Tervetuloa Hollolan Uistin -blogiin

Pääset aina blogin etusivulle klikkaamalla lohenpyrstön kuvan vasenta yläkulmaa, jossa lukee Hollolan Uistin vaalealla tekstillä.
Alla olevat kuvat näet suurempana klikkaamalla kuvaa.

sunnuntai 18. syyskuuta 2022

Nuoret kalassa

 Veikan kanssa olimme suunnitelleet yhteistä kalareissua jo pitkään. Vihdoin viime perjantai-iltana  Veikka astui Kouvolasta samaan junaan kanssani retkikamppeiden kera. Lauantaiaamuna Veikka taisi herätä talossamme ensimmäisenä ja Kata sai silmät aukaistuaan tukun innokkaita rapsutuksia. Tukevan aamupalan jälkeen lähdimme ripeästi kohti Messilän satamaa. Säidenhaltija oli taas huomioinut tulomme ja taivas näytti ennusteita selkeämmältä. Järvi näytti myös lähes tyyneltä, kuinkas muuten.

Järvelle päästyämme tutustuimme avokelaan ja sillä heittämiseen. Veikka oppi kelan käytön ennätysajassa, mikä vinkiksi Joulupukille tässä mainittakoon... Kelin selkiinnyttyä Kata otti aurinkoa veneen etukannella meidän keskityttyä kalastamiseen. Mikäpä oli järvellä ollessa, kun lämpötila kohosi lähes kesäisiin lukemiin. Tulen tyynnyttyä ankkuriakaan ei tarvittu kalapaikoilla pysymiseen. 

Evästauko pidettiin Enon tutussa grillikatoksessa. Tällaisella retkellä eväät olivat tavallistakin monipuolisemmat. Nuotiotulia tehdessä opettelimme myös nuotion sytyttämisessä tarvittavien pikkupuiden halkaisemista puukolla. Nokipannukahvit olivat Veikan mielestä parhaat koskaan juodut kahvit. Ja nimenomaan oikeasta kuksasta nautittuna.

Lukuisien tärppien lisäksi saimme kalasaaviin nopeasti kuluneen viisituntisen retkemme tuloksena komean hauen ja ahvenen. Nämä kalat perkattiin Veikalle tuliaisiksi kotiin. 


Veikka tutustuu avokelaan


Ja pian heittäminen sujui kuin rasvattu


Eväissä ei kitsasteltu


Parhaat kahvit juodaan kuksasta


Vesijärven antimia


Tänään kävimme lyhyen reissun järvellä Myrskyn kanssa. Myrsky on jo melkoinen kalamies ja saanut kaloja myös itse tekemillään vaapuilla. Tänään saaviin kertyi eilisen kaltainen saalis, siis hauki ja ahven. Kalastus on kovin lähellä myös tämän nuoren miehen sydäntä.


Meillä lahtelaisilla nämä kalavedet ovat kivenheiton päässä kotoa

sunnuntai 11. syyskuuta 2022

Sylvin kalareissu

 Tänään saimme veneeseen vieraaksemme Sylvin ja Juhan. Sylvin äiti Riikka oli jäänyt puutarhatöihin ja ei ehtinyt mukaan retkellemme. Isä Juha on kokenut kalamies ja hänen komeaan koulutuskokoelmaansa kuuluu mm. eräoppaan tutkinto. Sylvi on vasta aloittelemassa kalastushommia ja tänään retken erityistoiveena oli saada se ensimmäinen kala ikinä. 

Lasten kanssa kalastaessa yleensä tapahtuu jotain muisteltavaa. Muutaman kerran olen ollut lapsen kanssa Tenolla lohensoudussa ja tuuria on ollut aina matkassa. Tänään ilmojen haltija oli päättänyt laittaa parasta peliin ja tarjoili meille aurinkoisen ja lämpimän syyspäivän, jolloin elohopea nousi kesäisiin lukemiin. Kalaonnea oli heti alusta lähtien, sillä Sylvi sai elämänsä ensimmäisen kalan, kuhan, ensimmäisellä heitolla! Meillä muilla loksahtivat leuat auki kun Sylvin vapa oli luokilla ja kuhan päivät näyttivät olevan luetut. Reissun ykköstavoite oli heti saavutettu ja saimme kalastaa jatkossa rennoin mielin tulevaa evästaukoa odotellen. 

Kun muita saaliskaloja ei alkanut kuulumaan, kurvasimme veneemme Sylvin kanssa yhdessä ajaen Enonsaareen, Enon laituriin. Grillikatoksessa nautimme sitten kunnon lounaan. Ensin söimme pannulla lämmitettyä tonnikalapastaa sekä paistoimme tuoremakkarat. Kahvin ja mehun kanssa oli sämpylöitä, pullaa sekä Brunbergin vanilijasuukkoja. Välipaloina herkuttelimme vielä hedelmillä. 

Kiireetön päivä tuntui olevan kaikille mieleen. Ja että tämä ennusteita tyynempi ja lämpimämpi sää sattui juuri tälle yhteiselle retkipäivälle. Tuntuu kuin lasten kanssa asiat loksahtavat kohdilleen. Tämä reissu tehtiin Sylvin toiveita kuunnellen. Ennen taukopaikalta poistumista teimme vielä käpylehmät Enon mökin porraskiville. 

Kävimme tauon jälkeen vielä pienen mutkan Unkarinsaaren lähistöllä. Kaiussa näkyi selvästi pieniä ahvenpartteja, joista yksi raitapaita erehtyi iskemään kuoreen väriseen jigiin. Vaikka päivän aikana oli useita tärppejä, oli reissumme saalis nuo kaksi kalaa. Muisteltavaa kertyi sitä vastoin monin verroin.


Kata on varsinainen laivakoira


Juha nauttii ja Kata myhäilee


Enon taukopaikka


Sylvi nauttii eväistä


Taukopaikka oli myös leikkipaikka


Mikä jälkiruoka!


sunnuntai 4. syyskuuta 2022

Luonnon värejä

 Kenneth lähetti muutaman aidon papukaijan sulan vaappujen maalauksien inspiraatioiksi. Nuo sulkien värit ja niiden yhdistelmät samassa sulassa näyttävät poikkeuksellisen hienoilta. Katsotaan mitä ideoita nuo poikivat talven mittaan. Vaapun pintaan, lakan alle, voi laittaa myös oikean sulan. Hmm...


Hienoja sävyjä jokaisessa sulassa

Viime viikolla säätila koki täydellisen muutoksen. Helteet väistyivät ja loppuviikon sää oli tuulinen ja  suorastaan kolea. Öisin elohopea laski lähes nollaan ja tuntui kuin syksy olisi saapunut muutamassa päivässä. Tänään kävimme Atten kanssa iltakalassa Enonselällä. Hanhiparvet viilettivät järven pintaa hipoen. Pohjoisesta puhaltanut tuuli ei ainakaan vielä ollut saanut niitä suunnistamaan kohti eteläisiä talviseutuja. Vesijärven veden lämpö oli pudonnut viikossa viitisen astetta. Tuulinen ilta antoi täydelliset  syömäkalat aivan sataman edustalta. Auringonlasku oli tänään huikaisevan upea. Mitkä värit taivaanrannalla!


Tuulinen sää houkutteli järvelle myös purjehtijoita


Tauko pidettiin Enossa


Retkellähän sitä oltiin



Ruokakalat saavissa




sunnuntai 28. elokuuta 2022

Tainionvirralla

 Viime viikolla saimme hyviä lukea uutisia Hiitolanjoelta, missä vuosi sitten purettiin Kangaskosken pato. Sata vuotta vanhan padon purkaminen sai laatokanlohet ja -taimenet saman tien liikkeelle uusille avautuneille kutupaikoille. Merkittävää oli erityisesti se, että kutu onnistui yli odotusten heti ensimmäisenä vuonna. Tutkijat saivat tänä vuonna todistaa sata vuotta suljettuina olleilla kutualueilla todellista luonnon ihmettä harvinaisen suuren poikastiheyden muodossa.

Sysmän ja Hartolan maisemia halkoo Tainionvirta joka on monille kalastajille tuttu joki. Joelta saadaan vuosittain komeita luonnontaimenia ja -järvilohia sekä myös harjuksia. Luonnonkalojen lisäksi jokeen istutetaan taimenia ja kirjolohia. Mainittakoon että muutama vuosi sitten Tainionvirralta pyydettiin yli 17-kiloinen haukihirmu. Tainionvirta alkaa Hartolan Jääsjärvestä ja se päättyy 43 km pituisena lopulta lännessä sijaitsevaan Päijänteeseen. Tainionvirta oli aikoinaan merkittävä kulkureitti vesistöjen välillä.

Tänä päivänä reitti on oiva melontareitti jonka katkaisevat muutamat pienet padot. Hiitolanjoen esimerkkiä seuraten myös Tainionvirran vaelluskaloille on näkyvissä orastavaa vihreää valoa. Viime joulukuussa uutisoitiin Virtaankosken vanhan pienvesivoimalan säännöstelypadon purkusuunnitelmasta. Kosken vapauduttua saavat Päijänteen uhanalainen taimen ja vaellussiika käyttöönsä kauan kaivattuja, läntisen Tainionvirran kutualueita, jotka ovat olleet Hiitolanjoen tapaan padottuina. 

Me kävimme Atten kanssa eilen illalla kalareissulla Tainionvirran itäisessä päässä. Lähestyvä rauhoitusaika oli saanut kalamiehet sankoin joukoin liikkeelle ja varsinainen kohteemme, Ekonkoski jäi ruuhkan vuoksi meiltä vai katselun asteelle. Yläjuoksulla näimme harvinaisen paljon salakoita, mitkä lienevät taimenien ruokalistalla kärkipäässä. Sorapohjien runsaus tarjoaa varmasti kutupaikkoja niitä tarvitseville vaelluskaloille. 


Tästä alkaa Tainionvirta


Atte vavan varressa


Mukavan näköisiä kalapaikkoja


Tavallista komeampi taukokatos


Ruokokatto on toimiva ja hieno näky


Heittolaiturilla hämärtyvässä illassa


Tainionvirran tunnelmaa

Kalat olivat eilen tiukassa. Alkuillasta yksi kirjolohi oli jo siiman päässä, mutta karkasi hypyssään samalla kun huusin Attelle kalan olevat kiinni. Ihan nollareissua emme kuitenkaan tehneet, sillä me molemmat saimme ahvenen mieheen. Seuraava reissu joelle täytyy tehdä ruuhkattomaan aikaan ja pitkän joen potentiaalisiin kalapaikkoihin täytyy tutustua etukäteen. Joki teki kuitenkin vaikutuksen ja sinne on palattava seuraavalla kalastuskaudella.


maanantai 22. elokuuta 2022

Lämpimillä vesillä

 Viikonloppuna tuli pistäännyttyä pikaisesti Keski-Pohjanmaalla marjoja keräämässä ja sukuloimassa. Tänään kävin iltareissun Vesijärvellä hienossa säässä. Järvellä oli paljon kalastusveneitä ja mm. purjehtijoita. Vesijärvestä on tullut lähiympäristön asukkaille tärkeä virkistäytymispaikka. Kaupunki on levittäytynyt järven ympärille ja satamia laitureineen on useampia. Viime viikon jatkuneet helteet ovat lämmittäneet Vesijärven pintaveden jo 22 asteiseksi. Ahvenet ovat lähestulkoon kadoksissa mutta kuhat eivät vielä ole veden lämmöstä moksiskaan. Paras syönti ajoittui viimeiseen tuntiin ennen auringonlaskua. Pientä kuhaa tuntuu olevan tällä hetkellä melkoisen runsaasti, mutta mitan täyttävä ruokakala löytyi tuttuakin tutummasta paikasta. 


Lahti on myös purjehduskaupunki


Alamittaisia kuhia on järvessä todella runsaasti


Tässä syötäväksi tuore kuha kalatiskiltä

Hanhet ovat jälleen alkaneet kokoontua tulevaa muuttomatkaansa varten. Suuret parvet lentävät välillä vedenpintaa hipoen veneistä välittämättä. Järvellä kannattaa pitää silmät ja korvat auki. Hanhet saattavat yllättää rohkeudellaan.










maanantai 15. elokuuta 2022

Enonsaaressa

Tänään kävimme vasta remontoidussa Enonsaaren kesäkahvilassa, Cafe Siestassa. Lahden kaupungin omistama, 1920-luvulla rakennettu suuri hirsihuvila on taas alkuperäisessä loistossaan. Päärakennuksen lisäksi myös pihapiirin muut rakennukset kuten sauna, pukuhuoneet ja wc-tilat ovat remontoitu vieraiden iloksi. Kahvilasta on mahdollista saada myös lounas. Mikäli ei omista omaa venettä, pääsee Enonsaareen mainiosti kaupungista ja Messilästä liikennöivällä yhteysaluksella. Kahvila on auki näin kesäaikana tiistaista sunnuntaihin klo 11-18. Kalareissulla voi nyt käydä pitämässä mukavan evästauon Cafe Siestan antimista ja Enonsaaren upeasta pihapiiristä nauttien.


Päärakennus on taas ryhdissään


Sisätilat ovat täynnä hienoja yksityiskohtia


Muurarin taidonnäyte sadan vuoden takaa


Kuistin upeat väri-ikkunat


Saunatilat on myös remontoitu


Terassilta on näkymä järvelle


Piharakennukset ovat remontoitu tyylillä

Tänään järvellä oli lähes ruuhkaa, sillä aurinkoinen ja helteinen sää oli houkutellut ihmisiä järvelle sankoin joukoin. Tapasimme kahvilassa poiketessamme Antin ja Sinikan, jotka olivat melontaretkellä ystävänsä Esan kanssa. Kajakkitrion otteista näki, että melontakokemusta löytyy jokaiselta jo lukuisien merimailien verran. 


Antin esittelee hienoa kajakkiansa


Sinikka, Antti ja Esa suuntaavat taas ulapalle


Kävimme tänään järvellä kahteen otteeseen, sillä juuri pohjoisesta palannut Kimmo houkutteli meidät vielä iltakalaan. Auringon lähestyessä taivaanrantaa kuhat aloittivat iltaruokailun. Punasävyiset jigit olivat ylivoimaisia ilta-auringon kultaamassa kelissä. 


Päivällä jigasimme Helenan kanssa helteessä


Illalla keli jäähtyi nopeasti ja kuhat olivat syönnillään


sunnuntai 7. elokuuta 2022

Kalaan Vesijärvelle

 Tänään teimme Atten ja Nikon kanssa reissun Vesijärvelle. Koko viikon vaivanneet kovat sekä puuskittaiset tuulet hellittivät tänään hieman ja pääsimme aamupäivällä järvelle kohtuullisen mukavissa olosuhteissa. Heti reissun alkajaisiksi Atte väsytteli jigivehkeillä mukavan kokoisen hauen. Puolentoistakilon Vesijärven "krokotiili" on mitä sopivin ruokakala. 

Kaiku näytti koko päivän houkuttelevia kuorepilviä, mitä piirittivät monet petokalat. Tärppien ja veneeseen asti nousseiden perusteella kuha tuntui olevan ahventa paremmalla syönnillä. Veden lämpö oli vielä yli 19 astetta, joten veden viiletessä tulevina viikkoina ahvenkin aktivoituu selvästi. Muutama pieni ahven toki saatiin näytille asti. Työpaikkansa kymmenpäiväiseen kalakilpailuun osallistuva Niko sai sopivasti mittakuhan Enonsaaren kalatiskiltä. Näyttää vahvasti siltä, että tänäkin vuonna Niko pääsee palkintosijoille...


Atte ja Niko tärppejä odottamassa


Täydelliset ruokakalat matkalla keittiöön


Eväät nautittiin Lahden Navigaatioseuran mökin grillikatoksessa


Tällä viikolla ollaan keskitytty talon maalaukseen. Neljässä pitkässä päivässä on 40-vuotias talo palannut lähes alkuperäiseen loistoonsa. Ensi keväänä taloon nikkaroidaan uusi terassi ja portaat. 


Vuoden 1978 messutalo, Veitsiluodon Kevo. Pientä sattumaa, vai...



Vielä on vanha talo ryhdissään


Paluumatkalla pohjoisesta pysähdyimme Vaajakoskella. Vuosia Tenolla kalastanut Markku lahjoitti hieman foliota vaappujen pinnoitukseen. Kun foliota on 1,3 km, ei se lopu ihan ensi eikä seuraavanakaan talvena. Suurkiitos Osman lohimiehelle, Markulle!


Että sellainen foliorulla