Juhannuslohia

Viime viikonloppuna sateiden myötä alkanut vedennousu Tenossa laittoi lohet liikkeelle. Me aloitimme kalastuksen tiistaiaamuna kalaonnen säestämänä. Lohi tarttui ensimmäisellä luvalla, toisella laskulla Hannunväylästä. Väylän alaosassa, Suomen rannassa, on pitkulainen monttu joka tuntuu olevan lohien kulkureittinä korkealla vedellä. Olemme kutsuneet tätä nimetöntä paikkaa "Kallen montuksi", Johkamiellin edesmenneen lohimiehen Kalle Peltoniemen mukaan. Tämän vuoden lohemme oli jo kolmas kauden avauslohi joka tarttui tuosta paikasta. Helenan väsyttämän virkeän lohijalan viimeinen kiusaus oli vanha papukaijan värinen hollolalaisvaappu, joka on ollut monien aikaisempien kesien luottoviehe.

Kokka kohisten kohti ylävirtaa

Kesän ensilohi, lähes viiden kilon lohijalka

Jokohan tänä kesänä saisi ensimmäisen perholohen heittämällä?

Totti nauttii hiekkatörmällä

Hapro on tuttu ja maukas kasvi Tenon rannoilla

Viikon kolmas soutuaamu perjantaina antoi meille lohen sopivasti juhannuksen ruokapöytään. Kivikoskessa virtaus oli hitaaseen laskuun lähteneestä vedestä huolimatta vielä melko voimakas. Tuttu kalapaikka kannatti silti soutaa, sillä lohi tarttui vaappuun kosken alaosasta. Ottivaappu valittiin tällä kertaa veden värin mukaan. Ruskeaselkäinen vaappu tuntui sulautuvan hyvin joen värjäytyneeseen tulvaveteen. Tämän lohen jälkeen oli hyvä rauhoittua juhannuksen viettoon. Kaksi lohta kolmen aamun soutamisella antaa paljon toiveita ensi viikon kalastukselle. 

Tasan neljän kilon lohijalka

Ottivaapun väritys on wanhaa suomalaista perua

Totti osaa rentoutua lomalla

Vaeltajat tunturissa

Viime kesän tapaan lähdimme tunturivaellukselle heti pohjoiseen päästyämme. Kuoppilasjoki komeine kanjoneineen oli nähtävä taas alkukesän väreissä. Matkamme suuntasi etelään jokivartta seuraten. Sää suosi meitä koko reissun ajan. Ainoat sadekuurot tulivat vasta kun olimme jo teltan suojissa. Ukonilma kulki lähistöltä ohi, mutta se ei häirinnyt edes makoisia unia (paitsi Totilla). Tunturien rinteiden kävely raittiissa ilmassa takasi unen vaeltajille. Yhtenä yönä lähistölle ilmaantunut riekko viritteli keskustelua teltassa kuorsaavan kanssa. 

Totti ihastelee Rastigaissaa

Lunta löytyy tuntureilla vielä monista paikoista

Hillan kukka

Kuoppilasjokeen laskee monia pieniä puroja

Telttapaikkamme maisemia

Juomavedestä ei ole pulaa

Puurajan tuntumassa 

Tämän lähdelammen vesi oli kristallinkirkasta

Pojat ruokalevolla

Kirkasta on myös Kuoppilasjoen vesi

Näkymä Kuoppilaalta Utsjoen suuntaan

Iso lohkare tunturin laella

Kuoppilastunturin kivitaidetta

Kohti pohjoista

Vuodet vierivät vinhaa vauhtia. Siitä osoituksena sain ylimääräisen pidennyksen tämän vuoden kesälomalle. Lomaviikko tuli 30-vuotisesta palveluksesta, siis eräänlainen höperölisä harmaantuvalle ukkelille...

Loppuviikosta poikkesimme Kurussa, Jakaman rannalla. Kummisetä Jouko ja Marja viettävät tänä kesänä juhlia 50 avioliittovuoden kunniaksi. Koska olemme varsinaisten juhlien aikana Utsjoella, kävimme tervehtimässä paria heidän kesämökillään lomatunnelmissa. Marja helli meitä kaikenlaisin herkuin, niinpä sulattelimme piukeita mahojamme mm. uistelun merkeissä. Tuoreet vaaput osoittautuivat sopiviksi Jakaman vesiin, sillä lyhyen reissun päätteeksi veneessä oli kaksi syömähaukea. 

Kurun kurjenpolvet

Pappa soutaa ja Eino seuraa vapoja

Jouko, Eino ja vonkaleet

Metso seuraa tuulen suuntaa

Pöllö paistattelee saunan harjalla

Tämä hautoja oli hievahtamatta

Eino ja Paavo maansiirtotöissä

Jouko

Lauantaina olimme kummityttömme Maijun valmistujaisjuhlissa. Tuore YTM vietti juhliaan lähimpien sukulaisten ja ystävien kera. Näissä juhlissa oli kaikilla hymyt herkässä. 

Maisteri-Maiju

Mieleenpainuvien juhlien jälkeen valmiiksi pakattu auto suunnattiin kohti pohjoista. Valoisana kesäyönä on mukava matkustaa. Vuorotellen ajettaessa kuski pysyy virkeänä ja matka turvallisena. Oulun pohjoispuolella hirvilehmä vasoineen pyrki moottoritielle. Riista-aidan ansiosta tiemme eivät onneksi kohdanneet. 

Rovaniemellä nautimme Anskun tarjoaman viiden tähden aamupalan. Kesäinen Tenonlaakso näkyi  edessämme puolenpäivän jälkeen. 

Kesäistä Kaavaa

Mestareiden matkassa

Kävimme perjantaina Petun kanssa seuraamassa Nokialla Disc Golf World Tourin osakilpailua. Nokian kilpailu on yksi viidestä ympäri maailmaa järjestettävistä kilpailuista, johon osallistuu lajin parhaimmisto ammattilaisineen. Frisbeegolf on tällä hetkellä nopeimmin kasvava laji maassamme. Ei siis ihme että yleisöä oli kertynyt paikalle runsaasti. Upea sää kruunasi perjantain pelikierroksen. Lämpimässä säässä oli mukava kierrellä rataa kärkiryhmän peliä seuraten ja puuskittainen tuuli antoi pelaajille lisähaastetta. Huippupelaajien otteet herättivät yleisössä ansaittua ihastusta. Kolmipäiväisen osakilpailun päätteeksi osakilpailun voittajaksi julistettiin viimevuotiseen tapaan lajin nelinkertainen maailmanmestari Paul McBeth.

Yleisö nauttii korkeatasoisesta pelistä

Mukana liikkuva tulostaulu pitää yleisön ajan tasalla

Petu tutkii juuri alkavan väylän tietoja

Ajoitus on tärkein

Mestari Paul McBeth

Viikon kuluttua aloitamme kesäloman ja suuntaamme pohjoiseen. Verstaalla on tehty viimeisiä töitä kesän reissua varten. Viime hetken tilaustyö, todella persoonalliset vaaput valmistuivat viime hetkellä. Näiden vaappujen kuvat julkaistaan elokuussa, kun "sankarit" ovat vaappunsa saaneet. 

Nämä värit ovat osoittaneet toimivuutensa

Hillitympää sävyä ujommille lohille

  

Nalle ihastui tänään pirtanauhan kutomiseen

Rastaat ovat ruokailleet ahkerasti pihallamme viime päivinä