Teno koukuttaa

Konsta on kautta aikojen yksi nuorimmista Hollolan Uistimen vaappukurssilaisista. Kymmenkunta vuotta sitten alkanut vaapuntekoharrastus on tuottanut monia hyviä ottivieheitä. Lahden Vesijärven kuhat ovat joutuneet usein Konstan vaappujen uhreiksi. Kalastus on ollut aina tämän hyvätapaisen herrasmiehen sydäntä lähellä. Tänä kesänä Jouko-ukin kanssa tehtyä Tenon reissua on puuhattu pitkään. Ajokortti-ikään päässeen Konstan olisi vihdoin hyvä nähdä ukin paljon puhutut ottipaikat ja samalla kokea tuo lohestuksen huuma tärpin odotuksineen ja mahdollisine lohen väsytyksineen. 

Nuori vaappunikkari maalaushommissa

Toinen soutuaamumme Konstan kanssa oli ikimuistoinen. Keli näytti aamuvarhaisella täydelliseltä lohen pyyntiin. Hellejakso oli päättynyt ja säätyyppi muuttui kertaheitolla aiempaa viileämmäksi sekä pilviseksi. Joella oli vain pari venettä seuranamme. Ensimmäisellä laskulla Kivikoskessa punahilevaappuun tarttunut titti karkasi hetken väsytyksen jälkeen. Laskimme jokea alaspäin ja Vitoslompolon niskalla ajattelimme vaihtaa pellin pyyntiin syvään suvantoon. Juuri kun Konsta oli laskemassa pyytöä virtaan, taipui keskimmäinen vapa kuin pohjaan tarttumisen merkiksi. Hetkeä myöhemmin metrinen lohi loikkasi aivan veneen lähellä korkeaan hyppyyn. Hämmästystä lisäsi myös se, että toinenkin vapa näytti taipuneen luokille. Pienen ihmettelyn jälkeen meille selvisi että meillä oli tuo hypännyt lohi siiman päässä ja viereisen vavan vaappu siimoineen olivat sotkeutuneet toisiinsa. Onneksi Konsta selvitti sotkun nopeasti ja pääsi väsyttämään elämänsä ensimmäistä lohta. Ja minkälaista lohta! Siiman päässä tuntui olevan melkoinen voimanpesä. Väsytyksen aikana lohi kävi useasti veneen lähellä näyttäytymässä ja onnistuipa kerran melkein hyppäämään veneeseemme kesken väsytyksen. 

Rauhallisessa suvannossa väsytys sujui ongelmitta. Konsta nautti täysin siemauksin lohen voimien ehtyessä vähitellen. Huoli lohen kiinni pysymisestä helpotti kun näimme sen olevan vaapun molemmista koukuista kiinni. Lopulta komea lohi koukattiin veneeseen Hannunväylässä ja jännitys laukesi molempien kalamiesten tuuletuksiin. Konstasta oli tullut lohimies kertaheitolla. Ensimmäiseksi loheksi tämä on suuri kenelle tahansa. Konstan ensimmäinen reissu Tenolle sai täydellisen kruunun ja Teno otti jälleen kerran omansa.

Tunnelma on huipussaan, kun juuri saatu lohi lepää käsivarsilla

Lohen mitat ovat 8,8kg ja 98,5cm

Ottivaappu 

Tällä viikolla soutajia on näkynyt yllättävän vähän. Kävimme Helenan kanssa soutamassa torstaiaamuna ja saimme saaliiksemme hyvän kokoisen titin. Reilun parin kilon lohi (v)ihastui kupari/messinki Tullimieheen Vitoslompolossa, aivan telttapaikan alapuolisessa rannassa. Aamun aikana näimme useita lohien pintakäyntejä. Tuttu kalamies tervehti suvannon lähtöpaikalla hattua nostaen ja nosti sitten tuoreen lohensa veneeseen. Nyt on lohikelit.

Tenon pääuoman titti

Lohestajien kivipyramideja Kivikosken lähtöpaikalla

Totti seuraa tomerana tapahtumia joella

Tämä viikko on tarjonnut juhlahetkiä

Huh, hellettä!

Utsjoella mitattiin eilen tämän kesän lämpöennätys maassamme. Liki kolmeenkymmeneen asteeseen kivunnut lämpötila teki Tenon rannoista auringonpalvojien paratiisin. Me emme olleet helteestä niin innoissamme, mutta Helenan pyykkäämät matot kuivuivat ulkosalla ennätystahtiin. Kuiva ja lämmin sää on laskenut Tenon veden vihdoinkin normaaliin kesäkorkeuteen. 

Tiistaiaamuna oli joella paljon tapahtumia lyhyessä ajassa. Puolenpäivän jälkeen muut venekunnat lähtivät joelta hellettä pakoon. Me olimme sopivasti Vitoslompolossa kun jonkinlainen lohiparvi saapui kohdille. Lyhyessä ajassa karkuutimme peltiin iskeneet kaksi lohta ennen kuin kolmas suostui pysymään kiinni koukkaukseen asti. Harvinaisen ärhäkkä lohi osoittautui lopulta lähes seitsemän kilon kojamoksi. Koukkuleuka ei ollut suostua millään koukattavaksi, niin suuttunut se oli viimeiseen suupalaansa. Kalan verestämisen jälkeen kiirehdimme vielä soutamaan koska kello lähestyi jo kahta. Viimeisillä minuuteilla titti tarttui Helenan sitomaan perhoon mutta ravisti itsensä irti aivan veneen vieressä. Tätä aamuvuoroa on mukava muistella myöhemminkin.

Kaksi koukkuleukaa

Lahtelainen Markus pääsi kuukaudeksi työharjoitteluun Lohirantaan. Kalastuksesta innostuneelle nuorelle miehelle pesti on unelmien täyttymys. Töiden sallimissa rajoissa Markus on tutustunut  lähialueen kalastusmahdollisuuksiin levolta lainatulta ajalla. Keskiviikkona lähdimme käymään Tenovuonon taimenapajalla. Toissakesäisen merirajan siirtämisen jälkeen tuttu paikka vaatii Norjan valtion kalastuskortin ja jokisuun alueen kalastusluvan. Jälkimmäiset luvat me ostimme Rustebfielbman huoltoasemalta, missä asiointi onnistuu myös suomeksi. 

Vuonon maisemat tekivät Markukseen lähtemättömän vaikutuksen. Harvoin saa kalastaa näin upeassa ympäristössä. Laskuveden käännyttyä nousuun kunnon taimenparvi piiritti Markuksen ja isomustaimenet pintoivat muutaman metrin päässä nuorukaisesta. Silloin taisi nuori perhomies olla hetken paratiisissa.

Vuono oli meille suosiollinen. Saimme saaliiksemme komeat taimenet ja Markus vielä uudet kalafongauspisteet kampelasta. Tuttu kalapaikka oli kokenut muutoksen kaksi vuotta sitten käydyn edellisen reissun jälkeen. Tenon virta oli peittänyt hiekalla koko niemennokan. Vain tuttu kalliokumpare oli jäljellä, sekin oli kokonaan merilevän kuorruttama.

Parkkipaikalta on näkymä Smalfjordille

Perhomies paratiisissa

Kunnon taimen savustuspönttöön, 1,7 kg

Markuksen ensimmäinen kampela

Kampelalla on oiva suojaväri

Markuksen perhotaimen laittaa hymyn huulille

Anskun vaellus onnistui täydellisesti. Arin ollessa Markuksen kanssa vuonolla Helena lähti Totin kera Anskua vastaan Kuoppilasjokivartta alaspäin. Ystävykset kohtasivat toisensa lähdelammella ja yöpymisen jälkeen joukkue palasi tyytyväisenä Kaavaan. Vaelluspäiväkirja pursusi upeita luontohavaintoja ja maisemakuvauksia. Anskun asfalttiallergia on pahenemaan päin. Pari päivää vaelluksen jälkeen käsissä pyörii Varangin niemimaan ulkoilukartta... Tuliaisina vaellukselta Ansku toi muutaman hienon sulan. Sekä korvamadon, "Laulavan kulkurin", jota olemme saaneet kuulla toistamiseen...

Ansku ja Totti

Mittarimadon toukat ovat tehneet tuhojansa

Silmä lepää näissä maisemissa

Tunturipuron raikkautta

Lähdelammen telttapaikka

Totti nauttii luonnossa olemisesta

Rastigaissa näkyy monesta paikasta

Edellisten vaellusten tapaan reissun päälle poikettiin joella. Ansku on selvästi kalaseitojen suosiossa, sillä saimme keskellä helteistä päivää lohen Hannunväylästä juuri ennen soutuajan loppua. Lohi oli huilimassa Hyljekiven akanvirrassa kun noutaja, fluorihilepunainen vaappu saapui. Auringon ruskettamat lohestajat säteilivät onnellisina kun saalis oli haavissa.

Aamulla varhain oli vielä viileää

Ansku ja 2,6 kg lohi 

Nuorena vaapunteon aloittanut Konsta lähti ukkinsa Joukon kanssa Tenolle. Joukon edellisestä reissusta on kulunut jo 15 vuotta, joten nyt oli aika tulla uudelleen tyttärenpojan kanssa. Jouko tuntee Lohirannan lähivedet paremmin kuin omat taskunsa. Kaavan vedet ovat myös tuttuja. Kivikoskessa aikoinaan menetetty suurlohi on jäänyt hyvin mieleen. Parin lohireissu lähti hyvin käyntiin. Jouko sai heti ensimmäisenä yönä hyvän kokoisen Tenontitin. Vanha taito on yhä tallella. Konstan kanssa soudimme yhden aamurupeaman. Kaloja näkyi useita. Titti kuskasi perhoamme ylävirtaan sylkäistäkseen sen hyppynsä aikana suustansa.

Jouko hallitsee lohenkalastuksen lisäksi myös lätynpaiston

Konsta, tuleva lohimies

Aamutunnelma

Reissaajat

Keräsen perhe viihtyy ulkoilmassa. Pojat pelaavat pesä- ja jalkapalloa vanhempien nauttiessa vaeltamisesta ja golfin peluusta. Perheen miesväki on lisäksi innostunut kalastuksesta. Tämän kesän autoloma suuntautui maamme käsivarren kautta Altaan ja aina Nordkappiin asti. Euroopan huipulta perhe palasi Karasjoen kautta Karigasniemelle ja sieltä pitkin Tenon vartta Utsjoelle. Parin päivän stopin aikana ehdimme käydä joella lohen ja harjuksen pyynnissä. Pieni lohi saatiinkin tarttumaan vaappuun Maaherranväylässä mutta lohi sai ravisteltua itsensä irti ja jatkoi matkaansa kohti synnyinsijojaan. 

Hanna ihastelee Atten taitavaa lätynkääntöheittoa 

Harjusten pyynti onnistui Attelta ja Aatulta hienosti, sillä molemmat pääsivät väsyttelemään elämänsä ensimmäiset harjukset Annebaktin apajalta. Kalastuksen jälkeen pojat paistoivat itse omat kalansa kunnon kalamiehen tapaan. Paistetun harjuksen makuun ihastunut Atte jatkoi pyyntiä menestyksekkäästi seuraavana päivänä Maaherranväylällä. Isä-Niko tutustui Tenolla uuteen kalastusmuotoon, perhokalastukseen. Näinköhän Nikon kotoa löytyvä virveli saa kohta kaverikseen perhovavan.

Atte ja Annebaktin harjus

Aatu nauttii kalastuksesta

Kalamies paistaa oman saaliinsa

Niko viihtyy vesien äärellä

Maaherranväylä on varma harjuspaikka

Ansku aloitti kesälomansa perinteisesti vaelluksella. Tällä kertaa reitti on aiempaa haastavampi, sillä yli viikon kestävän vaelluksen suuntana on Paistunturin erämaa. Teimme Anskulle pienen yllätyksen, sillä kerroimme hänelle lähtöpäivän aattona saattavamme hänet Outakosken lähtöpisteeltä Akujärvelle saakka. Näin mekin saisimme nauttia uusista tunturimaisemista. Ja näkemisen arvoisia olivat nuo uudet alueet tuntureineen, järvineen, lähteineen ja lintuineen. Yöpymisen jälkeen Ansku jatkoi syvemmälle erämaahan, meidän palatessa takaisin Outakoskelle. Täytyy nostaa Anskulle vielä hattua, sillä ihan jokaisesta ei taida olla tuollaiseen yli viikon kestävään vaellukseen vaativassa maastossa. Paistunturin alueella on korkeita tuntureita, jokia sekä lukuisia palsasoita, joten oikean reitin valitseminen on tuiki tärkeää. Painavan rinkan kanssa pitkä reitti Outakoskelta Kaavaan vaatii paitsi taitoa ja fyysistä kestävyyttä, niin myös kosolti tervettä järkeä ja itseluottamusta. 

Ansku ja saattojoukkue

Taavetti olisi halunnut myös mukaan

Akujärven telttapaikka

Totti on ansaitulla levolla

Akujärven kalakämppä

Kuikkapariskunta

Ikiwanha kataja

Kapustarinnan ääni on helppo tunnistaa

Sinirinta poseerasi kunnolla

Onko tämä nuori kivitasku?

Vanha merikotka kaarteli tunturin yllä

Rastigaisa peittyi pilveen

Akujärveltä tultuamme kävimme aamulla joella lohia tervehtimässä. Vitoslompolossa titti tarttui vaappuun ja irtosi hetken pyristelyn jälkeen meidän harmiksemme. Tänään pääsin Elmon kanssa joelle Renkussa. Sain nähdä aitiopaikalta kuinka pellin soutu tapahtuu. Juuri oikea soutunopeus on tärkeä vieheen kalastavuuden kannalta. Niinpä viiden minuutin soudun jälkeen lohi tarttui rajusti uittamaamme Tullimieheen. Kala tuntui heti kookkaalta. Syöksyt olivat vahvoja ja kala kävi näyttäytymässä pinnassa. "Taitaa olla lähes kymmenen kiloa", totesimme. Väsyttely sujui onnellisissa merkeissä ja lohi alkoi vähitellen uupua. Juuri kun varma kalasopan maku alkoi jo tuntua kielen päällä, lohi irtosi.

Elmo, oikea lohimies

Onnellisia lomalaisia

Seppo on oikea kalamies. Mahdolliset saaliskalat hän hyödyntää tarkoin, aina maksaa ja jopa silmiä myöten. Perkuutähteitä jää yleensä minimaalisesti. Monista aiemmista Tenolle suuntautuneista reissuista on Sepolle jäänyt käteen yksi lohijalka ja paljon soutukokemusta. Jokaiselle reissulle on lähdetty kuitenkin suurin toivein, sillä joka tapauksessa se kunnon lohen saaminen on joka kerta lähempänä ja lähempänä...

Seppo ajelee kohti tuttuja kalavesiä

Tänä kesänä reissu saatiin soviteltua aikaisempiin vuosiin verrattuna parempaan ajankohtaan, heinäkuun alkuun. Jo ensimmäisen lupavuorokauden kuulumiset joelta nostivat pulssia. Vitosesta ja Kivikoskesta oli saatu kunnon kalat joten toiveet olivat korkealla. Keskiviikkoaamuna aurinko porotti pilvettömältä taivaalta ja puski hikeä kalamiesten pintaan. Nyt oli oikea hetki sitoa siimaan sama fluoripunahile-vaappu, joka löysi tiensä lohen leukoihin viime kesänä samanlaisissa olosuhteissa. 

Hannunväylän yläosassa Sepon monivuotinen toive lopulta muuttui todeksi. Hyljekiven akanvirrassa huilannut lohi nappasi vaapun suuhunsa ja köydenveto Sepon kanssa pääsi vauhtiin. Aluksi lohi yritti teeskennellä pienen pientä tittiä, mutta totuus paljastui vähitellen. Viimeistään komea hyppy Hannunväylän alaosassa paljasti lohen mitat lopullisesti. Onnellisesti päättynyt väsytys huipentui lohen koukkaamiseen Nuoraskarin alaosan tietämillä ja kalamiesten vapautunut ilo pääsi irti. Lohta punnittiin porukalla useammakin puntarilla ja virallinen paino on 9,8 kg. Pituutta lohelle oli kertynyt 100,5 cm. Seposta oli vihdoin tullut aito koukkuun jäänyt lohimies.

Seppo ja kympin lohi

Tenossa vesi on jatkanut nousuaan koko viikon ja joki on melkoisessa tulvassa. Roskia tarttuu vieheisiin koko ajan ja virta sen kuin kiihtyy. Me suuntasimme lauantaina kalaan Varanginvuonolle. Saimme vuonolta mukavan saaliin, sillä onnistuimme kalastamaan turskien ja seitien kavereiksi herkullisia puna-ahvenia. Paistetut puna-ahvenet ovat suussa sulavia!

Kalamiehet syvillä vesillä

Pohjassa elelevä herkkukala, puna-ahven

Fuglebergetin asukki

Minttu ja Carita kävelivät tällä viikolla Kevon reitin. Hyväkuntoiset ja iloiset vaeltajat kävivät saunomassa ja kertomassa vaelluksensa kohokohdat, joita tuntui riittävän loputtomiin. Nauru oli herkässä molemmilla ja kotiin Hollolaan palasi kaksi uudestisyntynyttä leidiä, joiden vaelluskuume vain nousi Kevon komeissa maisemissa. 

Minttu ja Carita, reippaat ja onnelliset vaeltajat 

Luonto Utsjoella tarjoaa nyt parastaan. Kamera saa olla koko ajan viritettynä ja katse tarkkana. 

Variksenmarja

Poropari

Vitosniemen rantasipi