Tervetuloa Hollolan Uistin -blogiin

Pääset aina blogin etusivulle klikkaamalla lohenpyrstön kuvan vasenta yläkulmaa, jossa lukee Hollolan Uistin vaalealla tekstillä.
Alla olevat kuvat näet suurempana klikkaamalla kuvaa.

sunnuntai 28. heinäkuuta 2019

Kotiinlähdön kynnyksellä


Atte ja Niko, poika ja isä ovat innokkaita kalamiehiä. Atten rippilahjaa miettiessä päätimme yhdessä Keräsen perheen kanssa antaa kunnon elämyslahjan - kalareissun pohjoisimpaan Suomeen. Ja voihan olla, että tässä oli vähän Nikonkin lehmä ojassa. Tiistaiaamuna miehet suunnistivat vapoinensa Utsjoen rantaan, uudelleen avatun hotellin nimikkomutkaan. Pahimmoilleen yltynyt helle oli passivoinut pyyntikokoiset kalat mutta viime vuonna yhdessä käydyn perhokalastuskurssin heittoharjoitukset näyttivät jääneen korvan taakse molemmilla.

Keskiviikkona poikkesimme Tenovuonolle taimenen pyyntiin. Navakka ja paikoitellen miltei myrskyisä tuuli vei parhaan terän kalastukselta. Sen verran jylhä ja kaunis kalapaikka liikautti Atten ja Nikon sisintä, että torstaina oli lähdettävä samalle rannalle uudestaan. Vaikka isot taimenet eivät tällä kertaa vapoja taivutelleet, oli reissu kaikin puolin mieleenjäävä. Vapautettujen pienten taimenien lisäksi kampelat olivat syöntituulella. Attelle ja Nikolle uusi ja eksoottinen saaliskala pääsi mökillä savustuspönttöön. Herkullinen ateria katosi lautasilta ennätysajassa.


Atte pysähtyi ihailemaan Tenovuonon jylhiä maisemia


Nikokin löysi täältä rauhan


Ei ole ruuhkaa, ei


Herkullinen saalis


Namskis!


Minä ja Helena teimme retken Tanahornille, Tenovuonon kuuluisimmalle näköalapaikalle. Jo matka Berlevågiin oli suuri elämys. Kongsfjordelvan rantoja seuraileva tie vie Jäämeren rantaan, Kongsfjordiin. Sieltä tie jatkaa kymmeniä kilometrejä merenrantaa seuraillen kohti Berlevågia. Lukemattomat lahdet ja niemennokat seuraavat toisiaan. Kaikki mahdolliset kallionmuodot, turkoosinvärinen meri ja lahtien ylängoiltä laskevat kristallinkirkkaat pienet joet ovat kuin satukirjasta. 


Kaksi piekanaa samassa kuvassa!


Merenrannan karua kauneutta


Sinisen sävyjä Kongsfjordilla


Berlevåg on tunnettu merikalastuksen keskus. Kalatehdas sijaitsee aivan pikkukaupungin keskustassa  ja kalat näkyvät muutenkin ympäri kaupunkia eri muodoissa. Kalakaupasta saa varmasti tuoretta kalaa ja elintarvikekaupassa oli saatavilla hyvä valikoima meren makoisia aarteita. 


Berlevåg


Polku Tanahornille lähtee muutama kilometri Berlevågista länteen. Hyvin viitoitettu, noin 4 km:n  polku kulkee kirkasta puroa seuraillen ja nousee ylängölle maltillisesti. Ensimmäiset vilaukset Tanahornista  voi nähdä jo puolimatkassa. Ylängölle noustessa maisemaa hallitsevat ympäröivät tunturihuiput. Määränpäässä näköala aukeaa vasta aivan viime hetkellä. Varsinaisesta kallioseinästä meren ylle kurottava kieleke on yllättävän kapea. Kovalla tuulella viimeiset parikymmentä metriä kannattanee jättää kävelemättä. Korkean paikan kammosta kärsivien on syytä hengitellä tavallista syvempään ennen kuin askeltaa viimeiselle nokalle. Perillä odottaa kuitenkin suurenmoinen elämys. Näköala on kaikessa avaruudessaan huikea. Ulkomerelle katsottaessa rantaa ei näy ja Tenovuonolle näkymä on kymmeniä kilometrejä. Meren pintaan on nokalta matkaa 266 metriä. Tällä paikalla ihminen tuntee itsensä todella pieneksi.  


Polun alku on helppo löytää


Puron vesi on kirkasta


Kohde näkyy jo


Lähellä ollaan, mutta merta ei vielä näy


Huipulla!


Näkymä Tenovuonon suuntaan


Katse Jäämerelle


Ja alhaalla merivesi on näin kirkasta


Paluumatkalla


Tässäkin kirkkaassa purossa oli kaloja


Paluumatkalla pysähdyimme syömään Kongsfjord Gjestehusissa. Tämä idyllinen paikka kannattaa laittaa korvan taakse. Mukava henkilökunta, maukas ruoka ja viihtyisä ympäristö - siis täydellinen ruokapaikka. Täällä voi myös majoittautua hienosti entisöidyissä huoneissa.


Kongsfjord Gjestehusin pihapiiriä


Vanha laituri oli lintujen käytössä


Näkymä pihalta vuonolle


Ravun jäänteet laiturilla


Sainpas kunnon kuvan tiirasta tänä kesänä


Tätä kirjoittaessa olemme pakkauspuuhissa. Kotimatkamme alkaa varhain tiistaiaamuna. Vene on nostettu talviteloille ja tavaroita on pakattu pitkin päivää. Antoisa kesä on jälleen takana. Mieleenjääviä muistoja on yltäkyllin. Luontoelämysten lisäksi olemme nauttineet monien ihmisten mukavasta seurasta.

Tämä viikko on ollut Tenolla melko hiljainen. Vesi on laskenut entisestään ja liikkuminen joella vaatii erityistä huolellisuutta. Tuulet ovat kiusanneet kalastajia myös tällä viikolla. Lohensoutajia on ollut näillä vesillä vain muutama, mutta laatu on korvannut määrän. Viimeisin lohi tutusta Kivikoskesta nousi tänään aamupäivällä kun Masa tartutti komean lohen Niileksenkiven yläpuolelta. Vaappuun iskenyt lohi oli vieraillut joessa jo aiempinakin kesinä kiduskannen täplien runsaudesta päätellen. Yksitoistakiloinen lohi sylissä on helppo hymyillä. Parhaimmat onnittelumme Masalle hienosta lohesta!


Oikea lohimies ja oikea lohi!


lauantai 20. heinäkuuta 2019

Kesän tärkein lohi


Menneellä viikolla saimme vieraiksi kummipoikamme Väinön perheen Hollolasta. Väinön lisäksi perheeseen kuuluvat pikkuveli Sampo, äiti Piia ja isä Ossi. Utsjoen matka on ollut perheen toiveena jo pitkään ja vihdoin tänä kesänä reissu toteutui. Varsinkin pojille Lapin näkeminen on ollut suuri elämys. Täällä on kaikki niin erilaista kuin kotona. 


Viikko kului monenlaisten puuhastelujen parissa. Sunnuntaina pidimme Vitosniemen kodalla vohvelikekkerit. Vohvelinsyönnin ohessa perhe etsi onnistuneesti lähistön geokätköä. Lohensoutajien puuhia oli myös mielenkiintoista seurata. Sampo piti seuraa Katalle, kunnon eläintenystävän tavoin.


Sampo ja Kata - kaverukset


Ossi nuotiolla


Maanantaina olimme yhdessä Varangilla, Nessebyn kirkon niemimaalla kalareissulla. Vaikka tuuli puhalsi mereltä navakasti, ei se matkalaisia haitannut. Kaunis merimaisema teki suuren vaikutuksen koko perheeseen. Isä Ossi sai reissun ainoan sein joka paistettiin myöhemmin mökillä iltapalaksi.


Piia ja tärpin odotus


Yksi Varanginvuonon haahkapoikueista


Sampo ja Ari huilaa kalastuksen ohessa


Intiaanipäällikkö Ossi sekä reissun suurin ja ainoa


Piia ja Ossi kävivät tiistaina Kuoppilastunturin huipulla. Norjan kaukaiset lumihuiput Rastigaisan johdolla sekä laaksossa virtaava Teno näyttivät luonnossa niin lumoavilta, että näkymää saa muistella vielä pitkään. Kapustarinta, isolepinkäinen ja tunturikihu päätyivät verkkokalvon lisäksi kameran muistikortille upeina otoksina.


Matkalla huipulle


Perjantaina koko perhe suuntasi Nuorgamiin, Skaidijärven rantaan telttalaavu mukanaan. Kaunis aurinkoinen ilta kruunasi yön yli kestäneen retken. Ossi osoitti jälleen kalamiestaitojansa tartuttamalla järven aran raudun vieheeseensä. Jos haavi olisi ollut retkellä mukana, olisi perhe ehkä syönyt iltapalaksi paistettua rautua...



Telttalaavun koepystytys


Tälle viikolle olin varannut kaksi soutulupaa Tenolle. Torstaina mukanani kalastivat Sampo ja Ossi. Sampon kanssa näimme lohen todella läheltä kun lohijalka hyppäsi korkealle Vitoslompolossa. Nuori Sampo rentoutui veneessä lopulta niin täydellisesti, että uni taisi käväistä silmässä veden rauhoittavan äänen myötävaikutuksella.

Tiistaina olimme joella kummipoika Väinön kanssa. Jo keväällä kun Väinon perhe ilmoitti lomasuunnitelmistaan, totesin Helenalle että toivottavasti saamme Väinön kanssa yhteisen lohen. Väinö on aiemmin veistänyt kanssani vaappuja ja nyt olisi lohi tilauksessa. Olimme joella jo aamuseitsemältä. Saaliit olivat olleet olemattomat viime päivinä. Ensimmäinen lasku oli hiljainen. Toiselle laskulle vaihdoimme vieheet ja lähdimme soutamaan. Yhdeksän jälkeen kelan jarru parkaisi oikein kunnolla Kivikoskessa. Reunavapaan tarttunut lohi koukkasi mukaansa keskivavan siiman ja meillä oli hetkeksi jännityksentäyteistä puuhaa veneessä. Väinö väsytteli lohta ja minä selvittelin siimoja jotka onneksemme vapautuivat toisistaan, eikä lohi karannut. Väsyttelyn edetessä vapa siirtyi kummisedälle ja Väinö ei millään meinannut malttaa istua veneessä. Oli kuulemma niin paljon nähtävää... Ensimmäisen kerran lohen tullessa veneen lähelle, se roiskaisi vettä kunnolla ja kasteli Väinön vaatteet kertaheitolla. Samalla näimme lohen ensi kertaa. "Sehän on kunnon lohi", pääsi kummisedän suusta. Aurinko paistoi ja kristallinkirkkaassa vedessä uiva hopeinen lohi näytti lähes läpikuultavalta. Vähitellen lohen syöksyt lyhenivät ja pitkävartinen koukku nosti sen veneen laitojen sisäpuolelle. Kalapapin aamenen jälkeen riemu oli ylimmillään ja hymy sekä nauru olivat herkässä molemmilla kalamiehillä. Vitosniemen kodan kohdalle rantautuneen veneen pohjalla pötkötti metrinen Tenon lohi. 


99 cm ja 9,2 kg


Kesän tärkein lohi

Iltapäivällä palasimme joelle ja saaliimme merkitys alkoi valjeta myös Väinölle. Kivikosken lähtöpaikalla tapasimme lohimiehen joka oli nähnyt lohenväsytyksemme. Tämä herrasmieskalastaja otti ensimmäiseksi lippalakkinsa päästä, kätteli meidät ja onnitteli hienon lohen johdosta. Tämä kruunasi päivämme lopullisesti.


Kameraan on tarttunut jälleen tukku sekalaisia kuvauskohteita.


Tenonajuruoho


Nuoraskarin oliivinvihreä kivi


Lapintiira, pyhänä pidetty lintu


Kanoottien lisäksi Tenolla näkee myös suppilautoja




maanantai 15. heinäkuuta 2019

Kalastusta moneen makuun


Maanantaina matkasimme Sepon kanssa Tenovuonolle taimenen pyyntiin. Tanamunningenin taimenpaikalla voi kalastaa viikon jokaisena päivänä. Niinpä ajattelimme Tenolla olevan rauhoituspäivän täyttävän Langnesin niemenkärjen innokkailla kalastajilla. Ihmetyksemme oli suuri kun kävelimme kalapaikalle. Olimme ainoat kalamiehet koko rannalla. Paikan muututtua viimeisen kalastussäännön ja merirajan siirron myötä maksulliseksi (250 NOK), on kalamiesten määrä vähentynyt huomattavasti. 

Kalapaikalla tuuli puhalsi mereltä melko navakasti ja nostatti vastakkaisesta suunnasta virtaavan Tenon kanssa melkoisen aallokon. Jo ensimmäisillä heitoilla alkoi tapahtua. Seppo kasasi vielä vermeitään kun puolitoistakiloinen taimen oli jo rannalla. Lähes joka heitolla oli jonkinlainen tärppi. Vuorovesi oli vielä nousussa ja taimenia tuntui saapuvan paikalle yhä enemmän. 


Tästä eivät kalapaikan maisemat juuri enää parane


Kata seuraa Sepon touhuja tarkasti


Saimme kalastaa kahdestaan lähes kaksi tuntia ennen kuin paikalle saapui muita kalastajia. Siihen mennessä olimme saaneet useita lähes kahden kilon taimenia ja suurimpana 75 cm hoikan ennätystaimeneni. 


Suuria ovat Tenovuonon taimenet


Nämä porot olivat meitä vastassa paluumatkalla


Keskiviikkona kävimme reissun Lintukalliolla, Mortensnesissa. Sää oli kalastukseen mitä parhain. Edellisenä päivänä paikalta oli saatu hurja kala. Näimme paikalla olleelta kalamieheltä kuvan valtavasta kissakalasta joka oli napannut edessämme olevasta kalapaikasta. Minä pääsin väsyttelemään jonkin aikaa tuntematonta isomusta, joka veti siimaa aluksi merelle päin. Sitten kala palasi pystysuoran kallion kupeeseen ja siima tarttui kallion halkeamiin tai vesikasveihin. Mikä kala se oli, jäi arvoitukseksi. Vahvat potkut kalalla ainakin oli. Me saimme lopulta sopivan saaliin. Sepon puolitoistakiloisen sein lisäksi onnistuimme saamaan viisi toivottua puna-ahventa. Kalat pääsivät mökillä myöhemmin paistinpannulle. Namskis!


Tämä lokkipariskunta keskusteli äänekkäästi


Naapuripesässä pesävahti nukkui...


Värikäs saaliimme


Tämä poro oli pudonnut kohtalokkain seurauksin 
Lintukallion korkealta kalliotörmältä 


Perjantaina kävimme Helenan kanssa Kuoppilasjoella - tämä oli toinen perhelupamme sinne. Sää oli mitä kaunein ja aurinko porotti lämpimästi heti aamusta. Vaikka Tenossa lohet tuntuvat olevan tavallista harvemmassa, niin Kuoppilaalla tittien näkemiseen on erinomaiset mahdollisuudet. Pikkulohet olivat myös aktiivisia ja seurasivat eri vieheitä. Kapraalin kupari/hopea lusikka oli jälleen vastustamaton suupala titille. 


Kuoppilasjoen vesi on kirkasta


Kullerot viihtyvät rehevillä joentörmillä


Kurjenpolvi


Kirkas pikkulohi kirkkaasta vedestä


Tenon soutaja aamusumussa