Talven paluu

 Salpausselän kisoja juhlittiin tänä viikonloppuna sadatta kertaa. Kisat alkoivat perjantaina vesisateisessa säässä mutta viikonlopun aikana sää muuttui kisojen onneksi talviseksi. Tänään talvimaisema näytti Salpausselällä lähes postikorttimaisen kauniilta. 

Vesijärvi on suuri järvi jossa on useampi selkä. Enonselältä pohjoiseen mentäessä kuljetaan lopuksi Vaanian salmesta, josta aukeaa kaloistaan tunnettu Kajaanselkä. Sieltä saadaan vuosittain hienoja pilkkiahvenia, eikä tämäkään vuosi ole tehnyt poikkeusta. Mainittakoon että eräässä Kajaanselän pilkkikisassa tänä talvena voittaja sai reilusti yli 20kg ahvenia! Kävimme vuosia sitten useasti pilkillä juuri tuossa Vaanian salmessa, joka tuntui olevan suosittu kalojen kulkuväylä. Parkkiongelmien vuoksi emme ole käyneet itse salmessa enää vuosiin. 

Tänään kävin pitkästä aikaa Vaanian salmen pohjoispuolella, ahvenien toivossa tietenkin. Ahvenia tulikin runsaasti, mutta ne olivat enimmäkseen pieniä. Hännyssaaren lähistöltä sain kuitenkin niukin naukin syömäkokoiset ahvenet. Mahtitärppi osoittautui jälleen lahnaksi, joka pääsi tällä kertaa kotona savustuspussiin ja ruokapöytään ahventen seuraksi. Monet muistavat Jean Sibeliuksen viettäneen muutamia kesiä juuri Vaaniassa. Säveltäjämestari oli innokas kalamies, kuinkas muuten.

Vaanian salmi pohjoisesta nähtynä

Kävikö Sibeliuskin kalassa tämän jylhän kallion kupeella? 

Hännyssaaren keittokatos on Päijänteen virkistysalueyhdistyksen ylläpitämä

Tämä lahna pääsi ruokapöytään

Harmaalokki arvasi että jätän sille pari särkeä

Mitähän näistä saisi aikaiseksi?

Kevään merkkejä

 Tänään päivä Utsjoella oli kaksi minuuttia pidempi kuin täällä Lahdessa. Kevätpäivän tasaus on huomenna ja silloin aurinko siirtyy pohjoiselle pallonpuoliskolle. Täällä pohjoisella pallonpuoliskolla alkaa siis huomenna virallisesti kevät. Päiväntasaajan eteläpuolella tilanne on päinvastainen eli siellä alkaa syksy. 

Me kävimme Myrskyn kanssa aamulla Siikasalmessa pilkkireissulla. Lumet ovat sulaneet jäältä lähes kokonaan, joten liukuesteille on nyt todella käyttöä. Aamulla järven pinnalla oli upea sumu. Jouduimme kairaamaan useamman avannon ennen kuin saimme kunnon kalahavaintoja. Laihan kalansyönnin vastapainoksi Myrsky pääsi väsyttelemään todellista suurahventa. Välivedessä saalista etsinyt ahven erehtyi Myrskyn ovelasti tarjoamaan morriin ja aloitti köydenvedon vapautensa puolesta. Suureksi harmiksi siima katkesi ahvenen tultua jo aivan avannon alle... No, kalastus tarjoaa jännitystä ja suuria elämyksiä useimmiten juuri kun sitä vähiten odottaa. 

Nämä lokit lauloivat duettoa

Myrsky evästauolla

Verstaalla on maalailtu talven aikana veistettyjä runkoja tulevan kesän kalareissuille. Tenon ollessa ensi kesänä lohen osalta yhä kalastuskiellossa, suuntaavat kalamiehet jälleen Tornion- ja Muonionjoelle sekä Norjan ja Ruotsin lohivirroille. Useimmat Tenolla hyvin toimivat värit ovat osoittautuneet hyviksi myös monilla muilla pohjoisilla lohijoilla. 

Näiden värien alkuperä on Väylän varrella

Keski- ja loppukesän värikontrasteja

Kuparifolio ja MM Onnela ovat lohien mieleen

Kupari Kivikoski ja papukaijavariaatio

Pilkkimisestä hyvinvointia

 Tänään olimme Siikaniemessä, kun Helena suoritti erä- ja luonto-opasopintoihinsa liittyvää näyttötutkintoa. Näyttöä olivat arvioimassa Helenan mentori Juha ja opettaja Antti. Kokoonnuimme aluksi tutulle Rysänperän kodalle ja suunnistimme englanniksi (opastetut ryhmät voivat olla myös vieraskielisiä) annettujen alkuohjeiden jälkeen Siikasalmeen pilkille. 

Ilma ei olisi voinut olla kauniimpi. Kevät tekee ilmiselvästi tuloansa. Lähes tyyni sää ja pilvetön taivas hellivät jäällä olijoita. Sekä Antti että Juha tutustuivat nyt lähemmin pilkintään kaiun avulla. Pilkkimiseen tulee aivan uusia elementtejä, kun jään alaista maailmaa voi seurata pienen ruudun välityksellä. Mitä kaloja ruudulla näkyvät kaiut ovat ja kuinka ne reagoivat siimojen jatkoina oleviin erilaisiin vieheisiin? Kalat olivat tänään nirsolla tuulella, eivätkä juuri perustaneet kärpäsentoukin varustetuista houkutuksista. Ahkera kairaaminen palkittiin lopulta ja Antti mormuskoi näytiksi Vesijärven maukkaan ahvenen ja karkuutti heti perään toisen raitapaidan. Jos aikaa olisi ollut enemmän, niin muutama lisäavanto olisi saattanut antaa saalista enemmänkin. Antille kaikuluotaimeen tutustuminen taisi johtaa oman kaiun hankintaan...

Sitten siirryimme lounaalle kotaan, mihin Helena oli loihtinut tulien lisäksi melkoisen menuun. Alkupaloiksi napostelimme halsterilla paahdetun leipäparin, jonka välissä oli makeaa sipulihyytelöä, cheddarjuustoa ja omenaviipale. Juomana oli lämmin, omatekoinen mustaherukkamehu glögillä terästettynä. Pääruokana nautimme halstrattua peuranfilettä. Lisäksi lautasille tuli salaattia ja foliokääreessä kypsennettyä, fetajuustolla täytettyä suippopaprikaa. Jälkiruoaksi nautimme nokipannukahvit sekä jäisiä karpaloita omatekoisen kinuskikastikkeen kera. Tämä menun nauttineet hyrisivät tyytyväisyyttään. 

Pilkkireissu toi selvästi hyvinvointia jokaiselle mukana olleelle ja toimisi varmasti myös eri asiakasryhmille. Näytön perusteellinen arviointi kuulosti siltä että läpi meni rimaa hipomatta. 

Kuvakaappaus pilkkitapahtuman esitteen etusivulta

Rysänperän kota on Siikaniemellä, keskellä Vesijärveä

Antti ja Helena seuraavat tapahtumia kaiun näytöllä

Juha narraa kalaa ja päinvastoin

Antin työvoitto

Alkupaloja

Peuranfileet halsterissa ja suippopaprikat foliossa

Kata seuraa herkeämättä tapahtumia jäällä

Tuulessa ja tuiskussa

 Menneellä viikolla pistäännyimme Pohjanmaalla sukulointireissulla. Toimme tuliaisina muun muassa Lestijärven kuuluisia muikkuja, jotka haimme tuoreina suoraan kalastajilta. Palasimme matkalta perjantaina ja lauantaina käväisimme pilkkiavantojen ääressä Siikaniemen lähivesillä. Reippaan pohjoistuulen ja lumisateen yhdistelmä toi lisähaasteen reissullemme. Ahvenetkin, varsinkin ne pannukarkeat, olivat tavallista tiukemmassa. Helppoa ei ollut myöskään kahvinuotion sytyttäminen jäälle, kun risukeitin oli jäänyt kotosalle. Helenalla ei peukalo jäänyt kuitenkaan keskelle kämmentä ja nuotio syttyi sekä kahvit keitetettiin tuulesta ja tuiskusta huolimatta. Jopas maistuikin nokipannukahvit hyviltä pienen juhlapäivän kunniaksi. 

Nokipannukahvit, kuinkas muuten

Kova tuuli houkutteli leijahiihtäjät jäälle

Tuuli tuiskuttaa lunta...

mutta Kata nauttii

Koiranilma!

Tänään kävimme Laitialanselän puolella tutulla pilkkipaikalla ja saalis oli samankaltainen kuin lauantaina. Pannukarkeat ahvenet olivat tiukassa, mutta paistamaankin toki päästään. Helena sai mahtitärpin heti reissumme alussa. Suuri kala ei antautunut ihan helpolla, mutta pääsi kuitenkin jäälle ahtaasta avannosta huolimatta. Pieni pettymys oli se, että isomus paljastui lopulta suureksi lahnaksi. Joka tapauksessa jännitystä riitti pitkäksi toviksi. Vaikka lahna oli komea, oli se kuitenkin varmuudella pienempi kuin se Vesijärvestä v.1912 saatu 11,5 kg ja 82 cm suurlahna, joka jää siis yhä ennätysrekisterin ykköseksi...

Tämä lahna mahtui pilkkiavannosta juuri ja juuri

Maanantaiaamujen askareita

  Eero käy vaappuverstaalla joka maanantai. Yhteinen nikkarointiaamumme sujuu kalastukseen liittyvien asioiden parissa. Välillä teemme vaappuja, toisinaan korjaamme rikki mennyttä kalustoa ja kaiken tämän ohella parannamme maailmaa. Keskustelemme ihan kaikesta. Toki kalastus saa jutuissamme leijonanosan, mutta maailmantilanne, kotimaan politiikka, ympäristöasiat, lähiseudun tärkeimmät uutiset ja muut ajankohtaiset asiat irrottavat kieliemme kannat notkeiksi. 

Täksi talveksi tuunasimme ensin Eeron pilkkiahkion talven koitoksiin ja saimme juuri valmiiksi Eeron ensimmäisen morrivavan. Tämän vavan muotokieli seurasi minun aiemmin tekemääni vapaa. Työkaluja käyttäessämme huomasimme että oikeilla työkaluilla puun työstäminen sujuu ongelmitta ikämieheltäkin. Valmis vapa lämmitti tekijänsä mieltä kovasti. Kuinka miellyttävältä sileäksi hiottu ja lakattu puu kädessä tuntuukaan. Lopputulos kestää kriittisimmänkin tarkastelun. Kaiken lisäksi tällaista vapaa ei saa mistään kaupasta. 

Siimakupin muotoilua taltalla

Eero viilaa ulkopintaa

Lakattuun runkoon liimataan vapaosa

Siimarullan alunen kiinnitetään liimaamalla

Valmis vapa ja onnellinen mies

Viikonlopun pilkkireissumme saivat hyytävän höysteen kylmästä pohjoistuulesta. Saimme molempina päivinä juuri sopivan määrän ruokakaloja. Pieni siirtyminen ja kalojen etsintä on tuottanut tulosta, sillä   uusi paikka on antanut hyvän kokoisia raitapaitoja. Paikka on nimenomaan ahvenpaikka, sillä kolmella viimeisellä reissulla ei ole tullut mitään muuta kalalajia. Pieni siirtymä teki suuren vaikutuksen.

 

Lauantain ahvenet jäisinä ahkiossa

Sunnuntain ahvenet näkivät myös auringon

Helena ei tuulessa palellut

Tuuli tuiversi Katan turkkia

Työvoitto

 Tänään kävin Siikaniemen vesillä etsimässä paistokokoisia ahvenia. Eilen illalla alkanut lumisade oli kasvattanut lumipeitettä yön aikana kymmenkunta senttiä. Suunnistettuamme Siikaniemen parkkipaikalta kohti jäätä, pysähtyi Kata nuuskimaan tuoreita minkin jälkiä. Liekö minkki juuri säikähtänyt tuloamme? Pehmeä lumipeite oli pakottanut minkin liikkumaan loikkien rantapusikossa evästä etsiessään.

Jäällä on nyt syytä liikkua erityisellä varovaisuudella. Siikasalmen kaikkien saarien läheisyydestä löytyy vaaralliset sulat. Vaikka sulien kohdilla on melko matalaa, on kylpy kylmää jos nolla-asteisen veden varaan joutuu. Silmät siis auki jäällä liikkuessa. 

Saarten väli on kokonaan sula

Ja tämän saaren päästä lähtee pitkä sula

Aamupäivällä paistikokoiset ahvenet tuntuivat olevan kiven alla. Tutuistakin paikoista saaliiksi tuli vain pieniä ahvenia ja särkiä. Särkiä tuntui riittävän monin paikoin paksuiksi parviksi asti. Puolen päivän ja lukuisien pilkkiavantojen jälkeen kaikuun alkoi piirtyä odotettuja kuvia. Ensimmäinen ruokakala nappasi tasuriin heti kun olin saanut sen laskettua väliveteen. Pian näytölle ilmaantui uusia raitapaitoja jotka kelpuuttivat huikopalakseen tutun kultamorrin. Pari isoa ahventa kävi hermoja raastavat kaarroksensa morrin ympärillä, mutta eivät huolineet syöttiä. Tein uuden, päivän viimeisen avannon pienen matkan päähän edellisestä, mutta kaloja sieltä ei kuulunut. 

Särkeä on ihan riittävästi kun 7,3 metrin vedessä 

on 5 metriä korkea särkiparvi

Lähdin paluumatkalle ja samalla palasin vielä edelliselle avannolle. Hetken pilkittyäni kaksi paksua kalakaikua piirtyi näytölle ja toinen tarttui kuin tarttuikin Elmon tekemään papukaijan väriseen morriin joka oli tapsissa pystypilkin alla. Päivän komein ahven tarttui siis aivan viime hetkellä, kotiinlähdön kynnyksellä. Sitkeys palkittiin taas kerran. 

Sitkeydellä saadut syömäkalat

Kata on uskollinen pilkkikaveri

Jääleidien talviretki

 Telttailu yhdistetään useimmiten kesäiseksi retkeilymuodoksi. Merja, Sari, Piia ja Helena, "Jääleidit", lähtivät lauantaina ahkioineen pienelle yhden yön retkelle, tarkoituksenaan yöpyä Vesijärven jäällä. Lähtiessä leidejä saattoi matkaan mitä kaunein aurinkoinen sää ja iloinen kvartetti hymyili kilpaa auringon kanssa. Ahkioin varustautunut porukka herätti myös mielenkiintoa Messilän rannassa, missä hieno sää oli houkutellut ulkoilijoita jäälle sankoin joukoin. Varusteet tällä retkikunnalla oli olosuhteiden mukaiset, eli kunnossa. Telttojen alle oli varattu eristeet ja jokaisella oli tuplamakuupussit. Vaatetus oli mietitty tarkkaan, samoin eväspuoli. Retkikunnan herkuista mainittakoon talviretkillä harvinainen jäätelö... Ensimmäisen päivän kohokohtia oli merikotkan lento matalalla aivan leiripaikan yli.

Erittäin hyvin nukutun yön jälkeen auringonnousu oli todella vaikuttava. Aamupalan jälkeen teltat ja muu varustus pakattiin jälleen ahkioihin ja paluumatkalla pysähdyttiin Enonsaaren luoteiskärjessä vastaan tulleen Katan luokse kahvitauolle. Tauolla Merja pääsi kokeilemaan pilkkimistä ensi kertaa elämässään. Kaikuluotaimen näytöllä nähdyt kalat toivat jännittävän elementin tähän aiemmin yksitoikkoisena pidettyyn kalastusmuotoon. 

Kahvitauon jälkeen retkikunta suuntasi nokat kohti tuttua lähtösatamaa. Rantaan saapunut retkikunta oli yhtä hymyä. Sää suosi retkeä täydellisesti ja kaikki sujui kommelluksitta. Tämä telttaretki taisi synnyttää pari uutta talviretkeilijää. 

Alla olevat kuvat ovat sekä kirjoittajan että retkeläisten ottamia.

Lähtötunnelmaa sinisen taivaan alla

Jääleidit alkutaipaleella

Piian ja Sarin yöpaikka on jo valmiina

Teltan sisällä on tunnelmaa

Kohta on aika mennä yöpuulle

Aamun sarastus oli näin vaikuttava

Ja lopulta auringon ensi säteet saavuttivat leiripaikan

Retkikunta lähestyy taukopaikkaa

Taukokahvit keitettiin bensakeittimellä

Merja jännittää, tärppääkö kala

Sari on jo valmiina jatkamaan matkaa

Jihuu! Mahtava reissu!!