Nymanit kutsuivat meidät täksi päiväksi ulkoilupäivän viettoon. Kievarintiellä nautitun suppiskeiton voimalla suunnistimme Ketarlammien runsaille karpaloapajille ja hyviksi havaituille sienipaikoille. Kauniissa säässä saimme nauttia suon ja metsän antimista, välillä nokikahveja juoden ja kaunista maisemaa ihaillen. Lammella asustavat joutsenet olivat joko ruokailemassa läheisellä Työtjärvellä tai lähteneet muuttomatkalle lähestyvän talven tieltä. Erään sienipaikan läheisyydessä oli ampiaisten maapesä jonka jokin suurempi metsän otus oli repinyt auki ja syönyt pesän hunajat. Liekö asialla ollut esim. mäyrä, sillä karhun luulisi tekevän suurempaa tuhoa. Aurinkoisen iltapäivän päätteeksi astiat ja pussukat olivat täynnä suppilovahveroita, kanttarelleja ja suuria karpaloita.
Ketarlammien karpalot ovat suuria
Kimmo tulistelee
Nokikahvit kiehumassa
Minttu ja Totti
Tulipaikan maisemaa
Mikä otus on käynyt herkuttelemassa tämän maapesän hunajilla?
Luonnosta ja toistensa seurasta nauttiva trio
Eilen launataina kävimme Piian, Sampon ja Väinön kanssa suppilovahverometsässä. Metsä on kolmivuotiaalle pojannassikalle jännittävä paikka. Retken parasta antia taisi kuitenkin olla hyvät eväät. Väinö tuumasi jossakin vaiheessa syödessä, että on kylmä. Kuitenkin eväiden jälkeen, kun pääsi takaisin rinkkaan taisi kylmäkin kadota tiehensä. Metsässä löytyi monta "Mato Matalan" syömää sientä ja Väinö tuumasikin, että "Mato Matala ehtii moneen paikkaan. Se on vikkelä."
Väinö pääsi Helenan kyytiin lauantaina Iitissä...
... ja Sampo Piian reppuun
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti