Onnistumisia

 Viikko sitten sunnuntaina illansuussa olin kalassa Kylmäkaltionsuvannossa ja väsyttelin pitkään kalaa, joka ei selvästikään ollut harjus. Harmikseni ärhäkkä kala pääsi irti perhosta ja jäi mysteeriksi. Maanantai-iltana, rauhoituksen jälkeen, palasin samoille jalansijoille katsomaan, että kohtaisinko karanneen kalan vielä uudestaan. Kun koirankarvaperho saavutti tutun virranjuonteen, tarttui siihen sama kala määrätietoisin elkein. Kalan vetäessä voimiensa tunnossa, koko 27-metrinen heittosiima katosi kelalta pikavauhtia. Sen jälkeen kala kävi pinnassa, paljastuen komeaksi taimeneksi. Hurja alkusyöksy vei taimenen voimista parhaan terän ja se palasi lähelleni, uiden parin metrin päästä kohti ylävirtaa. Vähitellen syöksyt lyhenivät ja taimen kierteli ympärilläni kunnes sain ohjattua sen lopulta haaviin. 

Taimen oli kaunein minkä olen koskaan saanut. Juuri vedestä nousseena sen selkä näytti vaalean oliivinvihreältä, läpikuultavalta ja oli täynnä täpliä, jotka jatkuivat alas kullankeltaiseen vatsaan saakka. Ihailin taimenta pitkään joen rannalla ja kiitin Tenoa harvinaisesta saaliistani. Se, että tämä tuli vielä niin läheltä omaa mökkiämme lämmitti mieltä erityisen paljon. Taimenen värikirjo kertoo sen olevan kotoisin jostain lähijoesta tai -järvestä. Todennäköisesti se on laskeutunut Tenoon Ylemmästä Vitosjoesta, Annebaktin yläpuolelta. 

Kalamiehen toivekala

Torstaina ajoimme Tenovuonolle Hannan, Piian ja Sampon kanssa. Tänä kesänä kalastuslupien kolminkertaistuneet hinnat olivat tehneet tehtävänsä. Olimme rannan ainoat kalastajat, kunnes saimme seuraamme vuosikymmeniä paikalla käyneen oululaispariskunnan. Sää kalastukseen oli mitä parhain. Aurinko paistoi pilvien lomasta, eikä takaviistosta puhaltanut tuuli häirinnyt meitä lainkaan. Luoteen puolella olevalla Smalfjordilla tuuli näytti nostavan kunnon vaahtopäitä.

Taimenet olivat erinomaisella syönnillä heti alusta saakka, sillä sain puolitoistakiloisen taimenen ensimmäisellä heitolla. Muutenkin saimme kalatapahtumia tämän tästä. Reissumme hipoi lopulta  täydellistä, sillä meistä jokainen sai väsytellä hyvän kokoista meritaimenta. Kaikki saamamme taimenet olivat pulskia ja hyväkuntoisina erittäin voimakkaita. Jarrut lauloivat taimenten kiitäessä vuonon kirkkaassa vedessä. Sampo sai reissun suurimman, parikiloisen taimenen ja Hanna ja Piia väsyttelivät kumpikin elämänsä ensimmäiset taimenet. Onnistuneelta kalareissulta saimme kuvattua hienoa materiaalia tulevaan Teno-leffaan. 

Polulta löytyneet silmälasit odottivat noutajaansa

Piia väsyttää elämänsä ensimmäistä meritaimenta

Onnellinen kalastaja

Hannan ahkeruus palkittiin

Sampon ennätystaimen

Neljän hengen kokonaissaalis

Kävimme alkuviikosta Outin ja Lenin kanssa Kuoppilasjoella tarkoituksenamme kuvata jokeen jo nousseita lohia. Tulvan vuoksi näkyväisyys vedessä oli vielä huono, joten uusi kuvausreissu tehdään parin viikon sisällä. Nokipannukahvit ja makkarat maistuivat makoisilta joen juoksua ihaillen. 

Kuoppilasjoen koskissa oli vielä vuolas virta

Kullero viihtyy jokilaaksossa

Tulvaviikko

 Edellisen viikon ja viikonlopun Tenon valuma-alueille osuneet sateet nostattivat melkoisen tulvan. Parissa päivässä vesi nousi puolisen metriä ja nousu jatkui hidastuen, ollen maksimissaan viime torstaina. Vesi on nyt hieman laskenut, mutta on vielä ajankohtaan nähden korkealla. Nuoraskarin ja Suomen rannan välissä on yhä kova virta. Veneemme on yhä rantapenkalla Nuorasjoen suun yläpuolella ja voimme ajaa vielä moottorilla ylävirtaan Nuoraskarin ja rannan välistä.

Jos nyt olisi lohensoutu mahdollista, olisi "Kallen kuoppa" oivallisessa soutukunnossa. Tämän vedenkorkeuden ja voimakkaan virran vuoksi lohet valitsevat nousureitikseen tuon mainion, aivan rannan tuntumassa olevan virranjuonteen.

Ruska tarkkailee Nuoraskarilla makoilevia poroja

 

"Kallen kuopan" merkkikivi 

Menneellä viikolla meillä piipahti useampikin vieras. Sylvi, Riikka ja Juha viettivät lomaa Dalvadasissa ja kävivät tervehtimässä meitä mennen tullen. Aika omalla mökillä puuhastellessa sujahti nopeasti ja Sylvi väsytteli lomalla ensimmäiset harjuksensa. 

Juha, Riikka ja Sylvi 

Mikko pistääntyi tyttöjensä ja Ilo-koiransa kanssa kuulumisia vaihtamassa. Tunturiretki Norjan järville tuotti kaikille hienot saaliit. Tytöt eivät olleet moksiskaan vaativasta reitistä, jossa oli huomattavan paljon korkeuseroja. "Muutaman" hyttysen ja mäkäräisenkin olivat he kuulemma retkellä nähneet. 

Ilo oli Ruskalle mieluinen kaveri. Nätti pystykorvatyttö hurmasi Ruskan samantien, edes haukkua ei lapinkoiralta heti irronnut. Yhteiset leikit löytyivät nopeasti ja Ruska esitteli Ilolle rakkaimmat aarteensa, poronsarvesta alkaen.

Ilo on todella kaunis suomenpystykorva

Tänään Johkamiellin parkkipaikalla käytiin kova jalkapallo-ottelu, kun Kaavaan majoittunut Hiipakan perhe poikkesi kylään. Portugalia edustanut Saku rökitti Brasiliaa edustaneen Arin selvin numeroin 9-3. Uuden jalkapallon saanut Saku oli kaikessa parempi. Maalivahtityöskentely oli huippua ja laukaukset odottamattoman teräviä. Nokipannukahvien ja mehun jälkeen pelattu ottelu osoitti, että Arin on alettava treenaamaan jalkapalloa ensi talvena. Uusi ottelu odottanee ensi kesänä...

Saku iloitsee maalista, Ari hakee selkänsä taakse mennyttä palloa...

Kalastuksellisesti viikko oli menestyksekäs. Kun vihdoinkin Norjan lupakauppa suostui pienen houkuttelun jälkeen toimimaan, ostimme yhdet luvat Norjan puoleiselle rannalle. Annebakti oli jälleen maineensa veroinen. Saimme Helenan kanssa vaivattomasti neljä komeaa harjusta, joista yksi oli oma ennätyskalani. Tulvivan rannan penkan suojista napannut urosharjus osoitti heti napattuaan  olevansa elämänsä kunnossa. Viimein suurharjus ui haaviin ja se oli 49 senttiä pitkä. Paksuselkäisen harjuksen paino olisi punnittuna ollut kilon tuntumassa.   

Annebaktin ruohokenttä on monelle lohestajalle tuttu

Suuri harjus otti "Kata-streameriin", siis koirankarvaperhoon

Mökkihommia

Ruska ottaa nokoset vakiopaikallaan

Rantasipi Vitoslompolon rannassa

Sadetimantteja hämähäkinverkolla

Lomarytmissä

 Juhannusviikko alkoi epävakaisena ja tuulisessa säässä kuurosateet vaelsivat yli Kaavan. Lupaavasti kelit selkenivät päivä päivältä kohti juhannusaattoa, jolloin saimme nauttia mitä kauneimmasta kesäpäivästä. Juhannuspäiväiltana epävakaat säät palasivat, harmittavasti kylällä ollutta musiikkitapahtumaa häiriten. Tänään, toisena juhannuspäivänä, aamun tihkusade väistyi auringon tieltä ja olosuhteet olivat taas ykkösluokkaa.

Leni sekä Kari saapuivat tiistaina Kaavaan ja laskimme veneemme yhdessä vesille. Torstaina kävimme "sightseenillä" ja ajoimme ensin Kivikosken lähtöpaikalle. Sateiden ansiosta Tenon vesi on noussut ja laskenut vuoropäivinä, joten vettä riittää vielä vahvaan virtaan. Laskimme alaspäin lohensoututyyliin ottipaikkoja unohtamatta. Samalla ihastelimme maisemia ja itse Tenoa sekä sen kirkasta vettä. Suurin hämmästyksen aihe oli kuitenkin virran voimakkuus, jota on rannalta käsin vaikea hahmottaa. Pieni tappiokin koettiin venereissumme alussa, kun Hannunväylää ylävirtaan ajaessa  puuskainen tuuli nappasi lippalakkini Tenon vietäväksi. Käänsin veneen saman tien alavirtaan, ja juuri kun tulimme lakin viereen, imaisi joki sen hetkessä syvemmälle. Liekö joku kojamo tarttunut lippikseen altapäin ja pitää sitä päässään loppukesän ajan jokivaelluksellaan...

Leni ja Kari Kivikosken lähtöpaikalla

 

Vettä on sen verran, että venettä voi vielä pitää Nuoraskarin ja rannan välissä

Nuorasjoki on meidän juomavetemme lähde

Harjukset olivat loppuviikosta hyvällä syönnillä, vaikka hyönteisiä on veden pinnalla vielä melko vähän. Ruokakalat tulivat kuitenkin kohtalaisen helposti. 

Kylmäkaltion komeat harjukset

Savuharjusta höysteiden kera

Outi lähti viikolla vaeltamaan Kevolle. Tällä kertaa hän kiersi Kuivin kierroksen. Outin kissa Miisu on ollut meillä hoidossa. Ilmeikäs kissadaami on varsinainen hurmuri suurine silmineen. Leikkisä Miisu on saanut toisinaan myös Tuharintuvan matot sykkyrälle. 

Miisu

Ruska pitää tarkkaa lukua Nuoraskarin poroista. Tänään porojoukkoon oli ilmestynyt Ruskan ihmetykseksi neljäs, lähes valkoinen sarvipää. 

Porotrio huilailee karikon hietikolla

Ruohokanukka

Toissa yönä pilvien raosta pilkistänyt aurinko 

nostatti sumua lämmittämästään Tenon vedestä

Viikko touhua täynnä

 Mennyt viikko oli säiden puolesta lämmin ja tuulien höystämä. Pieniä sateitakin kulki Utsjoen yli, mutta nekin osuivat pääasiassa öihin. Saimme siis nauttia mukavista alkukesän päivistä. 

Rastigaisan rinteillä on vielä reilusti sulamatonta lunta

Vene pääsee vesille viiden vuoden tauon jälkeen. Alkuviikosta vene sai uuden tervakyllästeen, minkä se imaisi syihinsä muutamassa vuorokaudessa. Perämoottorimme, kuuden hevosvoiman Suzuki hörähti käyntiin tuoreen polttoaineen innoittamana kuin palmun alta. Pitkän tauon jälkeen on moottoria hyvä käyttää tänä kesänä sen toimintavarmuuden jatkamiseksi. Laskemme veneen vesille alkuviikosta. Tänä kesänä kulku eri harjusapajille käy kätevästi vesitietä pitkin.

Tervan tuoksua

Suzuki käy jälleen

Kipaisimme viikolla Nuorgamiin kauppareissulle ja kävimme ottamassa muutaman reippaan kävelyaskeleen Pulmangin ylängöllä. Skaidijärven ympäristössä hilla kukki runsain mitoin. Toivotaan, että säät jatkuvat suosiollisina ja hillasadosta tulee runsas ja makoisa.

Katse yltää äärettömään

Kaunista tunturimaisemaa

Täällä on mukava kävellä

Hilla kukkii ympärivuorokautisessa auringonvalossa

Kapustarinta - vaeltajan jokapäiväinen kaveri

Perjantaina kävimme Elmon kanssa Kevon tutkimusasemalla avoimien ovien päivänä. Päivä oli todella mielenkiintoinen ja antoisa. Kevon tutkimusasema toimii Turun Yliopiston alaisena ja se perustettiin vuonna 1958. En olisi voinut kuvitellakaan, kuinka monipuolista ja kansainvälistä aseman tutkimus nykyään on. Yliopistot eri puolilta maailmaa tekevät yhteistyötä Kevon aseman kanssa ja tutkijoita vierailee täällä tämän tästä. Vuosittaisia yöpymisvuorokausia on noin 2000. Luvussa on mukana sekä kotimaiset että ulkomaiset tutkijat. Luentojen lisäksi saimme melkoisen tietopaketin asemanjohtaja Otso Suomisen vetämällä, mukaansatempaavalla esittelykierroksella. 

Kevon tutkimusaseman ensimmäinen päärakennus on vuodelta 1958

Uusi päärakennus

Utsjoen alueen perhosia

Perhosia ja sen sukulaislajeja

Saimme katsoa hyönteisiä myös mikroskoopilla

Utsjoelta löytynyt 1647-vuotias kataja lienee maailman vanhin puu

Alaskan Yliopiston ionosfäärin mittalaitteet olivat tässä kontissa

Utsjoki-Kevo sääaseman anturit

Japanilaisen Yliopiston lumentutkimuslaitteistoa

Yksi kalastuslupakin on käytetty, vieläpä kohtuullisella menestyksellä. Harjukset ovat olleet nihkeällä syönnillä Tenon varressa koko alkukesän. Perjantaina, Kevon reissun jälkeen ehdin vielä hetkeksi kalaan ja sain mukavan kokoisen harjuksen Nollamista. Jopas halstrattu harjus maistuikin hyvältä lähes vuoden tauon jälkeen.

Kesän ensimmäinen harjus

Tänään teimme Ruskalle jäljestysharjoituksen. Helena lähti kävelemään metsään Osman suuntaan ja vajaan puolen tunnin kuluttua lähdimme jäljestämään häntä Ruskan kanssa. Taas Ruska näytti taitonsa ja vainunsa tarkkuuden. Edes asvalttitien ylitys ei eksyttänyt Ruskaa jäljeltä. Lopulta mutkitellen edennyt Helena löytyi reilun kilometrin päästä, Osmanhovin yläpuoliselta rinteeltä.

Taitava koira saa löydöstänsä ansaitsemansa herkut 

Vesi Tenossa on nyt heinäkuun alkupuolen korkeudessa. Kivikoskella Kuninkaankivi ja Toppakivi ovat hyviä merkkikiviä veden korkeuden hahmottamiseksi. Nyt Kivikoskella olisi hyvä vedenkorkeus lohensoutuun. Ehkäpä vielä joskus...

Ruska on nähnyt Kuninkaankiven jo monesti

Toppakivi