Monien aikataulujen sekä muiden tekijöiden summana pakkasimme auton viime maanantaina ja suuntasimme keulan kohti pohjoista. Jyväskylässä veimme vaappulähetyksen tutulle lohimiehelle, Jormalle. Käsistään taitava mestari oli ahkeroinut talven pimeinä tunteina ja lopputulos oli häikäisevä. Tamminen, upea lähes sadan vaapun säilytyslokerikko loksautti leuan täydellisesti, varsinkin kun Jorma lahjoitti sen minulle ystävyytemme merkiksi. Tällainen paljon työtä ja taitoa vaatinut lahja ei unohdu koskaan.
Tällaista ei ole ihan jokaisella
Matka jatkui Halsualla vietetyn yön jälkeen pohjoiseen aina Utsjoelle asti. Viimeiset tunnit matkasimme täydessä talvikelissä, paksujen hankien peittämiä tunturimaisemia ihaillen. Mökille saavuttuamme lumen määrä yllätti meidät. Lunta oli 70-80 cm, joten helpoin tapa päästä mökin pihaan oli hiihtäen. Autolle täytyi lapioida paikka tienvarteen heti ensi töiksi.
Ensimmäinen yö oli kylmä, lähes 24 miinusastetta! Onneksi mökki lämpeni nopeasti, kiitos hyvien polttopuiden ja sähköpatterin. Aamu valkeni aurinkoisena, ilman ainutta pilvenhattaraa.
Torstaina pääsimme pilkkireissulle Marian ja Elmon seurassa. Farppaljavrille suuntautunut reissu oli elämys jo pelkän matkankin osalta. Maria ja Elmo ovat kokeneita pilkkijöitä. Heidän näyttämien mallisuoritusten jälkeen meidänkin vavat taipuivat vihdoin. Helenan sitomat uudet pilkkiperhot osoittivat toimivuutensa. Helenan päivän päätteeksi saama rautu oli reissun isoin.
Saamme viettää täällä pohjoisessa onneksi vielä ensi viikon. Tässä muutamia kuvamaistiaisia tähänastisista tapahtumista.
Ensimmäinen aamu valkeni näin kauniina
Hirvi oli vieraillut pihamaalla juuri ennen tuloamme
Lunta piisaa
"Tunturitaksi"
Elmo kairaa ottipaikoille
Maria on rautujen painajainen
Ensimmäinen rautu pistää hymyilyttämään
Helenan vonkale
Maailman kaunein kala?
Tämä tonttu toivotti tervetulleeksi Saamenmaahan
Juotaisko täällä kahvit kesällä?
Kuninkaallista valtakunnanhistoriaa hiihtoreitin varrella
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti