Veneilyn aakkosia

 Lauantaina kävimme Piian ja Sampon kanssa Vesijärvellä veneen käyttökoulutuksen merkeissä. Kesälomamme aikana Piia ja Sampo pitävät huolta veneestämme yhdessä Kimmon kanssa ja voivat käyttää venettä aina kun haluavat. Järvireissumme aikana tutustuimme turvallisuusasioihin, veneen tankkaamiseen, veneen varusteisiin, ankkurointiin, liikkumisen sääntöihin järvialueella, taloudelliseen ajamiseen, laiturista lähtemiseen ja tulemiseen sekä kiinnittymiseen. Lisäksi kävimme katsastamassa pari potentiaalista kalapaikkaa Messilän lähivesillä. Piia käsitteli venettä hallitusti ja muut järvellä kulkeneet huomioiden. Tuulisesta säästä huolimatta laituriin tulot onnistuivat vaivatta. 

Piia tutkii kaikua kalapaikalla

Laivakoira Ruska viihtyy veneessä erinomaisesti

Kyllä vesillä on mukavaa

Sampo ja Ruska nauttivat matkanteosta hyvässä säässä

Söimme eväät Enonsaaren laiturikatuksessa

Haarapääsky on kaunis lintu

Seurasimme kantosiivellä varustetun purjelaudan vauhdikasta menoa

Tämä aito "Ara"-papukaijaväri on ollut toimiva ottiväri. Kenneth lähetti tämän vaapun korjattavaksi, koska Oulujoen suuri taimen rikkoi vaapun uintilevyn. Nyt korjattu vaappu on jälleen tositoimissa. 

"Aran" esikuva on oikea papukaija

"Vesille venhosen mieli..."

 Vene on jälleen kunnostettu avovesikautta varten ja tänään laskimme sen vesille Messilässä. On uskomatonta, että tämä on jo kymmenes kesä veneellemme. Laituripaikka on myös pysynyt samana kaikki nämä vuodet. Mitäpä sitä hyvää paikkaa vaihtamaan. 

Trailerin alla on melko ahdasta maalata

Vanha vene on yhä hyvässä kunnossa

Vaappuverstaalla on syntynyt muutama vaappu äskettäin ratkenneen jääkiekkoliigan johdosta. KooKoo- ja Saipa-vaaput pääsevät innokkaiden, kalastusta harrastavien fanien uistinpakkeihin. Joukkueiden  mitaleiden värit on ikuistettu vaapun otsaan.

Onkohan näistä ottiväreiksi?

KooKoolle hopeaa ja Saipalle pronssia

Talomme seinälle oli ilmestynyt yhtenä aamuna erikoisen näköinen kookas perhonen. Meille ensi kertaa näyttäytynyt siivekäs osoittautui sinisilmäkiitäjäksi. Luimme että pitkän toukkavaiheen jälkeen perhoseksi muuttunut kiitäjä elää vain muutaman päivän. Perhosena se ei enää syö mitään. Merkillinen on tämän  kiitäjän elinkierto.

Sinisilmäkiitäjä

Tänään Messilän satamassa oli tutun näköinen menopeli. Kyseinen auto, Mini Cooper, ajoi useissa Jyväskylän Suurajoissa (Neste Ralli) vuosituhannen vaihteessa. Olimme tuolloin Petun kanssa seuraamassa kilpailua erikoiskokeen varressa ja tämä Mini kuljettajineen jäi silloin mieleen. Paddy Hopkirkin nimi oli kuin olikin ikuistettu auton lokasuojaan. Hopkirk ajoi useita kisoja Suomessa ja hänet on nimetty Rally Hall of Fameen. Tämä Suomeen ihastunut brittikuski kuoli vuonna 2022. 

Legendan ikoninen ralliauto

Jälkikoira

 Tänään äitienpäivänä olimme Hahmajärvellä laittamassa Anna-Liisan mökkiä kesäkuntoon. Samalla reissulla Ruska pääsi harjoittelemaan jäljestystä. Nyt vaikeusastetta lisättiin aikaisempaan, nimittäin Ruskan tuli jäljestää Anna-Liisaa, eikä oman perheensä jäsentä. Kahviteltuamme Anna-Liisa laittoi kumisaappaat jalkaan ja lähti matkaan varttia ennen meitä. Sitten Ruska sai hetken haistella Anna-Liisan mökille jättämiä lenkkitossuja, jonka jälkeen lähdimme Ruskan johtamana etsimään mystisesti kadonnutta mökkiläistä. 

Ruska oivalsi nopeasti mistä nyt oli kyse. Se seurasi vauhdilla ja epäröimättä Anna-Liisan metsään kävelemää hajujälkeä, sillä kuivassa maassa ei kenkien jälkiä näkynyt. Ristiin rastiin kävellyt Anna-Liisa löytyi lopulta retkipatjalta kuusen alta ja kohtaaminen oli riemukas. Löytöpalkaksi saadut herkut Ruska nautti suurella ruokahalulla. Oli mukava huomata kuinka nopeasti Ruska oivalsi uuden etsintäkohteen, joka ei ollutkaan "omasta laumasta". Jäljestäminen tuntuu olevan Ruskalle todella mieluista puuhaa. Tätä koulutusta on syytä jatkaa.

Ruska nuuhkii tarkasti Anna-Liisan jättämiä lenkkareita

Etsintä on alkanut

Tässä on etsittävä kävellyt siksakkia

Ruska on varma jäljen suunnasta

Anna-Liisa on löytynyt ja on herkkujen sekä rapsutusten aika

Jäljestyksen jälkeen suuta kuivaa

Nyt voi jo poseerata

Järviruo`on kukka

Näsiä

Valkovuokko

Sorvi on koekäytetty ja se toimii moitteettomasti. Talttasarja kaipaa teroitusta, samoin sorvarin taidot. Saa nähdä mitä kaikkea tällä vielä tulee tehtyä.

Sorvausta opettelemassa

Kulmikas rima on jo muuttunut pyöreäksi

Vaappunikkarin uudet vaaput

 Asikkalalainen Roy poikkesi verstaalla viimeistelemässä aiemmin keväällä veistämänsä vaaput. Nämä vaaput tulivat tosi tarpeeseen, sillä viime kesänä Royn veistämä Papukaija-vaappu jäi suuren hauen leukoihin jo ensimmäisellä kalareissulla. Nyt tuoreisiin vaappuihin kiinnitettiin koukut renkaineen ja vaaput laitettiin uimakouluun. Toinen vaapuista oli niin täydellinen, että sen uintia ei tarvinnut säätää. Petokaloja houkutteleva hakeva uinti oli tässä vaapussa jo valmiina. Royssa on selvää vaappunikkarin ainesta!

Koukutus vaatii oikeat otteet tarkkuuden lisäksi

Uittoaltaassa vaapun uintia on helppo ihailla ja tarvittaessa säätää

Royn kädenjälki kestää tarkemmankin tarkastelun

Minä sain lahjoituksena puusorvin. Sorvi kuului alunperin ystävämme Heinin papalle, joka kunnostautui kaikenlaisena nikkarina, kirvesmiehenä ja timpurina. Tämäkin sorvi oli hänellä ahkerassa käytössä. Nikkaripapan menehdyttyä jäi sorvi perheen mökille vuosikausiksi. Nyt minä sain käyttökuntoisen sorvin kaikkine tykötarpeineen "Uisteen" verstaalle. Erilaisten kiinnitysistukoiden lisäksi sorvin mukana tuli jatkopöytä sekä 14 erilaista sorvitalttaa. 

Nöyrin kiitokseni sorvin lahjoittajille!

Sorvin pyörimisnopeutta säädetään hihnoin vaihdettavilla välityksillä

Näillä taltoilla luulisi kokeneempikin sorvari pärjäävän