Perjantaiaamuna lähdimme pilkille Hollolan kirkon lähivesille. Olimme jäällä jo ennen auringonnousua, tarkoituksenamme päästä ahvenien apajille parahiksi aamusyönnin aikaan. Kimmon tultua paikalle nimikkokuopalleen olimme saaneet jo lukuisia kaloja, pelkästään särkiä. Aamupäivän ajan syönti oli hyvää, mutta koko reissumme saalis koostui lopulta muutamaa pientä ahventa lukuunottamatta särjistä. Särkikaloja Vesijärvessä yhä riittää, huolimatta vuosikausia jatkuneesta tehostetusta hoitokalastuksesta. Kalafongareille tiedoksi että Vesijärvessä elää lukuisia eri särkikaloja. Mekin olemme saaneet pilkillä särkien lisäksi lahnoja ja erikoisuutena yhden seipin.
Helena ja Kimmo ottavat aurinkoa Kimmonkuopalla
Lauantaina olimme taas jäällä, tällä kertaa Vaaniassa. Auringonnousu oli tällä kertaa erityisen vaikuttava. Taivaanrannan pilvien värit vaihtelivat violetista punaiseen ennen auringon ilmestymistä. Nämä aamut yksinkertaisesti täytyy itse kokea. Maisemien ihailun lisäksi pääsimme myös kalastuksen makuun. Eeron seurassa pilkkireissu sujuu rattoisasti. Viimeisten reissupäivitysten lisäksi kuulimme hyviä vinkkejä ahvenien ottipaikoista ja -ajoista. Eeron sanojen vakuudeksi saimme yhteiseltä reissultamme hyvän saaliin. Kotiin päästyämme paistoimme pannulla joukon hyvän kokoisia ahvenfileitä ja nautimme niistä suuresti.
Auringonnousu Vesijärvellä
Totti ihailee aamun valkenemista...
...ja sai kultareunuksen turkkinsa
Meidän lähdettyä kotia kohti, jäivät Eero ja Ilari vielä ahventen metsästykseen. Meidän jo nauttiessa kotona juuri paistetuista ahvenfileistä, täyttyi puhelin miesten lähettämistä saaliskuvista. Eero ja Ilari osuivat keskelle ahvenien hurjaa iltapäiväsyöntiä. Puhelimen kuvissa isomusahvenien kavalkadi poseerasi rivissä jäällä, suurimpana Ilarin lähes kiloinen ahvenkörmy!
Verstaalta on kuulunut töiden ääniä. Vaappujen runkoja on syntynyt kesää varten ja uutta teippiä on soviteltu vaapun pintaan. Verstaalla tuoksuu myös kataja.
Katajaisesta voiveitsestä löytyy kalan muotoja
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti