Lunta ja lämmintä

Ansku tuli Lahteen viettämään vaihtoehtoviikonloppua. Viikonloppu sujui pitkälti hyvän ruoan ja ulkoilun merkeissä. Sitä ennen oli kunnon haravointikelit. Totti nautti haravoinnin riemusta aivan kuten muutkin pikkupojat - hyppäämällä valmiiseen lehtikasaan ja levittelemällä lehtiä ympäriinsä...

Totti ja vaahteranlehdet toistaiseksi yhdessä kasassa...

Anskun kanssa päätimme lauantain ratoksi käydä Lapakistolla. Kun pääsimme parkkipaikalle alkoi satamaan lumiräntää, mutta se ei meitä säikäyttänyt, vaan aloitimme kiertämään pohjoisosan lenkkiä. Sää muuttui hetkessä hienoksi ja kuulaaksi syyssääksi. Saimme paitsi tehdä kävelykierroksemme myös nauttia nuotiolounaamme Ahvenlammin rannalla todella hyvässä kelissä. Ihan viime metreillä alkoi kuitenkin lumisade uudelleen, mutta sehän vain osoitti meidän olevan edelleen säidenhaltioiden suosiossa.

Alkumatkasta tapasimme tikan koputtelemassa puuta

Ahvenlammin lounasmaisema

Totti tarkkailee, josko lounasjälkkäripannarista jäisi myös hänelle palanen

Lapakiston rannalla alkoi lumisade uudelleen

Tänään suuntasimme askelemme Kintterönlammen ympäristöön. Jälleen meille jaettiin parhaita paloja suomalaisen syyssään osalta. Totti innostui leikkimään ja haukkumaan oikein pitkän kaavan mukaan. Lapinkoiran lempivuodenaika on varmaankin talvi, kun lumi saa aikaan moiset hepulit.

Ansku kuvaa Kintterönlampea

Syyssäiden parhaita paloja

Ja sitten sen lumen kaveri lämpö. Brasiliassa ei ole tietoa lumesta. Ennemminkin taitaisi olla tarvetta kunnon ilmastoinnille, jota kuulemani mukaan ei kaikilla konserttilavoilla kuitenkaan ollut saatavilla ainakaan konsertin aikana...

Kesäistä vehreyttä

Kuulumisia läheltä - ja kaukaa

Tämä viikonloppu oli ilmojenhaltian lempiaikaa. Täällä Päijät-Hämeessä on nautittu mitä parhaimmasta syyssäästä. Sillä välin, kun orkesteri on nauttinut Argentiinan lämmöstä, me Totin kanssa olemme nauttineet kotimaan ulkoilumahdollisuuksista. Tänään sunnuntaina saimme vielä seuraksemme Mintun ja Saran Evon Sorsajärven kierrokselle.

Perjantai-iltapäivänä kävimme pikaisella suoreissulla hakemassa pienen sopan verran karpaloita flunssaisille Piialle ja Väinölle. Soisalmensuolla olikin vilskettä ja vipinää niin koirien kuin karpalonmetsästäjien suhteen. Hyvin sinne silti mahtui...

Tiilijärvi syysasussa

Totti Soisalmensuolla

Lauantaina pyörähdimme hakemassa päivällistarpeet Kintterönlammen takusista. Sipulin kanssa paistetut suppilovahverot keitettyjen puikulaperunoiden ja porkkanan kanssa maistuivat oiiiiikein hyvälle, njam-njam...

Kintterön lampi

Evon retkeilyreitistö on monipuolinen ja paikoin henkeäsalpaavan kaunis. On ilo asua maassa, jossa tällaista ylellisyyttä ylläpidetään valtion varoin.

 Näkymä Sorsajärvelle

 Totti ja Sara erityisen kiinnostavien "uutisten" äärellä

Joku on jäänyt kaipaamaan villasukkaansa Sorsakolun lähellä

Loppumatkan juomatauko

Niin ja ne kaukomaiden uutiset: Orkesterilla menee kuulumisten mukaan ihan hienosti Etelä-Amerikan reissulla. Pihvit ovat suuria ja talot värikkäitä...

Ketarlammin karpaloita

Nymanit kutsuivat meidät täksi päiväksi ulkoilupäivän viettoon. Kievarintiellä nautitun suppiskeiton voimalla suunnistimme Ketarlammien runsaille karpaloapajille ja hyviksi havaituille sienipaikoille. Kauniissa säässä saimme nauttia suon ja metsän antimista, välillä nokikahveja juoden ja kaunista maisemaa ihaillen. Lammella asustavat joutsenet olivat joko ruokailemassa läheisellä Työtjärvellä tai lähteneet muuttomatkalle lähestyvän talven tieltä. Erään sienipaikan läheisyydessä oli ampiaisten maapesä jonka jokin suurempi metsän otus oli repinyt auki ja syönyt pesän hunajat. Liekö asialla ollut esim. mäyrä, sillä karhun luulisi tekevän suurempaa tuhoa. Aurinkoisen iltapäivän päätteeksi astiat ja pussukat olivat täynnä suppilovahveroita, kanttarelleja ja suuria karpaloita.

Ketarlammien karpalot ovat suuria

Kimmo tulistelee

Nokikahvit kiehumassa

Minttu ja Totti

Tulipaikan maisemaa

Mikä otus on käynyt herkuttelemassa tämän maapesän hunajilla?

Luonnosta ja toistensa seurasta nauttiva trio

Eilen launataina kävimme Piian, Sampon ja Väinön kanssa suppilovahverometsässä. Metsä on kolmivuotiaalle pojannassikalle jännittävä paikka. Retken parasta antia taisi kuitenkin olla hyvät eväät. Väinö tuumasi jossakin vaiheessa syödessä, että on kylmä. Kuitenkin eväiden jälkeen, kun  pääsi takaisin rinkkaan taisi kylmäkin kadota tiehensä. Metsässä löytyi monta "Mato Matalan" syömää sientä ja Väinö tuumasikin, että "Mato Matala ehtii moneen paikkaan. Se on vikkelä."

Väinö pääsi Helenan kyytiin lauantaina Iitissä...

... ja Sampo Piian reppuun

Haltioiden mailla

Hollolan Uistimen vaaput nähdään vastaisuudessa uusissa koteloissa. Koteloiden alapuoli koki melkoisen uudistumisen, kun sinne ilmestyi tunnelmallinen kuva soutajasta. Uudet kotelopahvit teki hollolalainen Dev-it Tenolta ottamamme valokuvan pohjalta. 

Soutaja usvaisella joella

Ulkoilua on jatkettu henkisen ja fyysisen kunnon ylläpitämiseksi, jopa kohottamiseksi. Lahden ja Hollolan rajamailla sijaitseva Luhdanjoen lintutorni on vaikuttava ilmestys. Sen 23,5 metrin korkeuteen kohoavalta laelta on mukava tarkkailla lintuja ja muita jokilaakson asukkeja. Luhdanjoen alueella on tehty kaivauksia, joiden mukaan laaksossa oli järvi lähes 10000 vuoden ajan. Järven rannoilla tuolloin eläneet ihmiset metsästivät turkiseläimiä mm. majavia ja kalastivat järven kaloja.

Luhdanjoen lintutorni

Tässä linturikas jokilaakso oli muinoin järvi

Tänään kävimme katsomassa kesällä avattua upouutta Suomen luontokeskusta Nuuksion kansallispuistossa. Haltiaksi nimetty uudisrakennus pursusi yhä kävijöitä, vaikka avajaisista on vierähtänyt useampi kuukausi. Luonto näyttää kiinnostavan ihmisiä, mikä iloiten todettakoon. Sisällä on näyttelytila jossa tällä kertaa teemana oli erityisesti pohjoisen Suomen luonto. Erkoisnäyttelyssä oli lappilaista taidetta ja mm. Tenon veneenveistoa. Koska olimme Nuuksiossa, kävimme myös pienellä kävelyreissulla lähistöllä.

Suomen luontokeskus Haltia

Yksityiskohta lattian alla

Suomen kartta ja tietopisteet

Mustalampi Nuuksiossa

Helena, Ansku ja Totti partiolaisten opastuvalla

Totti maistaa Valklammen vettä

Luontotupa Haukkalammen rannalla

Joku nuori vaeltaja oli jättänyt tarpeettomat tuttinsa metsän tontuille...

Esox Lu(ko)cius

Säät ovat suosineet ulkoilua ja syyssateet ovat loistaneet poissaolollaan aivan viime päiviin saakka. Maakuntaan tutustuminen on jatkunut Lahdesta pohjoiseen, Asikkalan Vääksyyn. Vaapuntekijöille Vääksy tuo mieleen maailman suurimman vaapunvalmistajan, Rapalan, jonka yksi tehdas sijaitsee yhä siellä. 

Vääksy sijaitsee luonnonkauniilla kankaalla erottaen toisistaan Vesijärven ja Päijänteen. Kuuluisan kanavan kautta vene- ja laivaliikenne pääsee vesistöstä toiseen sulkumestarin kädenheilautuksen kera. Sulutuksen yhteydessä kanavan yli rakennettu silta nousee pystyyn ja "muutama" litra vettä virtaa kolme metriä korkeammalla olevasta Vesijärvestä Päijänteeseen. 

Vääksyn kannaksen eli toisen Salpausselän korkeinta kohtaa kutsutaan Aurinkovuoreksi. Mahtavien maisemien höystämä ulkoilureitti kulkee aivan taajaman keskustan läheisyydessä. Reitiltä on todella hyvät näköalat sekä Päijänteelle että Vesijärvelle. 

Muutama porrasaskelma

Totti Aurinkovuoren laavulla

Näkymä huipulta

Päijänne

Metsäkurjenpolvi

Tällä viikolla Lahteen saapui liettualainen kapellimestari Vytautas Lukocius, joka on kova kalamies. Orkesteriharjoituksen jälkeen hän tiedusteli mahdollisuutta päästä kalaan työpäivän päätteeksi. Niinpä järjestimme reissun oitis, olivathan hauet olleet syönnillä viime aikoina...

Kimmon opastuksella tehty parin tunnin retki Työtjärvelle oli menestys. Kolme komeaa haukea ja ahven vetivät Vytautaksen suupielet kestohymyyn. Seuraavan päivän orkesteriharjoituskin oli mukava aloittaa kunnon kalajutulla. 

Vytautas ja hauki köydenvedossa

Hauki on jo lähellä

Tämä suurin painoi 8,1 kiloa...

...ja oli 103 cm pitkä

Haukirekordi

Viime viikolla kävimme Nymanien kanssa sieni- ja ulkoilureissulla Hälvälän maisemissa. Kimmolla on pettämätön sienivainu joka on kehittynyt huippuunsa vuosien treenauksella. Retken päätteeksi ämpärissä oli suppilovahveroita, kanttarelleja sekä mustia torvisieniä. Illalla herkuttelimme Nymaneilla tuoreella kanttarellipiirakalla.

Minttu ihailee kaatuneen kuusen juurakkoa

Valkoinen höyhen koristi jo muutenkin värikästä luontoa

Torstaina lähdimme Kimmon kanssa Työtjärvelle uistelemaan, tarkoituksenamme saada ruokakalat illaksi. Keli oli kesäisen aurinkoinen ja lämmin. Tuskin olimme saaneet siimoja suoraksi kun ensimmäinen hauki soitteli kelan räikkää oikein kunnolla. Pienen väsyttelyn jälkeen veneeseen nousikin  reilun viiden kilon hauki, jonka totesimme liian suureksi paistinpannulle. Niinpä virkeä hauki päästettiin  pälkähästä omaan elementtiinsä. 

Kimmo ja hyväkuntoinen Työtjärven hauki

Joutsenpariskunta 

Jatkoimme uistelua joutsenia ihaillen ja pian vapa taipui taas. Tällä kertaa vastus siiman päässä tuntui edellistä painavammalta. Tutusta ottipaikasta tarttunut hauki pysyi kotvan näkymättömissä ennen kuin tuli näyttäytymään veneemme lähettyville. Arvelimme kalan olevan kymppikokoa, mutta lopullinen koko paljastui vasta haavitessa. Jos oli hauki mielestämme pitkä, oli se myös huomattavan paksu. Kimmon digipuntarin pariston henkaisivät viimeisen kerran edellistä haukea punnitessa, joten nyt tyydyimme vain mittaamaan tämän monsterin. Oma haukiennätykseni koheni saman tien oikein reilusti.  Illalla tämän 115 cm hauen painoa arvioitiin eri tilastoissa olleiden vastaavan mittaisten kanssa ja päättelimme tämän huomattavan tukevan hauen olleen n.11,5–12 kg. Koska tämäkin oli aivan liian suuri  iltapalaksi, päästimme haukijätin vielä kasvamaan. Jokohan se painaisi ensi vuonna Kimmon viimevuotista yli 13 kg:n haukea enemmän? 

Saapas näyttää pieneltä tämän hauen rinnalla

Kokoa tällä hauella riittää joka suuntaan

Työtjärven pappahauki

Kasvamaan...