"Reklamaatio"

Oulujoki on aikoinaan ollut yksi maamme merkittävimmistä lohijoista. Joen valjastamisen jälkeen sähköä on Oulussa piisannut, mutta lohta ei... Oulun Merikoskeen avattiin vuonna 2003 padon ohittava kalatie, jonka ansiosta lohet ja muut vaelluskalat pääsevät nousemaan aina Muhokselle asti. Oulujoen latvoille, parhaille kutualueille, kaloilla ei vieläkään ole asiaa. Toivottavasti asia ratkeaa vielä joskus kalojen parhaaksi.

Muhokselta saapui hiljattain viesti, reklamaatio, kuvan kera. Viime kesänä lohivaappusatsin tilannut Jukka harmitteli, että vaaput pelaavat huonosti koska taimen tarttui hanakasti lohivaappuun. Hollolan Uistin ottaa täyden vastuun tapahtuneesta. Vaapun uintia uittoaltaassa säädettäessä on täytynyt tapahtua virhe. Pahoittelemme tapahtunutta vaikka valokuvassa kalamiehellä näkyy olevan pieni hymynvire saaliin kanssa poseerattaessa.

Jukan komea vahinkotärppi

Vaappuverstaalle tulee monenlaisia vaapputilauksia. Kun jalkapalloa ja kalastusta harrastava mies täyttää vuosia, miettii vaimo kuinka yhdistäisi lahjassa molemmat harrastukset. Parkanossa päivänsankari sai lahjaksi vaapun joka on maalattu FC Barcelonan väreihin ja iskupisteenä on tietysti seuran logo. 

Tämä vaappu on varmasti uniikki

Jyväskylässä asuva Jorma on pitkänlinjan lohimies. Vuosien kokemus tuo uusia väri-ideoita kehitettäviksi.  Jorman tilaamien vaappujen värit hivelevät silmää. Toivottavasti lohet ovat samaa mieltä.

Taivaan sinistä...

Kevät on jo pitkällä Etelä-Suomessa. Lämpöaalto on herättänyt kukat ensiloistoonsa. Linnut laulavat  sydämensä kyllyydestä.

Kevätpäiviä tunturissa

Pohjois-Lapin pilkkijöitä hemmoteltiin aurinkoisilla säillä menneellä viikolla. Aurinkolasit olivat todella tarpeen kun tiistaina pääsimme Oaggustamsjavrille Elmon kyyditseminä. Muut pilkkijät ajelivat järven poikki kaukaisemmille kalavesille meidän jäädessä kahdestaan Elmon neuvomille avannoille. Helenan sitomat pilkkiperhot olivat vastustamattomia tämänkin järven rauduille. Upean pilkkipäivän saaliimme oli 10 vauraan kokoista rautua, joista Helena sai valtaosan. Vaikka pilkimme useista eri pilkkiavannoista, tulivat kaikki kalat samasta reiästä yhtä lukuunottamatta!

Keskiviikkona lähdimme Tenon vartta ylöspäin, Levajokisuun maisemiin. Otto informoi meitä useina päivinä mahdollisista sopivista keleistä jolloin tunturiylängölle olisi sopiva mennä. Esimerkillisen huomaavaista toimintaa Tenon Tunturitupien isännältä, taas kerran. 

Matka Vardojärvelle taittuu upeiden maisemien halki. Tuntureita jatkuu silmänkantamattomiin ylängöltä tähyillessä. Rasti- ja Keinugaissan näkeminen sykähdyttää paatuneimmankin. 

Vardojärven raudut olivat hieman nirsolla tuulella, vaikka ensimmäinen tarttui heti ensi sekunneilla pohjan syvyyttä luodatessa. Syömäkalat toki saatiin ja pienet raudut laskimme takaisin kasvamaan. Napatkoot uudestaan tulevina vuosina...

Ennen kotiinlähtöä ehdimme valmistautua tulevaan kesään käsittelemällä Tuharintuvan sisäseinät puuvahalla ja puuhastelemalla lähitienoolle tulevaa uutta geokätköä. 

Luonnossa riittää täällä aina nähtävää. Maakotka kaarteli arvokkaasti pitkän aikaa saalista tähyillen joen toisella puolella. Hirvet kävivät jäljistä päätellen ahkerasti aterioimassa Vitosniemen männikössä. Kalanperkeemme katosivat öiseen aikaan sekä lintujen että ketun ja kärpän suihin.

Kevät nytkähti vauhdilla eteenpäin lomapäiviemme aikana. Päivät pitenevät kovalla vauhdilla ja aurinko paistaa Utsjoella ympäri vuorokauden jo kuukauden kuluttua. 

Paulin sanoin: "Juhannus on justiinsa!"

Pilkkimies ei ole nukahtanut vaan tähyää avantoon

Oaggustamsjavrilla Helena pilkki perinteisellä tyylillä...

...ja sai komeita rautuja

Päivän saalis perattuna

Vardojärvi

Evästauko

Oton taksilla upeissa maisemissa

Totin päivänokoset kevätauringossa

Rautujen narrattavina

Monien aikataulujen sekä muiden tekijöiden summana pakkasimme auton viime maanantaina ja suuntasimme keulan kohti pohjoista. Jyväskylässä veimme vaappulähetyksen tutulle lohimiehelle, Jormalle. Käsistään taitava mestari oli ahkeroinut talven pimeinä tunteina ja lopputulos oli häikäisevä. Tamminen, upea lähes sadan vaapun säilytyslokerikko loksautti leuan täydellisesti, varsinkin kun Jorma lahjoitti sen minulle ystävyytemme merkiksi. Tällainen paljon työtä ja taitoa vaatinut lahja ei unohdu koskaan.

Tällaista ei ole ihan jokaisella

Matka jatkui Halsualla vietetyn yön jälkeen pohjoiseen aina Utsjoelle asti. Viimeiset tunnit matkasimme täydessä talvikelissä, paksujen hankien peittämiä tunturimaisemia ihaillen. Mökille saavuttuamme lumen määrä yllätti meidät. Lunta oli 70-80 cm, joten helpoin tapa päästä mökin pihaan oli hiihtäen. Autolle täytyi lapioida paikka tienvarteen heti ensi töiksi.

Ensimmäinen yö oli kylmä, lähes 24 miinusastetta! Onneksi mökki lämpeni nopeasti, kiitos hyvien polttopuiden ja sähköpatterin. Aamu valkeni aurinkoisena, ilman ainutta pilvenhattaraa.

Torstaina pääsimme pilkkireissulle Marian ja Elmon seurassa. Farppaljavrille suuntautunut reissu oli elämys jo pelkän matkankin osalta. Maria ja Elmo ovat kokeneita pilkkijöitä. Heidän näyttämien mallisuoritusten jälkeen meidänkin vavat taipuivat vihdoin. Helenan sitomat uudet pilkkiperhot osoittivat toimivuutensa. Helenan päivän päätteeksi saama rautu oli reissun isoin.

Saamme viettää täällä pohjoisessa onneksi vielä ensi viikon. Tässä muutamia kuvamaistiaisia tähänastisista tapahtumista.

Ensimmäinen aamu valkeni näin kauniina

Hirvi oli vieraillut pihamaalla juuri ennen tuloamme

Lunta piisaa

"Tunturitaksi"

Elmo kairaa ottipaikoille

Maria on rautujen painajainen

Ensimmäinen rautu pistää hymyilyttämään

Helenan vonkale

Maailman kaunein kala?

Tämä tonttu toivotti tervetulleeksi Saamenmaahan

Juotaisko täällä kahvit kesällä?

Kuninkaallista valtakunnanhistoriaa hiihtoreitin varrella

Teerien soitimella

Lauantaiaamuna herätyskello soi varhain. Päätimme Nymanien kanssa lähteä katsastamaan, joko Ketarlammien teerien soidinmenot olisivat meneillään. Laulujoutsenpariskunnan aamutoitotukset toivottivat meidät tervetulleiksi erämaalampien rantaan. Nuotion ääressä nautittu aamupala maistui tavallistakin paremmalta auringonsäteiden kruunatessa kuuraisen aamun. Menuumme kuului tällä kertaa alkajaisiksi jäisiä karpaloita läheiseltä suolta, pannukakkukahvit karjalanpiirakoiden kera ja jälkipalaksi tiramisukakkua. Teeret innostuivat soitimelleen vasta auringon noustua kunnolla. 

Nokipannukahvit valmistumassa

Tiramisukakun syömiseen sipaistut luomulusikat

Sara ja Essi keksivät mukavaa ajankulua

Totti huilaa mättäällä

Totti kuuntelee teerien soidinta

Mikäli tietyt askelmerkit osuvat kohdalleen, Helenan uusimmille sidoksille saattaa löytyä käyttöä aivan lähiaikoina. 

Pilkkiperhoja

Luonto herää

Viikonloppuna saimme nauttia upeasta ulkoilusäästä. Kymmentä astetta hipova lämpötila houkutteli kaikki kynnelle kykenevät ulkosalle ihastelemaan kevään saapumista. Lämmin sää sulattaa järvien jäät nopeaa vauhtia. Vesijärvelle ei ole ollut enää menemistä. Hollolan Tiilijärvellä jääkansi on pysynyt poikkeuksellisen hyvänä näihin päiviin asti. Parikymmensenttinen jää houkutteli meidätkin vielä kerran pilkkireissulle. Helena näytti taas pilkkitaitonsa ja sai päivän ainoan ahvenen. Auringon ohella nautimme tällä kertaa tavallista paremmista eväistä.

Maamehiläiset ovat heränneet auringon lämpöön

Leskenlehti kurkistaa lehtien seasta

Sinivuokko on varma kevään merkki

Pilkkiporukka tauolla

Alkupalaksi makkaraa...

... ja sitten taimenvoileipää ja suklaakakkua kahvin kera

Riikka ja Valtsu nauttivat auringosta

Totti keskustelee lumiukon kanssa

Rautakankareen maja

Tiirismaan latu on yksi Suomen ladun lukuisista jäsenyhdistyksistä. Hiihtoon ja kaikenlaiseen ulkoiluun keskittynyt yhdistys aktivoi yli tuhatta jäsentään ympäri vuoden. Yksi Tiirismaan ladun ylläpitämistä mökeistä on Rautakankareen maja Vesijärven rannalla. Se toimii talvisina viikonloppuina hiihtomajana sivakoijien iloksi. Kookas hirsirakennus on ympäri vuoden vuokrattavissa erilaisten tilaisuuksien tarpeisiin. Yli kuusikymmentävuotiaalta majalta avautuu poikkeuksellisen komea maisema Vesijärvelle. Vieressä on myös WWF:n tuella perustettu perintömetsä. Koskemattomaksi jätetty metsä kuhisee elämää ja on vierailun arvoinen. Rautakankareen majan uusi isäntäpariskunta huolehtii kunnossapidosta ja vuokrauksesta ympäri vuoden, jokakesäistä Tenon reissua lukuunottamatta...

Rautakankareella on myös pari geokätköä. Pienen tauon jälkeen pääsimme taas testaamaan hoksottimiamme.

Rautakankareen maja 

Tästä alkaa koskematon metsä

Rautakankareen rinteiden jääputouksia

Pitkiä jääpuikkoja

Valuvaa jäätä

Viikonloppuna syötiin erityisen hyvin. Keskipohjalaisen hirvipaistin lisäksi lautasella piipahti makoisaa taimenta.

Tenon taimenta

Ensi kesän vaappuvalikoima sen kuin monipuolistuu. Nykyaikaiset automaalit antavat uusia sävyvaihtoehtoja vanhoihin ottiväreihin. 

Lohen hurma?

Ajatukset jo ensi kesässä

Viimeisimpien tietojen mukaan ensi kesänä Tenolla kalastetaan viime kesän tapaan, sillä uusi kalastussääntö tullee voimaan vasta kesällä 2015. Monien ajatukset ovat karkailleet tulevaan suveen, niin myös tässä osoitteessa. Ensi kesä on eräänlainen juhlakesä joten remontoinnin sijaan keskitymme pääasiassa luonnosta nauttimiseen. 

Vaappuverstaalla on mietitty uusia kujeita lohien harhauttamiseksi. Vaappujen uimataito on kehittynyt ja niiden värimaailmaa on jalostettu entisestään. Lohet ratkaiskoot mitkä väreistä jäävät elämään.

Uusi väriperhe näki päivänvalon

Raahen Merionkijat järjestivät eilen perinteisen Lasten Pilkkiriehan. Monivuotinen tapahtuma on kerännyt valtavan osanoton, kiitos hienojen järjestelyjen. Pilkkimisen lisäksi lapset pääsevät mm. mönkijä- ja poniajelulle. Markus Tanskalan kuvia eilisestä riehasta. Hollolan Uistin osallistui jälleen tapahtuman tukemiseen lahjoittamalla palkintovaappuja pilkkikisaan.

Lasten oma juliste. Kannattaa klikata suuremmaksi...

Pilkkikausi alkaa täällä etelässä vedellä viimeisiään. Suuret lämpötilanvaihtelut ovat tehneet vaarallisia railoja järvien jääpeitteesiin. Ohuehkot jäät puikkoontuvat nopeasti, mikä pidettäköön mielessä jos jäälle tekee vielä mieli.

Jäätynyt pilkkiavanto kirkkaalla jäällä

Vaikuttava sateenkaari Tenolla