Menneellä viikolla Utsjoella on pyyhitty hikipisaroita. Parhaimmillaan Kevon sääasemalla mitattiin 32,5 astetta varjossa. Mökillä tuuletusta on pidetty yllä kaikin konstein. Nyt säätyyppi on vaihtumassa ja voimme palata normaaleihin paikallisiin kesäsäihin. Maamme päälehti kertoi viikolla että tutkitusti terveellisin lämpötila ihmiselle on 14 astetta. Ensi viikolla ennustetut lämpötilat ovat juuri optimissa.
Pihan linnunpöntöstä jälkikasvu kurkistelee jo ulkopuolella avautuvaa maailmaa. Talitiaisvanhemmat ruokkivat poikasiaan kiihtyvällä vauhdilla ja poikaset muuttavat pesästä minä hetkenä hyvänsä.
Elisa ja Seppo kurvasivat pihaamme Lapin kierroksellaan. Tarkoituksenamme oli lähteä suuremmalla porukalla Pykeijan vesille merikalan pyyntiin oikein oppaan kanssa. Voimakas tuuli oli kuitenkin liikaa kymmenmetriselle kalastuspaatille ja kalareissumme siirtyi tulevaisuuteen. Kävimme kuitenkin Pykeijassa herkuttelemassa paikallisessa Bistrossa, josta on tullut jo pieni kuuluisuus maittavan ruokalistansa ansiosta. Ruokailun jälkeen poikkesimme ihailemassa satamassa olleita aluksia ja maissa olleet vanhat puiset kalastusalukset tekivät eritysen vaikutuksen. Tuollaisen kun saisi kunnostettua kotoiselle Vesijärvelle ...
Matkalla Pykeijaan kävelimme kahvinkeittoon Fuglevatnetin rantaan. Fuglevatnet on ylängöllä sijaitseva järvi, josta on louhittu pitkä putki kallion läpi Varanginvuonon rannassa sijaitsevaan voimalaan. Järvi sijaitsee parisataa metriä merenpinnan yläpuolella ja kävelymatkaa kertyy kaksi ja puoli kilometriä suuntaansa. Kävelyn aikana voi ihailla jyrkkiä kallioseinämiä ja lampia niihin laskevine puroineen. Merikotkan näimme kaartelevan yllämme mennen tullen. Itse järvi on kirkkaine vesineen kertakaikkiaan hieno. Erikoisuutena järvestä nousi kallioinen saari joka muistutti muodoltaan kilpikonnan kuorta. Olipa mukava juoda nokipannukahvit korkealla parinkymmenen asteen lämmössä, olihan samaan aikaan alhaalla meren pinnassa parkkipaikallamme vain reilut kymmenen lämpöastetta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti