"Vesille venhosen mieli..."

 Eilen kävimme katsomassa harvinaisen hienoa venettä. Vene, Amalia Charlotte, ei ole ihan mikä tahansa vene. Se rakennettiin Turussa v. 1941 ja päätyi monien vaiheiden jälkeen Jarkon omistukseen. Jarkko, pitkäaikainen työtoverini, on nyt saanut valmiiksi monivuotisen kunnostusprojektin joka alkoi kun hän siirtyi eläkepäiville viisi vuotta sitten. Eläkkeelle jäänti ei merkinnyt Jarkolle toimettomaksi ryhtymistä, päinvastoin. Ensitöikseen Jarkko aloitti veneenrakennusopinnot Loviisassa, Kuggomin Perinnekeskuksen Puuvenekoulussa. Opinnot tulivat tarpeeseen, sillä Amalia tarvitsi perusteellisen korjauksen, lähtien painavaa köiliä kannattelevan emäpuun uusimisesta. Jo venettä hankkiessaan Jarkko huomasi että tämä vene täytyy säilyttää tuleville sukupolville. Harvinainen yksilö edustaa aikakautensa korkeaa veneenrakennustaitoa kauniine yksityiskohtineen. Lisäksi tällä veneellä on historiallisia yhteyksiä Lahteen Relanderien ja Starckjohannien sukujen kautta. 

Kunnostustyö oli vaativa urakka. Opintojen kautta saatu osaaminen ja korvaamattomat suhteet veneitä kunnostaviin alan mestareihin plus Jarkon määrätietoisuus veneen pelastamiseksi on nyt meidän kaikkien ihailtavana. Kunnostus on tehty suurella pieteetillä venettä ja sen historiaa kunnioittaen. Kuluneiden työtuntien määrä on ollut valtava ja taloudellisiakin uhrauksia on jouduttu tekemään melkoisesti, mutta lopputulos nostaa hymyn Jarkonkin kasvoille. Tällainen puusta tehty purjevene on kuin taideteos. Ei voi kuin ihailla vanhaa suomalaista veneenrakennustaitoa sen kaikkine tarkaan mietittyine yksityiskohtineen. Vesillelasku on parin viikon kuluttua ja käymme myöhemmin kurkkaamassa "vanhaa rouvaa" vielä Porvoossa kun se pääsee omaan laituriinsa. Vanha rouva Amalia Charlotte on yli kahdeksankymppisenä jälleen kuin nuori ja hehkeä tyttönen.  

Veneen tietoja ja työsuunnitelmaa

Historiallista taustaa

Jarkko esittelee veneestä poistettua ja korvattua puumateriaalia

Kapteeni ehtii välillä jo istahtaa

Messinkiä käytettiin ennen tyylikkäästi

Alkuperäiset knaapit ovat yhä käytössä

Kompassi

Hyllyissäkin on tyyliä

Valaisimena alkuperäinen öljylamppu lämpösuojahattuineen

Alkuperäiset pylpyrät toimivat yhä

Peräsin 

Kansi

Kajuutta kauniine väreineen

 

Tenon säännöt tarkentuvat

 Kesän lähestyessä uutisvirrassakin vilahtelee uutisia Tenoa koskien. Tana Brun lohienlajittelulaitteelle etsitään työntekijöitä kesän ajaksi. Kyttyrälohen ennustettu vaellusvyöry työllistää kymmeniä henkilöitä muutamaksi viikoksi. Työntekijöiden hommiin kuuluu muun muassa lajittelulaitteen kunnossapito, karsinan tyhjentäminen ja kalojen lajitteleminen. Mahdolliset karsinaan joutuneet Tenon lohet vapautetaan luonnollisesti kutuvaelluistaan jatkamaan. Siitä, mitä kyttyrälohille tapahtuu, ei julkisuudessa ole vielä ollut tietoa. Ensimmäisten viikkojen kirkkaat, vastanousseet "gorbat" hyödynnettäneen sikäläisiin ruokapöytiin. 

Meitä yläjuoksulla lomiamme viettäviä kiinnostaa julkisuuteen tullut tieto, joka koskee ns. muun kalan pyyntiä. Kun viime kesänä kalastimme harjuksia, oli 6-luokan vavan jatkona heittosiima ja sen päässä korkeintaan 0,20 mm perukesiima. Nyt tuo perukkeen vahvuus voi olla 0,25 mm. Vankistuneen siiman lisäksi myös suurin sallittu koukkukoko on kasvanut. Nyt koukku saa olla kokoa 8. Onko siiman ja koukun muutoksella haettu parempaa mahdollisuutta saada ylös sekä taimen että mahdollinen kyttyrälohi?  

Pelkästään harjuksen pyyntiin 0,20 olisi ollut riittävä perukkeen paksuus

Verstaalla on vaappujen lisäksi nakerrettu kuksatöissä. Yksi valmistui juuri viikonloppuna ja sitä koristavat komeat loimut. Jälleen kerran tuli aidon pahkan kirjava värimaailma ihailtavaksemme tämän käyttöesineen muodossa. Pakko todeta että kyllä kotimainen, aito koivupahka lyö kaukomailla,  sikäläisistä puulajeista konesorvatut "kuksat" 6-0. 

Helena käy työn puolesta usein Hollolassa Multamäen tilalla. Siellä on kanojen lisäksi toista kymmentä lammasta. Nopeasti tuttavuutta tehneiden lampaiden karitsat olivat erikoisen värisiä. Kataa eivät lampaat juuri kiinnostaneet. 

  

Uuden kalastuskauden kynnyksellä

Pääsiäisviikonloppu oli pilkkimisen juhlaa. Juhlat jatkuivat vielä maanantaina, kun kipaisin jäälle aamutuimaan talven viimeiselle pilkkireissulle. Yöpakkanen oli jäädyttänyt rantoja sen verran, että jäälle oli vielä helppo mennä. Menin edellisaamujen tapaan samoille avannoille ja ahvenet olivat heränneet ilmeisesti jo ennen minua. Sain nopeasti muutaman ahvenen ja sitten kaikuun piirtyi pari paksua viivaa. Pienen epäröinnin jälkeen kala nappasi ja siimassa tuntui todella hyvän kokoinen kala. Potkuista päätellen mittelin suuren ahvenen kanssa. Morriin napannutta kalaa oli nostettava varovasti, koska siima oli melko ohutta. Muutaman metrin noustuaan se lähti tulemaan yllättävän nopeasti, mutta sai kuin saikin löysää siimaa ja karkasi juuri ennen avantoa. Siinä taisi karata suurin pilkkiahven mitä olen koskaan siimassa pidellyt. Voi turskanperkeet! Hetken kuluttua kaikuun ilmestyi uusi, paksu viiva ja morria vietiin jälleen. Kuinka ollakaan tämäkin karkasi edellisen tavoin. Pettymystä lievensi onneksi se, että talven viimeisinä viikonloppuina löytyi uusi ottipaikka, johon on mukava palata ensi talvena. Lisäksi nämä paikat täytyy tutkia myös avovesikaudella jigivapojen kera.

Maanantaiaamuna tuli onneksi yksi näin vauras ahven

Verstaalla on pakerrettu hissukseen myös kuksahommissa. Kuksat ovat mukavia lahjoja merkkipäivinä, joten niitä on hyvä nakerrella vähän varastoon. Nyt kun säät ovat lämpenemään päin, pystyy hiomahommat tekemään ulksalla.

Näistä aihioista syntyy värikkäitä juoma-astioita

Kuppiosa on pian valmis

Kenneth saa alkuviikosta paketin jossa on muutama taimenvaappu. Pakettiin mukaan ehti myös tämä, aidolla papukaijansulalla varustettu vaappu. Persoonallinen, paljon kontrasteja tarjoava väritys erottuu hyvin esimerkiksi alkukauden värjäytyneessä tulvavedessä. 

Tämä ainutlaatunen väritys pääsee Oulujoelle

Paraatikelit

 Pääsiäiseksi saimme mitä parhaimmat ulkoilukelit. Kymmenkunta lämpöastetta ja lähes tyyni keli houkutteli jokaisen kynnelle kykenevän ulkosalle nauttimaan odotetuista kevätpäivistä. Vesijärven jäälläkin riiti vipinää. Aamulla saimme kuunnella varsinaista lintukonserttia kun kurjet ja joutsenet lauloivat äänekkäästi omilla rannoillaan. Pohjoiseen matkanneet hanhet kaakattivat kuuluvasti, ilmoittaen samalla muuton olevan hyvässä vauhdissa. Me kairasimme kahtena aamuna pilkkiavantomme edellisen viikonlopun saaliin houkuttelemina noille samoille paikoille. Pettyä ei tarvinut tälläkään kertaa. Talven parhaimpiin kuuluneen pilkkiviikonlopun kruunasi koko talven komein ahven. Pulska raitapaita lämmitti mieltä vähintään yhtä paljon kuin pilvettömältä taivaalta porottanut aurinkokin. Viikonlopun pilkkireissulle varustauduttiin risukeittimin ja asiaankuuluvin eväin. Jäällä keittettyjen nokipannukahvien seurana nautimme pannulla paistettua leipäjuustoa lakkahillon kera. Namskis!

Siikaniemessä, Rysänperän kodan edustalla oli laulujoutsenpariskunta

Helenan keittiö pilkkipaikalla

Kahvit sekä leipäjuustoa lakkahillolla

Toivesaalis

Verstaalla on jatkettu keskeneräisiä projekteja. Papukaija-teeman vaappuja on syntynyt vielä lisää. Oulujoen taimenet pitäköön varansa...

Hileellä ja ilman

Papukaijan sulka pääsi vaapun kylkeen

Alemmassa on käytetty pyyn höyhentä

Papukaijoja

 Innokas kalamies ja kalastusvälineiden keräilijä Kenneth lähetti talvella muutaman papukaijan sulan malliksi tuleville vaapuille. Nyt ensimmäiset sulkiin perustuvat värit päätyivät vaappujen pintaan. Näistä upeista sulista syntyy vielä uusia variaatioita, jotka päätyvät Kennethin taimenvaappuihin Oulujoelle. Näidenkin sulkien perusteella voi sanoa, että oikea papukaijaväri voi olla myös varsin tumma.

Lähes perinteinen papukaijaväri

Papukaijaväri voi olla tällainenkin

Eilen olimme pilkillä Vesijärvellä meille uudella paikalla, Puolasaaren eteläpuolella. Kalat olivat aktiivisia ja tarttuivat syötteihin hanakasti. Matalassa särjet olivat aktiivisimpia ja syvyyden lisääntyessä ahventen koko ja osuus kasvoivat merkittävästi. Lopulta saimme hyvät fileahvenet reilun kuuden mertrin syvyydestä. Helena sai pitää elämänsä ahventa hetken aikaa siiman päässä. Tasuriin iskenyt mörssäri pääsi kuitenkin harmittavasti irti. Itse menetin todellisen suurahvenen tapsin katkeamiseen pystypilkin alta. Kyrmyniska ui nyt jossain Helenan tekemä Vesijärvi-perho huulessaan... 

Vesijärven ahvenet ovat kauniin värisiä

Syömäkalat alkavat olla kasassa

Mikä keli! - ja pilkkijää hymyilyttää