa. Vahva suositus tälle leipomolle.


Tähän kannattaa pysähtyä, mikäli reitti kulkee vierestä


sunnuntai 7. heinäkuuta 2024

Juhlatuulta

 Tämä viikko on ollut erityinen. Pitkin viikkoa Johkamielliin ja naapurustoon on saapunut sukulaisia ja ystäviä eteläisintä Suomea myöten. Allekirjoittaneen merkkipäivää juhlittiin yhdessä perjantaina. Kun keväällä kuulimme että juhlapäivänä saamme tänne pohjoiseen melkoisen joukon vieraita, suunnittelimme Helenan kanssa oman näköiseni syntymäpäivän. 

Aloitimme päivän matkustamalla Tenovuonolle taimenenpyyntiin. Lyhyen kalastushetken jännitysnäytelmän tarjosi Maria, joka väsytteli varsinaista jättitaimenta melkoisen tovin. Väkivahva taimen pääsi kuitenkin irti hetkeä ennen haaviamista. Kalastuksen jälkeen koko 21-henkinen porukka sai salaattilounaan runsaiden höystöjen kera Koppmolbuktan päivätuvalla. Päivän säätä jännitettiin kovasti, mutta taas kerran saimme parhaan mahdollisen retkisään. Parinkymmenen asteen lämpö, kevyt tuuli, maittava lounas ja mitä upeimmat maisemat vetivät koko porukan huulet leveään hymyyn. Säidenhaltijaan meillä taitaa olla hyvät välit, sillä Utsjoelle palatessamme saimme sitten ajella sadekuurojen säestäminä.

Paluumatkalla ihailimme Alakönkään kuohuja ja lopulta saattueemme kaarsi Lohisuvannon rantaan, Aurora Holidaysin ravintolan pihamaalle. Tiina oli varannut ravintolan illaksi meille ja oli henkilökuntineen laittanut parasta pöytään. Alkuruokana olleen ahvenkeiton jälkeen herkuttelimme poron potkakiekoilla perunamuusin kera. Jälkiruokana oli itseoikeutetusti kahvin kanssa suurella mielihyvällä nautittu marjakakku kynttilöineen ja tähtisädetikkuineen. Jos järjestelyt onnistuivat täydellisesti, niin samaa voi sanoa vieraistamme. Kertakaikkisen hieno porukka lapsesta vaariin. 



Torstaina poikkesimme Utsjoen kirkkotuvilla


Hannele tutustui yhteen vanhoista tuvista


Vili ystävystyi Ruskan kanssa


 
Viikolla ehdimme syödä isän kanssa jäätelöt mieleenjäävissä maisemissa


Ossi ihailee Tenovuonon avaruutta


Piia oli yksi retkiemännistämme


Venla nauttii upeasta päivästä


Hieno porukkamme


Meillä oli erikoinen episodi viikolla. Mennessämme Vitosen kodalle, kohtasimme yksin jääneen hanhenpojan uimassa rantavedessä. Kodalta palatessamme emme untuvikkoa nähneet, mutta parin tunnin kuluttua se saapui pihallemme polkuamme seuraten. Palautimme emonsa hukanneen poikasen lopulta lähelle ensimmäistä kohtaamispaikkaamme. Toivottavasti hanhiemo kuuli poikasensa piipityksen ja perhe on taas koossa.


Hätääntynyt hanhenpoika


Tänään kävimme Sampon kanssa harjustelemassa. Päivällä harjuksen tuikit olivat kadoksissa, emmekä saaneet mitään kontaktia niihin. Illalla, juuri ennen rauhoituksen alkamista kävimme Nollamissa ja siellä pintonut harjus joutui Sampon väsyteltäväksi. 


Sampon komea harjus

sunnuntai 30. kesäkuuta 2024

Keskellä kauneinta kesää

 Luonto näyttää nyt parastansa. Kukat kukkivat, linnut ovat pesintäpuuhissa ja kaikkialla on vehreää. Tenossakin on kalaa. Harjuksia sekä siikoja on runsaasti ja vuonolta on viime päivinä saatu hyviä taimensaaliita. Tenon yläjuoksulta on kuulemma saatu seitsemän kilon taimen. 

Me kävimme ostosreissulla Nuorgamissa ja kipaisimme samalla Skaidijärven kodalle. Paikka kuuluu edelleen selvästi Metsähallituksen huollon piiriin, sillä siellä oli nyt uusi wc, jonka rakennustarvikkeet näimme viime kesänä paikan päällä. Tulipaikalle oli tuotu Metsähallituksen logoilla varustettu pätevän oloinen tulisija. Kosteimman kohdan kohdalle polulle on tulossa metalliritilöin varustetut pitkokset, joita näimme Hetta-Pallas -reitillä.


Mesilillukka


Tunturihärkki


Hapro on vanha ruokakasvi. Sen maku muistuttaa suolaheinää. Maistakaa!


Takapihallemme aikoinaan tuotu kuusentaimi on innostunut kasvamaan


Nuoraskarin jokapäiväiset asukit ottavat aurinkoa


Skaidijärven suosittu kota oheisrakennuksineen


Kapustarinta toivotti meidät tervetulleiksi


Perjantaina ajoimme Dalvadasiin Juhan vieraaksi. Juhan erämökki sijaitsee Ylä-Tenolla  Nilijoen varressa, mistä on talvella mukava kipaista tunturiin vaikkapa riekkoja tiirailemaan. Maittavan harjuskeiton ja lättykestityksen jälkeen suuntasimme vavat tanassa kohti Tenon kuuluisimpia harjusvesiä. Syrjäsen Laurin suosikkivesillä on monien perhokalastajien siimat viuhuneet. Niin on myös Juhan laita. Auringon porottaessa kuumasti saimme nopeasti viisi hyvin syönyttä harjusta. Olipas mökillä mukava nauttia harjusta monessa muodossa. Graavattu harjus on mitä maittavinta leivänpäällistä. Paistettu harjus sulaa suussa saman tien eikä savustettu harjuskaan kauaa lautasella vanhene. 


Dalvadasin rannalla on takaheittotilaa


Helenan mittava harjus 


Juha tuntee lähivetensä


Harjuksia vitsaksen täydeltä

Meillä käy mieluisia vieraita, kuten esimekiksi Rossit tai eilen piipahtanut Saku vanhempineen. Saku esitteli myös kalapakkinsa salaisuudet. Tänäänkin mellä piipahti hieno perhe. Näiltä Kaavan vesiltä tutuksi tullut Mikko oli kesäloman vietossa kahden tyttärensä Millan ja Liisan kanssa, perheen äidin jäätyä kotiin töidensä vuoksi. Mikko on soutanut näitä vesiä vuosia, useinmiten veljensä Villen kanssa. Keskiyön auringossa kimalteleva Teno kutsuu lohimiehiä yhä rannoillensa, muistelemaan menneitä reissuja ja nyt vaikkapa kalastelemaan harjuksia. Tyttöjen lisäksi mukana oli tällä kertaa Ilo, Ruskan kertaheitolla hurmannut suomenpystykorvatyttö. Tämä kuvankaunis pikinokka on myös etevä lintukoira. Savukosken latvalinnut ovat helisemässä, kun puun juurelta kuuluu Ilon heleä haukku. 

Ilo on nimensä veroinen


"Minäkö varastanut Crocsin, Miten niin?"


Hollolan Uistin onnittelee Markkua eläkkeellepääsyn johdosta. Pitkä ja makea ura makeistehtaalla on nyt takanapäin ja on aika keskittyä kestojoutilaan tehtäviin. Osman soutajana tunnettu Markku on herrasmies ja kalamies, aina ystävällinen upea persoona. Nyt kalamies voi lähteä kalaan kun siltä tuntuu. Juhlan kunniaksi Hollolan Uistin valmisti erikoisvaaput Markulle. Taatusti uniikit Panda-vaaput maistuvat makeilta kaikille kalalajeillemme.




maanantai 24. kesäkuuta 2024

Juhannusviikko Johkamiellissä

 Viikko vierähti kaikenlaisten säiden merkeissä. Alkuviikon sadepäivät laittoivat Tenon vedet nousuun ja saimme nähdä joessa pienen juhannustulvan. Rastigaisalla on vielä jonkin verran lunta, mutta se ei kuulemma enää juuri hetkauta Tenon virtaamaa. Sateiden tauottua käväsin Nollamissa lyhyellä kalastusreissulla. Lyhyellä siksi, että harjukset pintoivat ahkerasi ja sain kolme komeaa harjusta kymmenessä minuutissa. Niinpä saimme ruokapöytään paistettua ja graavia Tenon harjusta.


Rastigaisa keskikesän asussaan


Isokoskelot Nuoraskarin kupeella


Vitoslompolon rannalla tapasimme tämän ihmettelevän kvartetin


Ruska Kivikosken rantakivillä


Harmaalokki odottaa kalanperkeitä


Nollamin juhannusharjukset

Eilen teimme retken Tenovuonolle. Kävimme kurkkaamassa Koppmolbuktan vuoden ikään ehtineen taukotuvan, jolle pistäännymme myöhemmin kesällä suuremmalla porukalla. Toivottavasti sää on silloin yhtä suosiollinen, aurinkoinen kevyen tuulen kera. Taimenen kalastus meillä turisteilla alkoi joen alimmalla osalla eilen. Pientä taimenta tuntui olevan kalapaikalla mukavasti, mutta isommat loistivat poissaolollaan veden nousuun saakka. Kun nousuvesi alkoi nousta rantahietikolle ja saappaat olivat ainoa kenkävaihtoehto, tulivat ensimmäiset merkit suurempien taimenien saapumisesta alueelle. Karkuutin ensin melko pitkän väsytyksen jälkeen yhden taimenen sitä näkemättä. Lähes seuraavalla heitolla tarttui uusi, joka pääsikin lopulta haaviin asti. Komea 65,5 cm naarastaimen täytti täydellisesti kaikki saalistoiveet. 


Koppmolbuktan taukotuvan maisema on ykkösluokkaa


Jylhiä rantoja


Tässä maisemassa silmä lepää


Kiivas kihu on Tenovuonon vakioasukas


Tällä naarastaimenella on virheetön pyrstö



sunnuntai 16. kesäkuuta 2024

Hetta-Pallas -vaellus

Huikea viikko on takana ja tätä kirjoittaessa olemme jo Tenon rannalla, Utsjoella. Outi houkutteli Helenaa mukaansa Hetta-Pallakselle, olihan Outi kulkenut reitin aiempina vuosina useaan kertaan. Retkikunta kasvoi aluksi kolmeen kun minut puhuttiin ovelasti mukaan ja viimeisenä vahvistuksena team sai seitsenkuisen Ruskan, joka sai samalla Lapin-kasteensa. 

Viime talvena, kun päätimme reissun ajankohdasta, esitettiin toive poutasäästä Taavetti-tontulle, jolla tuntuu olevan sormensa pelissä vähän joka asiassa. Heti alkuun on todettava että tonttuihin voi luottaa, sillä vaelluksen neljän päivän aikana satoi vain kaksi kertaa. Ensimmäisellä kerralla olimme sopivasti tauolla Tappurin majalla, kun pieni ukkoskuuro pyyhkäisi ohitse. Toinen kuuro sattui tauolla Suaskurun kodalla. Mainittakoon että kun ajelimme vaellusta seuraavana päivänä kohti Utsjokea, iski Muonioon ukkosmyrsky, joka katkoi muun muassa sähköt. Parasta on siis luottaa Taavettiin myös jatkossa.

Itse vaellus oli täynnä toinen toistaan hienompia kokemuksia, alkaen venekyydistä Ounasjärvellä mukavan kipparin johdolla. Kuinka ollakaan, jäivät kävelysauvamme veneeseen lastia purettaessa. Neuvokas kippari antoi sauvat seuraavan kyydin vaeltajille porukkamme tunnistusohjein. Niinpä saimme sauvat Pyhäkeron taukotuvalle, sopivasti ennen vaativaa nousua Pyhäkerolle, jonka huippu on yli 700 metrin korkeudessa. Ensimmäinen telttayö nukuttiin Sioskurussa, kohisevan puron tuudittaessa meidät yöuniin. Samalla hyttysarmeija lauloi epävireistä kuorolauluaan teltan ulkopuolella...

Aamulla lihakset olivat edellisen päivän rasituksista melkoisen jäykät. Oman rinkan säädöt saatiin vihdoin paremmalle tolalle, kiitos Outin kokemuksen, ja matka jatkui kohti uusia maisemia. Tappurin taukotuvalla, missä pidimme sadetta, hoiti Helena yhden vaeltajan kantapään kävelykuntoon. Kivulias plantaarifaskiitti oli jo keskeyttämässä neljän hengen vaelluksen, mutta taitava kinesioteippaus mahdollisti lopulta koko porukan täyden vaelluksen! Pitkä vaelluspäivä päättyi Hannukuruun ja pystytimme teltat tyynen lammen rantaan. 

Kolmas vaelluspäivä oli melkoista vuoristorataa kurujen ja kerojen välillä. Pohkeita koeteltiin mutta kaikki vaiva korvaantui upeilla maisemilla. Poutasäässä näki varmasti yli sadan kilometrin päähän, onhan Muoniossa mitatusti maailman puhtain ilma. Tätä valttikorttia seutu hyödyntää mielestäni aivan liian vähän. Viimeiseksi yöksi pystytimme teltat Nammalakurun kauniille leirikentälle. Näin hienoissa maisemissa saa yöpyä harvoin. 

Viimeinen päivä sujahti uskomattoman nopeasti, vaikka nousimme koko vaelluksen korkeimmille kohdille. Pyhäkurua ohittaessamme ajatukset veivät viime kevääseen ja kohtalokkaaseen myrskyyn joutuneeseen hiihtokaksikkoon. Juuri ennen Taivaskerolle risteävää polkua kohtasimme poron, joka ei välittänyt meistä pätkääkään. Ruskalle tästä tuli oppimiskokemus. Poroa voi seurata läheltäkin sitä haukkumatta. Taivaskeron huipulla on oma tarinansa. Siellä sytytettiin Helsingin Olympialaisten olympiatuli v. 1952 keskiyön auringon säteistä. Pian tuon 809 m:n huipun jälkeen kävelimme pitkää myötärinnettä aina Pallashotellille saakka, missä automme oli meitä odottamassa. Kaikkien vaelluksen myötä tulleiden kolotusten jälkeenkin hymyt olivat herkässä. 

Tiimimme toimi reissulla täydellisesti. Ruska valloitti monien kanssavaeltajien sydämet. Seurasimme sitä erityisen tarkkaan, koska nuori koira tarvitsee vielä riittävästi lepoa. Ruska jaksoi reitin hyvin ja kaarteli alati polkua ristiin rastiin, kävellen lopulta huomattavasti pidemmän reitin kuin me kaksijalkaiset.

"Ei se auta." Hieno on Hetta-Pallas ja suuren suuri kiitos Outille ystävyydestä ja opastamisesta.


Venematka Ounasjärvellä


Pyhäkeron iäkäs taukotupa


Ruska ihailee loputonta näkymää


Sioskuru


Helena huipulla


Tappurin tuvan persoonallinen keinutuoli


Ruska nauttii lumesta, jota oli vielä monissa paikoissa


Outi lepuuttaa selkää


Pajulintu oli ottanut reittimerkin laulupuukseen


Kiviä riittää, tuumaa Ruska


Riekko on kaunis ilmestys


Taukokodan tunnelmaa Suaskurussa


Tällaiset kompostoivat wc:t ovat nyt joka taukopaikalla


Montellin maja


Nammalakurun komea päärakennus


Peloton poro


Huomasimme vaelluksen aikana, että kannoin Ruskaa myös selässäni


Taivaskeron huipulla on suomalaista olympiahistoriaa