En olisi vuosi sitten uskonut että lukisin innokkaasti ruotsinkielisiä kirjoja. Tavattuamme viime kesänä ruotsalaisen kalastusoppaan ja -kirjailijan Pelle Klippingen, jouduin hänen kalastuskirjojensa koukkuun. Ruotsinkielen taito tuntui palaavan mieleen kouluaikojen jälkeen ja lukeminen alkoi olla yllättävän sujuvaa. Kahdeksasta kalastuskirjasta viimeisenä oli vuorossa tuore, Em-joen meritaimeneen keskittyvä opus. Em-jokea ei suotta kutsuta "majesteetilliseksi" meritaimenjoeksi. Sen meritaimenkanta on maailmanlaajuisestikin mitattuna kooltaan poikkeuksellisen suurta. Suurin perholla pyydetty meritaimen on vuodelta 1993 ja se painoi 15,3 kg! Yli kymmenkiloisia saadaan säännöllisesti ja kirjan kirjoittaneen Pelle Klippingen suurin on painanut 12,8 kg.
Pelle Klippingen tuore tietopaketti Em-joesta
Kirjoittajan suurin, 12,8 kg meritaimen
Hyvä taimenkanta on tulosta pitkäaikaisesta työstä vaelluskalojen elin- ja kutuolosuhteiden hyväksi. Suurimman korren tähän kekoon on kantanut jo edesmennyt Gustaf Ulfsparre, joka yhtenä joen rantojen maanomistajana ja innokkaana kalamiehenä omisti elämänsä tämän hienon joen kalakantojen hyväksi. Sittemmin tätä arvokasta työtä jatkoi hänen poikansa Göran, hänkin elämänsä loppuun asti. Joella on tehty mittavia kunnostustoimia. Sen pohjasta on poistettu teollisuuden jälkeensä jättämiä jätteitä ja kalojen nousuesteitä, mm. patoja on poistettu ja tarvittavia kalaportaita on rakennettu. Nykyään joen puolestapuhujana on kalamiesten lisäksi Gustaf Ulfsparren nimeä kantava
säätiö.
Gustaf Ulfsparre
Em-joki oli jo 1600-luvulla tunnettu suurista taimenistaan ja lohistaan. Britit löysivät joen 1900-luvun alkupuolella ja toivat mukanaan perhokalastusvälineet, joista tuli pian suosituimmat kalastusvälineet Em-joen lohensukuisten pyyntiin. Kirjassa on mainio kertomus eräästä Em-joelle matkustaneesta englantilaisesta perhokalastajasta, joka painoa säästääkseen pukeutui lentokoneeseen perhokalastusvermein kahluuhousuja myöten.
Perhokeloja vuosien takaa
Em-joesta muodostui nopeasti kansainvälinen ja arvostettu kalastuspaikka. Paikallinen väestö seurasi innolla suurten taimenien kalastusta rannalla retkeillen, samalla jännittäviä väsytyksiä seuraten. Kun kalastajina saattoi nähdä sen ajan kuuluisuuksia aina kuninkaallisista lähtien, tuli kalastuksen seuraamisesta mielenkiintoista kansanhuvia.
Em-joen kuuluisia perhoja sidontaohjeineen
Pelle Klippingen kirja on täynnä mielenkiintoista historiaa ja tietoa. Em-joen saalistilastot ovat mielenkiintoista luettavaa, samoin jo varhain kirjatut ottipaikat ja parhaat perhot. Kalastuspoolit on kuvattu kirjassa poikkeuksellisen tarkasti ja tärkeimmät poolit kahteen kertaan, sillä näiden kalastusohjeet annetaan joen molemmilta rannoilta tapahtuvaa kalastusta silmälläpitäen.
Poolit on kuvattu esimerkillisesti
Em-joen tulevaisuus näyttää yhä hyvältä. Kuitenkin sen taimenkantaa varjostaa samat varjot kuin vaelluskaloja muualla Skandinaviassa. Ilmastonmuutos, vesien happamoituminen, lämpeneminen ja likaantuminen sekä jokisuiston lähialueen verkkokalastus horjuttavat tämän ainutlaatuisen meritaimenjoen elinolosuhteita. Em-joen meritaimenkannan maltillinen verotus on pitänyt sen vielä vahvana.
Em-joen maisema, kuin postikortista
Pelle Klippingen kotisivulle, josta voi vaikkapa ostaa tämänkin kirjan, pääsee
tästä linkistä.
