Veneillen Vesijärvellä

Ensin se vei pikkusormen, sitten koko käden. Näin on käynyt kohdallamme kalastuksen suhteen. Nimittäin lopulta piti hommata oma vene kotoiselle Vesijärvelle. Kalastukseen sopiva keskipulpettivene löytyi pienen etsiskelyn jälkeen ja nyt sen voimanlähteenä on nykyaikainen nelitahti-Suzuki. Kookas vene on tukeva ja tarjoaa riittävät tilat jopa neljälle heittokalastajalle. Messilän sataman laituripaikalta on lyhyet siirtymät Vesijärven kalapaikoille, eivätkä Päijänteenkään apajat ole liian kaukana.

Kalavene

Teimme perjantaina pienen retken Vaanian lähellä olevan Hännyssaaren virkistysalueen taukopaikalle. Tämä laiturein varustettu veneilijöiden pysähdyspaikka on tullut tutuksi myös talvisten pilkkireissujemme yhteydessä. Tällä kertaa saimme seuraamme Piian ja Hannan, joiden kanssa kokkasimme kunnon retkigourmeen. Perjantai-illan menu käsitti mm. halsterissa paistettua naudan entrecôtea, täytettyjä paprikoita, salaattia, "Seponsoosia", patonkia ja jälkiruoaksi nokipannukahvit. Jo oli herkullista.

Hännyssaaren taukopaikka

Pihvilihaa

Paprikat kypsyvät foliossa ja pihvit halsterissa

Hännyksen maisemaa

Kimmo lähti kanssamme kalareissulle lauantaina. Vasta valmistunut kalaopas tiesi ahventen lymypaikat, niinpä söimme päivälliseksi paistettuja ahvenfileitä. Kookkaiden jigiahventen seuraksi saimme myös yhden kuhan.

Kalapaikka siintää edessä

  

Tihkusadekaan ei haitannut tätä kalastajaa

Kookkaita ovat Vesijärven ahvenet

Helena on jo vuosia sitten suorittanut saaristo-, rannikko- ja tähtitieteellisen (avomeri) merenkulun tutkinnot. Onpa aikaansaava rouva ehtinyt opettaakin tulevia laivureita navigoinnin pariin. Lahden Navigaatioseuran jäsenet voivat poiketa seuran mökillä pientä maksua vastaan Enonsaaressa vaikkapa saunomassa tai kuten me, eväitä syömässä ja makkaraa paistamassa.

Lahden Navigaatioseuran tunnelmallinen mökki Enonsaaressa

Mökin kuistin asukas

Haukien havittelua

Lestijärvellä järvi oli vielä jäässä menneellä viikolla. Rannat olivat kuitenkin jo sulia, joten hauenpyytäjät olivat toiveikkaana liikkeellä. Kutupuuhissa olevat hauet mulauttelivat ja pärskivät tämän tästä aivan rantaviivan tuntumassa. Tänäkin keväänä järven vahva haukikanta vahvistuu uuden kudun myötä entisestään. Lestijärvi lienee yksi saalisvarmimmista haukivesistä. Varsinkin alkukesästä, kun vedet eivät ole vielä lämmenneet, uistelemaan tai heittokalastamaan lähteneet saavat mitä todennäköisimmin nauttia runsaista haukisaaliista. Matalassa järvessä vieheet uivat lähes aina kalojen nähtävillä, joten kalatapahtumia riittää melkoisesti. Mainittakoon vielä että Lestijärven kalat ovat myös hyvän makuisia.

Anssi ja Heino ovat pitkän linjan erämiehiä. Vuosi rytmittyy mukavasti eri pyyntimuotojen mukaan niin metsästäen kuin kalastaen. Tällä viikolla miehet kävivät hauen pyynnissä. Muutama kutuhurmoksessa kirmaillut hauki ei osannut varoa miesten verkkoja, niinpä mekin saimme onnistuneen pyynnin jälkeen herkutella maittavista haukipihveistä.

Usva nousee jään pinnasta aamuvarhaisella

Linjakivi peittyy liikkuvan jään alle

Heino ja Anssi selvittävät verkkoa

Haukihan se siellä

ja toinen täällä

Laulujoutsen seurasi kalastajia lähietäisyydeltä

Sumpusta hauet päätyivät perkuupöydälle

Komeita haukifileitä

Vaappuverstaalla on vuoden kiirein sesonki meneillään. Talven aikana veistetyt rungot on kohta maalattu viimeistä myöten. Uuden kalastuskauden kynnyksellä odotukset ovat jälleen korkealla. Minkälaisia elämyksiä tuleva kesä tarjoaa? Entäpä kalastus Tenolla, missä totutellaan tänä kesänä uuteen kalastussääntöön.

Kalamiesten usko tulevaisuuteen on tunnettua ympäri maailmaa, vaikka välillä ylle ilmaantuisi normaalia tummempia pilviä. Kalamiehet ovat myös luotettavia aviomiehiä. Tuttu sanonta kuuluu:  "Onkiva mies on kiva mies." Vastikään kyproslainen kummisetä ohjeisti aikuista kummityttöään sanoin: "Etsi itsellesi aviomies joka harrastaa kalastusta. Kalamiehet ovat kärsivällisiä."

Nämä vaaput menevät tuolle kyproslaiselle kalastavalle kummisedälle

Siikaongella

Eilen pääsimme tutustumaan uuteen kalastusmuotoon, siian ongintaan. Helmikuussa kun kävimme Sepon ja Mikan kanssa Porvoossa pilkillä, lupasivat nämä mainiot kalaveikot viedä meidät keväiselle siikareissulle. Siian onginnasta on tullut viime vuosina suosittu harrastus rannikkoseuduilla. Siiat uiskentelevat keväisin aivan rantojen tuntumassa sukasmatojen ja muiden herkkujen perässä. Heittokalastusvälinein varustautunut onkimies voi pienellä vaivalla saada rannalta kalastaen ruokapöytäänsä herkkuaterian. Lisäksi ruokatarpeita pyytäessä saa samalla nauttia kiireettömästä kalastuksesta, hienoista maisemista, raikkaasta meri-ilmasta ja vaikka hyvästä seurasta, kuten me.

Seppo ja Mika olivat saaneet tuttua kalastusseuraa, sillä VP oli liittynyt teamiin jo edellisenä iltana. Miesporukka kävi ennakkoon testaamassa lähiseudun siika-apajia. Nämä osoittautuivat kuitenkin lähes tyhjiksi, joten lauantain onkireissu päätettiin suunnata selvästi ulommas merelle.

Kahdeksalta lauantaiaamulla olimme sovitusti Sepon mökkirannassa. Säidenhaltija oli meille jälleen suosiollinen, sillä aurinko paistoi siniseltä taivaalta. Kylmä kevät päätti hellittää otettaan tänään, juuri sopivasti retkipäivänämme. Matkasimme veneellä ripeää marssivauhtia perinteitä uhkuvien saaristomaisemien halki. Saari saarelta avomeri alkoi pilkistellä horisontissa ja lopulta saavuimme perille, Pellingin saariston edustalla olevalle Norra Sandölle. Paikka on virkistysaluetta, missä on hyvät rantautumispaikat hiekkarantoineen ja tulipaikkoineen.

Perille päästyämme viritimme kastemadoin varustetut onkemme pyyntiin. Kalavelho Seppo tunsi nämäkin ottipaikat etukäteen ja nappasi samantien komean siian muille ihmeteltäväksi. Pian muutkin pääsivät väsyttelemään Suomenlahden vauraita siikoja. Onkiminen oli leppoisaa puuhaa. Pyynnissä olevien vapojen syötit tarkistettiin säännöllisesti ja siikoja kertyi juuri sopivasti. Ruokatauolla söimme taatusti tuoretta, nuotiolla kypsennettyä siikaa. Samassa lämmössä ja sulassa sovussa kypsyivät myös folioon käärityt perunat. Pääaterian kruunasi "Sepon soosi", joka maistui sekä kalan että perunan höysteenä. Jälkiruokana oli nuotiopannulla paistettua leipäjuustoa, lakkahillolla kuorrutettuna. Kyytipoikana tietenkin pannukahvit kuksista hörpättyinä. Kun vielä lämpötila nousi auringon porottaessa tyynessä säässä lähelle pariakymmentä, oli tunnelma melko lähellä sitä täydellistä. Unohtaa ei sovi näiden herrojen lämmintä seuraa, joka pursuaa hyvää tuulta.

Tästä ei kalaretki hevin parane.

Kyhmyjousen on tuttu näky Pellingin vesillä

Leppoisaa matkantekoa

Ulappa häämöttää jo

Seppo styyraa

Merimetson vauhtia

Mika - kalamies innokkaimmasta päästä

Porvoon saaristo on täynnä toinen toistaan upeampia huviloita

Ulkoluodon meriopasteita

Totti nauttii meri-ilmasta

Siikaonki pyynnissä

Tärppikulkuset

Meren antimia

Lounas kypsymässä

Gourmetta lautasella

VP paistaa jälkiruoaksi leipäjuustoa

Mikan nälkä lähtee

Graavisiikaa saaristolaisleivällä

VP terävänä siikaongella

Totilla on painavaa asiaa: "Tää on ihan huikea paikka!"

Norra Sandön komeita mäntyjä juurakoineen

Kotisatama

Tuliaissiiat kypsymässä

Äitienpäivän ateria

Katajainen kansa

Piian lusikkaprojekti eteni maaliin suotuisissa merkeissä. Vaikka omatekoinen lusikka oli Piialle ensimmäinen laatuaan, ei sitä valmiista lusikasta pysty näkemään. Huolellinen työ palkittiin ensiluokkaisen symmetrisellä ja sileällä lusikalla joka pääsi saman tien käyttöön. Piian ja työporukan tekemällä viikonloppuvaelluksella lusikka osoitti olevansa täydellinen retkikaveri.

Sampo ryhtyi apumieheksi hiontahommissa

Viimeinen silaus riittävän sileällä hiontapaperilla

Lusikan syyt erottuvat hienosti

Lopuksi porataan reikä nahkaremmiä varten

Piian valmis katajalusikka on ilo silmälle

Sampo halusi maistaa hyvältä tuoksuvaa lusikkaa

Kyproslainen ystävämme Sotia valmisti meille kokonaisen kyproslaisen aterian. Hän toi kotimaastaan mukanaan paikallisia ruoka-aineksia ja tutustutti meidät muutamalla herkullisella ruokalajilla heidän ruokakulttuuriin. Hyvän seuran lisäksi saimme nauttia aivan uudenlaisista Välimeren alueen makuelämyksistä. Namskis!

 

Tuulahdus Välimereltä

Tenon ensi kesän kalastuskuviot alkavat olla selvät. Lohestamaan haluavat voivat varata ja ostaa luvat etukäteen, 10.5 alkaen. Lapin Ely-keskuksen sivuilla on ohjeet pakolliseen rekisteröitymiseen ja varsinaiseen lupien ostoon. Toki luvat voi ostaa kesällä paikan päällä, kunhan halutun viikon lupakiintiössä on vielä lupia jäljellä. Norjalaisten kiintiöstä voi myös ostaa lupia, mikä tuo helpotusta lupien saamiseen. Toivottavasti ne ovat hinnaltaan vertailukelpoisia oman maamme kiintiön lupiin, onhan kyse täysin samoista luvista. Lupakauppaan pääsee tästä.

Totti tähyää Tenolle