Talven paluu

 Salpausselän kisoja juhlittiin tänä viikonloppuna sadatta kertaa. Kisat alkoivat perjantaina vesisateisessa säässä mutta viikonlopun aikana sää muuttui kisojen onneksi talviseksi. Tänään talvimaisema näytti Salpausselällä lähes postikorttimaisen kauniilta. 

Vesijärvi on suuri järvi jossa on useampi selkä. Enonselältä pohjoiseen mentäessä kuljetaan lopuksi Vaanian salmesta, josta aukeaa kaloistaan tunnettu Kajaanselkä. Sieltä saadaan vuosittain hienoja pilkkiahvenia, eikä tämäkään vuosi ole tehnyt poikkeusta. Mainittakoon että eräässä Kajaanselän pilkkikisassa tänä talvena voittaja sai reilusti yli 20kg ahvenia! Kävimme vuosia sitten useasti pilkillä juuri tuossa Vaanian salmessa, joka tuntui olevan suosittu kalojen kulkuväylä. Parkkiongelmien vuoksi emme ole käyneet itse salmessa enää vuosiin. 

Tänään kävin pitkästä aikaa Vaanian salmen pohjoispuolella, ahvenien toivossa tietenkin. Ahvenia tulikin runsaasti, mutta ne olivat enimmäkseen pieniä. Hännyssaaren lähistöltä sain kuitenkin niukin naukin syömäkokoiset ahvenet. Mahtitärppi osoittautui jälleen lahnaksi, joka pääsi tällä kertaa kotona savustuspussiin ja ruokapöytään ahventen seuraksi. Monet muistavat Jean Sibeliuksen viettäneen muutamia kesiä juuri Vaaniassa. Säveltäjämestari oli innokas kalamies, kuinkas muuten.

Vaanian salmi pohjoisesta nähtynä

Kävikö Sibeliuskin kalassa tämän jylhän kallion kupeella? 

Hännyssaaren keittokatos on Päijänteen virkistysalueyhdistyksen ylläpitämä

Tämä lahna pääsi ruokapöytään

Harmaalokki arvasi että jätän sille pari särkeä

Mitähän näistä saisi aikaiseksi?

Kevään merkkejä

 Tänään päivä Utsjoella oli kaksi minuuttia pidempi kuin täällä Lahdessa. Kevätpäivän tasaus on huomenna ja silloin aurinko siirtyy pohjoiselle pallonpuoliskolle. Täällä pohjoisella pallonpuoliskolla alkaa siis huomenna virallisesti kevät. Päiväntasaajan eteläpuolella tilanne on päinvastainen eli siellä alkaa syksy. 

Me kävimme Myrskyn kanssa aamulla Siikasalmessa pilkkireissulla. Lumet ovat sulaneet jäältä lähes kokonaan, joten liukuesteille on nyt todella käyttöä. Aamulla järven pinnalla oli upea sumu. Jouduimme kairaamaan useamman avannon ennen kuin saimme kunnon kalahavaintoja. Laihan kalansyönnin vastapainoksi Myrsky pääsi väsyttelemään todellista suurahventa. Välivedessä saalista etsinyt ahven erehtyi Myrskyn ovelasti tarjoamaan morriin ja aloitti köydenvedon vapautensa puolesta. Suureksi harmiksi siima katkesi ahvenen tultua jo aivan avannon alle... No, kalastus tarjoaa jännitystä ja suuria elämyksiä useimmiten juuri kun sitä vähiten odottaa. 

Nämä lokit lauloivat duettoa

Myrsky evästauolla

Verstaalla on maalailtu talven aikana veistettyjä runkoja tulevan kesän kalareissuille. Tenon ollessa ensi kesänä lohen osalta yhä kalastuskiellossa, suuntaavat kalamiehet jälleen Tornion- ja Muonionjoelle sekä Norjan ja Ruotsin lohivirroille. Useimmat Tenolla hyvin toimivat värit ovat osoittautuneet hyviksi myös monilla muilla pohjoisilla lohijoilla. 

Näiden värien alkuperä on Väylän varrella

Keski- ja loppukesän värikontrasteja

Kuparifolio ja MM Onnela ovat lohien mieleen

Kupari Kivikoski ja papukaijavariaatio

Pilkkimisestä hyvinvointia

 Tänään olimme Siikaniemessä, kun Helena suoritti erä- ja luonto-opasopintoihinsa liittyvää näyttötutkintoa. Näyttöä olivat arvioimassa Helenan mentori Juha ja opettaja Antti. Kokoonnuimme aluksi tutulle Rysänperän kodalle ja suunnistimme englanniksi (opastetut ryhmät voivat olla myös vieraskielisiä) annettujen alkuohjeiden jälkeen Siikasalmeen pilkille. 

Ilma ei olisi voinut olla kauniimpi. Kevät tekee ilmiselvästi tuloansa. Lähes tyyni sää ja pilvetön taivas hellivät jäällä olijoita. Sekä Antti että Juha tutustuivat nyt lähemmin pilkintään kaiun avulla. Pilkkimiseen tulee aivan uusia elementtejä, kun jään alaista maailmaa voi seurata pienen ruudun välityksellä. Mitä kaloja ruudulla näkyvät kaiut ovat ja kuinka ne reagoivat siimojen jatkoina oleviin erilaisiin vieheisiin? Kalat olivat tänään nirsolla tuulella, eivätkä juuri perustaneet kärpäsentoukin varustetuista houkutuksista. Ahkera kairaaminen palkittiin lopulta ja Antti mormuskoi näytiksi Vesijärven maukkaan ahvenen ja karkuutti heti perään toisen raitapaidan. Jos aikaa olisi ollut enemmän, niin muutama lisäavanto olisi saattanut antaa saalista enemmänkin. Antille kaikuluotaimeen tutustuminen taisi johtaa oman kaiun hankintaan...

Sitten siirryimme lounaalle kotaan, mihin Helena oli loihtinut tulien lisäksi melkoisen menuun. Alkupaloiksi napostelimme halsterilla paahdetun leipäparin, jonka välissä oli makeaa sipulihyytelöä, cheddarjuustoa ja omenaviipale. Juomana oli lämmin, omatekoinen mustaherukkamehu glögillä terästettynä. Pääruokana nautimme halstrattua peuranfilettä. Lisäksi lautasille tuli salaattia ja foliokääreessä kypsennettyä, fetajuustolla täytettyä suippopaprikaa. Jälkiruoaksi nautimme nokipannukahvit sekä jäisiä karpaloita omatekoisen kinuskikastikkeen kera. Tämä menun nauttineet hyrisivät tyytyväisyyttään. 

Pilkkireissu toi selvästi hyvinvointia jokaiselle mukana olleelle ja toimisi varmasti myös eri asiakasryhmille. Näytön perusteellinen arviointi kuulosti siltä että läpi meni rimaa hipomatta. 

Kuvakaappaus pilkkitapahtuman esitteen etusivulta

Rysänperän kota on Siikaniemellä, keskellä Vesijärveä

Antti ja Helena seuraavat tapahtumia kaiun näytöllä

Juha narraa kalaa ja päinvastoin

Antin työvoitto

Alkupaloja

Peuranfileet halsterissa ja suippopaprikat foliossa

Kata seuraa herkeämättä tapahtumia jäällä

Tuulessa ja tuiskussa

 Menneellä viikolla pistäännyimme Pohjanmaalla sukulointireissulla. Toimme tuliaisina muun muassa Lestijärven kuuluisia muikkuja, jotka haimme tuoreina suoraan kalastajilta. Palasimme matkalta perjantaina ja lauantaina käväisimme pilkkiavantojen ääressä Siikaniemen lähivesillä. Reippaan pohjoistuulen ja lumisateen yhdistelmä toi lisähaasteen reissullemme. Ahvenetkin, varsinkin ne pannukarkeat, olivat tavallista tiukemmassa. Helppoa ei ollut myöskään kahvinuotion sytyttäminen jäälle, kun risukeitin oli jäänyt kotosalle. Helenalla ei peukalo jäänyt kuitenkaan keskelle kämmentä ja nuotio syttyi sekä kahvit keitetettiin tuulesta ja tuiskusta huolimatta. Jopas maistuikin nokipannukahvit hyviltä pienen juhlapäivän kunniaksi. 

Nokipannukahvit, kuinkas muuten

Kova tuuli houkutteli leijahiihtäjät jäälle

Tuuli tuiskuttaa lunta...

mutta Kata nauttii

Koiranilma!

Tänään kävimme Laitialanselän puolella tutulla pilkkipaikalla ja saalis oli samankaltainen kuin lauantaina. Pannukarkeat ahvenet olivat tiukassa, mutta paistamaankin toki päästään. Helena sai mahtitärpin heti reissumme alussa. Suuri kala ei antautunut ihan helpolla, mutta pääsi kuitenkin jäälle ahtaasta avannosta huolimatta. Pieni pettymys oli se, että isomus paljastui lopulta suureksi lahnaksi. Joka tapauksessa jännitystä riitti pitkäksi toviksi. Vaikka lahna oli komea, oli se kuitenkin varmuudella pienempi kuin se Vesijärvestä v.1912 saatu 11,5 kg ja 82 cm suurlahna, joka jää siis yhä ennätysrekisterin ykköseksi...

Tämä lahna mahtui pilkkiavannosta juuri ja juuri