Tervetuloa Hollolan Uistin -blogiin

Pääset aina blogin etusivulle klikkaamalla lohenpyrstön kuvan vasenta yläkulmaa, jossa lukee Hollolan Uistin vaalealla tekstillä.
Alla olevat kuvat näet suurempana klikkaamalla kuvaa.

sunnuntai 27. lokakuuta 2019

Matkailu avartaa


Viime viikolla poikkesimme sukuloimassa Keski- ja Pohjoispohjanmaalla. Keskiviikkona teimme porukalla retken Töppösen luolikolle Halsualla. Töppösen luolikko syntyi mannerjäätikön sulamisen jälkimainingeissa 7000-9000 vuotta sitten. Muinainen merenranta valtavine aaltoineen jätti Haluan Ylikylän kupeeseen poikkeuksellisen nähtävyyden. Luolikko on eteläisen Suomen suurin ja sen pinta-ala on kokonaista 7,5 neliökilometriä. Töppösen luolikosta löytyy lisää tietoa ja tarinoita tästä mainiosta sivustosta.


Töppösen luolikon opastaulu parkkipaikalla


Nämä pitkokset sopivat kaikenikäisille


Kata nautti uusista maisemista


Halsuan Ylikylältä on luolikolle matkaa vain muutama kilometri. Tienvarsiopasteet johdattavat kulkijat pienelle parkkipaikalle, josta lähtevät pitkospuut kohti luolikkoa. Töppösen luolikon reuna tulee vastaan reilun 300m:n päässä, missä kulkijoita kohtaa uskomaton näky. Valtavia kivenlohkareita näkyy lähes silmänkantamattomiin, vaikka näemme siitä vain murto-osan. Pieniä metsäsaarekkeita on kasvanut louhikon keskelle, mutta kivien määrä on hämmästyttävä. Niiden suuri koko ja epäsäännöllinen muoto tekevät louhikossa kulkemisen hankalaksi, jopa vaaralliseksi. Me teimme tulet louhikon laitaan, pitkospuiden johdattamalle tulipaikalle. Aurinkoisessa säässä oli mukava pysähtyä toviksi nokipannukahvien ääreen. Paistetut makkarat maistuivat erinomaisilta ulkona, raikkaassa savussa.


Töppösen luolikon reunalla


Luolikon upeita kelopuita


Nuotion herkkuja


Katan piiloleikki


maanantai 21. lokakuuta 2019

Piian juhlat muistetaan pitkään


Lauantaina saimme olla juhlimassa Piian syntymäpäiviä. Rautakankareen majalle, Vesijärven rantaan oli kokoontunut suuri joukko päivänsankarin ystäviä ja sukulaisia. Tiirismaan Ladun perinteikäs hiihtomaja on mitä mainioin paikka tämän kaltaisille tilaisuuksille. Kookas sali keittiöineen, humiseva takkatuli sekä reilun kokoinen sauna kuulostavat juuri siltä, mitä kunnon juhlapaikalta vaaditaan. Juhliin valmistautuminen alkoi jo hyvissä ajoin. Leipurikaksikko Piia ja anoppinsa Inkeri leipoivat maittavat kakut ja pullat monikymmenpäiselle juhlaväelle. Suurtalouskokit Sinikka ja Helena keittivät salaisen reseptin mukaisen kasvissosekeiton sekä hirvikeiton jotka maistuivat suurella ruokahalulla. Lapset santsasivat hirvikeittoa useampaan kertaan, mikä kertoo kaiken keiton mausta.


 Sinikka maustaa kasvissosekeittoa



Rautakankareen maja



 Nämä hirret huokuvat historiaa


Juhlapaikan syksyinen näky Vesijärvelle


Piian juhlista muodostui hänen näköisensä. Piia tunnetaan luotettavana ystävänä jonka lämpimästä sydämestä riittää jokaiselle. Juhlissa ystävien Piialle esittämät korkeatasoiset musiikkiesitykset seurasivat toisiansa. Herkkyydellä ja aidolla välittämisellä esitetyt, tarkoin valitut kappaleet menivät suoraan päivänsankarin ja vieraiden sydämiin. Silmäkulmat kostuivat useammalla esityksiä kuunnellessa kun musiikki osoitti suuren voimansa. Tällainen sanan ja sävelen yhdistelmä löytää tiensä ihmisen sisimpään unohtumattomasti.


Piia


Ulkoilusta ja retkeilystä pitävän Piian saamista syntymäpäivälahjoista mainittakoon lahjakortti uuden rinkan ostamiseksi. Uusi rinkka selässä on mukava lähteä vähän pidemmälle kalareissulle, varsinkin kun rinkan kyljessä matkaa upouusi virveli.


Piia Varanginvuonolla viime kesänä


sunnuntai 13. lokakuuta 2019

Viimeisiä jigireissuja


Eeron oma vene on jo talviteloilla, joten teimme tänään yhteisen retken Vesijärvelle. Kun saimme veneeseen vielä jigauksen asiantuntijan Kimmon, olivat saalistoiveemme korkealla. Jo satamasta ulos ajaessamme huomasimme järvellä lupaavan lokkiparven. Veteen syöksyilevät lokit näyttävät järvellä liikkuvat kuore- ja ahvenparvet niitä etsiville jopa kilometrien päähän. Koska kaksi venettä oli jo tuon kalaparven ääressä, suuntasimme suoraan Enonsaaren "tiskille". 


Lokkiparvi näyttää kuore- ja ahvenparvet


Ahven on jälleen tarttunut jigiin ja Kimmoa naurattaa


Tämän avovesikauden paras apaja antoi jälleen reilunkokoista ahventa tasaiseen tahtiin. Ahvenparvi liikkui hieman, mutta löytyi helposti heittosuuntaa vaihtamalla. Eero nosti päivän ensimmäisen tuplatärpin veneeseen ja saaviimme kertyi vähitellen koko joukko komeita kyrmyniskoja. Apajalta oli myös suora näköyhteys Eeron talviseen pilkkipaikkaan, jota tämä pilkkimiseen täysin hurahtanut kalamies katseli suurella haikeudella. 


Eero odottaa jo pilkkijäitä


Taas kelpaa mennä kotiin


Sääennustajien lupaamat sadekuurot kiersivät meidät taitavasti, viimeistä lukuunottamatta. Olimme lähdössä kohti kotisatamaa kun sadevaatteemme olivat ensi kertaa tarpeen. Lyhyt kuuro loppui jo ennen kuin saimme veneen laituriin.

Pohdimme kalastuksen aikana että onko maassamme Vesijärveä parempaa ahvenjärveä. Tältä järveltä on melkoisen helppo saada filekokoiset ruokakalat niin kesällä kuin talvella. Tänään oli ilahduttavan monta kalamiestä liikkeellä, vaikka syksy on jo melko pitkällä. Ahvenen kalastus on todellista virkistys- ja kotitarvekalastusta. 


Tämäkin sadekuuro kiersi meidät

Helena ja Hanna kävivät tänään nauttimassa luonnon helmassa hyvistä eväistä ja nuotiotulen tunnelmasta. Katakin pääsi juoksentelemaan ja nuuskimaan uusia paikkoja. Oli ilo huomata, että Kata tulee hyvin lähistölle kuullessaan koirapillin vihellyksen. Muutenkin Kata ei tunnu lähtevän kovin kauas isäntäväestään. Tosin se aina tällaisissa tapauksissa kantaa selässään jo aiemmin esiteltyä "gepsiä". Eväät maistuivat nuotiokahvin saattelemana mitä parhaimmalta - kiitos Vesan ja Annen tuoman savuhirven sekä kesän Tenovuonon antimien.


Savuhirveä ja taimenta avocadosalaatin kera. Slurpsis.


Haluamme onnitella isä-Toivoa hirvestyskauden avajaishirvestä. Ihan jokaiselta hänen ikäiseltään ei vastaavaa suoritusta voi odottaa. Lisäksi on mukava onnitella Toivoa myös hienosta menestyksestä nuorimmaisen koiran kanssa käydyistä hirvenhaukkukisoista. 90 pistettä on kova suoritus nuorelle Missille - varsinaiselle vilpertille.

Hanhiparvia näkee yhä muuttomatkallaan. Tämänpäiväinen pohjoistuuli antoi mukavaa vauhtia etelään muuttaville linnuille.


Nämä hanhet ylittivät Riihelän tänään


Uusin Teno-elokuva on editointivaiheessa. Tunnin mittaisessa dokumentissa liikutaan luontoäidin helmoissa pohjoisimmassa Lapissa, kalastaen ja retkeillen. Elokuvan ensi-ilta on la.7.12, Hollolan Uistimen pikkujouluissa. Perinteikäs ilta kokoaa jälleen yhteen kalastuksen, nikkaroinnin ja ulkoilun yhteensaattamat asfalttiallergikot, pilkkipojat ja muuten vain hurahtaneet. 


Editointiohjelmassa mennyt kesä tiivistetään yhdeksi elokuvaksi


Pihapiirimme toinen pörröhäntä


sunnuntai 6. lokakuuta 2019

Kylmää kalastusta


Eilen käväisimme Kimmon ja Katan kanssa parin tunnin jigireissulla. Tällä kertaa piti pukeutua talvisen lämpimästi, sillä pohjoisesta puhaltanut kylmä tuuli piti päivälämpötilan juuri ja juuri nollan yläpuolella. Hyisestä säästä huolimatta järvellä näkyi muutamia venekuntia kalastuksen parissa, ovathan viime viikot olleet ehkä koko avovesikauden parhaita. 


Kata ja Kimmo kalassa


Kylmästä säästä ja aikataulumme rajallisuudesta johtuen suuntasimme heti Enonsaaren kupeeseen. Tuttu kalapaikka ei pettänyt tälläkään kertaa, sillä ahventa tuntui olevan tällä pienellä alueella runsaasti. Kaiken kokoiset ahvenet kansoittivat syvänteen reunaa ja saimme päästellä niitä jigeistä lähes joka heitolla. Jigipyrstöt olivat kovilla, sillä lukuisat ahvenet kävivät repimässä niitä pääpuolessa olevaan koukkuun tarttumatta. 


Parissa tunnissa saimme reilut ruokatarpeet pariin perheeseen



Eväät maistuivat kalastuksen lomassa


Kata viihtyi veneessä jälleen mainiosti. Raikas tuuli taisi tuoda sen sieraimiin hajumolekyylejä kaukaa pohjoisesta. Välillä koiraneito otti pienet nokoset veneen keulassa, reippaasta aallokosta huolimatta. 


Katalla on omat pelastusliivit, tietenkin


Jukka Henriksson on tunnettu lahtelainen karikatyyritaiteilija. Reilu vuosi sitten päijäthämäläiset maakuntalehdet julkaisivat yhteisessä kesänumerossaan jutun Hollolan Uistimen touhuilusta, mm. vaapunteosta ja kalaveistoksista. Lehdessä ollut valokuva innoitti taiteilijan piirtämään siitä oman versionsa. Kovin on aidon näköinen, vai mitä.  


NikkArin työ ja harrastus samassa salkussa