Joulurauhaa

 

Kiitos kuluneesta vuodesta kaikille tämän blogin lukijoille. Hollolan Uistin vetäytyy nyt joulun viettoon ja toivottaa kaikille 

Rauhallista Joulua ja Elämysrikasta Uutta Vuotta 2024

Kaunista talvea

 Olemme saaneet viettää alkutalvea hienoissa olosuhteissa. Lumi tuli eteläänkin harvinaisen aikaisin ja näyttää siltä, että saamme viettää valkoista joulua lähes koko maassa. Meidän lähiluonnossa näkymät ovat olleet silmiä hivelevät. Metsä on ollut paksun lumen kuorruttama ja metsän akustiikkakin on ollut pehmeän vaimea. Luonto on antanut siellä viihtyville todellista silmänruokaa. 

Verstaalla on taas nakerrettu pieniä puhdetöitä. Pihapiirin pikkulinnut saivat ruokinta-automaatin, johon isommilla ei ole asiaa. Varikset ja harakat näyttävät isännöivän ruokintapaikoilla, joten täytyi tehdä pikkulinnuille oma ruokapaikka. Harva verkko automaatin suojana päästää pienimmät herkuttelemaan isompien jäädessä tarkkailijan rooliin. 

Pikkulintujen oma kioski

Vaappujakaan ei ole unohdettu. Muutaman päivän kuluttua on jo talvipäivän seisaus, jonka jälkeen siirrymme kohti piteneviä päiviä ja kesää. Tenolla näillä vaapuilla ei ensi kesänäkään ole vielä käyttöä, mutta ainahan vaappu kalan jostain vesistöstä löytää...

Tässä värissä taitaa olla ripaus joulun tunnelmaa

Kontrastia samasta aiheesta

Tämän taimenvaapun väri, "käännetty muikku", 

tulee Keski-Suomesta Seppo Sipposen verstaalta

Aurinko koristelee lumista mäntyä

Tämä kuusi kannattelee melkoista lumikuormaa

Kuin satumaasta...

Juhlan aika

 Eilen vietimme Hollolan Uistimen pikkujoulua talontäyteisen ystäväjoukon kera. Pöytä notkui monista leivonnaisista ja herkuista. Tarjolla oli glögi-juustokakkua, kahdenlaista maustekakkua, focacciaa, torttuja, keksejä, vihreitä kuulia, erilaisia suklaita,Wiener nougatia ja kaikenlaisia herkkuja. Juomina nautimme kahvia, glögiä sekä hiilihapollisia virvoitusjuomia. Uudessa elokuvassa palattiin viime kesään ja sen lukuisiin tapahtumiin. Illan mittaan kuulimme myös Sampon taidokasta pianonsoittoa.

Komean pöytälätkäpokaalin kohtalosta miteltiin vatsat herkuista piukeina. Tiukat taistot seurasivat toisiaan ja mitalipeleistä tuli ennennäkemättömän tasaiset. Lopulta Petu voitti pokaalin itselleen voitettuaan isänsä finaalissa 3-2! Onnea vielä kerran sinne Pusulaan. Mainittakoon että kolmanneksi sijoittunut ja kovaa nousukuntoa osoittanut Väinö ilmoitti nappaavansa kiertopalkinnon itselleen lähitulevaisuudessa.

"Herkkua on siinä monenlaista..."

Elokuvassa käytiin myös näissä maisemissa

Peli kulkee ja Sepolla on hymy herkässä

Ossi laukaus on valoa nopeampi

Kun Piia ja Väinö mittelevät, on katsomossakin totiset paikat

 

Petun ja Sepon ottelussa oli vauhtia

Jääkiekkoilija Sampo on myös erinomainen pianisti

Petu vei tavoitellun pokaalin kotiinsa - ansaitusti

Ulkoilua

 Tämä viikko on ollut pakkasten kyllästämä. Pilkkimiehien suupielet ovat kääntyneet muikeaan hymyyn, kun järvien jääkannet ovat vahvistuneet päivä päivältä. Rohkeimmat ovat käyneet jo liottamassa siimojansa, ja heistä moni on pukenut päällensä pelastuspuvun, eikä suotta. 

Hukka-koira oli meillä eilen hoidossa. Naapurikadulla asuva hyväkäytöksinen lapinporokoirauros on itse rauhallisuus ja aivan parasta lenkkiseuraa. Kävimme muutaman kilometrin lenkillä ja tutustuimme samalla Lahden Terveysmetsän luontopolkuun. Kintterönlammen kiertävät pitkospuut ansaitsevat erityismaininnan. Todella vankoille pitkoksille on rakennettu myös kaksi penkkiä, joista voi ihailla elämää lammen ympärillä.  

Terveysmetsän polun varren tauluissa on hyvät tietopaketit karttoineen

Kyllä, metsäkauris tarkkaili rauhassa meitä puiden lomasta

Hukka on mitä mukavin lenkkikaveri

Helenalla oli jälleen tänään työpäivä Lapinjärvellä. Minä lyöttäydyin maukaan ja kävin tutustumassa lähistöllä olevaan Kallen kierrokseen. Koska osa reitistä oli valjastettu jo hiihtäjien käyttöön, liityin reitille hieman kauempana. Vaatimattomasti merkitty polku katosi välillä tyystin paksun lumipeitteen alle ja suunnistin parin kilometrin päässä olevalle kodalle lopulta kartan avulla. Hankala maasto nosti hien pintaan, mutta kaunis pakkasaamu piti mielen virkeänä. Kuinka mukavalta tuntuikaan kun kodan silhuetti vihdoin pilkotti tiheikön lomasta. Ja millainen kota! Paikallisen moottorikelkkaseuran ylläpitämä Tenakallion kota oli kaikkien aikojen siistein, mitä olen vuosien varrella kohdannut. Yhtään roskaa tai jätettä en nähnyt kodassa tai sen lähipiirissä. Kodan järjestyssäännöissä mainittu "Jätä kota aina siistimpään kuntoon kun se oli tullessasi"- oli toteutettu kirjaimellisesti. 

Voiko patikointisää tästä enää parantua? 

Tämä puoli metriä halkaisijaltaan ollut pahka oli säilytetty hakkuaukealla

Taukopaikka, jonka siisteys on huipussaan!

Lohimiehen talvivalo