Tervetuloa Hollolan Uistin -blogiin

Pääset aina blogin etusivulle klikkaamalla lohenpyrstön kuvan vasenta yläkulmaa, jossa lukee Hollolan Uistin vaalealla tekstillä.
Alla olevat kuvat näet suurempana klikkaamalla kuvaa.

sunnuntai 31. tammikuuta 2016

Kohti uusia haasteita


Mennyt viikko tarjosi paljon muisteltavaa. Pilkkireissut tarjosivat paljon elämyksiä, nimenomaan hyvien saaliiden johdosta. Pieniä ahvenia tarttui riittävästi kahteenkin kalakukkoon ja Kimmo loksautti pilkkikaveriensa leuat nostamalla avannosta upean taimenen. Hauki vei allekirjoittaneelta talven parhaan ottimorrin ja uiskentelee nyt rehvakkaana värikäs lävistys huulessaan. Isot ahvenet piileskelivät loppuviikon pilkkijöiden tavoittamattomissa. Tapasimme todellisen pilkkimiehen Messilän edustalla. Vaikka miehen molemmat kädet olivat jäätiköillä kaatumisten jälkeen kipsattuina, ei se estänyt pilkille lähtöä. Mitähän kotona tuumattiin pilkkireissusta? Tiedettiinkö siitä edes...

Leena pilkkii kotivesillään


Ropi pitää ahvenista


Ahvenkukko on herkkujen herkku


Kimmon pilkkitaimen jatkaa kasvuaan Vesijärvessä


Viimeiset puoli vuotta on vaappuverstas ollut pyhitettynä uusimmalle lohiveistokselle. Kojamoa on nakerrettu aina kun muilta töiltä on siihen liiennyt aikaa. Tänään koitti suuri päivä kun valmis veistos näki päivänvalon, sananmukaisesti. Lehtikuusen upeat syyt näkyvät voimakkaina vasemmalle kaartavan kalan kyljissä. Veistos on järjestyksessään kolmas ja tämän esikuva on noin kolmenkymmenen kilon isomus. Pituutta tällä yhdestä puusta veistetyllä kojamolla on 142cm. Seuraavaksi verstaalla alkaa suursiivous, sillä pölyä ja lastua on pienessä tilassa riittämiin. Sormet syyhyävät jo uusiin haasteisiin. 

Pään yksityiskohdat tehtiin viimeisenä


Kuperan puolen syyt näkyvät hienosti


Koveran puolen syyt ovat tyystin erilaiset


Tämän veistoksen esikuvia uiskentelee vielä Tenossa


Lehtikuusen värejä





sunnuntai 24. tammikuuta 2016

Uusia apajia etsimässä


Pakkaset väistyivät vihdoinkin ja ulkoilijat saavat nyt nauttia hienoista säistä. Me hyödynsimme lauhtuneen kelin ja kävimme pari kalareissua ystävien kanssa. Perjantaina suuntasimme Hollolan kirkonseudulle, Parinpellon lahden edustalle. Aloitimme heti syvästä vedestä, yhdeltä viime talven "paraatipaikalta", mutta saimme nopeasti todeta että ahvenia ei siellä tällä kertaa ollut. Sen sijaan kun suuntasimme kohti rantavesiä, alkoivat vapojen kärjet notkahdella kalojen merkiksi. Kalakaverimme Timo nosti päivän komeimman kyrmyniskan joka nappasi pystypilkin alla olleeseen, Helenan sitomaan pilkkiperhoon.

Timo ja paistinpannulle pääsevä ahven


Helena tuunasi uuteen pilkkihaalariinsa minkistä kunnon hupunreunuksen


Tänään teimme retken Kymijärvelle. Vaikka olemme asuneet Lahdessa jo yli 30 vuotta, oli tämä reissu meille ensimmäinen vaikka järvi on yksi Lahden alueen suurimmista. Kymijärvi on tunnettu hyvästä kuhakannastaan. Kimmo tunsi kalojen olinpaikat entuudestaan, mikä oli helppo nähdä myös kaikuluotaimen näytöltä. Kalaa tuntui liikkuvan jään alla, mutta tällä kertaa kuhat jäivät meillä haaveeksi. Koko neljän hengen porukkamme yhteissaalis oli kaksi pientä ahventa. Kalakuumetta sairastava Ilari matkusti paikalle aamulla pääkaupunkiseudulta asti ja lupasi liittyä pilkkiseurueeseemme useamminkin tämän kevään aikana. 

Ilari nauttii pilkkimisestä


Tottikin viihtyy pilkkireissuilla


Lohiveistos on yhtä evää ja silmiä vaille valmis. Halkeamien korjaamisen ja viimeistelyhionnan jälkeen veistos pääsee hetkeksi sisätiloihin. Aikaisemmista veistoksista poiketen tämä kojamo tulee saamaan hieman väriä pintaan. Ajatuksena on tummentaa kalan selkä ja vähän kylkiäkin polttamalla, jotta väri olisi mahdollisimman lähellä kutuasuista kojamoa. 

Oikea etuevä


Selkäevä


sunnuntai 17. tammikuuta 2016

Päivänpaistetta


Kaamos loppui tänään Utsjoella. Vieläkin pohjoisemmassa asuvat nuorgamilaiset saavat odotella auringon näkemistä huomiseen. Meillä aurinko pilkahteli viime viikolla pakkaspäivien seurana. Aloitimme odotetun pilkkikauden tiistaina. Kimmo liittyi mukaamme etäopiskelun merkeissä.  Ahvenet olivat hyvällä syönnillä heti ensimmäisestä reissusta lähtien. Saimme saaliiksemme ruokalautaselle päätyneet viisitoista pannukarkeaa Vesijärven ahventa. Lukuisa joukko pienempiä harjaselkiä pääsi vielä varttumaan tulevia reissujamme varten. 

Vesijärvi on hyvä pilkkijärvi. Saalisvarmuus on hyvää luokkaa tutuksi tulleilla ottipaikoilla. Myös verkkokalastajien saaliit ovat olleet hyviä, varsinkin isoja kaloja on ollut liikkeellä. Viime viikolla kuulimme erään verkkoporukan vapauttamasta kymmenen kilon hauesta.

Vaaniassa ahvenet ovat reilun kokoisia


Pilkkireissulla voi ottaa vaikka nokoset porontaljalla


Pakkanen paukkuu ja Kimmo kalastaa hymyssä suin


Helena ja Totti katsovat horisonttiin


Jäätie syntyy Messilästä Enonsaareen


Kunnon eväät ovat puoli reissua


sunnuntai 10. tammikuuta 2016

Pakkasen puremia


Menneellä viikolla talvi näytti kyntensä koko Suomessa. Lapissa yllettiin reiluun 40 pakkasasteeseen ja täällä etelässäkin mittareiden elohopeat valahtivat poikkeuksellisen alas. Ulkona liikkuvan täytyi tuntea lämpimän pukeutumisen säännöt mikäli halusi nauttia kauniista talvipäivistä. 

Pakkaspäivien rauhaa 


Seppo ja Lasse ovat jo vuosia hankkineet talviset syömäkalansa verkoilla läheisestä Vesijärvestä. Kireiden pakkasten ansiosta järvi sai nopeasti kunnon jääkannen ja kalan mausta sekä kalastamisesta  pitävät herrat pääsivät vihdoin ujuttamaan verkkonsa tutulle apajalle. Tänään oli verkkojen ensimmäinen kokemispäivä. Kalastajien suut loistivat kilvan auringon kanssa verkkoa nostettaessa, sillä saalis oli todella komea. Verkoissa oli kuutta eri kalalajia, kiitos kalarikkaudestaan tunnetun Vesijärven. Suutarin ja lahnan lisäksi miesten perheissä syödään lähipäivinä madekeittoa sekä paistettua siikaa. Haukipihvien jälkeen pääruokana taitaa olla useamman kerran kuharuokia sillä tällä kertaa verkkoon oli tarttunut varsinainen isomus, 6,5 kg mahtikuha. Tällaisen saaliin jälkeen jaksaa verkoille kävellä kovemmassakin tuiskussa. Onnittelut kalamiehille!

Seppoa hymyilyttää, kuhaa ei


Lohiveistos on taas työn alla. Veistotyössä mennään jo pienempien yksityiskohtien kimpussa. Evien muotoilu on jo alkanut ja kala pääsee lähipäivinä omalle telineelleen vatsa- ja etuevien veistämiseksi.
Veistos täytyy saada valmiiksi lähiaikoina, sillä verstasta ei voi käyttää muuhun ennenkuin se on hiomisten jälkeen puhdistettu kaikesta pölystä. Vaappujen veisto pääsee siis pian käyntiin puhtaassa verstaassa.

Siitä tulee kojamo





sunnuntai 3. tammikuuta 2016

Kaamosta Kaavassa


Parin viikon talvireissu Utsjoelle on takana. Hienot ulkoilukelit jatkuivat loppuun asti. Kaamos on ihan jotain muuta kuin pimeä. Se on kauniita valoja ja hienoja värejä. Utsjoen valaistun hiihtoladun kunnossapidosta täytyy antaa täydet pisteet. Luistavan hiihtokokemuksen lisäksi mukaviin muistoihin liittyi ladulla tavatut paikalliset tuttavat jotka olivat hiihdelleet ahkerasti lokakuun loppupuolelta lähtien. Utsjoella hiihtokausi kestää vähintään puoli vuotta!

Eläimet liikkuivat ahkerasti luonnossa. Jänikset, porot, hirvet ja ketut tuntuvat viihtyvän Kaavan seudulla. Kettu kävi tontillamme tarkistuskierroksella, varoen samalla visusti astumasta ihmisen jalanjäljille. Vasta sataneen lumen pinnalle jääneet helminauhamaiset jäljet kertoivat repolaisen  ehtymättömästä uteliaisuudesta.

Kaamospäivä Kaavassa


Totti olisi viihtynyt Lapissa pidempäänkin


Miuku, Renkun onnellinen asukki


Paluumatkalla yövyimme Lestijärven rannassa. Järven jää paukkui äänekkäästi elohopean laskiessa iltamyöhällä. Aamulla töyhtötiaiset lauloivat samalla kun etsivät syötävää männyn kaarnan uumenista. Lestillä pilkkikausi on vasta alkamassa. Viime päivien kovat pakkaset vahvistavat tuoretta jäätä nopeasti. Maltti on kuitenkin valttia jäälle kiirehdittäessä. 

Kukko- ja Jussinsaari – pilkkimiesten apajia


Talvisia värejä


Katse