Tervetuloa Hollolan Uistin -blogiin

Pääset aina blogin etusivulle klikkaamalla lohenpyrstön kuvan vasenta yläkulmaa, jossa lukee Hollolan Uistin vaalealla tekstillä.
Alla olevat kuvat näet suurempana klikkaamalla kuvaa.

sunnuntai 26. kesäkuuta 2022

Juhannusviikko

 Juhannusviikko oli touhua täynnä. Alkuviikosta teimme Elmon kanssa naapurimökkiimme uuden huopakaton. Sää suosi kattoremonttia ja työ valmistui ennätysajassa. Tulevalla viikolla Anna-Maijan mökki saa vielä uuden värin pintaan. 


Uusi huopakate antaa mökille uutta ryhtiä


Elmo tekee savupiipulle kauluksen

Viikolla kalastelimme Anin ja Paulin kanssa lähivesillä. Harjukset olivat vielä kohtuullisen nirsolla päällä mutta syömäkalat olemme saaneet joka reissulla. Pauli tartutti perhoonsa siian, joka paistettiin saman tien rantanuotiolla ja nautittiin hyvällä ruokahalulla. Ani sai Kylmäkaltionsuvannosta elämänsä ensimmäisen perhokalan, taimenen. Virkeä pilkkukylki tarjosi jännitystä koko rahan edestä ja koukutti Anin perhokalastajaksi tuolla päivämäärällä. Helena väsytteli kesän tähän asti suurimman harjuksen samoilta vesiltä. Pitkään jahdattu kala erehtyi lopulta Helenan sitomaan, kuulapäällä varustettuun perhoon. 


Ani ja tärpin odotus


Paulin ja siian katseet kohtaavat


Siika loimuttumassa


Tämä lokki odotteli uskollisesti perkuujätteitä


Helena heittää ja harjuksen päivät ovat luetut


Suurella harjuksella on mahtava selkäevä

Kävimme tänään Kuoppilasjoella kuvaamassa jälleen jokeen nousseita lohia. Nyt näimme jo useamman yksilön, joista innokkaimmat pintoivat iloksemme. Pilvettömältä taivaalta paistanut aurinko tarjosi meille täydellisen retkisään. Kevyt tuulenvire piti vasta heränneet hyttyset loitommalla. Kuoppilasjoen rannat pursuavat erilaisia kukkia. Nyt ne ovat kaikki parhaassa loistossaan.


Lapinorvokki on pieni ja siro kukka, joka ei halua kurkotella muiden ylitse


Kullero kurkottaa vartensa avulla korkealle


Ruohokanukka pysyy lähellä maan pintaa


Siniyökönlehti on lihansyöjäkasvi, joka kasvaa kosteilla paikoilla


Päivän päätteeksi poikkesimme Utsjoen hautausmaalla. Paikka on ainutlaatuinen ja erityisen kaunis.  Saamelaisille luonto on kaikki kaikessa. Ihminen on osa luontoa ja siksi viimeinen leposijakin on mahdollisimman luonnonmukainen. Moni tarinoista ja kirjoista tuttu lohimies lepäsi puolukanvarpujen alla, puiden katveessa. Hautakivet olivat persoonallisia, jopa luonnonkiviä ja monia hautoja koristi puuristi. 


Utsjoen hautausmaan portti


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti