Tervetuloa Hollolan Uistin -blogiin

Pääset aina blogin etusivulle klikkaamalla lohenpyrstön kuvan vasenta yläkulmaa, jossa lukee Hollolan Uistin vaalealla tekstillä.
Alla olevat kuvat näet suurempana klikkaamalla kuvaa.

sunnuntai 28. kesäkuuta 2015

Lohi-iloa


Pihapiirissä on riittänyt vilskettä kun Keski-Pohjanmaan lohimiehet saapuivat Tenon törmälle. Petun keskiviikoisen tulon jälkeen koko tuttu kaarti oli taas kokoontunut yhteen. Kun koiranleuat ja ketunhännät kainaloissa kulkevat tapaavat toisensa, on porukan jutuissa ja tarinoissa tavallista enemmän höysteitä. Nauruntirskahdukset seuraavat toisiaan kun tämä seurue vaihtaa kuulumisia.
Naapurimökin vesihuolto antoi kalastuksen lomassa töitä moneksi päiväksi. Toivo kantoi päävastuuta  vesiprojektissa ja lopulta pumpun huollon sekä putkiston läpikäymisen jälkeen alkoi Nuorasjoen raikas vesi virrata hanohin asti.

Toivon lohirieska olisi maistunut myös Taavetille


Tenon alkuviikon pienet lohiparvet nostivat kalastajien saalistoiveita. Petu ja Toivo kävivät Utsjoen Patonivassa heittelemässä, olihan molemmilla mieluisia kalastusmuistoja kyseisestä paikasta. Kalat eivät olleet ottipäällä, joten parhaimmaksi muistoksi tältä yhteiseltä reissulta taisi jäädä peilityyni Mantojärvi. 

 Mantojärvi


 Peilityyni, sananmukaisesti


Lyhyelle visiitille tullut Petu ehti perjantai-iltana hetkeksi lohensoutuun ennen kotiinpalaamistaan. Kalaonnen kyllästämä nuorimies jatkoi siitä mihin edellisellä reissullaan jäi. Puoli yhdeltätoista kelan räikkä pärähti Vitoslompolossa, Suomen rannan tuntumassa. Virkeä lohijalka piti vapaudestaan kiinni viimeiseen asti mutta joutui lopulta veneemme kyytiin. Petun valitsema vaappu suupielessään on viimeinen asia minkä tämä lohi muistaa kutuvaellukseltaan.

Tyytyväinen lohimies


Lohi 5,1 kg, 83 cm


Mökille palattuamme Anssi ja Heino odottivat jo soutuvuoron vaihtoa ja joelle pääsyä. Ottivaappu laitettiin miesten mukaan, olihan se osoittanut juuri toimivuutensa. Aamulla kaksikko palasi joentörmälle suut leveässä hymyssä. Juutisäkissä pötkötti lähes kahdeksankiloinen lohi joka oli napannut Kivikoskesta, Niileksenkiven kupeesta. Aluksi Anssi kertoi lohen napanneen aiemmin tekemäänsä perhoon. Lopulta totuus kuitenkin putkahti miehen muikeasta suusta ja lohen viimeiseksi evääksi paljastui vaappu jonka olimme antaneet matkaan. Niinpä päätimme nimetä tämän aiemmin nimettömän vaappuvärin "Anssin perhoksi".

Heino, Anssi ja lähes kahdeksankilon tenolainen


Hollolan Uistin - väri "Anssin perho"


Aimon reissu Tenolle jäi viime vuonna poikkeuksellisesti väliin. Aikaisempina vuosina miehen lohionni on ollut erittäin suosiollinen. Toiveet olivat korkealla kun lähdimme taas joelle. Petun sekä Anssin ja Heinon juuri saamat lohet hyvässä muistissa ajelimme kohti tuttuja vesiä. Ahkerasta yrittämisestä huolimatta neljäskään soutuaamu ei näyttänyt tuovan tulosta. Kello lähestyi vääjäämättä kahta, jolloin vieheet tulisi nostaa vedestä. Muut veneet, yhtä lukuunottamatta, olivat jo palanneet rantaan. Neljää minuuttia vailla tapahtui sitten se mitä olimme odottaneet koko viikon. Kalakapustakosken alaosassa, aivan Norjan rannan tuntumassa, vapa alkoi tempoa kalan tarttumisen merkiksi. Lohimiesten hiipumassa ollut toive näytti toteutuneen. 
Väsytys venyi yli kello kahden, toki sallitusti tässä tapauksessa, ja hieno lohi koukattiin veneeseen Vitoslompolon puolivälissä. Hoikka 6,8 kg ja 96 cm naaraslohi köllötti veneessä fluori-punahilevaappu suupielessään. Onnelliset kalamiehet riemuitsivat avoimesti. Tässä olivat nyt kyllä suuremmat voimat pelissä. 
Tästä kalasta on riittänyt puhetta. Aimon nuorekkuus, 86 v., ja esimerkillinen herrasmiesmäisyys ovat tehneet hänestä tunnetun lohestajan näillä vesillä. Kaikki tutuksi tulleet kalamiehet toivoivat yhdessä Aimolle kalaa - tässä lohessa oli Aimon nimi. Riemua riitti monelle kalastajalle.

Tutussa kyydissä


Kunnon eväät maistuvat Norjanväylän odotuspaikalla


Pistää pikkuisen hymyilyttämään


Pihapiirin linnuilla on kiireisin tohina päällä. Poikaset kiljuvat ruokaa linnunpöntöissä ja vanhemmat kantavat evästä kasvaville tenavilleen. 

Kirjosieppouros vie ruokaa poikasilleen


Oravanpoikien emo kantoi jälkeläisensä pesästä maailmalle. Nämä pienet poikaset vilahtelevat yhä pihapiirissämme.

Oravanpoika lämmittelee auringossa


Tenon tunnelmaa


maanantai 22. kesäkuuta 2015

Juhannusviikon kuulumisia


Vierähtänyt viikko oli touhua täynnä. Anittan ja Paulin seurassa oli mukava kalastella kesään heräävällä joella. Luonnossa on riittänyt tarkkailtavaa niin eläinten kuin kasvien osalta. Oravaperheen elämä pihapiirissä on ollut mukavaa seurattavaa. Totin riemuksi porot kävivät tutustumassa meihin omalla pihallamme. 
Juhannuslohi nappasi vieheeseen Juhannuspäivänä heti puolenpäivän jälkeen. Kivikoskesta napannut  kirkas nousulohi painoi 5,2 kg. Säät lämpenevät ennusteiden mukaan alkavalla viikolla. Toivottavasti lohien ottihalukkuus paranee veden lämpenemisen myötä. 


Juhannuslohi


Anittalla ja Paulilla on aina hymyt herkässä


Näkyykö mökki?


Näkyy!


Nuorasjoen askelmia


Osman puoleisella rinteellä on näin komea kivi


...jolta avautuu hieno maisema


valon ja varjon leikki


Kiven halkeamassa kasvaa torvijäkälä ja puolukka


Sielikön väriloistoa


Tunturikissankäpälä


Niittyleinikki


Valkoyökönlehti


Lapinorvokki


Metsätähti


Jokirannan väriläiskä


Tällä hämähäkillä on komea panssari


Oravanpoika: "Tulin ulos pesästä vähän katselemaan"


"Nyt rupes ujostuttamaan..."


"Täältä ylhäältä näkee kauas"





sunnuntai 14. kesäkuuta 2015

Luonto herää


Lapin kesä on lyhyt ja aktiivinen, niinpä luonto hyödyntää valoisan ajan tehokkaasti. Kasvit tuntuvat kasvavan lähes silmissä ja linnut uurastavat pesintäpuuhissaan lähes kellon ympäri. Lämpötilojen puolesta kesä saapuu empien. Päivälämpötilat pyörivät kymmenen asteen molemmin puolin ja epävakaiset säät tuntuvat jatkuvan päivästä toiseen. 
Kalastusrintamalla eletään odottavissa tunnelmissa. Lohennousu on ollut tähän asti vaatimatonta. Saalistiedot joen eri osilta ovat olleet satunnaisia. Me olemme kalastaneet Tenolla kolmena aamuna. Saaliiksi olemme saaneet yhden talvikon joka sai jatkaa matkaansa kohti Jäämerta. Harvojen jokeen nousseiden lohien joukossa on kuitenkin myös varsinaisia isomuksia. Eilen yksi näistä tarttui lähistöllä erään venekunnan pyytöihin. Jännittävä kamppailu päättyi lopulta lohen eduksi.

Kaivuutyömaalle ilmestyi kaveri


Vaivaiskoivu kukkii


Sielikön värit erottuvat tunturissa


 Tämä väinönputki ei ole vielä herännyt


Tunturikurjenherne


Oiva kasvupaikka sammaleella


Ensimmäiset näillä leveysasteilla näkemämme kurjet


Kaverukset Anitta ja Totti tuulisella Kuoppilastunturin huipulla

p.s. Totista on uusi kuva Hollolan Uistimen kotisivujen Kuukauden kuvana


maanantai 8. kesäkuuta 2015

Vaellusretki mahtavissa maisemissa


Palasimme tänään Johkamielliin kolmen päivän vaellukselta. Tunturitupien Oton vinkkejä kunnellen teimme muutoksia aikaisempaan reittisuunnitelmaamme. Lähdimme Johkamiellistä Kuoppilastunturin kautta Kuoppilasjokilaaksoa seuraillen kohti etelää. Aamun kuurosateet olivat vaihtuneet miellyttäväksi poutasääksi. Totillakin oli oma reppu jossa sen omat ruokatarvikkeet kulkivat kätevästi. Tuskin olimme päässeet Kuoppilastunturin yli kun näimme kotkan aivan lähietäisyydeltä. Kävelimme puurajan yläpuolella kohti etelää, kun se lähti alapuoleltamme olevasta koivikosta kohti jokilaaksoa arvokkaasti liidellen. Harvoin saa katsella kotkan lentoa yläpuolelta. Lähistöltä löytyi myös kotkan sulka. Voiko reissu enää tämän komeammin alkaa?

Yöpymispaikoissa riitti valinnanvaraa. Tunturipuroja virtaa tämän tästä ja tuulelta suojaisia tasanteitakin löytyy kun laskeutuu tunturin rinteiltä alas. Yön jälkeen matkamme jatkui jokikanjonissa kirkasta virtaa ihaillen. Jokirantaan laskeutuessamme huomasimme eräässä puussa suuren pesän jossa oli elämää. Rinteeltä oli helppo kuvata korppipoikueen touhuja emon ollessa ruoanhakureissulla. Tämän pesän touhuista saatiin kuvattua hieno pätkä seuraavaan elokuvaamme. 

Kuoppilasjoen ja Birkejoen risteyskohdassa lounastettuamme lähdimme paluumatkalle. Jokilaakson sijaan nousimme puurajan tuntumaan ja nautimme poikkeuksellisen vaikuttavista näkymistä. Kotkan sulan kaveriksi Helena poimi maasta piekanan sulan.
Viimeinen yö nukuttiin korkealla tunturissa. Teltta pystytettiin puron varteen pieneen tuulensuojaan. Öiset vesi- räntä- ja lumisateet muistuttivat elettävästä alkukesästä. Kuin tilauksesta, sade hiipui aamulla ja saimme patikoida Johkamielliin raikkaassa poutasäässä. Tottikin tuntui muistavan Kuoppilastunturin laskureitin ulkoa, viimeistä kosteikon ylittävää poropolkua myöten. 

Kuoppilasjoki virtaa kanjonissa


Jokilaaksossa


Mukava on lohien kutea näissä olosuhteissa


Lintujen pesimäkausi on parhaimmillaan


Päivällisen aika


Totin väri on tunturiin sopiva


Porot seurasivat meitä uteliaina


Birkejoen ja Kuoppilasjoen yhtymäkohta


Puro oli virrannut lumen ja jään päällä


Korppien koti


Yksi korppiveljeksistä

Harvinaisen paksu koivu

Lähteestä pulppusi vettä


Vaeltaja nauttii


Kotkan ja piekanan sulat