Tänään kävin Siikaniemen vesillä etsimässä paistokokoisia ahvenia. Eilen illalla alkanut lumisade oli kasvattanut lumipeitettä yön aikana kymmenkunta senttiä. Suunnistettuamme Siikaniemen parkkipaikalta kohti jäätä, pysähtyi Kata nuuskimaan tuoreita minkin jälkiä. Liekö minkki juuri säikähtänyt tuloamme? Pehmeä lumipeite oli pakottanut minkin liikkumaan loikkien rantapusikossa evästä etsiessään.
Jäällä on nyt syytä liikkua erityisellä varovaisuudella. Siikasalmen kaikkien saarien läheisyydestä löytyy vaaralliset sulat. Vaikka sulien kohdilla on melko matalaa, on kylpy kylmää jos nolla-asteisen veden varaan joutuu. Silmät siis auki jäällä liikkuessa.
Aamupäivällä paistikokoiset ahvenet tuntuivat olevan kiven alla. Tutuistakin paikoista saaliiksi tuli vain pieniä ahvenia ja särkiä. Särkiä tuntui riittävän monin paikoin paksuiksi parviksi asti. Puolen päivän ja lukuisien pilkkiavantojen jälkeen kaikuun alkoi piirtyä odotettuja kuvia. Ensimmäinen ruokakala nappasi tasuriin heti kun olin saanut sen laskettua väliveteen. Pian näytölle ilmaantui uusia raitapaitoja jotka kelpuuttivat huikopalakseen tutun kultamorrin. Pari isoa ahventa kävi hermoja raastavat kaarroksensa morrin ympärillä, mutta eivät huolineet syöttiä. Tein uuden, päivän viimeisen avannon pienen matkan päähän edellisestä, mutta kaloja sieltä ei kuulunut.
Lähdin paluumatkalle ja samalla palasin vielä edelliselle avannolle. Hetken pilkittyäni kaksi paksua kalakaikua piirtyi näytölle ja toinen tarttui kuin tarttuikin Elmon tekemään papukaijan väriseen morriin joka oli tapsissa pystypilkin alla. Päivän komein ahven tarttui siis aivan viime hetkellä, kotiinlähdön kynnyksellä. Sitkeys palkittiin taas kerran.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti