Kuksa-Katerina

 Kauneus ja estetiikka ovat lähellä Katerinan sydäntä. Valokuvauksen ja maalaamisen lisäksi kädet kaipasivat uudenlaista tekemistä. Kun ehdotimme Katerinalle oman kuksan tekemistä, aloitettiin yhteisen viikonlopun etsintä kalentereistamme välittömästi. Tänä viikonloppuna oli vihdoin SE viikonloppu. Kuksan tekeminen alkoi sopivan pahkapuun valitsemisella. Kolmesta vaihtoehdosta Katerina valitsi itse mieluisimman. Valitussa pahkassa näkyi selvästi loimuja ja muita kuvioita. Seuraavista kuvista pääsemme seuraamaan viikonlopun "kuksakurssin" etenemistä ja hienoa lopputulosta. Katerina on taitava ja huolellinen käsityöläinen, joka oppi käyttämään kaikkia uusiakin työkaluja hämmästyttävän nopeasti. Hän on myös uskomattoman sitkeä työssään ja mahtavan mukavaa seuraa.

Kuksa on piirretty pahkaan ja työ aloitetaan pohjan sahauksella

Nyt vuorossa kupin työstäminen taltalla

Kourutaltalla kuppiin saadaan oikea muoto

Kupin hionnassa oikeat työvälineet auttavat paljon

"Raspi-Roope" on korvaamaton apu ulkopuolen muotoilussa

Tällä laikalla tulee jo tasaista jälkeä

Käsihionnalla saavutetaan lopullinen pinta

Katerinan huolellisuus näkyy kaikessa

Kuksa keitetään suolavedessä sitkeyden saamiseksi

Katerinan ensimmäinen itse tehty kuksa on kaunis kuin koru

Pahkan loimut ovat uskomattoman vahvat

Pahka on kaikin tavoin koristeellinen väritykseltään

Kahvan muotoja

"Kuksa-Katerinan" loimukuksa

Lohen vuosi

 Tuleva kesä Tenolla on poikkeuksellinen, suorastaan historiallinen. Kuinka kauaksi täytyy historiassa kalenterin sivuja käännellä, jotta löytyy vuosi jolloin lohta ei ole Tenolla kalastettu? Puhutaanko sadoista vai peräti tuhansista vuosista. 

Lohikannat ovat jatkaneet laskuaan kaikissa Finnmarkin joissa jo vuosia. Tenon vesistö yhtenä Euroopan suurimpana poikastuotantoalueena on luonnollisesti tarkan seurannan alla. Sen yli 30 eri lohipopulaatiota muodostavat maailmanlaajuisestikin ainutlaatuisen kokonaisuuden. Mihin Tenon ja muidenkin pohjoisten jokien lohet ovat kadonneet? Onhan kanta kestänyt kalastustakin vuosisatojen ajan. Merellä uusimmat tekniset innovaatiot ovat tehneet lohien kalastamisen aiempaa helpommaksi. Toisaalta Norja on viime vuosina tehnyt rajoituksia meripyyntiin. Tenolla verkko- ja patokalastus on keskittynyt joen alaosiin, kun taas ylempänä kalastuksen painopiste on enemmän vapapyynnissä. 

Mikä on ilmastonmuutoksen osuus lohikantojen hiipumiseen? Onko merivirtojen muuttumisella osuutta asiaan? Kalankasvatuksellakin näyttää olevan oma osuutensa. Kassilohien kasvattamiseen tarvittavaan kalarehuun troolataan valtavia määriä meren ruokakalaa. Täiongelma kasvattamojen läheisyydessä on luku sinänsä. Huolta aiheuttaa Norjan kaavailut kalankasvatusteollisuuden voimakkaasta lisäämisestä lähivuosina. 

Joitakin viikkoja sitten Norja ilmoitti kieltävänsä lohen verkkokalastuksen koko rannikkonsa läheisyydessä. Solmuun menneiden Tenon kalastusneuvottelujen tuloksena Norja ja Suomi päättivät kieltää lohenkalastuksen Tenossa ja sen sivujoissa. Nämä ratkaisut ovat tässä tilanteessa ainoita oikeita  lohien kannalta. Luotaimia lisätään Tenolle ja tärkeimpiin sivujokiin, mikä antaa arvokasta tietoa eri lohipopulaatioiden nousumääristä. Tutkijoiden on luotaintulosten valossa helpompi arvioida meri- ja jokikalastuksen osuutta lohikantojen hiipumisessa. Toivottavasti lohikannat saadaan jälleen nousuun. Se tuskin onnistuu hetkessä, mutta nyt ongelmaan on tartuttu ensi kertaa järein asein. Se on varmaa että se joka hyötyy näistä toimista, on Tenon lohi.  

Joen äärellä asuville lohenkalastuskielto on suuri asia. Monet ovat lohenkalastajia sukupolvien ketjussa  ja perinteen vaaliminen katkaistiin odottamatta. Meille Utsjoen kesäasukkaille välivuoden pitäminen ei tunnu hankalalta. Utsjoen alue erämaineen tarjoaa ykkösluokan vaellusmaastot sykähdyttävine maisemineen. Jos ja kun Norjan raja aukeaa kesällä, laajenevat retkimahdollisuudet kertaheitolla. Ihan kalastamatta ei Tenon rannoilla tarvitse ensi kesänä kuitenkaan olla mikäli kaavailtu harjuslupa toteutuu. Toivottavasti luvan hinta ei muodostu minkäänlaiseksi esteeksi sen hankkimiselle. 

Kyllä näissä maisemissa voi vaeltaa

Kata nauttii kun voi katsella kauas

Nokipannukahveja juodaan myös ensi kesänä

Jos Norjan raja aukeaa, niin toiveissa olisi merikalastusretki 

Tenon lohenkalastuskielto sataa Tornion- ja Muonionjoen rantakuntien laariin. Väylän varressa soutelee ensi kesänä moni lohikärpäsen puraisema Tenonkävijä. 

Keväthommia verstaalla

 Tokaluokkalainen Sampo on ahkeroinut Uisteen verstaalla viime aikoina. Alkukeväästä aloitimme tekemään Sampon ensimmäistä linnunpönttöä. Pönttöä tehdessä tulee samalla tutustuttua uusiin työkaluihin, mikä antaa hyvää kokemusta tuleviin nikkarointeihin. Valitsimme pönttöön tällä kertaa vähän komeampaa puuta verstaan kätköistä. Viime viikolla saimme projektin päätökseen ja tämä harvinaisen komea, kelohongasta tehty linnunpönttö on juuri kiinnitetty puuhun Hollolan Hedelmätarhassa. 

Sampo ruuvaa peltisuojaa lentoaukon ympärille

Sampo valitsi sopivan orren mökin ulkoseinään

Poraaminen sujuu erinomaisesti

Onko tässä Hollolan komein linnunpönttö?

Hanna kävi tänään hiomassa talvella aloittamaansa pahkakuksaa

Sampon uusin vaappu on lähes valmis. Tänään se sai uintilevyn ja silmät. Ensi kerralla se pääsee uimakouluun ja ehkäpä muutaman viikon kuluttua jo tositoimiin Vesijärvelle. 

Ahvenväri on kohta valmis

Uintilevyn uran sahaus

Ja hionta

Verstaalla on tällä viikolla kunnostettu vanhoja vaappuja. Niiden upeaa värimaailmaa ei kannata unohtaa uusia värejä suunnitellessa. 

Näiden hienojen Pentin Uistimien uintilevyt on nyt liimattu kiinni

Iivari Pieskin tekemät vaaput tunnetaan nimellä Iivarin Uistin. Tenon rannalla veistetyn foliovaapun suomut on tehty yksitellen

Siinäpä harvinaisuus

Kevät etenee vauhdilla ja kevään puutarhatyöt ovat päässeet hyvään alkuun. Lapinkoira-puutarhuri Kata on "hieman" muotoillut talven aikana pihamme punaherukkapensasta...

Näinköhän pensas tästä selviää?

Pilkkikausi päättyy

Eteläisessä Suomessa pilkkikausi on päättymässä. Me kävimme jäällä perjantaina ja lauantaina. Perjantaina teimme reissun Vesijärvelle Mikan seurassa. Sää oli kaunis ja kaloja tuli harvakseltaan. Särkikalojen lisäksi saimme joukon pieniä ahvenia neljän filekokoisen lisäksi. Jäätilanne on heikentynyt Vesijärvellä olennaisesti. Teräsjäätä ei enää ole ja monin paikoin jää on tummentunut, joten Vesijärven  jäälle ei enää ole syytä mennä.

Mika keskittyy avannon äärellä

Pilkkimiesten kevytmoottorikelkka

Kauris oli päätynyt merikotkan ruokalistalle

Lauantaina käväisimme retkellä Ruuhijärvellä Sylvin, Riikan ja Juhan kutsumina. Jää Ruuhijärvellä oli Vesijärveä paremmassa kunnossa. Kalastelimme hetken ja nautimme jäällä risukeittimellä keitetyistä nokipannukahveista. Sylvi viihtyi jäällä mainiosti. Jännittävintä oli seurata kaikuluotaimen näytöltä lahnojen liikkeitä mormuskan ympärillä. Yksi kerrallaan lahnat erehtyvät nappaamaan houkuttelevasti liikehtineeseen syöttiin. Vähitellen koko kuusihenkinen lahnaperhe köllötteli kiiltävällä Ruuhijärven jäällä. 

Sylvi ja lahnaperhe

Kotimatkalla näimme kurjen tepastelevan pellolla

Torstai-iltana ajoin töiden jälkeen Voikkaalle Majurin perheen miesväen vaappuverstaalle. Vaappukurssin pari vuotta sitten käyneet käyneet Eelis ja isä-Ville ovat tartuttaneet vaapuntekokuumeen myös nuoreen Vilhoon. Miesväen aikaansaannokset ovat hienoa nähtävää. Verstaan pöydällä oli yli 70 juuri valmistunutta vaappua, jotka hehkuivat eri värisinä odottaen vesille pääsyä. Myös itse verstas oli näkemisen arvoinen. Vanha, kunnostettu hirsinen tupa tarjoaa mahtavat tilat vaapuntekoon. 

Majurien vaappuverstaassa on tilaa

Eelis ja Vilho uutuusvaappuja esittelemässä

Hyviltä näyttää

Omassakin verstaassa on touhuiltu ahkerasti. Tuttujen värien lisäksi vanhoihin on tehty variaatioita. Erään lohimiehen toiveesta Rossin Jarin ideoima "Kuparifolio" sai violetin selän. Tuo versio näyttää varsin lupaavalta.

"Kuparifolio" violetilla selällä