Arktisen retkikunnan lääkintähuollon kurssilla

Vietin jälleen ihan mahtavan viikonlopun Ankarat Avotunturit -porukan kurssilla. Kurssi oli paitsi tunnelmaltaan hauska ja innostava, myös tiedollisesti niin sanottu täyspakkaus. Tämä kurssi täydensi hyvin kahden viikon takaista Johdanto-kurssia. Vaiskan ja Karisen Heikin käsissä oli turvallista opetella uusia taitoja. Sanotaan, että yksi kuva puhuu enemmän kuin tuhat sanaa, seuraavassa muutamakymmenentuhatta sanaa ;-)

Kurssi alkoi teoriaosuudella, Kari ja Aleksi tarkkana

Heikki opetti muun muassa säärimurtuman lastoitusta

 Lisäksi Heikki piti ompelukerhoa...

 Heikin mallisuoritus nahkakintaaseen

Keijo ja Vaiska vielä harjoittelevat ompelutöitä

 Kurssilla nähtiin toinen toistaan hienompia reppuja

Vinski, kurssin nuorin osallistuja (3kk) alkoi jo olla ensimmäisen päivän iltana vähän väsynyt <3

Ensimmäisenä iltana rakennettiin myös hätäkuljetusvälineitä

 Toinen aamu alkoi Vaiskan luennolla yhteistyöstä lentokoneen kanssa

Evakuointitilanteessa muistettavaa

 Carissa pääsi potilaaksi, eikä tuo nyt niin vaikealta vielä tuossa vaiheessa näyttänyt...

 Renon kuljetusvälineenä oli makuupussi

 Kari vie, eikä Reno edes vikissyt

Potilaiden kuljetusharjoitusta

 Seuraavaksi lähdettiin järven jäälle harjoittelemaan lentokoneen vastaanottamista ja kiitoradan merkitsemistä

Välillä harjoiteltiin vielä sitomisia, Sauli ja Eliel iippositeen parissa

 ...sekä reisimurtuman lastoittamista

Huomatkaa hieno vetosysteemi

Ja sitten kone laskeutui kuulemma hyvin merkitylle radalle

Koneen laskeutumista kuvattiin innokkaasti

 Koneesta pöllähti asiantunteva pari, joista Risto Viljanen hoiti puheet ammattitaidolla ja letkeällä otteella

 Risto edusti Suomen lentopelastusseuraa

Vinski sulatti myös lentäjämiehen sydämen

 Ikarus C42

 Koneen ohjaamo

 Kone nousussa, myös ammattitaitoinen Sauli kuvaa

Vinski ja Carissa, ensimmäinen jo aika puhki, toisessa riittää virtaa

Lopuksi hiihdeltiin takaisin majapaikkaan laittamaan paikat kuntoon ja kukin palailemaan kotiin - vain päästäkseen uudelleen suksille, tavalla tai toisella...

Ensi- ja turvakodilla oli Kannusta minut vahvaksi -hanke, jossa väkivallattomuuden lisäksi kannustettiin myönteiseen kasvatuskulttuuriin. Nyt täytyy vain todeta, että Heikin ja Vaiskan johdolla koko kurssille osallistunut porukka on kannustanut minua vahvaksi koko viikonlopun ajan. Lämmin kiitos kaikille mukanaolleille!

Kehitystyötä

Verstaalla on viime aikoina puuhasteltu vaappujen uudentyyppisen pinnoituksen parissa. Entisten maalaus- ja foliopintojen lisäksi uudet, alun perin lusikkauistimien tuunaamiseen tarkoitetut tarrapinnat soveltuvat myös vaappuihin. Ohuet, notkeat ja joustavat tarrat ovat helposti asetettavissa vaapun kaareville kyljille ja tarttuva liima pitää ne varmasti paikoillaan. Erityisen mukavaa on se, että teippejä voidaan myös maalata kynäruiskulla, mikä antaa vaapuntekijöille valtavasti vaihtoehtoja teippien hyödyntämiseksi. Oman tarrapinnan painattaminenkin onnistuu, niinpä esimerkiksi logot ja muut kuvat ovat nyt entistä helpompia liittää vaappujen kylkiin.

Kun teippien kanssa käytetään liuotinohenteisia maaleja, on syytä suorittaa välilakkaus teipin päälle  ennen maalausta. Teippi ei pidä myöskään liuotinohenteisista lakoista, siksi niiden kanssa tulee käyttää vesiohenteisia lakkoja. Vaapputarvikkeita myyvien liikkeiden tarjonnasta löytyy tähän hyvin soveltuvat tuotteet kuten CAB Top Coat ja Hilelli. Näitä mielenkiintoisiin teippeihin voi tutustua Polar Baitin sivuilla. 

Smolttijäljitelmä

Taimenväri

Kromiväri teipin avulla

Oma logo vaapun kylkeen

Lauantaina kävimme Totin kanssa pikareissun pilkkiavannoilla. Kala oli hyvällä syönnillä, mutta laji ei ollut se suosituin. Aamun tyynessä säässä särjet herkuttelivat syöttinä olleilla kärpäsentoukilla. Lisäksi sain kolme pientä ahventa ja yllätyskalan, hauen. Hauki tarttui pilkkiperhoon onneksi yläleuastaan, joten siimakin säilyi ehjänä.

Kalakaveri Totti ja Vesijärven "taloussiiat"

Pilkkihauki

Koukkuun jäämisiä

Vietimme Piian kanssa viikonlopun Vaiskan jäljillä. Ankarat avotunturit  -opas Kari "Vaiska" Vainio piti Messilässä Johdatus-kurssin, johon liittyi alussa teoriaosuus ja sen jälkeen pienenpieni harjoitusvaellus. Harjoituksen päätarkoituksena oli opetella yöpymistä teltassa talvella. Meillä Piian kanssa ei ollut aiempaa kokemusta bensakeittimen käytöstä teltassa, mutta hyvän opastuksen jälkeen -  tarkoitukseen suunnitellussa keitinlaatikossa homma hoitui mallikkaasti meiltäkin. 

Viikonloppu oli antoisa ja me Piian kanssa taidettiin jäädä pahasti koukkuun talvitelttailuun, ainakin seuraava retki on jo kalenterissa jonkinlaisessa haarukassa. Sitä ennen pitää vaan hankkia muutamia tarpeellisia välineitä. Noh, onneksi siinä hommassa auttaa Avotunturien kauppa. Keittimen käyttäminen teltassa on turvalllista, kun muistaa tehdä sen opetetulla tavalla. Keitin mahdollistaa sen, että päivän aikana kostuneet vaatteet saadaan kuivaksi. Samalla tietysti teltta lämpiää ja tällainen nautiskelijaretkeilijä kun olen, niin mikäs sen mukavampaa kuin istua iltaa hyvässä seurassa lämpimässä teltassa.

Kurssin sisältö oli tarkkaan harkittu ja opetus sujui leppoisan lämpöisissä tunnelmissa. Kaikki osallistujat otettiin huomioon ja oman kokemukseni mukaan sisältö oli juuri sopiva. Ei liikaa eikä liian vähän asiaa omaksuttavaksi. Suosittelen tätä Johdatus-kurssia muillekin retkeilijöille, vaikka ei olisikaan tähtäämässä suurtuntureille - isosta retkikunnasta puhumattakaan. Itse pystyn käyttämään kurssin antia meidän omissa retkissä, jotka tulevat jatkossakin pysymään varsin maltillisina. Tosin tämän kokemuksen jälkeen myös talvitelttailua sisältävänä, sen verran mukava viikonloppu tuli jäällä vietettyä.

Teoriatuntien sisältö

Kurssilaiset tarkkana

Nyt jo pakkaamassa ahkioita Messilän rannassa

Vaiska opettaa keittimen käyttöä

Mennessä ylitettiin railo

Arttu ja Henri lounashommissa

Piia ja meidän lainakolmio (huone ja 2 absidia)

Iltatunnelmaa leirissä

Keitin, joka toimii varmasti

Arttu ja Henri aloittelevat teltan purkua...

Yhteistyöllä homma sujuu hyvin...

... ja lopputuloksena on siisti käärö

Tämän päivän ensimmäisellä legillä

Ja niitä muita koukkuunjäämisiä taisi käydä vielä tämän viikonloppureissun lisäksi viime maanantaina, kun käytiin Vaaniassa vähän pilkillä ja syömässä pikkuisen pihvejä ;-) On hienoa, että Lahden seutu tarjoaa tällaisia elämyksiä. Olemme etuoikeutettuja puhtaan luontomme äärellä.

Auringonnousuja ihailemassa

Perjantaiaamuna lähdimme pilkille Hollolan kirkon lähivesille. Olimme jäällä jo ennen auringonnousua, tarkoituksenamme päästä ahvenien apajille parahiksi aamusyönnin aikaan. Kimmon tultua paikalle nimikkokuopalleen olimme saaneet jo lukuisia kaloja, pelkästään särkiä. Aamupäivän ajan syönti oli hyvää, mutta koko reissumme saalis koostui lopulta muutamaa pientä ahventa lukuunottamatta särjistä. Särkikaloja Vesijärvessä yhä riittää, huolimatta vuosikausia jatkuneesta tehostetusta hoitokalastuksesta. Kalafongareille tiedoksi että Vesijärvessä elää lukuisia eri särkikaloja. Mekin olemme saaneet pilkillä särkien lisäksi lahnoja ja erikoisuutena yhden seipin. 

Helena ja Kimmo ottavat aurinkoa Kimmonkuopalla

Lauantaina olimme taas jäällä, tällä kertaa Vaaniassa. Auringonnousu oli tällä kertaa erityisen vaikuttava. Taivaanrannan pilvien värit vaihtelivat violetista punaiseen ennen auringon ilmestymistä. Nämä aamut yksinkertaisesti täytyy itse kokea. Maisemien ihailun lisäksi pääsimme myös kalastuksen makuun. Eeron seurassa pilkkireissu sujuu rattoisasti. Viimeisten reissupäivitysten lisäksi kuulimme hyviä vinkkejä ahvenien ottipaikoista ja -ajoista. Eeron sanojen vakuudeksi saimme yhteiseltä reissultamme hyvän saaliin. Kotiin päästyämme paistoimme pannulla joukon hyvän kokoisia ahvenfileitä ja nautimme niistä suuresti. 

Auringonnousu Vesijärvellä

Totti ihailee aamun valkenemista...

...ja sai kultareunuksen turkkinsa

Meidän lähdettyä kotia kohti, jäivät Eero ja Ilari vielä ahventen metsästykseen. Meidän jo nauttiessa kotona juuri paistetuista ahvenfileistä, täyttyi puhelin miesten lähettämistä saaliskuvista. Eero ja Ilari osuivat keskelle ahvenien hurjaa iltapäiväsyöntiä. Puhelimen kuvissa isomusahvenien kavalkadi poseerasi rivissä jäällä, suurimpana Ilarin lähes kiloinen ahvenkörmy!

Verstaalta on kuulunut töiden ääniä. Vaappujen runkoja on syntynyt kesää varten ja uutta teippiä on soviteltu vaapun pintaan. Verstaalla tuoksuu myös kataja.

Katajaisesta voiveitsestä löytyy kalan muotoja

Ruutulippu heiluu

Tänään olimme Petun kanssa Lahden Karting Centerissä seuraamassa Lahti Winter Seriesin ensimmäistä osakilpailua. Team Hollolan Uistimeen kuuluva Marcus, "Mace", oli parin viime viikon aikana ajettujen aika-ajojen perusteella päässyt B-finaalin paalupaikalle, joten jännitystä oli ilmassa. Hienosti Mace hoitikin leiviskänsä, sillä hän ajoi B-finaalin selvään voittoon ja nousi siten myös A-finaaliin. Vaikka A-finaalissa pokaalit jäivät pokkaamatta, oli saavutus kovassa joukossa aplodien arvoinen. Macen taidoista kertokoon se, että hänen A-ja B-finaalien parhaat kierrosajat erotti vain neljä sadasosaa. Onnea Mace!

Mace lähtöruudussa

B-finaalin lopputulokset ovat mukavaa luettavaa

A-finaalin lähtö

Mace tyytyväisenä

Joulun alla tuli toimittua joulupukin apulaisena. Seuraavat vaaput päätyivät arvokasta juniorityötä tekevän jääkiekkoseuran valmentajalle. Oman seuran logolla varustetuilla vaapuilla on mukava narrata haukia ja kuhia kunhan talven selkä taittuu.

Kalamiehille keksitään kaikenlaisia vempaimia ja härpäkkeitä. Seuraavasta erikoisuudesta moni on voinut haaveilla jo pitkään. Tämän vavan Mika toi tuliaisina rapakon takaa.

Tämä mukavan näköinen pikkuvapa...

...on nuotion ja kynttilöiden sytyttämiseen sopiva sytkäri!

Pilkkikausi on taas avattu

Kalamiehen vuodenkierrossa pilkkikaudella on suuri merkitys. Maamme on täynnä toinen toistaan hienompia pilkkivesiä. Lahden Vesijärvi on jo kooltaan niin suuri, että sen kareja ja penkkoja riittää koluttavaksi useammankin talven ajaksi. Tänään kävimme uusilla vesillä Eeron kanssa. Eero on kokenut pilkkimies joka tuntee Vesijärven lisäksi Päijänteen kalapaikat. Tällä kertaa ahvenet olivat vähintään kohtuullisella syönnillä. Varsinaiset isomusahvenet kävivät kopauttamassa syöttejämme, mutta jäivät parikymmensenttisen jääkannen alle kasvamaan.

Eero evästauolla

Helenan tekemä pilkkiperho oli tänäänkin valttia

Tarkkavaisuutta tarvitaan jäällä liikkuessa,

 sillä jäältä löytyy myös sulia kohtia

Pellikaisen perhettä on puraissut pilkkikärpänen. Joulupukin Sampolle tuoma pilkkivapa pääsi tänään käyttöön ensi kerran. Vahvaksi pojaksi varttunut Väinö jaksaa tehdä jo oman avannon kairalla. Lyhytvartinen kaira olisi helpompi pyöritellä...

Sampo ja tuliterä pilkkivapa

Piia jallittaa ahvenia

Väinö laittoi kairaan vauhtia ja isä Ossi piti huolta kairan suunnasta

Perjantaina saimme vieraaksemme kolme erämiestä. Vaapunveistäjäjinäkin tunnetut herrat kävivät verstaalla tarkastamassa pajan uusimmat tuotokset viime kesän ottipeleineen. Nuorimman, Sakarin ampuman kauriin lihasta valmistimme itsellemme viikonloppuna todellisen juhla-aterian. Nam!

Mika, Sakari ja VP

Kaamoksen värejä

Luonto järjestää toisinaan unohtumattomia näytelmiä. Me saimme nähdä kaamoksen laajaa värikirjoa patikointireissullamme Kuoppilastunturin huipulle. Tuurimme alkoi jo alkumatkasta, sillä paikallinen  poromies oli ajanut kelkalla porokarjaansa kaitsemaan. Kelkan kovettunutta jälkeä oli mukava kävellä tunturin juurelle. Loppumatka huipulle sujui vähäisen lumipeitteen ansiosta myös odotettua helpommin. Jäätyneen rinteen jyrkimmissä kohdissa sauvat olivat todella tarpeen, mennen tullen. 

Huipulla saimme ihailla keskipäivän kajoa parhailta paikoilta. Auringonsäteet pilkistivät taivaanrannan pilvien lomasta, ikäänkuin ne olisivat tahtoneet kurkistaa horisontin takaa uteliaita ihailijoitaan. "Paras sää kahteen viikkoon, ja me olemme täällä huipulla", totesimme onnekkaina yhteen ääneen. "Tämä oli paras joululahja."

Lapin kultaa

Tenojoki virtaa kohti Utsjokea

Pohjoisen valtiaat, Rastigaissa ja Keinugaissa

Lapinkoiran lempivärit

Helena ihailee ainutkertaista näkyä

Alkuviikosta kävimme Viddasnjargan kodalla hiihtoretkellä ja nauttimassa lämpimät glögit. Metsähallitus on hoitanut tämänkin kodan puuhuollon erinomaisesti. Parempia polttopuita on vaikea löytää. 

Kohta kodan kamiinassa on tulet

Hirvien jälkiä on näkynyt runsaasti. Torstaiaamuna saimme nähdä lopulta hirvet jotka ruokailivat läheisessä istutusmännikössä. Neljän hirven lauma jäi poseeraamaan meille Tenon jäällä kävellessään. Kuvaamisen jälkeen hirvet nousivat rantatöyräälle Norjan puolelle. 

Näillä hirvillä ei ollut kiirettä

Kettu järjesti meille melkoisen yllätyksen. Kävimme Renkussa kyläreissulla ja juuri ennen kotiintuoloamme kettu oli vieraillut pihallamme. Repolainen oli tuntenut vastustamatonta vetoa koiran ruokaan ja otti Totin ruokakupin hampaisiinsa. Se oli syönyt Totilta jääneet "noposet" nälkäänsä ja kuljettanut kupin naapurimme pihan puolelle. Kiitokseksi se oli törättänyt kuppiin turkoosin väriset terveiset ja kiitokset maittavasta ateriasta. 

Napakymppi!

Mökkiimme muutti jouluna uusi asukas. Tilda, kutsumanimeltään "Tilta", jäi mökkitontuksi suunnattuamme kohti etelää...

"Tilta"