Helteet ovat hellittäneet ja säätyyppi on muuttumassa. Lyhyet sadekuurot vaeltelevat pohjoisen Lapin yllä ja Utsjoen seutukin on saanut omansa. Tenon vesi on yhä todella matalalla ja pidempi sadejakso muuttaisi tilanteen normaalimpaan suuntaan. Viime aikojen kaikuluotaukset ovat kertoneet lohennousun äkillisestä hidastumisesta. Onko syy juuri menneestä lämpöaallosta ja joen vähäisestä veden määrästä vai jostain muusta, sitä monet ovat näinä päivinä pohtineet.
Lahtelainen Martti on innokas uistelija. Jokavuotiset vetouisteluretket Ruotsin suurille järville ja Ahvenanmaan lähivesille ovat jo perinne. Vaimon lähdettyä Helenan kanssa muutaman päivän tunturiseikkailulle, me kalakärpäsen puremat lähdimme kohti Tenovuonoa. Matkalla jarrutimme Pulmangin kohdalla ja käväisimme tutustumassa kalastusmuseoon. Näyttely oli uusiutunut osittain sitten viime vierailun ja kokoelmaa oli täydennetty mm. vanhoilla veneillä. Täytetty karhukin oli päässyt ihmeteltäväksi. Karhuja näillä seuduilla liikuskeleekin, mainitsihan Sir Henry Pottinger karhunpyyntireissusta Pulmangissa 1850-luvulla jo kirjassaan "Flood, Fell and Forest". Tuo mainio opus kertoo Pottingerin ja hänen englantilaisten kavereidensa varhaisista retkistä kaukaiselle Tenojoelle. Vierailu Pulmangin kalastusmuseossa antaa nykypäivän kalastajalle historiallista perspektiiviä Tenojoen lohenkalastukseen. Vierailumme kruunasi suomalaiset juuret omaava opas, joka kertoili tarinointinsa ohessa myös kalastusvinkkejä lähiseuduille.
Matkamme jatkui Tana Bruhun, mistä ostimme kalastuslupamme ja kalastusvälineemme desinfioitiin. Mainittakoon että Tenovuonon alimmalle jokiosuudelle ei voi ostaa kalastuslupaa netistä, vaan luvan voi ostaa matkalla joko Tana Brun Campingilta tai Rustefielbman huoltoasemalta. Ymmärrettävä syy tuohon löytyy välineiden desinfiointipakosta.
Tenovuonon alaosan merirajan siirryttyä alemmaksi, muuttui perinteinen kalastuspaikka maksulliseksi. Muutos rauhoitti aluetta merkittävästi, mikä oli varmasti myös sen tarkoitus. Tällä kertaa niemenkärjen kalapaikalla oli lisäksemme vain muutama kalastaja. Lokkiparvia ei alueella tällä kertaa näkynyt, mikä tuntui aluksi pieneltä pettymykseltä, ovathan lokit varma merkki paikalla uivista tuulenkalaparvista. Huolemme oli kuitenkin aiheeton, sillä pinnan alla oli kuin olikin toivottua elämää.
Sää vuonolla oli täydellinen. Pienen pieni tuulenvire ja 15 asteen lämpötila hellivät paikalle rientäneitä kalamiehiä. Kalastelimme niemenkärjen tuntumassa pitkälle iltaan, alkoihan kalastusvuorokausi vasta klo 18 ja laskuvesi oli alimmillaan tunti sen jälkeen. Kun eväät oli syöty ja kello näytti yhtätoista, laskimme juuttisäkin uumeniin kertyneen viisi taimenta. Taimenten koko veti suut pieneen hymyyn. Lisäksi saimme yhden titin joka pääsi jatkamaan kutuvaellustaan muiden kanssa. Näimme nimittäin useampia hyppyjä ja pintakäyntejä, jotka kertoivat tittiparven ohittaneen vuonon kärjen silmiemme edessä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti