Katolla

 Aurinko laskee jälleen horisontin alle Utsjoella. Keskiyön auringon katoaminen on meillekin merkkinä loman loppumisen lähestymisestä. Alkuviikosta kävimme Anin ja Paulin kanssa hellepäivän autoretken Varanginvuonon rannoille. Pysähdyimme ensin Annijoella (Vester Jakobselva) ja ajoimme sitten Vesisaareen (Vadsö), missä kävimme  paikallisessa kahvilassa. Varanginvuono näytti meille kauneimman puolensa pilvettömältä taivaalta helottaneen auringon loisteessa. 

Kuu öisen Kaavan yllä

Varangin kalaisilla vesillä pitkän päivätyön tehnyt alus

Kuvankaunis merilokki

Kesäinen Varanginvuono

Ajoimme torstaina Utsjoelta Lestijärvelle. Öinen hämäryys kertoo pitkästä maastamme. Joutsenperhe on kasvanut viisihenkiseksi, kun perheeseen on syntynyt kolme poikasta. Lentotaidottomat poikaset uivat uskollisesti vanhempiensa vanavedessä ja opettelevat itsenäiseen ruoanhankintaan. Kuikkien kaunis laulu kantaa tyynellä järvellä kauas. Hyvähermoinen punakylkirastas poseerasi sähkölangalla, kun kävimme Ruskan kanssa iltalenkillä.

Kesäpäivän tunnelmaa Lestillä

Joutsenäiti poikueensa kanssa

Kuikkien äänet kuuluvat kesään

Punakylkirastas langoilla

Mökillä riittää aina kunnostus- ja ylläpitohommia. Tällä kertaa putsasimme tontin kaikkien rakennusten katot neulasista ja muusta roskasta. Eipähän isän tarvitse kiipeillä sateen liukastamilla katoilla. Kun jäljellä oli enää puuvaraston katon jälkimmäinen lape, niin silloin se tapahtui. Viimeisiä harjanvetoja tehdessäni luisti liukas sammal jalan alla ja putosin katolta. Ensimmäinen ajatus oli, että eihän tässä käynyt kuinkaan. Tipuin pehmeään kanervikkoon hieman oikea kylki edellä. Vasemmassa käsivarressa oli muistona kattopellin ulkoreunan jättämät nirhaumat. Siirsin tikkaat ja pyyhkäisin harjalla katolle jääneet roskat alas. 

Ensisäikähdyksen jälkeen kroppa alkoi vihloa ja krampata. Kahdeksan tunnin kuluttua olinkin sitten ambulanssissa matkalla Kokkolaan, koska liikkuminen oli lähes mahdotonta. Tutkimusten tuloksena  selvisi että luut ovat kunnossa ja lihakset kramppasivat, koska ottivat tärskyn vastaan.  Lääkityksen ja lyhyen seurannan jälkeen pääsin pois ja Helenan kyytillä takaisin Lestille, missä nyt tätä kirjoitan. Tekevälle sattuu ja nyt lihakset alkavat vähitellen toipua rysäyksestä. Olkaahan varovaisia kun menette katolle.

"Loppusuora..."

Helteessä

 Utsjoella on tätä kirjoitettaessa todella lämmin, sillä elohopea on kivunnut mittarissa kolmeenkymmeneen, jopa hieman sen ylikin. Ulkohommiin on näinä päivinä parhaat ajankohdat aamuvarhainen ja iltamyöhä. 

Päivi ja Vesa piipahtivat pariin otteeseen Johkamiellissä. Kaavassa majoittunut pariskunta on tullut aikoinaan tutuksi täällä Tenon varressa yhteisen kalastusharrastuksemme myötä. Maanantaina kävimme yhdessä Vitosniemen kodalla Vesan ja Päivin tarjoamalla nuotiolättyretkellä. Sää oli retkeilyyn mitä parhain ja lätyt sekä nokipannukahvit maistuivat mukavan jutustelun lomassa. Taltioitiinpa samalla Veskun hienot kalatarinat tulevaa elokuvaamme varten. Mukava pariskunta kävi pohjoisen lomaretkellä myös kurvin pohjoisimmassa Norjassa. Pitkä ajomatka palkittiin upeilla maisemilla ja elämyksillä. 

Vesa on lättypannun varressa ja muut odottavat vesi kielellä

Herkuttelua ulkoilmassa

Päivi ja Ruska löysivät yhteisen sävelen

Kuoppilastunturin huipulla on käyty vuosittain jopa useampaankin kertaan. Tällä kertaa aamulla tehty huiputus tarjosi poikkeukselliset näkymät. Tunturi oli verhoutunut matalalla olevien pilvien syleilyyn. Vajavaisista maisemista huolimatta matka oli jälleen elämys, eikä vähiten Ruskalle, jolle Kuoppilastunturin valloitus oli ensimmäinen. 

Ukot "puolimatkan krouvissa"

Huipulla

Paluumatkalla pilvet olivat jo lähes hälvenneet

Kokkolalaisista Anittasta ja Paulista on tullut vuosien saatossa ystävät, joiden kanssa pidetään tiiviisti yhteyttä ympäri vuoden. Tänään kävimme heidän kanssaan Ailikkaalla, missä pääsimme hetkeksi helteen paahdetta pakoon - kiitos virkistävän tuulen. Postikorttimaisema pääsee oikeuksiinsa paikan päällä, missä tunturit seuraavat loputtomasti toisiansa kauemmas ja kauemmas. 

Teno virtaa tuntureiden syleilyssä

Anitta ja Pauli nauttivat maisemista

Kuksakvartetti

Utsjoella liikuttaessa kamera kannattaa pitää aina lähettyvillä. Kauppareissulla huomasin kaksi pankkiin jonottavaa poroa, jotka odottivat uskollisesti ovien avautumista...

Pankkipalvelut kelpaavat myös poroille

Nuoraskarilta löytyi komea diabaasi, onnenkivi

Ruskasta on varttunut komea koira

Taas on ilta

Mennyt viikko on ollut monenlaista touhua täynnä. Iltaisin olemme usein todenneet nopeasti kuluneen päivän jälkeen, että "taas on ilta." Luonnon tarkkailun lisäksi ehdimme tehdä pienen retken Tenovuonolle Marian ja Elmon kanssa. Menomatkalla näimme kaksi hanhipoikuetta. Poikaset olivat samaa kaliiperia kuin Vitoslompolon rannassa tapaamamme poikasen kanssa. Taimenet eivät olleet tällä kertaa erityisen hyvällä syönnillä. Toki saimme jotain sentään ja yhden kalastaessa saamamme taimenen Helena paistoi retkikeittiössään heti kalapaikalla. Eväät olivat reissulla muutenkin ykkösluokkaa, kuinkas muuten.

Merihanhiperhe

Tenovuonolla voi nähdä myös mineraaleja kuljettavan laivan

Elmo - viehemestari vaihteeksi vavan varressa

Maria taitaa kalastustavat niin kesällä kuin talvellakin

Töpseli vieraili Tenon törmällä kolme vuotta sitten ollessaan pieni pentu. Nyt siitä on varttunut kaunis lapinkoiratyttö. Muistaakohan se vielä nämä maisemat? Varmasti muistaa. Töpselin matkassa tulivat vierailulle myös Helinä ja Jaakko. Nämä kolme muodostavat hienon trion!

Töpseli vuonna 2024

Töpseli vuonna 2021

Strömstadin rajasopimus solmittiin vuonna 1751 Tanska-Norjan ja Ruotsin (johon Suomi tuolloin kuului) kanssa. Rajankäynti alkoi heti seuraavana vuonna ja se kesti vuoteen 1766 saakka. Näistä  Kuninkaankivistä kolme sijaitsee aivan kesämökkimme välittömässä läheisyydessä. Kivikosken Kuninkaankivi Aadolf Fredrikin vaakunoineen on täällä kalastaneille tunnetuin. Mökkiämme vastapäätä, Norjan puolella Sundebaktin päällä on Kristian VII:n (Christian) vaakuna (C7), joka näkyy ikkunastamme tätä kirjoitettaessa. Kolmas, niinikään Aadolf Fredrikin vaakuna, on hakattu Kaavan alapuoliseen kalliopahtaan merkiksi rajankäynnistä, siis rajojen virallistamisesta ja merkitsemisestä.

Historian havinaa aivan lähimaastossa

Keltanot kukkivat rantakivien lomassa

Kalalokit seurasivat minun ja Ruskan kävelyretkeä Nollamissa

Komea sarvijäärä lennähti mökillemme ihmeteltäväksi

Kirjosiepon poikanen loikkasi suureen maailmaan

Arki se on mökilläkin. Pyykit kuivuivat keskiyön auringossa

Pieni Juurileipomo on ollut terveellinen lisä Utsjoelle. Herkulliset leivät saa tätä nykyä tuoreena Kylätalo Giisasta kaksi kertaa viikossa, keskiviikkoisin ja perjantaisin, mikäli on paikalla riittävän ripeästi. Kevolla sijaitseva leipomo avasi juuri kesäkahvilan nuoren Olgan emännöimänä. Kahvila on auki keskiviikosta lauantaihin klo 11-17.  Lauantaisin kahvilasta saa myös pizzaa. Vahva suositus tälle leipomolle.

Tähän kannattaa pysähtyä, mikäli reitti kulkee vierestä

Juhlatuulta

 Tämä viikko on ollut erityinen. Pitkin viikkoa Johkamielliin ja naapurustoon on saapunut sukulaisia ja ystäviä eteläisintä Suomea myöten. Allekirjoittaneen merkkipäivää juhlittiin yhdessä perjantaina. Kun keväällä kuulimme että juhlapäivänä saamme tänne pohjoiseen melkoisen joukon vieraita, suunnittelimme Helenan kanssa oman näköiseni syntymäpäivän. 

Aloitimme päivän matkustamalla Tenovuonolle taimenenpyyntiin. Lyhyen kalastushetken jännitysnäytelmän tarjosi Maria, joka väsytteli varsinaista jättitaimenta melkoisen tovin. Väkivahva taimen pääsi kuitenkin irti hetkeä ennen haaviamista. Kalastuksen jälkeen koko 21-henkinen porukka sai salaattilounaan runsaiden höystöjen kera Koppmolbuktan päivätuvalla. Päivän säätä jännitettiin kovasti, mutta taas kerran saimme parhaan mahdollisen retkisään. Parinkymmenen asteen lämpö, kevyt tuuli, maittava lounas ja mitä upeimmat maisemat vetivät koko porukan huulet leveään hymyyn. Säidenhaltijaan meillä taitaa olla hyvät välit, sillä Utsjoelle palatessamme saimme sitten ajella sadekuurojen säestäminä.

Paluumatkalla ihailimme Alakönkään kuohuja ja lopulta saattueemme kaarsi Lohisuvannon rantaan, Aurora Holidaysin ravintolan pihamaalle. Tiina oli varannut ravintolan illaksi meille ja oli henkilökuntineen laittanut parasta pöytään. Alkuruokana olleen ahvenkeiton jälkeen herkuttelimme poron potkakiekoilla perunamuusin kera. Jälkiruokana oli itseoikeutetusti kahvin kanssa suurella mielihyvällä nautittu marjakakku kynttilöineen ja tähtisädetikkuineen. Jos järjestelyt onnistuivat täydellisesti, niin samaa voi sanoa vieraistamme. Kertakaikkisen hieno porukka lapsesta vaariin. 

Torstaina poikkesimme Utsjoen kirkkotuvilla

Hannele tutustui yhteen vanhoista tuvista

Vili ystävystyi Ruskan kanssa

 

Viikolla ehdimme syödä isän kanssa jäätelöt mieleenjäävissä maisemissa

Ossi ihailee Tenovuonon avaruutta

Piia oli yksi retkiemännistämme

Venla nauttii upeasta päivästä

Hieno porukkamme

Meillä oli erikoinen episodi viikolla. Mennessämme Vitosen kodalle, kohtasimme yksin jääneen hanhenpojan uimassa rantavedessä. Kodalta palatessamme emme untuvikkoa nähneet, mutta parin tunnin kuluttua se saapui pihallemme polkuamme seuraten. Palautimme emonsa hukanneen poikasen lopulta lähelle ensimmäistä kohtaamispaikkaamme. Toivottavasti hanhiemo kuuli poikasensa piipityksen ja perhe on taas koossa.

Hätääntynyt hanhenpoika

Tänään kävimme Sampon kanssa harjustelemassa. Päivällä harjuksen tuikit olivat kadoksissa, emmekä saaneet mitään kontaktia niihin. Illalla, juuri ennen rauhoituksen alkamista kävimme Nollamissa ja siellä pintonut harjus joutui Sampon väsyteltäväksi. 

Sampon komea harjus