Tervetuloa Hollolan Uistin -blogiin

Pääset aina blogin etusivulle klikkaamalla lohenpyrstön kuvan vasenta yläkulmaa, jossa lukee Hollolan Uistin vaalealla tekstillä.
Alla olevat kuvat näet suurempana klikkaamalla kuvaa.

sunnuntai 29. syyskuuta 2013

Haltioiden mailla


Hollolan Uistimen vaaput nähdään vastaisuudessa uusissa koteloissa. Koteloiden alapuoli koki melkoisen uudistumisen, kun sinne ilmestyi tunnelmallinen kuva soutajasta. Uudet kotelopahvit teki hollolalainen Dev-it Tenolta ottamamme valokuvan pohjalta. 


Soutaja usvaisella joella


Ulkoilua on jatkettu henkisen ja fyysisen kunnon ylläpitämiseksi, jopa kohottamiseksi. Lahden ja Hollolan rajamailla sijaitseva Luhdanjoen lintutorni on vaikuttava ilmestys. Sen 23,5 metrin korkeuteen kohoavalta laelta on mukava tarkkailla lintuja ja muita jokilaakson asukkeja. Luhdanjoen alueella on tehty kaivauksia, joiden mukaan laaksossa oli järvi lähes 10000 vuoden ajan. Järven rannoilla tuolloin eläneet ihmiset metsästivät turkiseläimiä mm. majavia ja kalastivat järven kaloja.


Luhdanjoen lintutorni


Tässä linturikas jokilaakso oli muinoin järvi


Tänään kävimme katsomassa kesällä avattua upouutta Suomen luontokeskusta Nuuksion kansallispuistossa. Haltiaksi nimetty uudisrakennus pursusi yhä kävijöitä, vaikka avajaisista on vierähtänyt useampi kuukausi. Luonto näyttää kiinnostavan ihmisiä, mikä iloiten todettakoon. Sisällä on näyttelytila jossa tällä kertaa teemana oli erityisesti pohjoisen Suomen luonto. Erkoisnäyttelyssä oli lappilaista taidetta ja mm. Tenon veneenveistoa. Koska olimme Nuuksiossa, kävimme myös pienellä kävelyreissulla lähistöllä.


Suomen luontokeskus Haltia


Yksityiskohta lattian alla


Suomen kartta ja tietopisteet


Mustalampi Nuuksiossa


Helena, Ansku ja Totti partiolaisten opastuvalla


Totti maistaa Valklammen vettä


Luontotupa Haukkalammen rannalla


Joku nuori vaeltaja oli jättänyt tarpeettomat tuttinsa metsän tontuille...


sunnuntai 22. syyskuuta 2013

Esox Lu(ko)cius


Säät ovat suosineet ulkoilua ja syyssateet ovat loistaneet poissaolollaan aivan viime päiviin saakka. Maakuntaan tutustuminen on jatkunut Lahdesta pohjoiseen, Asikkalan Vääksyyn. Vaapuntekijöille Vääksy tuo mieleen maailman suurimman vaapunvalmistajan, Rapalan, jonka yksi tehdas sijaitsee yhä siellä. 
Vääksy sijaitsee luonnonkauniilla kankaalla erottaen toisistaan Vesijärven ja Päijänteen. Kuuluisan kanavan kautta vene- ja laivaliikenne pääsee vesistöstä toiseen sulkumestarin kädenheilautuksen kera. Sulutuksen yhteydessä kanavan yli rakennettu silta nousee pystyyn ja "muutama" litra vettä virtaa kolme metriä korkeammalla olevasta Vesijärvestä Päijänteeseen. 
Vääksyn kannaksen eli toisen Salpausselän korkeinta kohtaa kutsutaan Aurinkovuoreksi. Mahtavien maisemien höystämä ulkoilureitti kulkee aivan taajaman keskustan läheisyydessä. Reitiltä on todella hyvät näköalat sekä Päijänteelle että Vesijärvelle. 


Muutama porrasaskelma


Totti Aurinkovuoren laavulla


Näkymä huipulta


Päijänne


Metsäkurjenpolvi


Tällä viikolla Lahteen saapui liettualainen kapellimestari Vytautas Lukocius, joka on kova kalamies. Orkesteriharjoituksen jälkeen hän tiedusteli mahdollisuutta päästä kalaan työpäivän päätteeksi. Niinpä järjestimme reissun oitis, olivathan hauet olleet syönnillä viime aikoina...
Kimmon opastuksella tehty parin tunnin retki Työtjärvelle oli menestys. Kolme komeaa haukea ja ahven vetivät Vytautaksen suupielet kestohymyyn. Seuraavan päivän orkesteriharjoituskin oli mukava aloittaa kunnon kalajutulla. 


Vytautas ja hauki köydenvedossa


Hauki on jo lähellä


Tämä suurin painoi 8,1 kiloa...


...ja oli 103 cm pitkä


sunnuntai 15. syyskuuta 2013

Haukirekordi


Viime viikolla kävimme Nymanien kanssa sieni- ja ulkoilureissulla Hälvälän maisemissa. Kimmolla on pettämätön sienivainu joka on kehittynyt huippuunsa vuosien treenauksella. Retken päätteeksi ämpärissä oli suppilovahveroita, kanttarelleja sekä mustia torvisieniä. Illalla herkuttelimme Nymaneilla tuoreella kanttarellipiirakalla.


Minttu ihailee kaatuneen kuusen juurakkoa


Valkoinen höyhen koristi jo muutenkin värikästä luontoa


Torstaina lähdimme Kimmon kanssa Työtjärvelle uistelemaan, tarkoituksenamme saada ruokakalat illaksi. Keli oli kesäisen aurinkoinen ja lämmin. Tuskin olimme saaneet siimoja suoraksi kun ensimmäinen hauki soitteli kelan räikkää oikein kunnolla. Pienen väsyttelyn jälkeen veneeseen nousikin  reilun viiden kilon hauki, jonka totesimme liian suureksi paistinpannulle. Niinpä virkeä hauki päästettiin  pälkähästä omaan elementtiinsä. 


Kimmo ja hyväkuntoinen Työtjärven hauki


Joutsenpariskunta 


Jatkoimme uistelua joutsenia ihaillen ja pian vapa taipui taas. Tällä kertaa vastus siiman päässä tuntui edellistä painavammalta. Tutusta ottipaikasta tarttunut hauki pysyi kotvan näkymättömissä ennen kuin tuli näyttäytymään veneemme lähettyville. Arvelimme kalan olevan kymppikokoa, mutta lopullinen koko paljastui vasta haavitessa. Jos oli hauki mielestämme pitkä, oli se myös huomattavan paksu. Kimmon digipuntarin pariston henkaisivät viimeisen kerran edellistä haukea punnitessa, joten nyt tyydyimme vain mittaamaan tämän monsterin. Oma haukiennätykseni koheni saman tien oikein reilusti.  Illalla tämän 115 cm hauen painoa arvioitiin eri tilastoissa olleiden vastaavan mittaisten kanssa ja päättelimme tämän huomattavan tukevan hauen olleen n.11,5–12 kg. Koska tämäkin oli aivan liian suuri  iltapalaksi, päästimme haukijätin vielä kasvamaan. Jokohan se painaisi ensi vuonna Kimmon viimevuotista yli 13 kg:n haukea enemmän? 


Saapas näyttää pieneltä tämän hauen rinnalla


Kokoa tällä hauella riittää joka suuntaan


Työtjärven pappahauki


Kasvamaan...

maanantai 9. syyskuuta 2013

Hollolassa riittää nähtävää


Viime päivien kesäiset säät ovat olleet useimpien mieleen. Marjastajat ja sienestäjät ovat kansoittaneet  metsät ja viljelijöiden sadonkorjuu on sujunut poikkeuksellisen suotuisissa olosuhteissa. Lämpimät säät  ovat kuivattaneet viljan jo lähes ennen puintia. Viljankuivureiden käyttö jääneekin tänä syksynä minimiin. Erään lähialueen viljelijän kommentit hyvästä sadosta pursusivat tyytyväisyyttä. Ensi talvenakin saamme nauttia tuon tilan erinomaisista kaurahiutaleista keitetystä puurosta ja maistuvista lähileivistä. 

Menneellä viikolla kävimme tutustumassa tarkemmin läntisen Hollolan maastoihin. Kotiseudulta löytyy hämmästyttävän runsaasti tutustumisen arvoisia kohteita, vaikka olemme asuneet näillä kulmilla jo melkoisen tovin. 

Kukonkoivun urheilukentällä on pitkä historia. Sen tiilimurskarata ja vanha katsomorakennus tuovat tuulahduksen menneiltä vuosikymmeniltä. Tämä kenttä on nähnyt monet koululaisten yleisurheilukisat. Nyt kenttä katsomoineen on restauroinnin ja päivityksen tarpeessa. 

Kukonkoivun stadion


Likojärvet on yhteisnimitys kahden vierekkäin olevalle luonnonkauniille järvelle läntisessä Hollolassa. Suurempi järvistä on aivan kengän muotoinen ja pienempi on erityisen jyrkkien rinteiden ympäröimä. 

Likojärvien rauhaa


Ketarlammit ovat houkutelleet mm. laulujoutsenpariskunnan vakioasukkaikseen. Pitkospuiden kautta pääsee niemenkärjessä olevalle ainutlaatuiselle nuotiopaikalle. Salpausselän muotojen ansiosta näköalat ovat ensiluokkaiset.

Ketarlammit


Papinkaivo on poikkeuksellisen suuri suppa. Symmetrinen luonnon muovaama alaspäinen kartio yllättää syvyydellään. Papinkaivon seutu on tullut aikaisemmin nähtyä talvella. Yksi Finlandia-hiihdon reitin huoltopisteistä on ollut juuri Papinkaivon läheisyydessä. 

Papinkaivon reunalla


Punapyrstötikka?


Kävelyreitin yllätys oli suuri, karttaan merkitsemätön laavu joka lienee palvellut luonnossa liikkuneita jo vuosia. Laavun pihapiiriin kuuluu myös suuri maakellari. 

Helena ja Totti ihastelevat reilun kokoista laavua


Laavun maakellari


Punainen kärpässieni on kaunis, mutta syötäväksi sitä ei saa ottaa


Kurjenkello


Totin huilitauko


maanantai 2. syyskuuta 2013

Uimakoulussa


Tenolla kalastuskausi on päättynyt. Paikallistenkin veneet on vedetty rannoille ensi kesää odottamaan. Lohet saavat vihdoinkin kaipaamansa kuturauhan. Toivottavasti olosuhteet ovat syksyllä otolliset onnistuneelle kudulle.

Menneen kesän muistoja on editoitu ahkerasti elokuvan muotoon. Hollolan Uistimen uusin elokuva saa perinteisesti ensi-iltansa pikkujouluissa, marras- joulukuun vaihteessa. Lähes puolitoistatuntinen dokumentti esittelee menneen kesän viettoa Utsjoella. Lukuisten vieraittemme tähdittämä elokuva vie katsojan mm. vaeltamaan tuntureiden laelle, tutustumaan Tenonjokilaakson historiaan ja lohen pyyntiin.  Kaikki Team Hollolan Uistimeen kuuluvat varatkoot kalentereistaan alkutalven illan la.30.11. pikkujoulua varten.

Viime kesänä pääsin kahden Tenon rannalla asuvan kalamiehen uimakouluun, nimenomaan vaappujen uimakouluun. Vaappujenkin on hyvä osata useita eri uintilajeja. Eri uintien variaatioita on vähintäänkin riittävästi. Uittoaltaan ääressä moni asia sai varmistusta ja uusia ideoita jäi korvan taakse kypsymään. Vaappujen uinnin tutkimisessa on syytä viettää useampi hetki ensi talven aikana. Tällaiset oppitunnit ovat kullan arvoisia.


Vaapun uimataidon lahjomaton tuomari – lohi


Kutajärvi on Hollolan kirkonkylän kupeessa sijaitseva tunnettu lintujärvi. Sen rannoilla on kaksi lintutornia jotka ovat olleet jo vuosia ahkerassa käytössä. Kutajärven maine hyvänä lintujärvenä ei ole tuulesta temmattu sillä järvellä on tavattu yli 200 eri lajia. Järven lähialueen kosteikko on myös näkemisen arvoinen.


Kutajärvi lintutornista nähtynä


Pikkulimaskan peittämä pieni lampi


Linturetkeltä palaava Totti ilta-auringossa