Talven tuloa tarkkaillen

 Viikko sitten Helenan ollessa töissä Lapinjärvellä, kävin tutustumassa Ruotsinpyhtäällä olevaan Kukuljärven vaellusreittiin. Vajaan kymmenen kilometrin reitillä on paljon nähtävää. Reitin varrella on kallioita ja louhikoita, metsää, rämeikköä sekä joki- että järvimaisemaa. Korkeuseroja matkalla on poikkeuksellisen paljon. Jyrkimmissä kohdissa kallion kyljessä on köysi, jonka avulla kulkusuunnasta riippuen nousu tai lasku on kulkijalle turvallisempi. Hyvin merkitty reitti kulkee aivan Strömforsin vanhan ruukkialueen kyljessä. Kymijoesta käyttövoimansa ottaneen ruukin alueelta löytyy historiasta kiinnostuneille paljon nähtävää.

Hyväkuntoiset opasteet pitävät kulkijansa oikealla reitillä

Ensimmäinen laavu on Kymijoen rannalla

Liukkaat pitkokset johdattivat rämeelle

Tämän jyrkän rinteen voi kulkea joko portaiden tai köyden avulla

Kukuljärvi

Kukuljärven laavu on hieno ilmestys

Laavu on kyläyhdistyksen hoitama

Nämä hauskat opasteet pitävät reitillä

Kävimme viikolla sukuloimassa Pohjanmaalla. Talvi teki jo kovasti tuloaan ja Lestijärvi sai pakkasen myötä jääkannen. Läheisellä nevalla oli helppo kulkea kun pakkanen oli kovettanut maan pinnan kantavaksi. Silmänruokaa oli tarjolla yllin kyllin.

Aamuruskoa Lestijärvellä

Kuutamo heijastui jään pinnalle

Aamusumu

Jääkiteitä lammikossa

Juolukat odottavat vielä syöjäänsä

Kuuraisia puolukoita

Männyn pahkoja

Suopursu - pakkastähti

Vaihtuvien tunnelmien viikko

Viime maanantaina pääsin järvelle Lennartin ja Harrin kanssa. Miehet olivat kesällä kunnostautuneet hauenpyynnissä ja nyt oli aika saada muutama jigiahven paistinpannulle. Ilma oli hyinen ja navakka tuuli puhkui luoteesta. Onneksi löysimme suojaisen kalapaikan jälleen Rautakankareen edustalta. Kolmen tunnin kalareissulla saimme juuri sopivat ahvenet syömäkaloiksi. Harmi, että juuri ennen rantaan lähtöä napannut kuha jäi nuikasti alle Enonselän alamitan, 50 senttiä. 

Harri on innostunut kalastuksesta

Ahven nappasi kuoreen väriseen jigiin

Lennart ja ahven katselevat toisiaan

Lennart osoittautui taitavaksi kalamieheksi

Näin niitä syömäkalaoja nousee Vesijärvestä

Loppuviikko on sujunut haikeissa merkeissä. Meille 8-vuotiaana tullut Kata menehtyi nopeasti edenneeseen sairauteen. Keskiviikkona Katan terveys romahti äkillisesti ja eläinlääkäri antoi sille lopullisen, kivuista päästävän pistoksen. Kata oli mukanamme elämässämme ihan kaikkialla. Kata oli tuttu näky niin hoitokodissa vanhuksia viihdyttämässä kuin tunturin laella maisemia ihaillessa. Muiden koirien kanssa Kata oli taitava seuralainen. Se osasi leikkiä sekä pienten pentujen että itseään suurempien koirien kanssa. Viisi yhteistä vuottamme ovat täynnä hienoja muistoja. Pilven reunalta näkee vielä tunturin lakeakin kauemmas. 

 

Catalina, "Kata" 2.11.2010-18.10.2023

Sampo tähyää jo ensi kesään

 Aloitimme tänään Sampon kanssa uuden vaappuprojektin. Sampo ei ollut ensimmäistä kertaa vaappuverstaalla, sillä nuoresta iästään huolimatta on Sampo ehtinyt veistää jo useita vaappuja. Kun nuorena aloittaa, niin vaapunveistoa ei enää tarvitse aloittaa ihan aakkosista. Niinpä tänään hommat etenivät reipasta vauhtia. Ja kuin tilauksesta vaappuverstaan kätköistä löytyi valmiita vaappurunkoja. Nuo rungot ilmestyivät verstaalle pari vuotta sitten, kun ostin erään vaapunteon lopettaneen tarpeistoa. 

Ensi kesäksi Sampon on tarkoitus tehdä muutama pomminvarma ottipeli. Kahden valmisrungon lisäksi itse veistetty runko sai tänään runkolangan. Toinen noista valmisrungoista taitaa olla tunnetun lohivaapun valmistajan mallistosta Oulun seutuvilta. Runkolankojen taittelu sujui Sampolta selvästi aiempaa helpommin. Varttumisen myötä koordinaatio, voima ja työkalujen käyttö sujuvat entistä paremmin. 

Sampo hommissa yhdessä lempipaikoistaan

Aihion loppuhionta menossa

Tarkkana...

Näin syntyy oikean mittainen rautalankarunko

Runkolangat ja painot liimattuina

Viidestoista Teno-elokuva on nyt editointivaiheessa. Kesäisin kamerat kulkevat Utsjoella mukanamme joka reissulla ja vuosittain on saatu taltioitua jotain ennen näkemätöntä. Uudet vierailukohteet, eläimet ja ihmiset tekevät näistä elokuvista ainutkertaisia. Pitkä perinne on myös taltioinut lähipiiriämme ja sukulaisia päiväkirjojen tapaan. 

Editoidessa aika kuluu kuin siivellä

Vaappuverstaalla nakerretaan tämän tästä. Seuraavaksi Keski-Suomeen matkaa lohivaappu, koska Väylä otti kalamieheltä omansa...

Kuparifolio toimii niin Tenolla kuin Väylälläkin

Ylen sivuilla oli uutinen Kemijoki oy:n aikeista aloittaa suunnittelu kaikkien Kemijoen patojen ohitusteiden rakentamiseksi vaelluskaloille. Tästä on vielä pitkä matka siihen, että näemme lohen  nousevan merestä Ounasjoen latvoille saakka kutemaan. Toivotaan että tällä kertaa ryhdytään oikeasti toimeen ja ripeästi. Pieni särähdys kävi korvassa kun luin Kemijoki oy:n sivuilta, että tavoitteena on että tulevaisuudessa osa Kemijoen lohista olisi luonnonkutua ja osa istutettua. Miksi tehdä vain osittainen ratkaisu, kun tiedetään istutettujen kalojen luonnonkalaa selvästi huonompi kyky selvitä hengissä? Tiedän lisäkseni yhden Valajaskosken lähellä asuvan perheen, joka toivoo todella tämän hankkeen onnistuvan. Ylen uutinen löytyy tästä.

Pirtun salakuljettajien jalanjäljillä ja Jounin kuksaprojekti

 Tänään Helenalla oli työpäivä Lapinjärvellä ja samalla minulla tuli oivallinen tilaisuus päästä tutustumaan uusiin ulkoilureitteihin. Lapinjärven Pirtupolku on vanha kävelytie, joka tuli tunnetuksi kieltolain aikana pirtun salakuljettajien kulkureittinä. Sammaloitunein kivilatomuksin sekä heijastimin merkattu polku kulkee kallioisessa ja louhikkoisessa maastossa. Matkan varrelle sattuu huikean suuria siirtolohkareita ja laakeita kallioita. Jälkimmäisiä kuorruttavat usein kirkkaat jäkälämatot, joista pohjoiset porot uneksivat... Reilun viiden kilometrin polun varteen on rakennettu kaksi levähdyspaikkaa. Rävlyan eli Ketunkolo on suuri, kallionlohkareiden väliin rakennettu laavu, jonka katon alle mahtuu suurempikin porukka. Hauskoina yksityiskohtina reitillä on opastetaulut, joiden ohessa on piirustuksia pirtun salakuljettajista. 

Pirtupolun lähtöpiste

Salakuljettajat ikuistettuina

Opasteista voi lukea kieltolaista

Männyllä on yllättävä kasvupaikka

Jäkälää on yllin kyllin

Vanha sammaloitunut kivipaasi polun varrella

Tämä siirtolohkare oli talon kokoinen ja sen alla virtasi puro

"Ketunkolo"

Suuren laavun sisällä oli katossa lyhdyt
 

Jounin viime keväällä haaveilema kuksaprojekti nytkähti eilen räväkästi liikkeelle. Kaikenlaisesta retkeilystä innostunut mies pääsi pahkan veistämisessä hyvään alkuun. Työkalut tottelivat nöyrästi innokasta sekä onnellista nikkaria ja tulosta syntyi nopeasti. Seuraamme tiiviisti projektin etenemistä syksyn kuluessa.

Suuresta pahkasta sahataan pienempi pala

Aihio on piirretty mallia mukaellen

Kuppiosa aloitetaan poraamalla useita pieniä reikiä...

...ja sitten jatketaan taltan kanssa

Kourutaltalla saadaan kuppiin oikea kovera muoto

Syystuulia

"Projekti Lombardian" vaappuhuutokauppa on päättynyt. Tanjan olympiamatka sai runsaasti taloudellista tukea vaappuja huutaneilta, mistä kiitos kaikille huutokauppaan osallistuneille. Tanjalle tietysti onnea matkaan talven koitoksiin. Seuraamme poikkeksellisella innolla tulevia kisoja.

Tänään kävimme Vesijärvellä pitkäaikaisen naapurimme Matin kanssa. Ulkoilmasta nauttiva Matti on innokas lintumies. Silmät ja korvat ovat harjaantuneet monien lajien tunnistamiseen. Kesällä hommattu uusi virveli pääsi nyt tosi toimiin tuulisella järvellä. Onneksi löysimme hyvän tuulensuojan Rautakankareen edustalta, mistä saimmekin sopivat lounaskalat huomiseksi. 

Pyytövermeet ovat valmiit

Järvellä on mukavaa

Heinäsorsapari tuli aivan lähellemme

Kurjet kokoontuivat viime viikolla lähestyvää muuttomatkaa varten

Harmaahaikara on uusimpia tulokkaita Vesijärven rannoilla

Eilen meillä kävi vieraita kivenheiton päästä kodistamme. Koirahieroja Heini poikkesi meillä australianpaimenkoiriensa Usvan ja Hallan kanssa. Yhdeksänviikkoinen Halla sulatti sydämemme kertaheitolla. Hyväkäytöksinen pentu on myös Usvan ja Katan mieleen, sillä yhteiset leikit sujuvat riemukkaasti ikäerosta huolimatta. Heini on koulutuksen käynyt koirahieroja, jota voi suositella mitä lämpimimmin.  Kata suosittelee Heinin palveluksia hyvien kokemusten perusteella. Heinin palveluja voi kysellä osoitteesta tassuntaikoja (at) gmail.com.

Heini lemmikkiensä seurassa

Halla osaa jo poseerata