Aurinko laskee jälleen horisontin alle Utsjoella. Keskiyön auringon katoaminen on meillekin merkkinä loman loppumisen lähestymisestä. Alkuviikosta kävimme Anin ja Paulin kanssa hellepäivän autoretken Varanginvuonon rannoille. Pysähdyimme ensin Annijoella (Vester Jakobselva) ja ajoimme sitten Vesisaareen (Vadsö), missä kävimme paikallisessa kahvilassa. Varanginvuono näytti meille kauneimman puolensa pilvettömältä taivaalta helottaneen auringon loisteessa.
Kuu öisen Kaavan yllä
Varangin kalaisilla vesillä pitkän päivätyön tehnyt alus
Kuvankaunis merilokki
Kesäinen Varanginvuono
Ajoimme torstaina Utsjoelta Lestijärvelle. Öinen hämäryys kertoo pitkästä maastamme. Joutsenperhe on kasvanut viisihenkiseksi, kun perheeseen on syntynyt kolme poikasta. Lentotaidottomat poikaset uivat uskollisesti vanhempiensa vanavedessä ja opettelevat itsenäiseen ruoanhankintaan. Kuikkien kaunis laulu kantaa tyynellä järvellä kauas. Hyvähermoinen punakylkirastas poseerasi sähkölangalla, kun kävimme Ruskan kanssa iltalenkillä.
Kesäpäivän tunnelmaa Lestillä
Joutsenäiti poikueensa kanssa
Kuikkien äänet kuuluvat kesään
Punakylkirastas langoilla
Mökillä riittää aina kunnostus- ja ylläpitohommia. Tällä kertaa putsasimme tontin kaikkien rakennusten katot neulasista ja muusta roskasta. Eipähän isän tarvitse kiipeillä sateen liukastamilla katoilla. Kun jäljellä oli enää puuvaraston katon jälkimmäinen lape, niin silloin se tapahtui. Viimeisiä harjanvetoja tehdessäni luisti liukas sammal jalan alla ja putosin katolta. Ensimmäinen ajatus oli, että eihän tässä käynyt kuinkaan. Tipuin pehmeään kanervikkoon hieman oikea kylki edellä. Vasemmassa käsivarressa oli muistona kattopellin ulkoreunan jättämät nirhaumat. Siirsin tikkaat ja pyyhkäisin harjalla katolle jääneet roskat alas.
Ensisäikähdyksen jälkeen kroppa alkoi vihloa ja krampata. Kahdeksan tunnin kuluttua olinkin sitten ambulanssissa matkalla Kokkolaan, koska liikkuminen oli lähes mahdotonta. Tutkimusten tuloksena selvisi että luut ovat kunnossa ja lihakset kramppasivat, koska ottivat tärskyn vastaan. Lääkityksen ja lyhyen seurannan jälkeen pääsin pois ja Helenan kyytillä takaisin Lestille, missä nyt tätä kirjoitan. Tekevälle sattuu ja nyt lihakset alkavat vähitellen toipua rysäyksestä. Olkaahan varovaisia kun menette katolle.
"Loppusuora..."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti