Tervetuloa Hollolan Uistin -blogiin

Pääset aina blogin etusivulle klikkaamalla lohenpyrstön kuvan vasenta yläkulmaa, jossa lukee Hollolan Uistin vaalealla tekstillä.
Alla olevat kuvat näet suurempana klikkaamalla kuvaa.

sunnuntai 26. heinäkuuta 2020

Lohestusta parhaimmillaan


Alkuviikosta Savikon Ari piipahti kylässä. Kalantutkimukseen liittyvän työnsä ja Suomen Kalakirjaston pyörittämisen ohessa Ari ehtii käydä myös itse kalassa. Aina hyväntuulinen kalamies on oivaltanut kalastuksen syvimmän olemuksen. Arjen kiireet jäävät taka-alalle, kun luonnossa oleminen vie mukanaan. Harjusspesialistin käsissä kahdenkäden lohivapakin totteli nöyrästi Nuoraskarin kupeessa.


Ari "juttelee" perholle 


Arin perhorasia on taideteos sekä ulkoa että sisältä


Mökin hankkimisesta lähtien olemme perehtyneet Utsjoen alueen historiaan. Välimaan vanha saamelaistila on käymisen arvoinen paikka. Vuosisatoja samalla paikalla ollut tila on aivan Tenon rantatörmällä hyvien lohiapajien ääressä. Vastikään entisöity tila rakennuksineen tarjoaa mahdollisuuden tutustua vanhaan saamelaiseen elämäntapaan ja rakennuskulttuuriin. Kesäisin Välimaan tilalla on asukkaita. Viikoittain vaihtuvat lammaspaimenet saavat nauttia kauniin ja perinteikkään pihapiirin tunnelmasta ja seurallisten lampaiden läsnäolosta.


Osa Välimaan rakennuksista


Tämä lammas oli erityisen seurallinen


Lomamme Utsjoella on loppusuoralla. Viikonloppuna oli aika soutaa mökkiimme liitetty kiinteistölupa ja lupakaupan sivuilta löysimme yhden palautuneen kiinteistöluvan jonka Helena sai lopulta onnekkaasti itselleen. Tämän kalastusluvan tulemme muistamaan vielä pitkään, sillä se oli Helenan ainoa venelupa koko kesänä. Koska säät ovat olleet poutaiset viime päivinä, lähdimme kalaan vasta eilen illalla, kymmenen jälkeen. Nousimme Kivikoskeen ja aloitimme soudun. Vitoslompolossa kalastanut vene nousi jokea ylös kohti Osmaa ja jäimme joelle ainoana veneenä. Soudimme parituntisen rupeaman aina Junttikarille saakka. Helena ajoi meidät turvallisesti takaisin Kivikosken lähtöpaikalle. Matkalla emme nähneet ketään ja sumu alkoi hiipiä joen ylle ohuina kiehkuroina. Yön hiljaisin ja hämärin hetki oli alkamassa.


Pariairokaksikkomme Nollamin rauhallisessa tunnelmassa


Joen ilme muuttuu sumun myötä


Söimme vielä eväät ja vaihdoimme kaksi viehettä vapoihin. Veneliikenteelle arka Kivikoski oli saanut rauhoittua tovin ja lähdimme soutamaan. Laskimme varsinaisen kosken sekä Kuninkaankiven viereisen jyrhämän ja lohista ei kuulunut merkkiäkään. Näkymä alavirtaan oli kuin satukirjasta. Ohuet sumukiehkurat hiipivät joen pintaa ja tavoittelivat ylöspäin hitaiden liekkien lailla. Alimman mökin kohdalla odotukset olivat korkealla. Vene valui hitaasti alaspäin ja ottipaikka tuntui harmillisesti valuvan ohi ilman tapahtumia. Silloin Suomen puoleinen reunavapa taipui ja jarrun ääni oli vastaus toiveisiin. 

"Tämä ei ole kovin suuri", olivat Helenan ensikommentit kun lohi ei rynnännyt kovinkaan pitkälle ensisäikähdyksissään. Hetken päästä lohi näytti jo voimaansa uituaan kohti Norjaa ja kävi myös pinnassa. "Tämä on iso lohi", kuului nyt vavan varresta. Lohi teki muutamia voimakkaita ryntäyksiä mutta ei lähtenyt pitkille uintiretkille. Helena nautti ison lohen väsytyksestä ja piti lohta tukevassa otteessa. Helena totesi väsytyksen kestäessä että hänen aikaisempi ennätys menee nyt uusiksi, ja reilusti. Annebaktin yläpuolella lohi suunnitteli menevänsä rauhalliseen rantapoukamaan, mutta palasi sitten pikavauhtia kiertämään venettämme joka laskeutui Vitoslompolon mietoon virtaan. 

Näimme lohen nyt pari kertaa läheltä kun se ui kohti venettämme. "Kojamo on ja paksu". Vitoslompolon alaosassa se tuli lähemmäs pintaa aivan veneen vieressä eikä arvannut että nostokoukussamme on melkoisen pitkä varsi. Samassa oli koukku kiinni lohessa ja leveä pyrstö heilui ilmassa. Kojamo oli hetkessä veneessä ja kalapappi antoi viimeiset terveiset salamannopeasti. 

Soudimme rantaan Alemman Vitosjoen alle ja ihastelimme sekä hämmästelimme veneessä makaavaa lohta. Vankka kojamo oli väristä päätellen ollut jo hetken joessa. Toiko alkuviikon sateiden aiheuttama vedennousu tämän kojamon paikalle jostain alempaa? Viime päivien huonojen saalisuutisten jälkeen pyynnin ajoitus oli varmasti yksi tärkeimmistä tekijöistä lopputuloksen kannalta. Uusi ottivaappu, joka oli syvällä lohen suussa, oli myös lohen mieleen. Vaapun väristä kiitokset menevät Jani Lehtoselle. Väylän värit toimivat myös Tenolla. 

Tämän lohen kanssa voi todeta että kun kaikki lohenkalastuksen osaset napsahtavat kohdilleen niin tulos voi olla näinkin hieno. Tämän lohen arvo nousee todella korkealle. Johkamiellin mökillä kojamon mitoiksi varmistettiin 114,5 cm ja 16,1 kg. 

Kiitos Teno!


Komea on kojamo


On sillä sitä pituuttakin


Ottivaapun väri on kuin tehty kojamoille






sunnuntai 19. heinäkuuta 2020

Nuorissa on tulevaisuus


Peltoniemet omistivat aikanaan Johkamiellin mökkimme ja kymmenen vuoden tauon jälkeen Jukka-Pekka toi perheensä Tenon törmälle. Jos oli kalastuskärpänen puraissut aikoinaan Kalle-pappaa, niin samaa täytyy ehdottomasti sanoa myös J-P:n pojasta Veetistä. Veeti on nuoresta iästään huolimatta harvinaisen kiinnostunut kalastuksesta. Kalastuslehdet ja -katalogit luetaan kannesta kanteen ajatuksella ja suurella innolla. Kalastuskokemustakin on jo ehtinyt karttua melkoisesti. Monet komeat hauet pyydystäneelle Veetille oli matka Tenolle toiveiden täyttymys.  

Ensi töiksemme matkasimme Varanginvuonolle merikalaan. Nessebyn kirkon lähistöllä ihailimme kauniin turkoosia ja kirkasta merivettä. Kauniissa säässä kalastaessamme saimme rannalle pienen turskan ja sein, jotka päästimme molemmat kasvamaan. 


Maastoutunut Salla nauttii maisemista Nessebyn rantakallioilla


Värikkäät meritähdet


J-P ihailee meren puhtautta


Tiistaina Veeti pääsi mukaan lohensoutuveneeseen Tenolle. Lohet eivät olleet kiinnostuneita pyydöistämme, mutta onneksi Annebaktin harjukset innostuivat pienestä Red Tagista. Auringon paistaessa pilvettömältä taivaalta Veeti sai väsytellä elämänsä ensimmäiset harjukset ja vieläpä oikealla perhovavalla. Kookkaat harjukset antoivat kunnon vastuksen siiman päässä eivätkä päästäneet Veetiä helpolla. Mökiltä löytynyt Kalle-papan vanha ja muistorikas perhovapa keloineen lähti Veetin mukaan kotimatkalle Ouluun.


Veetin ihka ensimmäinen harjus oli näin komea


Päijäthämäläiset Sampo ja Väinö ovat veljeksiä. Kummipoikamme Väinö sai väsytellä viime kesänä  metrisen tenolaislohen. Tämä mielessään hyppäsi pikkuveli Sampo lauantaina lohiveneen kyytiin suurin toivein. Pääsimme laskemaan Kivikosken aamuseitsemältä "paalupaikalta" sillä olimme ainoa paikalla oleva venekunta. Keli oli täydellinen. Pilvinen ja lämmin aamu huokui kosteutta. Sumupilviä roikkui joen töyräillä ja lähivaarojen rinteillä. Varsinaisen kosken ja Kuninkaankiven viereisen kuopan saimme soutaa rauhassa. Päästyämme alimman mökin kohdalle, taipui reunavapa tärpin merkiksi ja jarru aloitti mieluisan soittonsa. Seitsemänvuotias Sampo otti kalavavan hoitaakseen ja minä keräsin muut vavat tieltä. Lohi oli kuitenkin niin vahva että Sampo pyysi välillä väsytysapua,  lohen teutaroidessa kauempana ylävirrassa. 

Lohen syöksyt lyhenivät ja välimatkamme pieneni hetki hetkeltä. Kun olimme päässeet Vitosniemen kodan kohdalle, päätti nostokoukku lohen vastarinnan lopullisesti. Sampo ihasteli lohta silmät pyöreänä eikä ollut uskoa tapahtunutta todeksi. Veneessä makasi nyt lähes metrin lohi. Ajoimme takaisin Kivikosken lähtöpaikalle, olihan lohi tarttunut ensimmäisellä laskulla. Rantaan päästyämme saimme seuraksemme Anin ja Paulin jotka antoivat meille aamun ensimmäisen laskuvuoron, heidän odottaessa mökillänsä laskumme ajan. Pian Sampoa onniteltiin kuin ketä tahansa lohimiestä kädestä pitäen. Paulin digivaaka kertoi lohen painoksi 8,25 kg! Mökillämme Johkamiellissä lohi myös mitattiin. Pitkänhuiskea lohimamma oli 97,5 cm. Harva seitsemänvuotias on saanut tuollaista lohta koskaan. 


Onnelliset lohimiehet


Ottivaapun väri oli MM Onnela


Kummipoika Väinö pääsi veneeseen tänään. Veljeksillä tuntui olevan onnenpäivät, sillä olimme tänäkin aamuna ensimmäisellä laskulla, kun vapa taipui kalan merkiksi. Vitoslompolon niskalta tarttunut titti ryntäsi tärpin jälkeen veneemme viereen ja lähes tarjoutui haavittavaksi alta aikayksikön. Innokkaasti hyppivä titti sukelsi pian haavin pussiin ja taas veneessä riemuittiin onnistumisesta. Titin viimeinen ateria oli tänäänkin Hollolan Uistin MM Onnela -väreissä.


Väinö ja mieluisa pikkulohi


Runsasluminen talvi näkyy vielä tuntureilla. Kun tasan kaksi vuotta sitten kävimme Helenan kanssa Rastigaisalla, oli suurtunturin rinteellä yksi lumilaikku. Tänä kesänä on toisin. Kesä on ollut viileä ja lunta on vielä monin paikoin. 


Rastigaisalla on lunta vielä reilusti


Loppukesän aamut ovat upeita. Viileinä öinä sumukiehkurat täyttävät jokilaakson kun joen vesi on ilmaa lämpimämpää. 


 Aamu Kaavassa

sunnuntai 12. heinäkuuta 2020

Anitta ja Pauli


"Ajanvietteistä hienoimpia on kalastus", kirjoittaa Jyrki Ranta-aho Veneily.fi -lehdessä vuodelta 2008. Kuinka nappiin tuo kuvaus osuu ainakin omalta kohdaltamme. Kalastuksen suurin anti on monien kalastuselämyksien lisäksi ne ihmiset joihin on saanut tutustua tämän hienon harrastuksen ansiosta. Anittasta ja Paulista on tullut vuosien saatossa todellisia ystäviä. Tutustuimme heihin jo vuosia sitten Tenon rannalla. Nykyään heidän kanssaan tulee vaihdettua viestejä pitkin vuotta ja silmätystenkin tulee kohdattua aina silloin tällöin vuoden aikana. Anittan kädentaidot kirjaimellisesti lämmittävät meitä ympäri vuoden.


Anitta ja Pauli lempiharrastuksensa parissa


Paulilla oli viime tiistaina merkkipäivä. Pienimuotoisia juhlia suunniteltiin jo keväällä, kun lupakauppa aukesi. Heittoluvat Yläkönkäälle hommattiin samalle päivälle kahdessa perheessä. Niinpä Paulia juhlittiin kaikille mieluisassa ympäristössä nokipannukahvien, paistettujen makkaroiden ja lättyjen kera. Sääkin oli mitä mainioin. Lahjakala oli hetken siimanpäässä mutta pikkulohen tie vei vapauteen komeiden hyppyjen kera. 


Anitta kosken rannalla


Pauli ja Helena ulkokeittiön ääressä


Punakko on yleinen Tenon rannoilla


Kullero on Lapin tunnetuimpia kukkia


Tunturikurjenherne viihtyy myös Tenon rannoilla


Koski kohisee ja Kata nukkuu


Anitta ja Pauli ovat taitavia lohestajia, vuosikymmenien kokemuksella. Kivikosken mökin jokakesäiset vakioasukit tuntevat lähivedet hämmästyttävällä tarkkuudella. Paulin omat vaaput ovat lohelle vastustamaton kiusaus. Paulin tarkka käsi ja silmä loihtii vuosittain siiman päähän toinen toistaan upeampia luomuksia jotka löytävät tiensä varomattoman lohen suuhun. Sama laulu toistui tälläkin viikolla. Toista soutulupaansa kalastanut venekunta tartutti Kivikosken alta todellisen Tenon lohen malliyksilön. 


Kivikosken maamerkki, historiallinen Kuninkaankivi


Tällainen lohi alkaa jo naurattamaan


Paino tasan 10 kg ja pituus 100 cm! 


maanantai 6. heinäkuuta 2020

Onnenpäivä


Viimeiset pari viikkoa ovat olleet haastavia lohenkalastuksen suhteen. Saaliit Tenolla ovat olleet vaatimattomia ja säätilatkin ovat olleet kalamiehiä koettelevia. Esimerkiksi viime tiistaiaamuna lumi peitti Kuoppilastunturin huipun. Muutama vuosi sitten sain paikalliselta majoitusyrittäjältä oivallisen neuvon, kun lohta ei pitkän hellejakson seurauksena alkanut kuulua. "Airoja pitää vain heilutella", totesi hän tyynen viileästi. Kuinka oikeassa hän olikaan. Joella vain täytyy jaksaa soutaa ja uskoa että tärppi lähestyy vääjäämättömästi joka aironvedolla. 

Samanlaisessa tilanteessa olin itse menneellä viikolla. Juhannuslohien jälkeen tyhjien soutupäivien saldo näytti jo viittä kun se toivottu vihdoin tapahtui. Lauantaina yhden aikaan iltapäivällä,  Kivikosken alapuolella, alimman mökin kohdalla kelan jarru aloitti hurjan laulun. Lohi ryntäsi ensi töikseen ylävirtaan kovalla vauhdilla reilut sata metriä. Spurtin aikana sain muut vavat turvallisesti pois vedestä ja ehdin jopa käynnistää veneessä olleen videokameran väsytyksen taltioimiseksi. 

Lohen vahva veto ylävirtaan jatkui jatkumistaan. Mietin jo moottorin käynnistämistä, niin paljon oli Ambassadeurin siimasta jo ulkona. Suureksi helpotukseksi lohi kääntyi lopulta alavirtaan päin näyttävän pintakäynnin jälkeen. Vankkojen potkujen saattamina se suuntasi kohti Suomen rantaa ja päätyi lopulta aivan rannan tuntumaan. Vene edellä sekä lohi lähestyen perässä laskeuduimme alaspäin kohti Vitoslompoloa, missä soutamassa ollut valkolaitainen vene väisti asiaankuuluvasti väsytyksen tieltä. Sain lohen veneen lähelle ohitettuamme juuri Vitosniemen kodan. Lohi kiersi veneen ympäri pinnan tuntumassa ja silloin näin sen ensi kertaa kunnolla. Vaappuun oli tarttunut kirkas kojamo, joka oli vähintään yhtä utelias kuin minä näkemään, mitä sieltä siiman toisesta päästä löytyy.  

Kojamo oli ilmeisesti tuhlannut voimiaan pitkässä alkurynnistyksessään, sillä se jäi kiertämään venettä lähietäisyydelle. Voimia oli kuitenkin jäljellä koviin "hakkauksiin", mutta syvällä suussa ollut vaappu pysyi kiusallisen tiukasti kiinni,  vapautumisyrityksistä huolimatta. Näytelmän loppuhuipennus oli finaalia vailla. Ensimmäinen koukkausyritykseni jäi vajaaksi, mutta kun kojamo toisen kerran erehtyi aivan veneen lähelle, tarttui pitkävartinen koukku lopullisesti lohen paksuun niskaan. 

Vesi pärskyi kun kojamo nousi veneen laitojen sisäpuolelle. Kalapapin aamenen jälkeen ajoin väsytystä seuranneen veneen viereen ja kävin näyttämässä veneeni pohjalla pötköttänyttä lohta. Molemmissa veneissä taidettiin jännittää väsytyksen lopputulosta yhtä paljon. 

Arvioimme yhdessä lohen painon hieman alakanttiin sillä rannassa digivaaka ja mittaus kertoivat kojamon mitoiksi 16.020 kg ja 120 cm. Tämä oli suurin yksin saamani lohi koskaan. 


Tätä oli toivottu pitkään 


Ottivaappuna oli uusi testiväri



Koukkuleuat


Utsjoella voi tehdä paljon muutakin kuin kalastaa. Tänään olimme hienossa konsertissa Utsjoen kirkossa kun Heidi Pakarinen, Miikka Kallio ja Harri Lidsle esiintyivät Lappiin suuntautuneen kesäkiertueensa viimeisessä konsertissa. Ilahduttavan moni oli saapunut kanssamme nauttimaan hyvästä musiikista huippuammattilaisten esittäminä. 


Musiikin voimaa


Soittoa suoraan sydämestä


Tämän viikon yksi tärkeä uutinen on se, että leppälinnun poikaset lähtivät tänään suureen maailmaan. 


Miltä siellä pöntön ulkopuolella oikein on?