Tänään olimme Siikaniemessä, kun Helena suoritti erä- ja luonto-opasopintoihinsa liittyvää näyttötutkintoa. Näyttöä olivat arvioimassa Helenan mentori Juha ja opettaja Antti. Kokoonnuimme aluksi tutulle Rysänperän kodalle ja suunnistimme englanniksi (opastetut ryhmät voivat olla myös vieraskielisiä) annettujen alkuohjeiden jälkeen Siikasalmeen pilkille.
Ilma ei olisi voinut olla kauniimpi. Kevät tekee ilmiselvästi tuloansa. Lähes tyyni sää ja pilvetön taivas hellivät jäällä olijoita. Sekä Antti että Juha tutustuivat nyt lähemmin pilkintään kaiun avulla. Pilkkimiseen tulee aivan uusia elementtejä, kun jään alaista maailmaa voi seurata pienen ruudun välityksellä. Mitä kaloja ruudulla näkyvät kaiut ovat ja kuinka ne reagoivat siimojen jatkoina oleviin erilaisiin vieheisiin? Kalat olivat tänään nirsolla tuulella, eivätkä juuri perustaneet kärpäsentoukin varustetuista houkutuksista. Ahkera kairaaminen palkittiin lopulta ja Antti mormuskoi näytiksi Vesijärven maukkaan ahvenen ja karkuutti heti perään toisen raitapaidan. Jos aikaa olisi ollut enemmän, niin muutama lisäavanto olisi saattanut antaa saalista enemmänkin. Antille kaikuluotaimeen tutustuminen taisi johtaa oman kaiun hankintaan...
Sitten siirryimme lounaalle kotaan, mihin Helena oli loihtinut tulien lisäksi melkoisen menuun. Alkupaloiksi napostelimme halsterilla paahdetun leipäparin, jonka välissä oli makeaa sipulihyytelöä, cheddarjuustoa ja omenaviipale. Juomana oli lämmin, omatekoinen mustaherukkamehu glögillä terästettynä. Pääruokana nautimme halstrattua peuranfilettä. Lisäksi lautasille tuli salaattia ja foliokääreessä kypsennettyä, fetajuustolla täytettyä suippopaprikaa. Jälkiruoaksi nautimme nokipannukahvit sekä jäisiä karpaloita omatekoisen kinuskikastikkeen kera. Tämä menun nauttineet hyrisivät tyytyväisyyttään.
Pilkkireissu toi selvästi hyvinvointia jokaiselle mukana olleelle ja toimisi varmasti myös eri asiakasryhmille. Näytön perusteellinen arviointi kuulosti siltä että läpi meni rimaa hipomatta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti