"Kyllä vaapunteko on mukavaa"

 Jarin ensimmäinen vaapuntekoprojekti on saatu päätökseen. Edellisestä verstaskerrasta ehti kulua jokunen viikko, kiitos työruuhkien. Verstaalla on näiden veistopäivien aikana ollut tunnelmat korkealla. Hymyt ovat olleet herkässä meillä molemmilla. "Tämä on oikeasti kivaa puuhaa." Omin käsin aikaansaadut vaaput ovat ainutlaatuisen arvokkaita. Mitenpä näitä edes rahalla mittaisi? 

Vaapun sielunelämä tuli veiston yhteydessä tutuksi monin tavoin. Jo runkolangan asettelussa oli hyvä miettiä pari askelta edemmäksi, siis vaapun uimataito mielessä. Nokkalenkin oikea mitta ja sijainti runkoon nähden on elintärkeä. Uittoaltaan ääressä oli helppo todeta, että nämähän uivat hyvin jo aivan perusasetuksissaan. Nokkalenkin säätämisen jälkeen vaappujen uinneissa oli toivottua herkkyyttä ja hakuakin. 

Vaapunteosta on tulossa Jarille uusi harrastus. Työpaikalla, sen roska-astioissa, on puumateriaalia tarjolla loputtomasti. Jarin oma vaappumalli vaikuttaa lupaavalta. Erikokoiset versiot omasta mallista valmistuvat seuraavaksi ja vuodenvaihteen jälkeen nekin pääsevät uittoaltaaseen koeuittoon. Vaapunteko näyttää vieneen miehen kokonaan. 

Kynäruisku tottelee hyvin Jaria

Uintilevyn kiinnityksen jälkeen silmät saanut vaappu pinnoitetaan

Koukutuspihdit ovat nerokas keksintö

Jännittävä hetki, ensiuitto

Oikeaoppinen ote säädettävästä vaapusta 

Ne ensimmäiset

Jarin oma vaappumalli muotoutuu

On jouluvalojen aika

Tilaustöitä

 Ampumahiihto on ollut aina lähellä sydäntä. Viime talvena Tanjan "Projekti Lombardiaa" varten verstaalla valmistui kymmenen numeroitua vaappua, jotka huutokaupattiin Tanjan kisareissun tukemiseksi. Projekti onnistui täydellisesti, niin Tanjan kisamenestyksen kuin huutokaupankin osalta. Tein viime viikolla viisi vaappua kuluvan viikon lopulla alkaviin Kontiolahden Ampumahiihdon Maailmancupin kisoin. Ampumahiihtäjän koristamat vaaput on tarkoitus myydä huutokaupalla muiden myytäväksi tulleiden kohteiden kanssa paikalle saapuville kisavieraille. Myyntituotto ohjataan nuorien ampumahiihtäjien tukemiseen. Koska kisat järjestetään Suomessa, oli vaappuihin hyvä stilisoida isäntämaan lippu.

Jotain perinteistä, jotain uutta

Ampumahiihtäjä on päässyt vaappua koristamaan

Saimme viikko sitten kotonamme vierailleilta kalamiehiltä tuliaisena Hiitolanjoen nimikko-kuohujuomaa. Hiitolanjoen menestystarina ei ole jäänyt vähänkään vaelluskaloihin liittyvää uutisointia seuranneilta huomaamatta. Hiitolanjoella toimettomaksi jääneiden voimalaitosten padot purettiin ja kosket ennallistettiin. Toimenpiteiden seurauksena järvilohet ja -taimenet rynnistivät joukolla vapautuneille kutualueille jo ensimmäisenä kutusyksynään. Tutkijat raportoivat historiallisen suurista kutukalojen määrästä, mikä todisti koskien kunnostustoimien onnistumisesta. 

Sysmässä, Päijänteen itärannalla, on Tainionvirran Virtaankoskella aloitettu vanhan voimalaitoksen padon purkutyöt ja Virtaankosken ennallistamishanke. Kyseessä on Päijänteen vaelluskalojen elintärkeä kutualue ja sen ennallistaminen mahdollistaa vaelluskalojen luonnollisen elinkierron palauttamisen ja lisääntymisen. Hankkeen onnistumista tukee se, että projetissa on mukana Hiitolanjoen ennallistamiseen osallistunut tiimi. On hienoa, että tämän kaltaisten hankkeiden arvo on vihdoinkin ymmärretty. Pitkän ajan perspektiivissä Päijänteen vaelluskalojen luontaiset kannat vahvistuvat ja istutuksia tarvitaan tulevaisuudessa entistä vähemmän. Virtaankoskesta ja sen ennallistamishankkeen edistymisestä voi lukea lisää tästä. Hiitolanjoesta ja sen menestyksekkäistä  kunnostutustoimista voi lukea lisää täältä.

 

Teno-päivä

 Eilen meille saapui kolme lohimiestä Tenon merkeissä. Kalakaverukset Markku, Tommi ja Juhani,"Nahni" ovat kalastaneet lohta Tenolla vuosikymmeniä. Kun miehet kuulivat, että me olemme kuvanneet Tenon varressa viettämiämme kesiä vuodesta 2009, heräsi idea päivästä Tenon merkeissä. Mainittakoon tässä yhteydessä, että me olimme aikaisemmin tavanneet vain Markun. Niinpä puolilta päivin talomme eteen kaarsi autot Keski-Suomesta, Vaajakoskelta ja Itä-Suomesta, Lappeenrannasta. Lohen perässä nämä ovat pikku matkoja, varsinkin jos vertaa ajomatkaa pohjoiseen, Tenon rantaan. 

Alkukahvien jälkeen katsoimme ensin elokuvan vuodelta 2020, mikä oli viimeinen kesä, kun Tenossa sai lohta vielä kalastaa. Pieni haikeus kävi elokuvassa mielessä, kun toistaiseksi viimeinen lohi koukattiin veneeseen Postipekan talon edustalla.

Kun Helena alkoi taikomaan ateriaa, kävimme me urhot verstaalla katsomassa vaappuja. Pienessä verstaassa oli tunnelmaa, kun neljä kalamiestä oli yhtäaikaa vaappujen lumoissa. "Nahni" oli tuonut mukanaan nähtäväksi Lohitutkan, jota kaverukset ovat vuosia menestyksellä käyttäneet lohireissuillansa. Kovin tarkkaan ei sen toimintaperiaatetta voi tässä paljastaa, mutta täytyy sanoa, että nykymaailman digivempeleet eivät pääse lähellekään tätä innovaatiota...

Maittavan aterian jälkeen katsoimme vielä Teno-elokuvan vuodelta 2021. Tuo kesä oli siis ensimmäinen, jolloin lohi oli joessa kokonaan rauhoitettu. Tässä elokuvassa monet lohimiehet kertoivat mieleenjäävimmät tarinansa vuosien varrelta. Lohen täysrauhoitus toi vastapainonaan muun kalan kalastusta ja lähiseutuun tutustumista. Toivottavasti saamme joskus taltioida myös näiden vierainamme olleiden miesten parhaat kalatarinat. 

Saamistamme tuliaisista päätellen tämä kalamiestrio oli suunnitellut huolella reissuansa Lahteen. Upea tuliaiskukkakimppu oli hankittu kukkakaupasta lohi-teemalla. Suklaat ja konvehtiherkut olivat parasta A-luokkaa. Alkoholiton kuohujuoma oli Hiitolanjoen Immenkorennon kupliva, joka oli valmistettu kaarnikasta eli variksenmarjasta. Nämä kalamiehet olivat liikkeellä selvästi "tositarkoituksella".

Vieraanamme kävi todellisia herrasmiehiä. Sanonta "Onkiva mies on kiva mies", piti täydellisesti paikkaansa näiden herrojen kohdalla. Kiitos vierailusta näille hienoille miehille.

Markku, Tommi ja Nahni verstaalla

Nahni ja Lohitutka

Lohi-kukkakimppu

Kuohujuoma

Kunnostettu Hiitolanjoki on saanut oman nimikkojuoman

Ruska 1v.

Emmepä arvanneet viime tammikuussa minkälaisen koiran saimme, kun palasimme koiranhakureissulta (!) Sastamalasta. Arctic Hero`s kennelissä meitä vastassa oli ystävällisen kasvattajan lisäksi kolme koiraa, joista etenkin Tulen Loimu teki meihin vaikutuksen. Kuinka ollakaan, alkuperäinen koirankatsomisreissu päätyi siihen, että matkasimme kotiin Lahteen koiranpentu seuranamme. 

Tulen Loimu sai kutsumanimekseen Ruska, joka tuntui sopivalta pennun väriin katsomalla. Ruska osoitti jo ensimmäisinä yhteisinä viikkoina olevansa erityisen taitava sosiaalisissa tilanteissa. Siteemme vahvistuivat erityisesti Ruskan oltua mukana äitini saattohoidossa. Reilun kolmen kuukauden ikäinen pentu rauhoittui saattohoitohuoneessa täydellisesti, kuin tajuten miksi me läheiset olimme siellä. Ruskan ulkoilutukset toivat sopivia taukoja meille saattohoidossa mukana olleille. Rauhallinen pentu toi meille lohtua raskaan viikon aikana. Mainittakoon että hoitokoti halusi Ruskasta kuvan seinälleen muistoksi sen henkilökunnalle ja asukkaille. 

Ruska on meille vasta toinen koira, joka on tullut meille pentuna. Pentuaika on mennyt mukavasti. Helena kävi Ruskan kanssa keväällä Lahen Murren pentukoulussa, Leean opissa. Perustaidot Ruska osaa jo hienosti. Niinpä Ruskan kanssa on helppo mennä mihin vain. Se pärjää hyvin sekä ihmisten että koirien kanssa. Ruskan parhaat koirakaverit asuvat naapurikadulla. Hurri, Hukka, Usva ja Halla muodostavat Ruskan kanssa yhdessä mitä riemukkaimman porukan, joka päästää yhdessä höyryjä muutaman kerran viikossa. Välillä koirat tapaavat ulkona, koirametsässä tai jopa kotona. Kyllä, viisi koiraa yhtäaikaa sisällä saa hetkeksi aikaan melkoisen härdellin, mutta leikit sujuvat kaveruksilta sopuisasti. 

Torstaina Ruska täytti vuoden. Nyt sen nenä nuuhkii uudella tavalla ympäristön lukuisia hajuja. Tyttökoirien huumaavat tuoksut aiheuttavat Ruskalle toisinaan hiljaista, herkkää ulvomista...

Tällainen hurmuri muutti meille tammikuun loppussa

Ruskasta tuli heti mainio lenkkikaveri

Ruska osaa myös poseerata

Nouseeko korvat vai ei?

Kohta on kesä

Kesäkuussa vaelsimme Hetta-Pallaksen upean reitin

Elokuussa tutustuttiin veneeseen ja kalastukseen

Ruska, Halla, Usva, Hurri ja Hukka - kaverukset

Tänään oltiin jälleen Kintterönlammen rannassa 

Korjauksena toissaviikon blogiin: Uistteen pikkujoulut vietetään lauantaina 7.12. (ei 8.12., kuten aiemmin oli laitettu) klo 16 alkaen - nyyttärimeiningillä, kuten aiempinakin vuosina.

Kuka vie tämän vuoden mestaruuden?

Pöytälaatikosta no.2

Viikonloppu meni töiden merkeissä aamusta iltaan, joten harrastuspuuhastelut ja ulkoilut jäivät vain haaveiksi. Tämän viikon blogissa onkin nyt hyvä jatkaa pari viikkoa sitten aloitettua harvinaisempien vaappujen esittelyä. 

Aimo Savolainen on Tenolla lähes mökkinaapuri. Kokenut lohensoutaja on myös armoitettu kalatarinoiden kertoja. Toivottavasti saamme myös hänen kalatarinoita taltioitua pieniin elokuviimme. Aimon taimenvaaput ovat todella herkkiä uimareita ja niillä on saatu Imatran lähivesiltä taimen jos toinenkin, ovathan ne suunniteltu juuri Vuoksen vesistöihin. Nämä kuvissa olevat vaaput ovat melkoisia harvinaisuuksia. Minäkin sain ne Aimolta vaihtokaupalla omiin vaappuihini. Aimon vaappuja on myynnissä perin harvoin. Silloin niiden hinta on noussut todella korkealle. 

 Aimon hoikat taimenvaaput ovat kuin koruja

Ei ihme, että taimenet eivät voi vastustaa näitä

Omista pakeistani kaivoin nämä neljä erikoisuutta. Turistikalastajan kalastusluvilla uusien vaappuvärien testaaminen vie aikaa. Niinpä nämäkin ovat jääneet minimaaliselle testikäytölle. Joku kokeneempi lohestaja löytäisi näillekin parhaat ottikelit.

Läpikuultavan ruskea tummalla selällä sekä kauttaaltaan pehmeävärinen "hailakka" 

Violettia eri yhdistelminä. Pilviselle säälle ja jopa tihkusateelle?

Vaapuntekoa

 Suunnittelimme Jarin kanssa pitkään vaapunteon aloittamista ja vihdoin menneellä viikolla löysimme yhteisiä aikaa uudelle projektille. Jari on intohimoinen kalamies, joka tuntee hyvin kujeet haukien ja kuhien pyytämiseksi. Tähän asti kalastus on tapahtunut muiden tekemillä vaapuilla, mutta nyt tilanteeseen tapahtuu muutos. Työnsä puolesta Jari on paljon tekemisissä puun kanssa, joten vaappuaihiot syntyvät vaivattomasti. Palavan innon ja taidon yhdistelmää on mukava seurata. 

Terävä puukko tottelee käyttäjäänsä

Runkolangan taivuttelu meinaa jo hymyilyttää...

Liimaa lankauraan ja runkolanka asetetaan tarkasti paikoilleen

Kynäruiskulla tulee hienoa jälkeä

Hiletys tehdään tuoreen lakan päälle

Kesän elokuvan editointi on edennyt mukavaa vauhtia. Luvassa on taas paljon uutta nähtävää sekä uusia ihmisiä pohjoisissa maisemissa. Elokuvan ensi-ilta on Hollolan Uistimen pikkujouluissa, joka järjestetään la.8.12. klo 16 alkaen. 

Kaavan seutu nähdään elokuvassa myös tästä kuvakulmasta

Pöytälaatikosta

 Kuinka mielenkiintoista onkaan nähdä jonkun vanhan lohenpyytäjän uistinpakki. Vuosikymmenien saatossa pakkiin on saattanut kertyä monia mielenkiintoisia harvinaisuuksia, luottovieheistä puhumattakaan. Usein pakin omistajan esitellessä aarteitaan, heräävät monet vieheisiin liittyvät muistot uuteen eloon. Vaapuntekijän pöytälaatikosta saattaa löytyä myös erikoisuuksia, jotka eivät juuri ole saaneet loistaa päivänvalossa. Omissa pakeissani ja rasioissani on lukuisia vaappuja vuosien takaa, jotka odottavat pääsyä siiman päähän. Jotkut ovat olleet hetken pyynnissä, mutta ovat jääneet sitten odottamaan sitä oikeaa hetkeä...

Kaksi erilaista fluorioranssiselkäistä vaappua

Ylemmällä vaapulla on perho esikuvanaan

Löysin Ruskan kanssa metsässä kulkiessani närhen jäännökset. Ilmeisesti kettu oli päässyt yllättämään närhen maassa ja jäljelle oli jäänyt joukko sulkia ja höyheniä, joista valitsin pari mukaani. Katsotaanpa saisinko maalattua nuo hienot siniseen vivahtavat värit jollain tavalla vaappuun.  

Närhen värikirjoa

Jokavuotisen elokuvan kasaaminen alkaa kuvattujen leikkeiden katsomisella ja niiden merkitsemisellä. Kolme A4 arkkia ovat täytttyneet molemmin puolin satojen videoleikkeiden merkinnöistä. Lyhyestä kuvauksesta selviää kuvauskohde ja mahdollinen käyttöpaikka elokuvassa. Nyt varsinainen editointi pääsee alkamaan. Joulukuun ensi-iltaan mennessä noiden leikkeiden pitäisi olla kasassa...

Siinä se elokuva nyt on paperilla

Tämä uunituore porras lähtee syyslomalla Lestijärvelle

Kesän 2024 tarina Juhlatuulta on julkaistu

 Olemme ylläpitäneet Hollolan Uistimen sivuja vuodesta 2009. Viikottain ilmestyvä blogi taitaa olla jo  vanhimmasta päästä maamme harrastusblogien keskuudessa. Joka syksy Hollolan Uistimen sivuille ilmestyy tarina edellisen kesän reissustamme Utsjoelle. Tarinat ovat nykyajan päiväkirja, johon on mukava palata aika ajoin menneitä muistelemaan. Varsinkin nyt, kun lohi on rauhoitettu toistaiseksi, nousevat vanhat tarinat uuteen arvoon. Vuosien vierimisestä kertoo myös se, että moni tarinoihimme päätynyt lohimies on jo siirtynyt niille viimeisille kalavesille...

Viime päivinä olemme viimeistelleet menneen kesän tarinaa joka on julkaistu vihdoin tänään. Samalla Hollolan Uistimen nettisivujen vaappugalleriaa on päivitetty ja sinne on lisätty kolme uutta vaappuväriä. 

Kesän 2024 tarina Juhlatuulta, löytyy täältä.

Hollolan Uistimen päivitettyyn vaappugalleriaan (vaappunumerot 36, 37 ja 38) pääsee tästä.

Tämäkin vaappu löytyy nyt vaappugalleriasta

Tuttu kalapaikka Tenovuonolla

Syksy saapuu

 Eilen kävimme järvellä Sampon kanssa. Sampo on ollut kiinnostunut kalastuksesta siitä asti, kun jonkinlainen vapa on pysynyt kädessä. Yhteisiä kalastuselämyksiä meillä on sekä kesä- että talvikalastuksesta. Ennätyskala on Tenojoelta, mistä saimme muutama vuosi sitten 8,5 kiloisen lohen vaiherikkaan väsytyksen päätteeksi. Viime kesänä kävimme yhdessä kalassa Tenolla ja Sampo väsytteli Nollamista komean harjuksen. 

Eilen oli paikoitellen melko navakka tuuli, niinpä hakeuduimme tuulensuojaan Rautakankareen pohjoispuolen lahdelmaan. Melkoinen kuoreparvi oli asettunut aivan rantaviivan läheisyyteen, missä penkka putoaa syvyyteen rantakallion jyrkkiä muotoja seuraten. Kuoreet olivat löytäneet ilmeisen hyvän suojapaikan, sillä petokaloja ei parven ympärillä vielä näkynyt. 

Edellisestä retkestä viisastuneena Sampo otti pilkkivavan mukaan reissullemme. Eikä aikaakaan kun ensimmäinen särki sätki Ruskan ihmeteltäväksi. Pian pilkkiin nappasi ahven, joten talvikalastusvälineet osoittivat toimivuutensa myös sulan veden aikana. Jigeihin napanneet alamittainen kuha ja muutama pieni ahven pääsivät vielä kasvamaan. Otimme "eräksi" lopulta kolme ahventa, joista suurin oli jo kunnon körmyniska. 

Edellisellä reissulla oli lähes tyyntä

Pilkkisärki

Kastemadolla höystetty pystypilkki kelpasi ahvenelle

Eväät kelpaavat Ruskalle

Raitapaidat lähtevät pannulle

Veikan kalareissu Vesijärvelle

Tänään olimme järvellä Veikan kanssa. Musikaalinen Veikka on innokas kalamies Kouvolasta, mistä hän saapui aamulla junalla kalareissulleen. Kävimme pari vuotta sitten yhdessä jigaamassa Vesijärvellä ja kokemus oli silloin niin mukava, että päätimme uusia kalareissun tänä syksynä. Saimme kalastaa tänään poutasäässä, sillä sade väistyi juuri kun saavuimme Messilän satamaan. 

Veikka jigaa Vesijärvellä

Aamupäivällä tuuli melko kylmästi, emmekä saaneet ensimmäiseltä kalapaikaltamme Messilän lähistöltä kuin muutamia tärppejä. Vaihdoimme sitten paikkaa ja pääsimme veneinemme tuulelta suojaan. Aurinko paistoi lämpimästi ja meidän kalastellessa Ruska nukkui veneen keulapenkillä auringosta nauttien. Eväämme maistuivat herkullisilta aurinkoisessa ulkoilmassa. Kalatkin tuntuivan aktivoituvan, kun aurinko alkoi paistaa pilvien hälvetessä. Veikka sai uudessa paikassamme heti  muutaman tärpin, joten kalaa oli liikkeelle. Pian saavissamme polski kaksi ahventa(kolmas päästettiin kasvamaan) ja yli puolimetrinen kuha. Täydellisesti onnistunut kalareissumme laittoi Veikan pohtimaan pilkkireissua Vesijärvelle tulevana talvena.  

Tämä kuha pääsee pian ruokapöytään 

Messilään palatessamme huomasimme, että Lahden Järvipelastajien alus Pv Teemu ajoi vauhdikkaasti samaan satamaan. Syy selvisi venelaiturien läheisyydessä. Pelastusalus tuli nostamaan laituriin uponnutta HT-venettä, josta näkyi pinnan yläpuolella vain katto. Tämänkaltaiset tehtävät kuuluvat Järvipelastajille muiden rinnalla. Suomen Meripelastusseuran alaisuudessa toimiva Lahden Järvipelastajat huolehtii pelastus- ja avunantotyöstä koko Vesijärven alueella. Eteläinen Päijänne kuuluu myös heidän toiminta-alueeseen. Suurimman, Pv Teemun lisäksi pelastustehtäviin osallisuu kaksi pienempää alusta.  

Pv Teemu